Kuvat: Piia Arnould
Kuvat: Piia Arnould

Meidän Perheen suuri rakkaustutkimus osoittaa, että kaikkein kovin supermies on isämies.

Se alkaa silmistä. Ne ovat ”karibianmerensiniset silmät” tai ”söpöt ruskeat silmät”. Sellaiset silmät, jotka ”menevät sikkuralle”. Näin kertovat suureen rakkaustutkimukseemme vastanneet – ja kertovat paljon muutakin.

On itse asiassa ihme, ”miten kenelläkään voi olla noin kauniit silmät”. Aivot rekisteröivät silmäyksen sekunnin kymmenyksissä, mutta vasta pidempi katse herättää kiinnostuksen.

Se katse voidaan luoda missä tahansa, ja on luotu: Saimaan rannalla, baarissa uudenvuodenaattona, ammattikoulun ruokalassa tai jokamiesluokan jääratakilpailuissa. Silmät kiinnittävät huomion Tinderin profiilikuvassa, mutta mikään ei korvaa elävää katsetta. Vasta se vangitsee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Silmien jälkeen tärkeä on suu. Ehkä sieltä tulee puhetta, mutta tärkeintä on, että se on hymyssä. Sillä yhteinen nauru sitoo ihmiset yhteen. Myönteisyys, iloisuus ja huumorintaju tekevät vaikutuksen ensikohtaamisissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Alkuun ulkonäkö merkkaa. Luonne ei ole tärkein, sillä sitä ei vielä tunne.

Joku kertoo, kuinka jalat menevät letkuiksi, jos suuta ympäröi tuuhea parta. Yksi kiinnittää huomiota sporttiseen profiiliin ja toinen nallekarhumaiseen olemukseen. Kyllä, ulkonäkö merkkaa. Luonne ei ole tärkein, sillä sitä ei vielä tunne.

Jos silmät ja suu miellyttävät, sen tuntee vatsassa. Siellä alkavat lepattaa ne kuuluisat perhoset. Tai oikeastaan ne lepattavat päässä, sillä tunneaivojen aivosaari herkistyy, ja se tuntuu vatsanpohjassa. Kun ihminen rakastuu, elimistössä käynnistyy kemiallinen myrsky.

Osaa rakkaus lyö lekalla päähän saman tien.

”Omaan ihastumiseen meni muutama tunti. Rakastumiseen meni muutama päivä. Päätökseen avioitua meni kolme viikkoa.”

”Katsoin häntä ensimmäistä kertaa ja tiesin heti: tuon haluan.”

Useimmilla tunteet voimistuvat kuukausien kuluessa. Rakkaudesta uskalletaan ehkä puhua, kun seurustelua on takana jo kunnon tovi. Voi käydä niinkin, että rakkaus hiipii huomaamatta.

”Rakastaminen kasvoi vaivihkaa: eräänä päivänä tajusin, ettei tunteilleni ole enää olemassa lievempää sanaa.”

Rakastuminen on stressin kaltainen tila, jossa keho käy ylikierroksilla. Lisämunuainen puskee elimistöön kortisolia. Se valpastuttaa ja auttaa suuntaamaan huomiota rakastettuun. Uni ei tule.

Sukupuolihormoni testosteronin tuotanto vahvistuu naisilla, mutta vähenee miehillä. Sukupuolet alkavat siis kemiallisesti muistuttaa enemmän toisiaan: mies pehmenee, naisen määrätietoisuus kasvaa – ja se kohdistuu suhteeseen. Oksitosiinia ja serotoniinia purkautuu voimakkaasti. Ne saavat aikaan lähes ekstaattisen hyvän olon ja välittämisen tunteen.

Kun ihminen rakastuu, elimistössä käynnistyy kemiallinen myrsky.

Miten tämä kemiallinen hurrikaani näkyy käytännössä? Näin, rakkaustutkimukseemme vastanneet kertovat:

Hän lähettää sähköposteja, joissa on linkkejä rakkauslaulujen sanoihin. Hän pommittaa höpsöillä tekstiviesteillä kymmeniä kertoja päivässä. Hän ostaa joululahjaksi halinallen. Hän tulee yökylään myös viikolla, vaikka joutuu lähtemään töihin ennen viittä aamulla.

Suuteluun voi helposti käyttää tuntitolkulla aikaa. Erossa oleminen on yhtä tuskaa. Pää on täynnä outoa vaaleanpunaista hattaraa. Katse on entistäkin intensiivisempi. Silmien ohella myös navanalus kiinnostaa.

Seksiä piisaa, kun rakastuneet elävät toistensa ihosta.

– Vaikka seksi kyllä näkyy rakkaustutkimuksen vastauksissa yllättävän vähän, huomauttaa tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta.

Kontula kertoo, että tutkimusten mukaan suomalaiset harrastavat seksiä huomattavasti vähemmän kuin ennen. Elämme nyt romanttisen rakkauden aikaa. Mutta kyllä himokin vilahtaa rivien välissä. Ainakin silloin, kun kuvaillaan, kuinka suhde muuttuu alkuhuuman jälkeen.

”Seksiä on vähemmän. Mutta on siinä ollut varaa vähentääkin.”

”Läheisyys on yhä tärkeää, mutta emme toimi enää sokeasti halujen vallassa. Tärkeintä on uskollisuus, tuki ja ystävällisyys. Olemme mies ja nainen, aviovaimo ja aviomies, äiti ja isä sekä ennen kaikkea parhaat ystävät. Alkuaikoina olimme vain mies ja nainen.”

Kun suhde etenee, roolit lisääntyvät. Joka rintamalla rakennetaan: luottamusta, yhteistä kotia ja arkea, perhettä. Elämässä on niin paljon kaikkea, ettei enää ehdi tuijotella silmiin. Kiihkeät, pitkät yöt vaihtuvat pikaisiksi pikkukakkospanoiksi.

Intohimo on laimentunut, mutta rakkaus on syventynyt, tiivistää eräs vastaaja. Samaa sanoo moni. Ja sen kunniaksi keitetään kahvit.

Vakiintuneessa suhteessa rakkauden sanat muuttuvat rakkauden teoiksi.

Ruuhkavuosien rakkaus pyörii pitkälti kahvinkeittimen ympärillä. Kahvi on eittämättä rakkauden juoma, niin usein se mainitaan vastauksissa.

”Puoliso lataa kahvinkeittimen valmiiksi aamulla ennen töihin lähtöään.”

”Juomme rauhassa kahvit yhdessä ennen kuin lapset heräävät.”

”Kun olen väsynyt, hän tuo minulle kahvit sänkyyn.”

Vakiintuneessa suhteessa rakkauden sanat muuttuvat rakkauden teoiksi. Hän säästää sinulle leivän paremman puolen. Hän raappaa autonlasit pakkasella, ja kun mielesi tekee suklaata, hän lähtee seitsemän kilometrin päähän hakemaan suklaapatukkaa ilman, että pyydät.

Sinä askartelet hänen leipänsä päälle sydämen juustosta. Ostat kaupasta hänen lempijugurttiaan. Lämmität saunan valmiiksi. Ja keität ne kahvit.

–Näyttää siltä, että onnellisuutta kannattaa lähteä etsimään palveluasenteella. On parempi antaa kuin ottaa, se lisää myös omaa tyytyväisyyttä, sanoo onnellisuutta tutkinut dosentti Sakari Kainulainen Diakonia-ammattikorkeakoulusta.

Samaa toistelee jokainen parisuhdeterapeutti: tee tekoja, älä tavoittele tunnetta.

Rakkauden rituaalit luovat tunnetta, että tätä ruuhkaa eletään yhdessä.

Onnellisia ovat ne, jotka pitävät rakkauden rituaaleista kiinni kiireessäkin. Rutiinihalaus lähtiessä, iltasuukko puolikuolleena väsymyksestä. Ne luovat tunnetta siitä, että tätä ruuhkaa eletään yhdessä.

Edelleen katse suuntautuu toisen silmiin, mutta yhä useammin muualle. Onnellisilla pareilla samaan suuntaan. Kaikkein onnellisimmilla yhteisiin lapsiin.

Kyselyn tulos on kiistaton: lapset lisäävät tyytyväisyyttä. Jaetusta vanhemmuudesta tulee yksi rakkauden peruskivistä. Vastaajien mielestä se kaikkein kovin supermies on isämies. Siihen eivät riitä ihmeteot makuuhuoneessa, vaan isämies ottaa haltuun muutkin areenat.

”Tärkeää on, että mies on hyvä keittiössä ja makuuhuoneessa ja käy töissä.”

Ruuhkavuosia elävälle naiselle suurinta rakkautta on mies, joka hoitaa yhteisiä lapsia. Ja niitä miehiä on paljon. Pyllynpyyhkijöitä, pallonpotkijoita ja pyykinpyörittäjiä ovat suomalaiset kodit pullollaan.

”Minä nukutan tässä nuorimpaa ja hän tuolla siivoaa päivän jälkiä ja tekee meille iltapalaa. Kohta saan sohvalla jalkahierontaa.”

”Olemme tiimi, joka toimii perheen parhaaksi. Huumorintaju ja keskustelutaito ovat edelleen tärkeitä.”

Luottamus, kunnioitus ja vastuun kantaminen nousevat esiin monissa vastauksissa.

”Suhteen alun jälkeen hänestä on tullut osa perhettäni, ja arvostan häntä entistä enemmän, kun näen, miten hän ottaa vastuuta lapsista, jotka eivät ole hänen omiaan.”

Niin se menee, kun se menee hyvin. Aina ei mene. Noin puolet avioliitoista päättyy eroon, ja tilastoissa on eropiikki kolmannen ja neljännen avioliittovuoden kohdalla. On kova rasti, kun seksin lisäksi pitää oppia myös puhumaan, suostua kompromisseihin, opetella vanhemmaksi ja samalla selvitä arjen kiristyvistä kierroksista.

Väestöliiton perhebarometrin mukaan suomalaisten mielestä onnellisen parisuhteen lähtökohdat ovat tunne oikeudenmukaisuudesta, hyvä kommunikaatio ja tyydyttävä seksielämä. Siinä on urakkaa kerrakseen.

Se, mikä aluksi erityisesti viehätti, saattaa muuttua taakaksi.

”Aluksi romantisoin puolison ammattia, nykyisin toivoisin, että hän olisi apurahataiteilijan sijaan vaikka tilintarkastaja.”

”20-vuotiaana kiinnosti miehekäs äijäily. Nyt se hiertää arjessa. Kaipaisin enemmän yhteistä arvomaailmaa ja keskusteluyhteyttä.”

Kokemus hyvästä kommunikaatiosta on tärkeä erityisesti naisille. Jos liitto päättyy eroon, lopullisen päätöksen tekee todennäköisemmin nainen. Yksinäisyys nakertaa hyvinvointia myös parisuhteessa ja linkittyy vahvasti ei-onnellisuuden kokemukseen. Vastaajista lähes puolet kokee itsensä vähintään joskus yksinäiseksi, yleisimmin silloin, kun lapset ovat alle kouluikäisiä.

”Arjen keskellä suhteen hoitaminen on jäänyt taka-alalle ja etäännyttänyt meitä.”

”Rakkaus ja huuma on hiipunut, olemme hyvin erilaisia.”

Rakkautta on pakata lapset autoon ja antaa toiselle omaa aikaa.

Toisaalta erillisyys on parisuhteessa myös voimavara. Yli 70 prosenttia vastaajista viettää aikaa mielellään yksin ja arvostaa , jos kumppani tarjoaa siihen mahdollisuuden. Joskus suurinta rakkautta on pakata lapset autoon ja ajaa pariksi päiväksi pois.

–Siitä puhe, mistä puute. Oma aika on vähissä, kun lapset ovat pieniä. Siksi on rakkauden teko antaa puolison olla yksin, huomauttaa yksinäisyyttä pitkään tutkinut yliopistotutkija Niina Junttila Turun yliopistosta.

Laajoilla ruohikoilla Pohjois-Amerikassa elää pieni, kymmensenttinen tummanruskea jyrsijä. Preeriamyyrä pystyy siihen, mistä me ihmiset haaveilemme. Se solmii suhteen kumppaniinsa eikä eroa koko elinaikanaan.

Syy elinikäiseen suhteeseen saattaa piillä rakkauden aivokemiassa. Preeriamyyrän aivoissa on nimittäin poikkeuksellisen paljon rakkaushormoneja sitovia reseptoreja. Juuri näiden reseptorien arvellaan olevan avain myös ihmisen yksiavioisuuteen.

Uskollisen, elinikäisen parisuhteen ihanne elää voimakkaampana kuin koskaan, Suomessa vielä vahvempana kuin muualla Euroopassa. Parisuhde on ennen kaikkea tunneside, ei enää taloudellinen järjestely tai sosiaalinen pakko.

Kumppanin luotettavuutta arvostetaan nyt enemmän kuin ennen, ja 2000-luvun nuoret pariskunnat myös elävät uskollisempina kuin aiemmat sukupolvet. Me haluamme uskoa siihen ainoaan oikeaan. Joka toinen niin uskookin omasta kumppanistaan ja joka kolmas on asiasta ainakin melko varma, kysely paljastaa.

Väestöliiton selvitysten mukaan noin kolmannes ihmisistä kokee parisuhteensa erittäin onnelliseksi. Vähintään melko onnellisia suhteessaan on kahdeksan ihmistä kymmenestä. Se on paljon! Rakkaus kantaa.

–Kuinka voimallisesti rakkaus ja parisuhdetyytyväisyys rakentaakaan suomalaisten hyvinvointia, Osmo Kontula toteaa.

Tutkimuksen mukaan parisuhde on merkittävin onnellisuutta lisäävä tekijä. Rakkauden luonne on vastavuoroinen. Onnellisimmat parit kokevat rakastavansa toisiaan yhtä paljon.

Hän sinun vieressäsi aamukahvipöydässä. Sinä hänen tutuntuoksuisessa kainalossaan pimeässä makuuhuoneessa. Te yhdessä.

”Rakkaus muutti yksinäisyyden yhteydeksi, antoi päämäärän ja uusia ystäviä, toi iloa ja jännitystä elämään, samoin turvaa ja lohdutusta.”

”Rakkaus on muuttanut kaiken. Tunnen olevani satamassa.”

Juttua varten haastateltavina ovat olleet tutkijat Niina Junttila, Sakari Kainulainen ja Osmo Kontula. He ovat myös analysoineet rakkauskyselyn tuloksia.

Teksti on osa juttukokonaisuutta, joka valittiin ehdolle Aikakausmedian Vuoden juttu yleisölehdessä -palkinnon saajaksi.
Juttukokonaisuus on julkaistu Meidän Perhe -lehdessä 10/16.

Hyvin jaettu arki

Elina: ”Tapasimme ensimmäisen kerran elokuussa 1994 Suomenlinnassa. Samana iltana kerroin ystävälleni tavanneeni tumman, pitkän ja ihanan miehen, joka on parasta unohtaa, koska hän ei voisi koskaan ihastua minuun. Itsenäisyyspäivänä aloimme kuitenkin seurustella.

Olin 19-vuotias, ja Vesa oli ensimmäinen poikaystäväni. Elokuussa 1996 menimme naimisiin.

Tämän vuoden elokuussa 20-vuotishääpäivänämme uusimme vihkivalamme Suomenlinnan kirkossa. 20 vuoden ja neljän lapsen jälkeen rakastan ja arvostan Vesassa eniten sitä, miten vastuuntuntoinen isä hän on ja kuinka hyvin jaamme arkea. Vesa hoitaa lasten urheiluharrastukset, minä musiikkiharrastukset, Vesa hoitaa kodin huoltotyöt, minä pyykit.

Joka aamu Vesa keittää perheelle aamupuuron. Kun minä tulen työpäivän jälkeen kotiin ja alan siinä vaiheessa miettiä, mitä syötäisiin, Vesa on jo aamulla ottanut broileripihvit pakastimesta sulamaan. Seitsemän vuotta sitten Vesa opetteli juomaan kahvia, jotta voi ruuan jälkeen juoda kanssani päiväkahvit.”

Elina Koivisto, 41, on seurakuntapastori, puoliso Vesa Koivisto, 43, Järvenpään kirkkoherra. Lapset Antton, 17, Laura, 15, Mikael, 11, ja Luukas, 6.

Suuri tutkimus rakkaudesta

Meidän Perhe -lehti ja suomalaiset tutkijat tekivät yhdessä tutkimuksen rakkaudesta ja pikkulapsiarjesta. Tutkimuksen tekivät kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttila Turun yliopistosta, dosentti ja erityisasiantuntija Sakari Kainulainen Diakonia-ammattikorkeakoulusta, tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta sekä Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari. Tutkimuksen kysymyksiin vastasi 3 049 ihmistä.

Vierailija

Lapset lisäävät tyytyväisyyttä, mutta silti eroja on ylivoimaisesti eniten kun lapset ovat pieniä. Hmmm... Ei nyt kuulosta kovin uskottavalta! Ja kun erot voi tarkistaa tilastoista, niin silloin ensimmäinen väite ei voi pitää paikkaansa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapset lisäävät tyytyväisyyttä, mutta silti eroja on ylivoimaisesti eniten kun lapset ovat pieniä. Hmmm... Ei nyt kuulosta kovin uskottavalta! Ja kun erot voi tarkistaa tilastoista, niin silloin ensimmäinen väite ei voi pitää paikkaansa.

Ihmisillä ei nykyään ole ilmeisesti mitään kärsivällisyyttä. Luullaan että kaikki pitää olla helppoa. Sitten erotaan ja luovutetaan heti kun ei jakseta yrittää. Kannattaa hakea apua.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla