Meidän Perheen lukijat paljastavat suosikkiravintolansa. Ota vinkit talteen ja jatka listaa!

Meidän Perheen lukijat paljastavat suosikkiravintolansa. Ota vinkit talteen ja jatka listaa!

  • ABC-Viitasaari, oiva taukopaikka koko perheelle!
  • Casa Largo Helsingissä. Hyvä, hieman eksoottisempi ruokalista normirossoihin yms. verrattuna, keskeinen sijainti, nuorehko henkilökunta, joka ymmärtää lapsiasiakkaidenkin tarpeet.
  • Farmor´s Cafe, Högsåra. Ihana ravintola keskellä saaristoa, lapset voivat tutustua ruokailun ohella lampaisiin ja kaneihin, jotka ravintolan pihapiirissä. Eikä pidä unohtaa mahtavia kakkuja!
  • Grande Grill, Helsinki (Aleksin Pihalla). Lapsiystävällinen ravintola, jossa useita lastenistuimia, herkullinen ja toimiva lastenlista sekä lapset (ja lapsiperheet) positiivisella tavalla huomioivat tarjoilijat. Huom: kannattaa valita ravintolan "takana" oleva sisäterassi elokuvateatteri Bristolin puolella. Siellä on hyvin tilaa myös lastenvaunuille yms. ja "terassilla" voi oleskella ympäri vuoden. Hyvä paikka!
  • Harald, Turku. viikinkien ruokalista, kivaa puuhaa, kiinnostava miljöö.
  • Helsingin La Famigliassa saimme hyvää ruokaa ja erinomaista palvelua eräänä lauantaipäivänä!
  • Helsingin Töölön ravintola Villetta. Aivan ihana henkilökunta, jolle lapset ovat yhtä tärkeitä asiakkaita kuin aikuiset.
  • Hesburger-ravintolat. Hyvää ja ystävällistä palvelua ja kohtuullinen hintataso.
  • Ikaalisten kylpylän a la carte ravintolassa suomen paras palvelu.Myös lapsia palveltiin kuten aikuisia, aivan kuninkaallinen olo jäi. Ruoka huippua.
  • Imatran Rosso. Henkilökunta otti lapsen kivasti huomioon ja koko perhe viihtyi.
  • Jyväskylän keskustan Amarillo. Lapset (3v. ja 1v.) viihtyivät hyvin vaikkei leikkipaikkaa ollutkaan, tulipahan syötyä eikä leikittyä. Lastenlistassa olevaa väritystehtävää väritettiin innokkaasti ruokaa odotellessa. Pienemmälle lämmitettiin purkkiruoka ja tuotiin oikein lautasen kanssa takaisin. Pienempi sai myös ruokajuoman pyytämättä ja tilaamatta. Leppoisa tunnelma ja monta muutakin lapsiperhettä oli tullut syömään. Ketään ei häirinnyt vaikka rattaita oli vähän joka nurkassa.
  • Jyväskylän keskustassa, Harjulla sijaitseva Vesilinna tarjoaa lapsille lasten oman listan lisäksi pyydettäessä lastenannokset kaikista aikuisten listan ruoista. Olemme ottaneet tavaksemme syödä Vesilinnassa aina esikoisemme syntymäpäivänä ja aina valinta on kohdistunut muuhun kuin varsinaiseen lastenlistaan, esim. nieriä on ollut suosiossa. Toisaalta sen pienimmän - meillä nyt 3-vuotiaan kanssa on kiva saada annos n. 6 eurolla kun syöminen on joka tapauksessa lähinnä symbolista. Letut ja hillo on takuuvarma jälkkäri. Bonusta siitä, että autoileva aikuinen saa aperitiiviksi kuohuviiniä (ja tapauskohtaisesti jopa shampanjaa!) laseittain. Suosittelen!
  • Katisten kartano Hämeenlinnassa. Lapset saivat samaa herkullista ruokaa kuin aikuisetkin. Ei tyrkytetty ranskalaisia ja nakkeja. Lapset otettiin hyvin huomioon tarjoilussa mm. sopivin ruokailuvälinein.
  • Kävin ystäväni kanssa Kouvolan Rossossa lounasaikaan. Molemmilla oli mukana kaksi lasta. Tarjoilu pelasi mallikkaasti. Tilasin lapsilleni puoliksi lastenaterian ja ateriaan kuuluva maito jaettiin tasan kahteen mukiin ja tuli pillitkin pyytämättä. Lapset huomioitiin tarjoilun yhteydessä ja kysyttiin toivomusta kenen ruoat tuodaan ensin yms. Missään vaiheessa ei tullut "ollaan ei toivottuja asiakkaita"-olo.
  • Kuopiossa ravintola Kreeta. Syiksi riittää; 1) henkilökunta ottaa lapset huomioon yksilöinä. Vaikka meillä on vauva jolle tuotiin omat ruoat, häntä kohdeltiin samalla tavalla kuin muitakin asiakkaita. 2) Ei erillistä lasten listaa vaan useimmista normaaleista annoksista voi tilata erillisen lasten annoksen joka on normaalia pienempi ja hinnaltaan edullinen. Ei lasta saa aliarvioida asiakkaana ja syöjänä. Miksi lapselle pitäisi syöttää suolaisia ja epäterveellisiä nakkeja kun aikuiset syövät kanavartaita? Lapsille samaa ruokaa. 3) Ollessamme syömässä kyseisessä ravintolassa normaalina arkipäivänä, siellä oli meidän lisäksemme kaksi muuta lapsiperhettä ja kaikilla näytti olevan mukava ravintolakokemus. Ainoana miinuksena hoitohuoneen puuttuminen, tosin ei meitä haitannut sillä vaipan vaihtoon ja pyllyn pesuun ei hoitohuonetta välttämättä tarvitse.
  • Kuusamossa vieraillessamme oli Martinassa oikein hyvä palvelu lapsille. Lapset saivat hienot pillit juomiinsa ja kunnon jälkkärit kaikkien härpäkkeiden kera. Tarjoilijat olivat ystävällisiä ja lapsiperheiden ruoat tulivat nopeasti. Hyvä juttu!
  • Laitilan Kievari, Laitilan keskustassa jossa käymme aina muutaman kerran vuodessa ruokailemassa. Siellä otetaan lapset erityisesti huomioon ja palvelu on nopeaa ja ystävällistä, koskaan ei mene yli vaan sopii Kievarimaiseen tyyliin.
  • Lapsiperheille suosittelen Lappeenrannassa sijaitsevaa Wanha Makasiini -nimistä ravintolaa.´Siellä lapsille oma ruokalista, ihana lämminhenkinen palvelu, Ainakin meidän perhekunta viihtyi. Miljöö ei laitosmainen, kuten jo nimikin antaa ymmärtää, sijaitsee lähellä hiekkalinnaa ja ruokien hinnatkin eivät ole päätään huimaavat.
  • Mamma Rosa, Helsinki Kävimme lounaalla 1- ja 3 v. lasten kanssa. Erittäin ystävällinen tarjoilija, jutteli mukavia lapsille ja sai jälkeläisten käytöksestä hermostuneet vanhemmat rentoutumaan. Hyvä ruoka maistui lapsillekin.
  • Olemme saaneet todella hyvää palvelua Oulun kreikkalaisessa ravintolassa Crecianissa. Tarjoilija esitteli lapsille ruoka-annoksia kuten aikuisillekin asiakkaille ja kuultuaan, että kahdella lapsistamme oli syntymäpäivä ja he olivat valinneet synttärilahjakseen hyvän ruokapaikan, jossa kävisimme koko perhe syömässä nimenomaa kreikkalaisen ravintolan, niin he tarjosivat kaikille kolmelle pojallemme jäätelöannoksen tähtitikulla varustettuna ja paikan lopullinen suosio oli tattu!
  • Peltopyy, Kälviä. Hyvä ruoka, ja jumalainen salaattipöytä. Tyylikäs sisustus ja ystävällinen palvelu. Arjesta juhla!
  • Porvoossa sijaitseva Kahveli Loviisantiellä on oivallisessa paikassa hieman syrjässä keskustan hälinästä. Niin isompaan kuin pieneen nälkään ja mukaan voi ostaa leivonnaisia ja leipää.
  • Ravenna Tampereella. Siellä on hyvä palvelu ja ruoka myös lapsille sekä hauska apina, joka tervehtii sisään tullessa.
  • Ravintola Antika, Tampere! Hyvää ja iloista palvelua kaikille asiakkaille ja mikä parasta aina niin maittava ruoka! Ps. Ei myöskään hinnaltaan paha
  • Rosso Lahdessa. Erinomaista lapsiperheen palvelua sekä myös erittäin maittavaa ruokaa kaikenikäisille !! lapsille oma menu !! Ystävällinen henkilökunta joka ottaa huomioon aina lapset !!!
  • Rosso Turku, keskusta. Hyvä pallomeri, lapsiystävälliset ja kauniit annokset.
  • Torni, Helsingissä. Ei ehkä ensimmäiseksi mieltäisi lapsien kanssa mentäväksi ravintolaksi mutta laatu se on laatu lapsillekin. Asiantuntevuus, suvaitsevaisuus, ruoka ja ystävällinen palvelu
  • Turun Caribian ravintola. Siellä lapselle tuotiin ensimmäisenä ruoka (lyhyt odotusaika) ja sai autta lasta rauhassa. Oma ruoka tuotiin, kun lapsi oli melkein syönyt niin sai syödä itsekkin ruuan lämpöisenä. Tarjiolija tuli välillä lapselta kyselemään maistuuko ja haluaisko jotain lisää (ketsuppia tai kurkkuja).
  • Vantaan Jumbon Parillassa saimme hyvää ja ammattimaista palvelua ja ruoka oli hyvää! Saimme ottaa rattaatkin mukaan, eikä vauvan ruoan lämmittäminen ollut henkilökunnalle mikään ongelma.
  • Ylivieskassa King Meal, siellä reilut annokset ja lapsille palvelu hyvää.

Meidän Perhe 2009

Kuvat: iStockphoto

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni. Kuva: Satu Kemppainen.

Miksi taaperoimetys aiheuttaa hämmennystä ja hävettää?

Olen imettänyt kolmesti. Kaikki kolme lasta ovat saaneet maitoa myös muualta kuin rinnoistani. En suunnitellut imetysteni pituutta tai tapaa. Jokaisen lapsen imetyksestä olen oppinut jotakin.

Ensimmäisen lapsen kanssa, voi taivas, yli kymmenen vuotta sitten, imetys oli kamalaa. Suihkin suihkutisseillä maitoa kahvilassa vieraisiin pöytiin. Lapseni oli tukehtua maitotykkieni laukauksiin. Rinnat paisuivat liiasta pumppauksesta äärirajoille. Kyllä, liivikaupasta loppuivat koot kesken. Myönnän, että sulkeuduin vauva-aikana kotiin, koska en halunnut yleisöä maitosodalleni. Sota kesti lähes vuoden, ja olin onnellinen, kun se loppui.

Lapseni oli tukehtua maitotykkieni laukauksiin. Kyllä, liivikaupasta loppuivat koot kesken.

Toisen lapsen kanssa osasin laittaa tissini kuriin ajoissa. Kun imetys ei ollut jatkuvaa taistelua, se todella oli käsittämättömän vaivatonta. Yhtäkkiä imettäminen puistonpenkillä, appiukon vieressä tai vaikka lätkämatsissa tuntui helpolta. Silti imetin tätä lasta lyhyemmän ajan kuin esikoista, vain kahdeksan kuukautta, koska lapsi itse halusi niin. Ja minäkin halusin.

Kolmas lapseni ryömi heti synnytyksen jälkeen rinnalleni. Hän rakasti olla rinnalla, ja minä rakastin vain katsella häntä. Yhtäkkiä minulla ei ollut kiire minnekään. En huomannut mitään rasittavia tiheän imun kausia, vaan antauduin imetykselle. Olin valmis tasaamaan hengitykseni, rentoutumaan. Kuin huomaamatta lapseni täytti vuoden, ja hups, olinkin taaperoimettäjä.

Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ tässä nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni.

Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ tässä nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni. Olenko se todella minä?

En ollut koskaan ajatellut imetyksen maksimipituutta, mutta en nähnyt itseäni taaperoimettäjänä. Lapsi oli täyttänyt maagisen yhden vuoden, ja yhtäkkiä leppoisa imetyshetki vaihtui salakähmäiseen pälyilyyn. Päässäni takoi: Miten tähän tultiin? Lapsi varmaan roikkuu rinnalla vielä kouluikäisenäkin! Rajoittaako tämä vapauttani? Miksi en osaa lopettaa?

Kun joku kysyi, että imetinkö vielä, vastasin kaarrellen, että juu, mutta lopettelemassa ollaan, on tuo lapsi vain vähän tissin perään. Oikeasti me molemmat olimme tissin perään. Olimme koukussa hetkeen, jossa saatoimme unohtaa päiväkodin, työt ja vanhempien sisarusten käninän, ja vain tuijottaa toisiamme, olla lähellä. Toki poika saattoi olla koukussa itse tuotteeseenkin.

Päässäni takoi: Miten tähän tultiin? Lapsi varmaan roikkuu rinnalla vielä kouluikäisenäkin! Miksi en osaa lopettaa?

Minusta oli tullut kaappi-imettäjä. Niin syvään minussa oli kirjoitettu, että taaperoimetys on jotenkin outoa. Tunnen edelleen sitä kohtaan ristiriitaa. Mikä saa minut ajattelemaan niin? THL:n imetyssuositus on vuosi ja WHO:n kaksi vuotta. Kukaan ei kauhistellut tai pilkannut, vaikka imetin taaperoa.

Jokaisella meillä on omanlaisensa äiti-identiteetti. Lapsen kasvatus ja siihen liittyvät valinnat ovat jatkuvaa identiteetin vahvistamista. Taaperoimetys ei kuulunut minun identiteettihorisonttiini, ja oli siksi kipukohta.

Tiedän, etten ole ainoa kaapissa imettänyt. Tiedän äitejä, jotka kipuilevat pitkäksi venyneen imetyksen kanssa kuukausia, koska omat ja ulkopuolen odotukset ovat ristiriidassa. Ja sitten tiedän äitejä, jotka pystypäin imettävät tai ovat imettämättä juuri niin kauan tai vähän aikaa kuin itseä ja lasta huvittaa. Te olette esikuviani!

Mutta meille epävarmoille äideille sanoisin: Imetystaipaleesi pituus on sinun oma, yksityinen asiasi. Siinä ei ole mitään hävettävää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Malli ja tosi-tv-tähti Kourtney Kardashianin tyttären Penelopen vaatekaapista löytyy niin nahkahousua kuin pikkumustaa. Käytännöllistä tai ei! Kuva: wenn.com

Tyttöjen vanhemmat ottavat aikuisten katumuotia jäljittelevät lastenvaatteet innokkaammin vastaan kuin poikien. 

Pitääkö suomalaisen miehen pukeutua kehdosta hautaan harmaaseen, mustaan ja tummansiniseen?

Tätä ihmettelee 4-kuukautisen poikavauvan äiti Vauva-lehden tuoreessa verkkokyselyssä. Itse hän haluaisi pukea lapsensa sukupuolineutraalisti vauva-aikana.

Vauva kertoi viime viikolla, että unisex- ja retrovaatteet ovat jäämässä vauvamuodissa ”pikkuaikuis-tyylin” jalkoihin. Lastenvaatemallistot jäljittelevät yhä enemmän aikuisten katumuotia, ja värit ja kuosit ovat varsin hillittyjä.

Vauva-lehden viimeviikkoisen verkkokyselyn perusteella pienten lasten vanhemmat ottavat värimaailman muuttumisen avosylin vastaan. 65 prosenttia vastaajista pitää hillityistä väreistä ja murretuista sävyistä ja haluaa niitä lastensa ylle. Vastaajien mielestä poikien vaatteiden värimaailma ei kuitenkaan ole uudistunut yhtä monipuolisesti kuin tyttöjen. 

"Miksi vauvat pitäisi pukea retromöykyiksi tai täysin eri tyylillä kuin itse pukeutuu?"

Jaottelu tyttö- ja poikaväreihin saisi jo loppua

Poikien vanhemmat ovat tyttöjen vanhempia tyytymättömiä lastenvaatetarjontaan.

Poikien vaatteiden väriskaalan suppeus ärsyttää! Pehmeistä väreissä voisi olla keltaista ja punaista, mutta tarjonta on usein sinistä ja ruskeaa.

Ketjuliikkeissä huomaa helposti, että tyttöjen versiossa on käytetty enemmän mielikuvitusta. Poikien vaatteista tulee välillä fiilis, etteikö muuta keksitty kuin se sama auto taas siihen. Tai muu piirroshahmo.

Kuosit on aina jotain karhuja yms., kun taas tytöillä on vastaavasti kukkia.

Vauvan kyselyn perusteella vauva on jopa vaikea pukea korostamatta sukupuolta.

Inhoan sukupuolittuneisuutta ja sitä, että tytöille on pelkkää pinkkiä ja hörhelöitä ja pojille sinistä avaruusolioiden kuvilla.

Eniten ärsyttää ihmiset, jotka puhuvat tyttö-ja poikaväreistä. Yritä siinä sitten opettaa lapselle, että ei ole olemassa tyttöjen ja poikien värejä.

Tyttöjen vaatetarjonta taas saa kiitosta etenkin siitä, että ärhäkkä pinkki on saanut rinnalleen esimerkiksi korallin ja persikan sävyjä.

Pastellisävyt ovat tulleet myös käytännöllisiin vaatteisiin. Kestävien ulkovaatteiden tai collegevaatteiden ei tarvitse enää olla räikeän värisiä, pelkkää pinkkiä tai lapsellisia.

Minne katosivat potkuhousut?

Melkein puolet, 44 prosenttia, Vauva-lehden kyselyyn vastanneista ei pukisi lastaan miniaikuiseksi.

Minikokoomuslaiseksi tai amerikkalaiseksi räppäriksi pukeminen ärsyttää.

"Olen varmaan viimeinen dinosaurus, joka yhä pukee vauvansa käteviin potkuhousuihin."

Haluan nimenomaan, että lapsi saa näyttää lapselta. Se tarkoittaa iloisia värejä ja lapsekkaita kuoseja. Olen varmaan viimeinen dinosaurus, joka yhä pukee vauvansa käteviin potkuhousuihin (niitähän ei enää edes myydä kaupoissa). Potkuhousuissa masua ei purista, nilkkoja ei purista, "sukat" pysyy jalassa ja kaikki on kätevästi samassa paketissa.

Typerän näköistä ja antaa vanhemmasta sellaisen kuvan että lapsi on vain asuste.

Ärsyttää nykymuodissa liian aikuismainen tai raskas tyyli. Epämukavat joustamattomat ja epäkäytännölliset vaatteet, kuten farkut ja takit.

Lapsen kuuluu näyttää lapselta eikä muistuttaa millään tavalla aikuista, aikuinen kerkeää olemaan sitten joskus myöhemminkin.

"En koe pukevani lapsiani miniaikuisiksi."

Vain harva myöntää jäävänsä kaipaamaan varsinaista retroa. Värejä moititaan liian kirkkaiksi, ja ruskeaa on liikaa. Toki retrollakin on yhä kannattajansa.

Retrokuosit tuovat hyvää mieltä ja tietyllä tapaa turvallisuuden tunnetta.

Lapset pitävät kirkkaista väreistä ja kuvioista leluissa, niin mikseivät vaatteissakin. Kuvioistakin saa hauskoja tarinoita vaatteita puettaessa.

Kaikissa vaatteissa ei mennä leikkipuistoon

Kolmannes Vauvan verkkokyselyn vastaajista pukee lapsensa aikuismaisiin vaatteisiin hyvillä mielin. Heistä on vain luonnollista, että lasten muoti seuraa aikaa. Katutyylissä korostuvat kauneus ja käytännöllisyys.

Ainahan lasten vaatetus on ottanut vaikutteita ympäröivästä. Pian 12-vuotiaan esikoiseni ollessa vauva oli ihan samoin aikuisten muotia seuraava lastenvaatetyyli, näkeehän sen jo valokuvista. Farkut olivat leveämmät, nyt ovat kelvanneet vuosia vain kapeat, niin tytölle kuin äidille.

En koe pukevani lapsiani miniaikuisiksi. Tykkään pukea heidät kauniisti mutta en mielestäni tingi myöskään käytännöllisyydestä. Toki lapsilla on ne ”kaupunkivaatteet”, mutta ei ne päällä ole tarkoituskaan mennä leikkipuistoon möyrimään, vaan ne ovat nimensä mukaisesti sitä siistimpää käyttöä varten.

Miksi vauvat pitäisi pukea retromöykyiksi tai täysin eri tyylillä kuin itse pukeutuu?

"Ainahan lasten vaatetus on ottanut vaikutteita ympäröivästä."

Aikuisten muodin jäljittelyä pidetään kivana ideana, kunhan vaatteet eivät leikki-iässäkään ole liian paljastavia tai epämukavia.

Esimerkiksi napapaidat, korkokengät ja epämukavat vaatteet eivät missään nimessä kuulu lasten päälle.

 

Kursivoidut sitaatit ovat otteita Vauvan verkkokyselystä. Kyselyyn vastasi 55 henkilöä.

Lue juttu vauvanvaatemuodin murroksesta lokakuun Vauva-lehdestä!

Vierailija

Vauvamuotikysely: ”Minikokoomuslaiseksi tai amerikkalaiseksi räppäriksi pukeminen ärsyttää”

Minusta on jokaisen oma asia millä tyylillä pukee lapsensa. Aika pian kuitenkin tulee se aika, että lapsi haluaa itsekin vaikuttaa eikä sitten vanhempi voi enää päättää pukeutumisesta yksin. Kuinka monella vanhemmalla edes on aikaa paneutua lapsensa vaatteisiin niin paljon, että ehtisi muodostaa lapselle jonkun harkitun tyylin? Minua ihmetyttää ainoastaan ne vanhemmat, jotka kulkevat itse viimeisen päälle kalliissa vaatteissa, mutta lapsilla on liian pientä, nuhjuista ja jopa rikkinäistä...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.