On luonnollista, että jokaiseen lapseen muodostuu erilainen suhde.

Monet muistavat omasta lapsuudestaan, miten jäätelökimpaleeseen piirrettiin veitsellä tarkat rajat, jotta jokainen sisaruskatraasta sai varmasti millilleen yhtä paljon jäätelöä. Lauantaikarkkipussitkin jaettiin tasan. Silti mieleen saattoi jäädä kaihertamaan loppuelämäksi, että sisko tai veli sai enemmän – ei ehkä jäätelöä tai karkkia – vaan huomiota, arvostusta ja rakkautta.

Yhden lapsen kanssa arki voi olla jatkuvaa stressiä, kun taas toinen on kuin enkeli. On luonnollista, että jokaiseen lapseen muodostuu erilainen suhde heidän temperamenttinsa, tarpeidensa ja käyttäytymisensä mukaan.

Omia asenteita kannattaa tutkia: Mikä on riittävän tasapuolista kasvatusta perheessämme? Sallitaanko pojille enemmän kuin tytöille, tai toisin päin?

Voi ei, ihan kuin minä

Suurin osa vanhemmista haluaa olla lapsilleen tasapuolisia ja rakastaa lapsiaan yhtä paljon. Se ei kuitenkaan ole aina ihan helppoa.

Lapsi saattaa tuntua läheiseltä ja helposti rakastettavalta, koska hänessä on paljon samoja piirteitä kuin rakkaassa puolisossa. Samoista syistä lapsen jotkut piirteet voivat tuntua ärsyttävältä, varsinkin, jos hänessä näkee paljon esimerkiksi ex-puolisoa.

Myös omien luonteenpiirteiden ja temperamentin tunnistaminen lapsessa voi joko ärsyttää tai tuntua hyvältä. Vanhemman voi olla vaikea kestää lapsessa esimerkiksi samaa arkuutta ja ujoutta, joka häntä itseään vaivasi pienenä. Jos lapsi on yhtä jääräpäinen kuin isänsä tai äitinsä, taistelu voi olla jokapäiväistä.

Joskus sairas tai käytökseltään haastava lapsi vaatii niin paljon aikaa ja energiaa, että muut lapset jäävät vähemmälle huomiolle. Haastava lapsi voi olla kaikkein läheisin – tai vastaavasti tuntua hankalalta kasvatettavalta.

Suosimisen taustalla voivat olla myös vanhemman oman lapsuudenkodin mallit. Jos omalla äidillä tai isällä oli suosikkeja sisaruskatraassa tai jos lapsuudenperheessä oli taipumusta syyllistää lapsia, malli voi periytyä sukupolvelta toiselle.

Joissakin perheissä äidillä on omat suosikkinsa ja isällä omansa. Tästä kumpuavat vanhat sanonnat ”isän tyttö” ja ”äidin poika”.

Mitä lapsi ajattelee?

Sisarkateus kuuluu luonnollisena osana perhe-elämään. Mutta mikä on ”vain” lievää sisarkateutta ja milloin lapsi todella tuntee jäävänsä varjoon?

Kun huomaat, että lapset ovat kateellisia toisilleen, pysähdy juttelemaan heidän kanssaan, yhdessä tai erikseen. Tutki kateutta. Kysy, miltä lapsesta tuntuu, kun veljellä esimerkiksi menee paremmin koulussa tai sisko viettää enemmän aikaa isän kanssa.

Näissä keskusteluissa on hyvä tilaisuus kertoa lapselle, kuinka tärkeä ja rakas hän on, ja mitä ihailet juuri hänessä.

Lapsilta kannattaa myös kysyä, kokevatko he, että heitä kohdellaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Lasten vastauksissa voi olla mukana luonnollista kateutta ja arkista kränää, mutta sitä ei pidä vähätellä.

Kateutta ei voi täysin välttää sisarussuhteissa, mutta kun puhut jokaiselle lapselle arvostavasti ja rakastavasti, he saattavat muistella isona sisarkateuttaan lempeästi, ilman kipua ja kitkeryyttä.

Omaa suhdetta jokaiseen lapseen kannattaa miettiä. Puhutko kaikkien lasten kanssa yhtä paljon? Puhutko heille ystävälliseen sävyyn? Vietätkö jonkun lapsen kanssa huomattavasti enemmän aikaa, esimerkiksi harrastusten vuoksi? Milloin viimeksi sanoit lapsellesi, että hän on hieno lapsi ja rakastat häntä?

Mervi Juusola, Minullako lempilapsi?, Meidän Perhe 10/2012

Vierailija

Onko sinulla lempilapsi? Tasapuolisuus ei ole välttämättä helppoa

Olen kuullut monen äidin puhuvan siitä, kuinka vaikeaa on pitää lapsiaan tasa-arvoisina jos esimerkiksi toinen on erittäin lahjakas urheilussa ja saa pokaaleja ja nimen lehteen.. varsinkin kun sukulaiset ja tutut kehuvat lähes aina vain toista lasta. Tässä äidillä on suuri rooli pitää myös toista lastaan arvokkaana ja rakkaana.
Lue kommentti
Vierailija

Onko sinulla lempilapsi? Tasapuolisuus ei ole välttämättä helppoa

On. Koska minulla on ainoastaan yksi lapsi, voin hyvällä omallatunnolla sanoa että on lempilapsi. Rakkaudella hankittu ja toivottu. Mutta omistan myös 2 koiraa ja voin sanoa että tykkään molemmista paljon, mutta koska ovat erilaisia, eri syistä välillä niitä kiittelen ja ihastelen. Pahanteosta saavat kyllä kuulla, moitteet saa se joka pahaa tekee. En edes käsitä miten toisesta voisi tykätä enemmän kun toisesta. Hetkittäin voi toinen tuntua mieluisammalta, mutta pitkässä juoksussa tasoissa ovat.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Oletko saanut lapsellesi päivähoitopaikan, joka vastasi perheenne tarpeita? 

Helsinkiläinen äiti kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla omasta kokemuksestaan päivähoidon toteutumisesta. Maunulalaiselle äidille oli päiväkodin johtajan toimesta ehdotettu osa-aika töitä kokopäiväisten sijaan, sillä ilmeisesti kokopäiväinen hoito olisi täyttänyt päiväkotiryhmää liikaa. Kirjoittajan mukaan monet hänen tuntemansa vanhemmat ovat kokeneet samanlaista kohtelua.

Subjektiivista päivähoito-oikeutta rajattiin laissa vuosi sitten puolipäiväiseksi, mikäli lapsen vanhempi ei opiskele tai työskentele kokopäiväisesti, eikä hoidolle ole muuta erityistä tarvetta. Helsinki päätti olla rajaamatta päivähoito-oikeutta – mutta silti kokopäivätyötä tekevää äitiä kehotettiin keventämään työtunteja. 

Nyt me kysymme teiltä! Kertokaa omat kokemuksenne päivähoidon aloituksesta: Onnistuiko hoidon aloittaminen silloin, kun sille oli tarve? Saitteko juuri sen hoitopaikan, jota haitte? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kurpitsalle ei maistunut, mutta vieraille varmasti maistuu. Kuva: Maija Koski

Halloween-bileiden näyttävin herkku syntyy helposti ja maistuu myös aikuisille.

Asuimme taannoin vuoden Kaliforniassa ja pääsimme tutustumaan läheltä amerikkalaiseen halloweenin viettoon. Vaikutuksen tekivät paitsi uskomattomat, viikkoja ennen juhlaa viritellyt pihakoristeet, myös juhliin tuodut kekseliäät tarjottavat.

Suosikkimme oli lasten koulun kekkereissä bongattu oksentava kurpitsa, josta riitti nacholastujen kanssa dipattavaa isolle joukolle.
Näyttävä tarjottava valmistuu helposti – ja melkein samalla vaivalla, puuhaan ryhtyessäsi, kaiverrat kurpitsat hienoihin kynttilälyhtyihin.

Oksentavan halloween-kurpitsan resepti on julkaistu alun perin Apukokki maailmalla -keittokirjassa ja -sivustolla.

Tarvikkeet

1 oranssi kurpitsa

maissilastuja

Haluamasi määrä valmista tai itse tehtyä guacamolea

  1. Leikkaa kurpitsan kannan ympäriltä kurpitsan laki irti työntämällä teräväkärkinen veitsi 45 asteen kulmassa sisään. Älä yritä leikata tai sahata kovaa kurpitsankuorta vaan tee aina uusi ja riittävän syvä pisto vanhan viereen, niin monta kertaa, että olet kiertänyt täyden ympyrän, jolloin hattu irtoaa kannasta nostamalla.
  2. Poista kurpitsan siemenet ja kuituinen sisus käsin, jäätelökauhalla tai lusikalla.
  3. Voit halutessasi raaputtaa varovasti osan kurpitsan sisuksesta jäätelökauhalla tai lusikalla muita ruokalajeja varten. Leikkaa kurpitsalle kolmikulmaiset silmät ja hymyilevä suu samalla menetelmällä kuin irrotit hatun.
  4. Aseta kurpitsa tarjottimelle tai isolle, laakealle lautaselle. Lusikoi guacamole kurpitsan päälaesta sisään. Auta tarvittaessa lusikalla, jotta osa tahnasta pääsee valumaan suusta alustalle. Nosta hattu paikoilleen.
  5. Nosta koko komeus tarjoilupöydän keskelle, ja viereen iso kulhollinen nacholastuja.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.