Kuusi kertomusta siitä, miten elämä yllättää, kun saa lapsia.

Kakkaa altaassa

”Inhoan julkisia uimahalleja yli kaiken, koska olen hieman bakteerikammoinen. Lapsen vuoksi päätin kuitenkin uhrautua ja osallistua vauvauintiin. Inhosimme sitä kumpikin. Kaiken kukkaraksi uimavaippa falskasi ja Ebba päästi kunnon töräykset altaaseen. Tunti jouduttiin keskeyttämään, ja ohjaaja kalasteli kakkasattumia pois altaasta. En unohda näkyä koskaan. Ja kuin pöpökammoisen äidin peloista kiitoksena lapseni sai hallista ontelosyylätartunnan. Hirveä reissu kaiken kaikkiaan.”

Hanna 40, lapset Ebba, 5, ja Emmy, 3

Exän exän koiranpentu

”Lapseni isä hankki tyttären toiveesta koiran. Pentu oli hyvin odotettu, ja siitä tuli tytön ylpeys. Muutama kuukausi tämän jälkeen ex-mieheni naisystävä kuitenkin muutti pois – ja vei koiran mukanaan. Ikäviä asioita tapahtuu, mutta eihän lapsi saa siitä kärsiä. Niinpä otin yhteyttä exäni entiseen ja vein lapsen Helsingistä Turkuun koiraa katsomaan.

En ole itse tippaakaan koiraihminen. Kyllä siinä oli vähän sellainen olo, että mitä sitä ei lapsen vuoksi tekisi.”

Mirita, 34, lapsi Sofirina 6 vuotta

Introvertti äiti puffetissa

”Pojan koripalloharrastus on introvertin äidin painajainen. Ensimmäisen kotipelin yhteydessä saimme käskyn, että perheemme hoitaa myytäväksi mokkapaloja. Kökötimme myymässä niitä käytävällä samalla, kun poika pelasi. Kassaan tuli muistaakseni 15 euroa. Yhdessäkin turnauksessa olin puffassa hymyilemässä neljä tuntia.

Nykyään poika pelaa jalkapalloa, ja minä löydän lauantaiaamuisin itseni aamu-unisena jostain kentän laidalta kymmenen asteen pakkasesta. Tyttäreni puolestaan harrastaa cheerleadingia, ja treenit saattavat olla kaksikin kertaa päivässä. Minä makaan säkkituolissa ja pyydystän pokemoneja samalla, kun lapsi harrastaa.

Toisaalta harrastukset myös antavat paljon. Ei tulisi mieleenikään jättää jotain tekemättä.”

Heli, 47, lapset Matilda 12 ja Oskari

Joulupukin apulaisena

”En voi sietää käsitöitä, mutta jouluaaton aattona istuin kolmeen asti aamulla ompelemassa lapsille pehmoleluja, koska ’tietenkin Joulupukki kuulee toiveenne’. Lelut olivat lasten suunnittelemat ja kovasti toivomat. Jälki ei todellakaan ollut Joulupukin standardia (jouduin harsimaan pari saumaa käsin uudestaan kiinni vielä myöhemmin), mutta pehmot tulivat valmiiksi ja lapset olivat tyytyväisiä.”

Elina, 34, lapset Evelyn 6 vuotta ja Matilda 2 vuotta

Äidin tukka, sivuseikka

”Olin varannut ajan kampaajalle, jonka ilta-aikaa olin odottanut uskomattomat kaksi kuukautta. Aika meni kuitenkin päällekkäin pojan uintitreenin kanssa, ja hän ei halunnut mennä harjoituksiin yksin. Niinpä peruin kiltisti kampaajan ja menin mukaan, mutta eri altaaseen, etteivät kaverit vain näe.”

Heidi, 34, lapset Paulus, 7, Melina, 6, Melissa, 2

Kunhan ei puhuta viireistä

”Suhtauduin jalkapalloon suurin varauksin. Se veisi aikaa ja joutuisin seisomaan kentän laidalla monta kertaa viikossa. Myös ajatus futisvanhemmista, jotka tulisivat silmät loistaen keskustelemaan ties mistä viireistä, kauhistutti. En tiennyt lajista mitään. Tiesin vain, että rakas 8-vuotiaani puhui sen aloittamisesta ja että hänen innostuneen katseensa edessä olin voimaton.

Hiljalleen aloin kuitenkin viihtyä treeneissä. Peleissä olin jo suorastaan innoissani. Huomasin, että ne pelkäämäni futisvanhemmatkin olivat samassa tilanteessa kuin minä. Juttelimme kentän laidalla kaikesta muusta kuin jalkapallosta. Lopulta huomasin olevani joukkueenjohtaja. Olen aina vältellyt konflikteja ja minun on vaikea ottaa kantaa. Yhtäkkiä olinkin asemassa, jossa joudun ratkomaan riitoja ja päättämään asioita. Nykyään huomaan olevani iloinen ja innoissani joukkueen eteen tekemästäni työstä.”

Sanna, 42, poika Kuutti, 10

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.