Neropatin päiväkirjoissa seikkailee yläasteikäinen Gregory, jolle sattuu ja tapahtuu. Kinney on ammentanut kirjojen tilanteita muun muassa omasta lapsuudestaan. Kuva: Philip Wolak
Neropatin päiväkirjoissa seikkailee yläasteikäinen Gregory, jolle sattuu ja tapahtuu. Kinney on ammentanut kirjojen tilanteita muun muassa omasta lapsuudestaan. Kuva: Philip Wolak

Tarjoa lapselle sellaisia kirjoja, jotka aidosti kiinnostavat häntä, sanoo yhdysvaltalaiskirjailija Jeff Kinney. 

Jeff Kinney, 47, on tehnyt jotain ihmeellistä. Kinney on luonut kirjasarjan, joka on suosittu etenkin 8–12 vuotiaiden poikien keskuudessa. Eli juuri heidän, joiden vapaa-ajasta kamppailevat kirjojen lisäksi pelit. Miten Kinney on onnistunut koukuttamaan nuoret pojat kirjojen ääreen?

Yksi syy voi olla Kinneyn tausta. Hänellä on pitkä työhistoria pelisuunnittelijana. Hänen luomassaan Poptropica-virtuaalimaailmassa pelataan oppimispelejä tarinan kerronnan voimin, ja palvelua käyttävät sadat miljoonat lapset ja nuoret maailmanlaajuisesti. Kinney siis selvästi tietää mikä nuoreen yleisöön puree. 

Neropatin päiväkirjakin ilmestyi aluksi verkossa.

– Huomasin, että kun lapsi lukee kirjaa näytöltä, hän tarvitsee sivuille kuvia, jotta hän jatkaa eteenpäin. Tajusin, että lapsia voi motivoida lukemaan myös perinteisiä kirjoja visuaalisilla palkinnoilla, samaan tapaan kuin peleissä, Kinney kertoo sarjakuvaromaaniensa synnystä. 

Kahden teinipojan isä myöntää, että välillä kirjailijan on vaikeaa kilpailla pelimaailman kanssa.

– Pelit ovat täynnä tarinoita. Kerronta on erittäin hienostunutta, ja siihen uppoaa helposti mukaan. Tarinallisuus yhdistää nykypäivänä pelimaailman ja kirjallisuuden.

Entä jos lapsi ei halua lukea?

Kinneyn mielestä lapselle pitää tarjota sellaisia kirjoja, jotka aidosti kiinnostavat lasta. Ei sellaisia, mitkä kiinnostavat aikuista. Jos lasta kiinnostaa esimerkiksi Pokémonit, hänelle voi ostaa Pokémon-aiheisia kirjoja. Kiinnostavalla aiheella lapsi motivoituu kirjan pariin, ja lukemisesta tulee lapselle mukavia mielleyhtymiä. 

Tästä syystä Kinney ei pyri tarjoamaan Neropatin päiväkirjoissa suuria moraalisia oppeja oikeasta ja väärästä, vaan hän haluaa välittää yhden tärkeän opin lukijoilleen: että lukeminen on hauskaa ja hyvästä. 

– Siksihän me aikuisetkin luemme. Koska saamme siitä nautintoa ja pidämme siitä, Kinney summaa. 

– Haluan, että lapsi rentoutuu kirjani ääressä ja huomaa, että hei, ei tämä lukeminen olekaan niin vaikeaa ja työlästä. 

Entä jos lapsi haluaisi kuunnella äänikirjoja? Ovatko äänikirjat ihan yhtä hyvä vaihtoehto kuin perinteiset kirjat?

Kinneyn mukaan kyllä. 

– Itse kuuntelen melkein kaikki kirjat. Vaikka kuuntelen, pystyn silti itse maalamaan sen tapahtumat mieleeni. Tämä onkin se juttu, mikä tekee kirjoista niin koukuttavia: mahdollisuus siihen, että lukija saa itse tehdä kirjan maailmasta itselleen sopivimman version. 

Jeff Kinneyn vinkit – näin saat lapsen lukemaan 

Pidä kirjoja näkyvillä kotona. On hyvä juttu, jos kotona on kirjoja esimerkiksi lojumassa pöydillä. Lapsi saattaa kiinnostua jostain kirjasta ja selailla sitä tylsän hetken tullen omatoimisesti. Se on jo hyvä alku.

Lue itse. Se, että lapsi näkee vanhemman lukemassa on hyvä juttu. Vanhempi on lapselle tärkeä roolimalli, myös lukemisen suhteen.

Pitäkää päivällisen tai iltapalan jälkeen koko perheen yhteinen lukutuokio, jolloin kukin lukee omia kirjojaan. 

Kokeile lehtiä. Jos kirja tuntuu lapsesta pelottavalta ja työläältä, lehteen voi olla helpompi tarttua. Kylpyhuoneeseen voi vaikka jemmata sarjakuvia vessatauon varalle, tai keittiönpöydälle voi jättää avonaisen sanomalehden.

Lue lapselle, vaikka hän osaisi jo itse lukea. Pääsette mukaan samaan tarinaan ja saatte kivan yhteisen hetken.

Sarjan uusin osa Neropatin päiväkirja 13: Kylmää kyytiä ilmestyi syksyllä 2018.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.