Teini ja sen veli.  Uunon ja Ellan ison ikäeron ansiosta Sanna Majuri on elänyt äitiyttä  kahtena erilaisena aikana. Kuva: Milka Alanen
Teini ja sen veli. Uunon ja Ellan ison ikäeron ansiosta Sanna Majuri on elänyt äitiyttä kahtena erilaisena aikana. Kuva: Milka Alanen

Sanna Majurin teini-ikäinen esikoinen pelkäsi, ettei vanhempien rakkaus riitä, kun pikkuveli syntyy. Sitten hän sai vastasyntyneen paitansa alle.

Lasteni vauva-aikoja yhdisti se, että en juurikaan löytänyt vertaistukea. Kun sain esikoiseni Ellan 26-vuotiaana, kavereillani ei ollut lapsia. Kun sain Uunon 40-vuotiaana, kavereiden lapset olivat jo esikoulussa.

Toista lasta edelsi kamppailu itseni kanssa. Mietin pitkään, vieläkö minusta olisi siihen ja onko minun ja mieheni Jorin tyttärissä meille riittävästi sarkaa. Mietin myös, tuleeko vastaan rooli, josta en voisi kieltäytyä.

Kun neljäkymppiä lähestyi, päätimme, että nyt tai ei koskaan.

”Teini-ikäinen pelkäsi, että kun perheeseen tulee vauva, häntä ei enää rakasteta niin paljon.”

Raskaus oli helppo, mutta teini-ikäinen Ella ei voinut sietää tilannetta lainkaan. Hän pelkäsi, että kun perheeseen tulee vauva, häntä ei enää rakasteta niin paljon. Se oli minullekin kova paikka. Tein raskausaikana kaikkeni, että hän ei tuntisi itseään ulkopuoliseksi. Puhuimme ja olimme yhdessä.

Ella suli heti, kun vauva syntyi. Hän laittoi synnytyssalissa Uunon paitansa alle. Hänen poskensa hehkuivat onnea ja isosiskon ylpeyttä.

Ikäerosta huolimatta Ellalla ja Uunolla on yhä hyvin vahva sisaruussuhde. Sitä ei ole tarvinnut tekemällä tehdä tai vahvistaa, vaan se on tullut luontaisesti. Uuno palvoo Ellaa, ja vaikka Ellalla on omia menojaan, hän tykkää olla Uunon kanssa. He joko höpöttävät tai pelaavat yhdessä tai sitten vain istuvat vierekkäin omissa maailmoissaan. Nyt kun Ellalla oli ylioppilaskirjoitukset, pidin Uunoa tarkoituksella pois Ellan huoneesta, jotta hänkin saa sen rauhan, jota hän kaipaa.

”Olen saanut tutustua kahden täysin erilaisen aikakauden lapsuusjuttuihin.”

Perheemme tekee harvoin mitään yhdessä, koska ikäeroista johtuen kaikki ovat kiinnostuneita eri asioista. Olen myös usein illat poissa työni vuoksi. Haaveilen, että menisin lasten kanssa kolmistaan vaikka laivalle, jotta saisimme yhteistä aikaa.

Silti tunnen, että lasten ikäero on vain rikkaus. Ella ja Uuno eivät esimerkiksi ole koskaan tapelleet keskenään, kuten saman ikäiset yleensä tekevät. Ellasta on myös ollut valtavasti apua lapsenhoidossa, vaikka häntä ei ole koskaan velvoitettu siihen. Hän on itse halunnut.

Minä taas olen saanut tutustua kahden täysin erilaisen aikakauden lapsuusjuttuihin ja saatella kummankin lapsen rauhassa seuraavaan kasvuvaiheeseen. Jos olisin saanut kaksi lasta putkeen, olisin elänyt varmasti vuosia usvassa enkä muistaisi lasteni lapsuudesta mitään. Nyt muistan, että olen ollut Ellalle hyvä äiti, ja hänen kasvamisensa tasapainoiseksi aikuiseksi on yksi elämäni suurimpia saavutuksia. Uskon, että myös Ellan mielestä olen onnistunut, koska meillä on hyvät välit, emmekä ole ikinä oikeasti tapelleet. En ole myöskään huutanut Ellalle.

”Voi olla, että jaksan nyt vähemmän kuin kolmikymppisenä, mutta ajankuvakin on toinen.”

Usein sanotaan, että toisen lapsen kohdalla äidit ovat rennompia. Myönnän, että minulle on käynyt päinvastoin: vaikka Ellan aikana opiskelin Teatterikorkeakoulussa, kävin läpi omaa itsetutkiskeluprosessiani ja päädyin Ellan isän kanssa eroon, olin silti lapselle läsnä, kun olin kotona. Paikkasin sillä töistäni johtuvaa poissaoloa.

Uunon kohdalla olen kireämpi. Hermostun herkemmin, jos hän pukeutuu hitaasti, vaikka tiedän, ettei hän ymmärrä, mitä kiire tarkoittaa. Saatan myös ärähtää, jos olen ajatuksissani ja hän jankuttaa, että haluaa katsella puhelimesta Salama McQueenin kuvia. Tietenkään syy ei ole hänessä.

Voi olla, että jaksan nyt vähemmän kuin kolmikymppisenä, mutta ajankuvakin on aivan toinen. Ellan aikoihin ei ollut somea, joka vaati huomiota lapsen sijaan, eivätkä lapset olleet koukussa pädeihin. Kun Ellan aikana halusin juoda kupin kahvia rauhassa, hän piirteli keittiön pöydän ääressä. Nykyään lapselle annetaan vanhemman hengähdyshetkeksi pädi, vaikka se ei ole mikään lapsenvahti.

En kiistä, etteikö tässä ajassa olisi hyviäkin puolia: lapset oppivat näppäriksi tekniikassa, ja netin ansiosta äitiyteenkin on helppo saada vertaistukea. Enemmän tunnen kuitenkin riittämättömyyttä, sillä nykyäidin pitäisi olla yli-ihminen. Jos et leivo pullaa, luistele lapsesi kanssa, pidä kotia upeana ja tee luomuruokia näyttäen itse hyvältä, epäonnistut.

”Ennen äitiys oli helpompaa, kun ei syyllistytty perhepedistä tai tiedetty sormiruokailusta.”

Ellan kanssa äitiys oli helpompaa, kun ei syyllistetty perhepedeistä, tiedetty sormiruokailusta eikä puhuttu lapsilähtöisestä kasvatuksesta, koska sitä se oli automaattisesti.

Koska tiedostan tämän hetken haasteeni, voin vielä muuttaa toisen äitiyteni suuntaa. Siksi pois-tin puhelimestani Facebookin, jotta en voi vain livahtaa sinne. Olen myös tosi tarkka siitä, ettei Uuno roiku pädillä.

Silti se, että Uuno tulee syliini, sanoo joka päivä rakastavansa minua, silittelee tukkaani ja toisaalta myös uskaltaa raivota antaumuksella, ovat minulle viestejä siitä, että meillä menee hyvin.”

Sanna Majuri

  • Näyttelijä Sanna Majurin, 45, perheeseen kuuluvat tytär Ella, 19, poika Uuno, 5, aviomies Jori Grönroos sekä Jorin tytär Greta, 13.
  • Sanna näyttelee Helsingin Kaupunginteatterin Mörköoopperan pääosassa.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Iso päiväkotiryhmä on suurin riskitekijä lasten sairastelussa. Kun päivähoito alkaa, anna tutti kaveriksi vain päiväunille ja opeta jo pikkutaapero pesemään kädet saippualla.

1. Miksi päivähoidon aloitus aiheuttaa usein pitkän tautikierteen?

Kun pienessä tilassa on paljon lapsia, virukset leviävät helposti. Hengitystieinfektiot leviävät pisaratartuntana, mutta vielä tehokkaammin pintojen välityksellä esimerkiksi niin, että lapsella on kädessä räkää, joka kulkeutuu toisen lapsen käsien kautta tämän nenän limakalvoille.

2. Onko vastustuskyvyn kannalta eroa, laittaako lapsen päivähoitoon yksi- vai kaksivuotiaana?

Vastustuskyky kehittyy koko ajan: mitä nuorempana lapsi altistuu viruksille, sitä aikaisemmin hänen vastustuskykynsä kehittyy. Siksi lapsi, jolla on isompia sisaruksia päivähoidossa tai koulussa, saattaa päivähoidon alkaessa sairastaa vähemmän kuin ne ikätoverinsa, jotka ovat perheensä esikoisia. Yksilölliset erot ovat kuitenkin suuria, joten yksi- tai kaksivuotiaan vastustuskyvyssä ei väistämättä ole merkittävää eroa.

Paljon sairastavan taaperon vanhemmat voivat lohduttautua sillä, että päivähoidossa olleet lapset sairastavat koulun alettua vähemmän kuin kotihoidossa olleet ikätoverinsa.

3. Miten lasten sairastelua voisi vähentää?

Tutkimusten valossa näyttää siltä, että päivähoitoryhmien koko on suurin tekijä lasten sairastelussa. Infektiot kuitenkin lisääntyvät jo melko pienissäkin ryhmissä, mutta perhepäivähoidossa olevat lapset näyttävät sairastavan hiukan päiväkodissa olevia lapsia vähemmän.

Infektioiden ehkäisemisessä tärkeintä on hyvä käsihygienia. Jo ihan pieniä päiväkotilaisia voi opettaa pesemään käteensä päiväkotiin tullessa ja taas kotiin palatessa, ennen ruokaa ja vessassa käynnin jälkeen.

Käsidesi ei ole kovin tehokas virustautien torjumisessa, ja se tappaa suotta myös hyviä bakteereita. Kunnon saippuapesu on paras, mutta jos vettä ei ole saatavilla, käsidesiä tai esimerkiksi kosteuspyyhkeitä voi käyttää.

4. Onko probiooteista tai vitamiineista apua tautien ehkäisyssä?

Uusimpien tutkimusten valossa valitettavasti ei. Vatsatautien kestoa voi hieman lyhentää ja niitä voi jopa hiukan ehkäistä tietyillä probiooteilla. Hyviä probiootteja vatsatautien lyhentämiseen ovat saccharomyces boulardii -hiivaa sisältävä Precosa ja lactobacillus rhamnosus -maitohappobakteeria sisältävä Gefilus.

On jotakin näyttöä siitä, että D-vitamiinin puute voi altistaa infektioille, mutta D-vitamiinilisää suositellaan lapsille joka tapauksessa. Muita lisävitamiineja ei tarvitse ottaa. Tärkeintä on monipuolinen ruokavalio ja muuten hyvät elämäntavat. Esimerkiksi vanhempien tupakointi lisää lapsen sairastelua.

5. Miten usein hoitopaikan unilelu pitäisi tuoda kotiin pesulle?

Sitä tuskin on tutkittu, mutta esimerkiksi pahimman räkätautisesongin aikaan syystalvella sen voi hyvin tuoda kotiin pesulle vaikka joka viikko.

6. Kannattaako tutti desinfioida säännöllisesti?

Vesipesu riittää. Tutin käyttö ylipäätään lisää infektioita, sillä tutit kulkevat päiväkodissa helposti suusta suuhun, putoavat lattialle ja levittävät siten viruksia. Jos tuttia haluaa päiväkodissa käyttää, se kannattaisi antaa vain päiväunille ja pestä kotona joka päivä.

7. Miten pitkään flunssan jälkeen pitäisi olla pois hoidosta, ettei tartuta muita?

Tartuttamisen kannalta pahimmat hetket ovat pari ensimmäistä sairauspäivää ja niitä edeltävä päivä. Kun oireet alkavat, lapsi on siis jo ehtinyt levittää tartuttavia viruksia. Parin kolmen sairastuspäivän jälkeen virusten määrä on kuitenkin jo pienentynyt niin, että tartuttavuus vähenee merkittävästi. Silloin lapsi voi palata päiväkotiin, jos hänellä ei ole kuumetta.

Jos perheessä muut ovat kipeinä, ei tarvitse jäädä kotiin. Toki voi kiinnittää erityistä huomiota siihen, alkaako lapsikin oireilla. Kun tiedetään, että sairastumispäivä on pahin tartuttaja, voi lapsen pitää kotona heti, jos alkaa näyttää siltä, että hän sairastuu.

8. Onko silmätulehdus syy pitää lapsi kotihoidossa?

Moniin virustauteihin liittyy lieviä silmätulehdusoireita, kuten silmien punoitusta ja pientä rähmimistä. Esimerkiksi päiväunten jälkeen ripset saattavat olla liimautuneet yhteen. Se ei kuitenkaan vaadi erityistä hoitoa eikä välttämättä kotipäivää. Sen sijaan bakteerin aiheuttama silmätulehdus, joka aiheuttaa runsasta rähmimistä, vaatii useimmiten antibioottitippoja parantuakseen. Lapsi voi palata hoitoon vuorokausi tippakuurin aloittamisen jälkeen, jos tulehdus alkaa helpottaa.

9. Milloin vatsataudin sairastanut lapsi voi palata päivähoitoon?

Vatsatautivirukset leviävät ripulin ja oksennuksen välityksellä, joten kun ripulointi ja oksentaminen ovat loppuneet, lapsi ei enää tartuta. Hän voi palata päiväkotiin, jos yleisvointi sen sallii.

Jos lapsi ripuloi tai oksentaa, hänet pitäisi hakea välittömästi kotiin. Ihannetilanteessa hän voisi odottaa vanhempiaan erillään muista lapsista. Esimerkiksi oksennusta on vaikea siivota niin, ettei virusta jäisi pinnoille, ja jos hoitajat joutuvat vaihtamaan ripulikakkavaippoja monta kertaa päivässä, taudin leviämisen riski kasvaa.

Asiantuntijoina lasten infektiotautien erikoislääkäri Tea Nieminen Helsingin yliopistollisesta sairaalasta ja lastenlääkäri Samuli Rautava Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tärkeintä on yhteys itseen ja yhteys toisiin, Petra sanoo. Kuvat: Amanda Aho
Tärkeintä on yhteys itseen ja yhteys toisiin, Petra sanoo. Kuvat: Amanda Aho

– Maailmani pyörähti ympäri, kun tutustuin kiintymysvanhemmuuteen, sanoo Petra Masko.

Mitä me syödään illalla? kahdeksanvuotias Joa kysyy.

Katsotaanpa, Joan äiti Petra vastaa.

Jääkaapin oveen kiinnitetystä taulukosta se selviää: pizzaa ja jäätelöä.

Ennakointitaulukko on auttanut...