Lomastressi on monelle tuttu juttu. Voiko sitä välttää?

Lomastressi on monelle tuttu juttu. Voiko sitä välttää? Nollaa stressi heti alkuun.

Perhelomalla sinkoilee usein ääneen lausuttu tai lausumaton pyyntö: Antakaa minun olla edes hetki rauhassa! Antakaa omaa lomaa!

– Monet sanovat kaipaavansa välilaskupaikkaa, jossa saisi levätä pari päivää ihan rauhassa ennen perheen yhteisen loman aloittamista, kertoo psykologi Paula Kinnunen. Hän johtaa MH-valmennusta, joka tarjoaa stressin pikanollausta.

Paula Kinnunen muistelee saksalaista satua, jota hän luki usein omille lapsilleen. Satu päättyi sanoihin: Ja he kaikki saivat, mitä olivat toivoneet. Tarina kertoi nelihenkisestä perheestä, jossa oli äiti, isä ja kaksi lasta. Äiti halusi merelle, isä vuorille ja lapset halusivat huvipuistoon.
Kinnusen mielestä sadussa piilee onnistuneen perheloman salaisuus.

– Lomatoiveista kannattaa keskustella hyvissä ajoin ennen loman alkua. Jokaisen perheenjäsenen pitäisi saada tehdä lomallaan sitä, mitä hän toivoo. Emme voi olettaa, että perheen toiveet sulautuvat yhteen ja kaikilla on kivaa, jos toiveista ei ole juteltu eikä niiden yhteensovittamista ole suunniteltu.

Jos vanhemmat ovat väsyneitä ja stressaantuneita, kannattaa järjestää heti loman alkajaisiksi muutama päivä vanhempien omaa lomaa, yksin tai kaksin.

Kun vanhemmat ovat purkaneet pahimman stressin pois ja toteuttaneet muutaman täysin oikeutetun itsekäs toiveensa, energiavarastot on tankattu ja ja perheen yhteisestä lomasta on helpompi nauttia.

– Vanhempien pitää saada täyttää omat itsekkäät toiveensa, jotta he voivat olla onnellisia ja tyytyväisiä lasten kanssa. Lapsilla on valtava tarve olla kerrankin riittävän paljon yhdessä vanhempiensa kanssa, Kinnunen pohtii.

– Lapsi saattaa kitistä lomalla sitä, etteivät vanhemmat jaksa kiinnittää huomiota hänen tarpeisiinsa. Kun lapsi pyytää uimaan, vanhempi torjuu hänet helposti: En minä nyt jaksa, luen tätä kirjaa.

Lapsi sanoo tahtovansa Muumimaailmaan tai Linnanmäelle, mutta pohjimmiltaan hän haluaa vain yhtä asiaa: kivaa yhdessäoloa.

Työajatukset poikki

Työpaikalta irrottautuminen ei ole aina yksinkertaista. Monet käyttävät ensimmäisen lomaviikon kesken jääneiden töiden loppuun hoitamiseen. Ajatukset karkaavat väkisin takaisin töihin.

– Mieleeni muistuu yhden loman alku. Olin tiiviisti kiinni eräässä projektissa, jonka ympärillä ajatukseni pyörivät yötä päivää. Menin mökille, kävelin metsään ja aloin raahata kaatuneiden puiden runkoja sahauspaikalle. Siitä tuli hyvä fyysinen väsymys. Urakan jälkeen oli mukavaa mennä saunaan, syödä hyvin ja nukahtaa, Paula Kinnunen kertoo.

Aivot ja keho tarvitsevat kunnon lomaa: totaalilepoa ja palautumista työrasituksesta. Jos et pysty lomallakaan irrottautumaan kännykästä ja läppäristä, todennäköisesti et pysty myöskään kehittymään työssäsi.

– Lomalla kannattaa tehdä jotain aivan erilaista: hakata halkoja, maalata seiniä tai kaivaa ojaa. Fyysinen rääkki katkaisee ajatukset tehokkaasti.

Kinnusen hyvän loman resepti on helppo: fyysistä aktiivisuutta, hiljentymistä, sisäänpäin kääntymistä, hemmottelua, hierontaa ja lukemista.

Kun on tylsää, keksikää kivaa

Joskus lomailu on pelkkää autossa istumista: lapset valittavat takapenkillä, vanhemmat etupenkillä.

– Jos paahdetaan kuusi tuntia kuumassa autossa mummolaan, niin sitähän se usein on. Myös matkanteko voi olla kivaa, eikä pelkästään perille pääsy. Matkan varrelle voi järjestää elämyksiä. Välillä voi pulahtaa vaikka uimaan.

Lapset janoavat rentoa yhdessäoloa vanhempien kanssa, vaikka eivät välttämättä tiedä itsekään. Lapset kannattaa ottaa mukaan aikuisten loma-askareisiin: kokkaamaan, grilliä sytyttämään ja mökin kattoa paikkaamaan. Lomalla vanhemmatkin voivat heittäytyä pelaamaan ja leikkimään – katsoa kesää lapsen silmin.

– Rakentakaa maja! Kinnunen yllyttää.

Osaatko rentoutua?

Jos ihmisellä ei ole hyviä keinoja purkaa stressiään, hän purkaa sitä haitallisilla keinoilla, kuten riitelemällä tai tissuttelemalla alkoholia pitkin päivää. Vaikka kylmä olut ja valkoviini maistuvat lomalla, alkoholin kulutusta kannattaa miettiä.

Lasten mielestä vanhempien pöhnäinen tokkurointi pikkujurruissa on rasittavaa ja kiusallista.

– Kun menee nukkumaan alkoholia ottaneena, unen laatu on aina heikko, vaikka ihminen olisi kuinka väsynyt tahansa. Humalan jälkeen ihminen on fyysisesti ja henkisesti väsynyt. Kannattaa siis miettiä, osaatko rentoutua muuten.

Jos unihäiriöt vaivaavat stressaantuneita aivoja, keholle ja mielelle pitäisi antaa aikaa rauhoittua ennen nukahtamista. Raskasta ruokaa, alkoholia, vahvoja ärsykkeitä ja fyysistä rasitusta on viisainta välttää myöhään illalla.

– Lomalla kannattaa lukea paljon, siis romaaneja, ei ammattikirjallisuutta.

Teksti: Mervi Juusola, Meidän Perhe

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Toisenlaiset äidit Livillä ja Ruudussa tiistaisin klo 21. Kuva Niki Strbian

Jos vanhemmalla on haavoja omissa varhaisissa ihmissuhteissaan, voivat kasvatuksen työkalut loppua kesken.

Muun muassa geneettinen perimä, varhainen kiintymysmalli ja elämänkokemukset vaikuttavat ihmisen psyykkiseen kehitykseen. Jos ihminen jää tavalla tai toisella toistuvasti yksin selviytymään lapsuuden haasteista ilman asianmukaista tukea, tuottaa se usein selkeitä pulmia tunteiden säätelyssä ja vuorovaikutuksessa.

Entä miten heijastuuu vanhemmuuteen se, jos elämä on tarjoillut vuoren tai jopa vuoriston kokoisia vaikeuksia näissä asioissa?

Kun vanhempana pitäisi tarjota lapselle lohtua tämän kitistessä barbin kengän katoamisesta, aikuisen sisällä saattaakin herätä äkkiarvaamatta se pieni, ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota. Moni vanhempi ihmettelee jälkikäteen: ”En voi uskoa, että tuo juuri pääsi ulos suustani!” 

Aikuisen sisällä herää ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota.

Osa vanhemmista ryhtyy omien vaikeiden kokemustensa valossa ylisuojelevaksi, mistä voi seurata vaikeuksia asettaa lapselle riittäviä rajoja. Tilanne on lapselle turvaton, ja sitä kompensoidakseen hän ottaa yhä enemmän pomon roolia itselleen. Allikossa ollaan!

Melkoisia uhkakuvia, sillä onhan meillä kaikilla vanhemmaksi tullessamme takanaan lapsuus ja rimpsu elettyä elämää – yleensä rosoista tai rosoisempaa. Miten siitä sitten voi selvitä? Vai tarkoittaako epävakaa elämänhistoria tuomiota?

Hyviä uutisia! Aivot säilyvät muovautumiskykyisinä läpi elämän. Vuorovaikutusmallit voivat muuttua. Erityisen lohdullista on, että ihmisen psyykkistä eheyttä eivät sinänsä määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Ihmisen psyykkistä eheyttä eivät määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Oman elämän tietoinen tarkastelu ja pohdinta – ”making sense of your life” – lisää itseymmärrystä. Sitä kautta ihminen kasvaa ja kehittyy, ja on helpompi tunnistaa tunteet ja ajatukset, jotka vaikuttavat omaan käytökseen. Esimerkiksi sen, miksi barbinkenkäepisodit saattavat joskus syöstä aikuisen pois tolaltaan.

Lapsen mieli kehittyy vastavuoroisuuden ja huolenpidon kokemuksissa. Kun vanhempi eläytyy ja tavoittaa lapsen käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tarpeita ja mielentiloja, kokee lapsi tulevansa ymmärretyksi. Hän ei jää yksin hankalienkaan tunteiden kanssa. Näin siirretään mielenterveyttä seuraavalle sukupolvelle.

Historia ei ole tuomio. Oman taustan ja mielen käsittelemisestä ja ymmärtämisestä seuraa hyvää vanhemmuutta, hyviä ihmissuhteita ja hyvinvointia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kolme hellyttävää tapaa lievittää lapsen ikävää. 

”En haluu päiväkotiin! Haluan äitin!”, huutaa kuopus, kun avaamme päiväkodin oven aamuisin. llalla lapsi kuiskaa, että hänellä on jo nyt ikävä meitä vanhempia. Päiväkodissa unikaverina mukana oleva haukku-hauva kyllä lohduttaa, mutta ei korvaa äitiä. Millä helpottaisin lapseni ikävää?

Päiväkodin täti keksii keinon: Tuokaa mukananne valokuva perheestä. Kuopus voi katsella sitä, kun ikävä muuttuu itkuksi. Itse keksin antaa haukku-hauvan kaulaan huivini, joka tuoksuu minulle, ja toivon mukaan siksi lohduttaa.

Ystäväperheen äiti kehottaa valitsemaan pienen sileän kiven – suukon. Vanhempi antaa suukko-kivelle päiväkotipäivän alussa pusun (tai kuiskaa kivelle ”rakastan sinua”), ja sitten kivi sujautetaan lapsen taskuun. Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Törmään netissä vielä kolmanteen kikkaan. Amerikkalainen Louise Mallet keksi piirtää pienet sydämet poikansa ja itsensä kämmeniin. Sydämiä hän nimittää ”halinappulaksi”. Kun sydämestä painaa, saa toinen sydämen omistaja etähalin.

– Latasimme sydämet matkalla kouluun pitämällä toisiamme kädestä. Kun hain pojan iltapäivällä hoidosta, hän kertoi iloisesti, että minulta saamansa halit olivat helpottaneet ikävää. Lapsi kertoi painaneensa sydäntä pitkään, kun häntä oli koulupäivän aikana itkettänyt. Vastasin hänelle, että ”se oli varmasti se pitkä, ihana hali, jonka tunsin”, Louise kirjoittaa.

Ikävää helpottavan kikan ei tarvitse olla monimutkainen. Se voi olla samanlainen ranneke, hiuspinni tai pieni pehmoeläin, josta lapsi ja vanhempi muistavat toisensa päivän aikana. Se voi olla aina tiettyyn kohtaan annettu pusu tai silitys, jota koskettamalla lapsi saa yhteyden vanhempaansa tai voimalause, jota lapsi voi ajatella, kun ikävä yllättää. Tärkeintä on, että kikan avulla lapsi tuntee olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.