Vinkkejä perhekoiran valintaan.

Koira tulee taloon! Mieti näitä ennen ostopäätöstä:

Koira on mainio perheenjäsen, joka antaa enemmän kuin ottaa ja opettaa lapselle vastuuntuntoa, itsekuria ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Koira ilahduttaa ja lohduttaa. Sen korvaan on helppo supattaa ne asiat, joita ei isälle ja äidille halua kertoa.

Hyvä perhekoira on pitkäpinnainen, lempeä ja leikkisä.

Lemmikin hankintaa on hyvä pohjustaa rauhassa lasten kanssa. Esimerkiksi ulkoilutusvastuita kannattaa jakaa. Koiran ulkoilutuksesta ehkä kilpaillaan aluksi, mutta kun pahin koirakuume laskee, ruuhka ulko-ovella saattaa hellittää. Silloin on hyvä, jos asiasta on sovittu jotain jo etukäteen.

Jos perheessä on vielä ihan pieniä lapsia, kannattaa miettiä, kuinka isoksi pentu kasvaa. Lapsi ei välttämättä pysty pitämään isoa ja vahvaa koiraa hallinnassaan ulkona. Teini-ikäisestä on jo enemmän ulkoilutusapua isollekin koiralle.

Koira elää vaistojensa varassa. Kookkaan koiran aggressivinen reaktio esimerkiksi lasten härnäävään tai arvaamattomaan käytökseen voi olla seurauksiltaan arvaamaton. Pikkuruinen chihuahuakaan ei ehkä ole paras valinta kotiin, jossa on ihan pieniä lapsia, sillä hentoluisena se ei kestä reipasotteista käsittelyä.

Viisi hyvää rotua:

- Beagle. Soma energiapakkaus on aina innokas leikkimään, ystävällinen, vahva eikä liian iso.

- Partacollie. Sopii perheeseen, jossa on energisiä teinejä, sillä rotu vaatii paljon ulkoilutusta. Se tarvitsee myös säännöllistä turkinhoitoa. Mutta riehakkaan koiran kanssa voi pitää hauskaa, ja se on kiltti.

- Shih tzu. Tällä koiralla on pieni liikunnantarve ja se viihtyy kaupunkiasunnossa eli se sopii ei-urheilulliseenkin lapsiperheesen, joka ei veny pitkiin lenkkeihin. Turkki vaatii hoitoa, mutta koira on muuten helppo.

- Kultainen noutaja on lempeä, rauhallinen eikä hermostu juuri milloinkaan. Suurikokoisena ja vahvana se tarvitsee paljon tilaa ja liikuntaa sekä tarpeeksi varttuneen ulkoiluttajan.

- Kingcharlesinspanieli. Mutkaton, kärsivällinen, leikkisä ja sopivan pieni koira sopii pientenkin lasten lemmikiksi, ja sille riittää vähäinenkin liikunta.

Lue lisää:

David Alderton: Koirat, löydä itsellesi sopiva rotu. Gummerus 2011.

Vierailija

Näin valitset koiran perheeseen

Meillä on itäeuroopanpaimenkoira harrastus- ja perhekoirana. Tämä koira ei pelkää kirkuvia lapsia, imuria, putoavaa astiakaappia tai mitään muutakaan kodin mahdollista ääntä. Omilta laumanjäseniltä sietää lähes mitä tahansa. Meille tämä oli parempi vaihtoehto kuin säheltävä saksanpaimenkoira. Itäeuroopanpaimenkoiran hermot ovat hyvät ja luonne on itsevarma ja vakaa. Koira osaa ottaa lasten lapsenmielisyyden huomioon leikeissä ja omaa sen verran tilanne älyä että tajuaa olla menemättä leikkiin...
Lue kommentti
Vierailija

Näin valitset koiran perheeseen

Meidän perheeseen tuli ensimmäinen sheltti kun olin itse 4 v. tytöntyllerö (nyt ikää 20 v.) Mainioita koiria kaikki ja erittäin hyvä käytöksisiä! Ensimmäinen jouduttiin valitettavasti lopettamaan syövän takia ja toinen viime marraskuussa 15-vuotiaana vanhuuden tuomien vaivojen takia, ei päässyt raukka viimeisenä päivänään enää edes ylös:( Nyt kesällä tulossa kolmas turilas ja innolla odotetaan :)Kingcharlesinspanielia en itse henkilökohtaisesti ottaisi, sillä lajia valitettavasti jalostettu...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Toisenlaiset äidit Livillä ja Ruudussa tiistaisin klo 21. Kuva Niki Strbian

Jos vanhemmalla on haavoja omissa varhaisissa ihmissuhteissaan, voivat kasvatuksen työkalut loppua kesken.

Muun muassa geneettinen perimä, varhainen kiintymysmalli ja elämänkokemukset vaikuttavat ihmisen psyykkiseen kehitykseen. Jos ihminen jää tavalla tai toisella toistuvasti yksin selviytymään lapsuuden haasteista ilman asianmukaista tukea, tuottaa se usein selkeitä pulmia tunteiden säätelyssä ja vuorovaikutuksessa.

Entä miten heijastuuu vanhemmuuteen se, jos elämä on tarjoillut vuoren tai jopa vuoriston kokoisia vaikeuksia näissä asioissa?

Kun vanhempana pitäisi tarjota lapselle lohtua tämän kitistessä barbin kengän katoamisesta, aikuisen sisällä saattaakin herätä äkkiarvaamatta se pieni, ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota. Moni vanhempi ihmettelee jälkikäteen: ”En voi uskoa, että tuo juuri pääsi ulos suustani!” 

Aikuisen sisällä herää ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota.

Osa vanhemmista ryhtyy omien vaikeiden kokemustensa valossa ylisuojelevaksi, mistä voi seurata vaikeuksia asettaa lapselle riittäviä rajoja. Tilanne on lapselle turvaton, ja sitä kompensoidakseen hän ottaa yhä enemmän pomon roolia itselleen. Allikossa ollaan!

Melkoisia uhkakuvia, sillä onhan meillä kaikilla vanhemmaksi tullessamme takanaan lapsuus ja rimpsu elettyä elämää – yleensä rosoista tai rosoisempaa. Miten siitä sitten voi selvitä? Vai tarkoittaako epävakaa elämänhistoria tuomiota?

Hyviä uutisia! Aivot säilyvät muovautumiskykyisinä läpi elämän. Vuorovaikutusmallit voivat muuttua. Erityisen lohdullista on, että ihmisen psyykkistä eheyttä eivät sinänsä määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Ihmisen psyykkistä eheyttä eivät määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Oman elämän tietoinen tarkastelu ja pohdinta – ”making sense of your life” – lisää itseymmärrystä. Sitä kautta ihminen kasvaa ja kehittyy, ja on helpompi tunnistaa tunteet ja ajatukset, jotka vaikuttavat omaan käytökseen. Esimerkiksi sen, miksi barbinkenkäepisodit saattavat joskus syöstä aikuisen pois tolaltaan.

Lapsen mieli kehittyy vastavuoroisuuden ja huolenpidon kokemuksissa. Kun vanhempi eläytyy ja tavoittaa lapsen käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tarpeita ja mielentiloja, kokee lapsi tulevansa ymmärretyksi. Hän ei jää yksin hankalienkaan tunteiden kanssa. Näin siirretään mielenterveyttä seuraavalle sukupolvelle.

Historia ei ole tuomio. Oman taustan ja mielen käsittelemisestä ja ymmärtämisestä seuraa hyvää vanhemmuutta, hyviä ihmissuhteita ja hyvinvointia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kolme hellyttävää tapaa lievittää lapsen ikävää. 

”En haluu päiväkotiin! Haluan äitin!”, huutaa kuopus, kun avaamme päiväkodin oven aamuisin. llalla lapsi kuiskaa, että hänellä on jo nyt ikävä meitä vanhempia. Päiväkodissa unikaverina mukana oleva haukku-hauva kyllä lohduttaa, mutta ei korvaa äitiä. Millä helpottaisin lapseni ikävää?

Päiväkodin täti keksii keinon: Tuokaa mukananne valokuva perheestä. Kuopus voi katsella sitä, kun ikävä muuttuu itkuksi. Itse keksin antaa haukku-hauvan kaulaan huivini, joka tuoksuu minulle, ja toivon mukaan siksi lohduttaa.

Ystäväperheen äiti kehottaa valitsemaan pienen sileän kiven – suukon. Vanhempi antaa suukko-kivelle päiväkotipäivän alussa pusun (tai kuiskaa kivelle ”rakastan sinua”), ja sitten kivi sujautetaan lapsen taskuun. Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Törmään netissä vielä kolmanteen kikkaan. Amerikkalainen Louise Mallet keksi piirtää pienet sydämet poikansa ja itsensä kämmeniin. Sydämiä hän nimittää ”halinappulaksi”. Kun sydämestä painaa, saa toinen sydämen omistaja etähalin.

– Latasimme sydämet matkalla kouluun pitämällä toisiamme kädestä. Kun hain pojan iltapäivällä hoidosta, hän kertoi iloisesti, että minulta saamansa halit olivat helpottaneet ikävää. Lapsi kertoi painaneensa sydäntä pitkään, kun häntä oli koulupäivän aikana itkettänyt. Vastasin hänelle, että ”se oli varmasti se pitkä, ihana hali, jonka tunsin”, Louise kirjoittaa.

Ikävää helpottavan kikan ei tarvitse olla monimutkainen. Se voi olla samanlainen ranneke, hiuspinni tai pieni pehmoeläin, josta lapsi ja vanhempi muistavat toisensa päivän aikana. Se voi olla aina tiettyyn kohtaan annettu pusu tai silitys, jota koskettamalla lapsi saa yhteyden vanhempaansa tai voimalause, jota lapsi voi ajatella, kun ikävä yllättää. Tärkeintä on, että kikan avulla lapsi tuntee olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.