Vinkkejä perhekoiran valintaan.

Koira tulee taloon! Mieti näitä ennen ostopäätöstä:

Koira on mainio perheenjäsen, joka antaa enemmän kuin ottaa ja opettaa lapselle vastuuntuntoa, itsekuria ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Koira ilahduttaa ja lohduttaa. Sen korvaan on helppo supattaa ne asiat, joita ei isälle ja äidille halua kertoa.

Hyvä perhekoira on pitkäpinnainen, lempeä ja leikkisä.

Lemmikin hankintaa on hyvä pohjustaa rauhassa lasten kanssa. Esimerkiksi ulkoilutusvastuita kannattaa jakaa. Koiran ulkoilutuksesta ehkä kilpaillaan aluksi, mutta kun pahin koirakuume laskee, ruuhka ulko-ovella saattaa hellittää. Silloin on hyvä, jos asiasta on sovittu jotain jo etukäteen.

Jos perheessä on vielä ihan pieniä lapsia, kannattaa miettiä, kuinka isoksi pentu kasvaa. Lapsi ei välttämättä pysty pitämään isoa ja vahvaa koiraa hallinnassaan ulkona. Teini-ikäisestä on jo enemmän ulkoilutusapua isollekin koiralle.

Koira elää vaistojensa varassa. Kookkaan koiran aggressivinen reaktio esimerkiksi lasten härnäävään tai arvaamattomaan käytökseen voi olla seurauksiltaan arvaamaton. Pikkuruinen chihuahuakaan ei ehkä ole paras valinta kotiin, jossa on ihan pieniä lapsia, sillä hentoluisena se ei kestä reipasotteista käsittelyä.

Viisi hyvää rotua:

- Beagle. Soma energiapakkaus on aina innokas leikkimään, ystävällinen, vahva eikä liian iso.

- Partacollie. Sopii perheeseen, jossa on energisiä teinejä, sillä rotu vaatii paljon ulkoilutusta. Se tarvitsee myös säännöllistä turkinhoitoa. Mutta riehakkaan koiran kanssa voi pitää hauskaa, ja se on kiltti.

- Shih tzu. Tällä koiralla on pieni liikunnantarve ja se viihtyy kaupunkiasunnossa eli se sopii ei-urheilulliseenkin lapsiperheesen, joka ei veny pitkiin lenkkeihin. Turkki vaatii hoitoa, mutta koira on muuten helppo.

- Kultainen noutaja on lempeä, rauhallinen eikä hermostu juuri milloinkaan. Suurikokoisena ja vahvana se tarvitsee paljon tilaa ja liikuntaa sekä tarpeeksi varttuneen ulkoiluttajan.

- Kingcharlesinspanieli. Mutkaton, kärsivällinen, leikkisä ja sopivan pieni koira sopii pientenkin lasten lemmikiksi, ja sille riittää vähäinenkin liikunta.

Lue lisää:

David Alderton: Koirat, löydä itsellesi sopiva rotu. Gummerus 2011.

Vierailija

Näin valitset koiran perheeseen

Meillä on itäeuroopanpaimenkoira harrastus- ja perhekoirana. Tämä koira ei pelkää kirkuvia lapsia, imuria, putoavaa astiakaappia tai mitään muutakaan kodin mahdollista ääntä. Omilta laumanjäseniltä sietää lähes mitä tahansa. Meille tämä oli parempi vaihtoehto kuin säheltävä saksanpaimenkoira. Itäeuroopanpaimenkoiran hermot ovat hyvät ja luonne on itsevarma ja vakaa. Koira osaa ottaa lasten lapsenmielisyyden huomioon leikeissä ja omaa sen verran tilanne älyä että tajuaa olla menemättä leikkiin...
Lue kommentti
Vierailija

Näin valitset koiran perheeseen

Meidän perheeseen tuli ensimmäinen sheltti kun olin itse 4 v. tytöntyllerö (nyt ikää 20 v.) Mainioita koiria kaikki ja erittäin hyvä käytöksisiä! Ensimmäinen jouduttiin valitettavasti lopettamaan syövän takia ja toinen viime marraskuussa 15-vuotiaana vanhuuden tuomien vaivojen takia, ei päässyt raukka viimeisenä päivänään enää edes ylös:( Nyt kesällä tulossa kolmas turilas ja innolla odotetaan :)Kingcharlesinspanielia en itse henkilökohtaisesti ottaisi, sillä lajia valitettavasti jalostettu...
Lue kommentti
Moi! Mitä te teette? Kuva: iStockphoto

”Kurkin seksin aikana ovelle, ettei kukaan lapsista vain seiso siellä”, kolmen lapsen äiti tunnustaa.

”Nyt ymmärrän, mistä pimeässä ja peiton alla -myytti on lähtöisin. Lapsiperheestä”, kertoi 39-vuotias kahden lapsen äiti sen jälkeen, kun hänen nuorimmaisensa tassutti vanhempien makuuhuoneeseen kesken seksin.

Sen jälkeen ei tehnyt enää mieli pitää valoja päällä. 

Seksi pikkulapsiaikanakin on kuitenkin mahdollista, vaikkakin harvoin kovin spontaania. Kun arki ja ylimääräiset silmäparit kotona asettavat rajoituksensa aikuisten keskinäiselle kanssakäymiselle, tarvitaan vinkkejä heiltä, jotka asiasta tietävät: pienten lasten vanhemmilta. 

1. Tarjoa ruutuaikaa. 

”Kun lapsemme olivat pienempiä, heidät sai tehokkaasti naulittua puoleksi tunniksi ruudun ääreen pistämällä Muumit pyörimään. Edelleen, kun kuulen ohjelman tunnusmusiikin, mieli vaeltaa seksiin.” Nainen, 28, kolme lasta

2. Luota lukkoon.

”Lukittava makkarin ovi on ihan ehdoton. Lapsetkin tietävät, että äiti ja isä laittavat välillä oven lukkoon, kun haluavat jutella rauhassa keskenään.” Nainen, 37, kolme lasta

3. Mene saunaan. Tai ”saunaan”.

”Kylpyhuoneen ovessa on lukko, joten lasten hereillä ollessa harrastamme seksiä siellä. Ilmoitamme menevämme kahdestaan päiväsaunaan – tai vain 'satumme' yhtä aikaa suihkuun. Kun laittaa suihkun täysillä valumaan, ei tarvitse olla edes ihan hipihiljaa.” Nainen, 38, kaksi lasta 

4. Muista kuuloetäisyys.

”Seksiä harrastetaan vain, kun lapset ovat nukkumassa, ja silloinkin eri kerroksessa kuin lastenhuone on. Portaiden narahtelu paljastaa yössä vaeltelijat, joten meille jää aina aikaa teeskennellä, että katseltiin tässä vain telkkaria… Se toimii, jos kylpytakki on käden ulottuvilla.” Nainen, 38, kaksi lasta

5. Odota iltaan.

”Minun on vaikea antautua seksin vietäväksi, jos lapset katsovat seinän takana Pikku Kakkosta. Se tunne, että lapset saattavat tulla koska vain, ei kiihota. Siksi meillä on seksiä lähinnä iltaisin lasten jo nukkuessa tai jos lapset eivät ole jostain syystä kotona. Iltaisinkin kurkin seksin aikana ovelle, ettei kukaan lapsista seiso siellä tuijottamassa häkeltyneenä.

Ikimuistoisimmat kokemukset liittyvät siihen, kun melkein laukeamisen hetkellä lapsen kuulee oksentavan viereisessä huoneessa. Lapsiperheessä todella mennään tunnelmasta toiseen sekunnissa.” Nainen, 42, kolme lasta

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni. Kuva: Satu Kemppainen.

Miksi taaperoimetys aiheuttaa hämmennystä ja hävettää?

Olen imettänyt kolmesti. Kaikki kolme lasta ovat saaneet maitoa myös muualta kuin rinnoistani. En suunnitellut imetysteni pituutta tai tapaa. Jokaisen lapsen imetyksestä olen oppinut jotakin.

Ensimmäisen lapsen kanssa, voi taivas, yli kymmenen vuotta sitten, imetys oli kamalaa. Suihkin suihkutisseillä maitoa kahvilassa vieraisiin pöytiin. Lapseni oli tukehtua maitotykkieni laukauksiin. Rinnat paisuivat liiasta pumppauksesta äärirajoille. Kyllä, liivikaupasta loppuivat koot kesken. Myönnän, että sulkeuduin vauva-aikana kotiin, koska en halunnut yleisöä maitosodalleni. Sota kesti lähes vuoden, ja olin onnellinen, kun se loppui.

Lapseni oli tukehtua maitotykkieni laukauksiin. Kyllä, liivikaupasta loppuivat koot kesken.

Toisen lapsen kanssa osasin laittaa tissini kuriin ajoissa. Kun imetys ei ollut jatkuvaa taistelua, se todella oli käsittämättömän vaivatonta. Yhtäkkiä imettäminen puistonpenkillä, appiukon vieressä tai vaikka lätkämatsissa tuntui helpolta. Silti imetin tätä lasta lyhyemmän ajan kuin esikoista, vain kahdeksan kuukautta, koska lapsi itse halusi niin. Ja minäkin halusin.

Kolmas lapseni ryömi heti synnytyksen jälkeen rinnalleni. Hän rakasti olla rinnalla, ja minä rakastin vain katsella häntä. Yhtäkkiä minulla ei ollut kiire minnekään. En huomannut mitään rasittavia tiheän imun kausia, vaan antauduin imetykselle. Olin valmis tasaamaan hengitykseni, rentoutumaan. Kuin huomaamatta lapseni täytti vuoden, ja hups, olinkin taaperoimettäjä.

Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ tässä nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni.

Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ tässä nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni. Olenko se todella minä?

En ollut koskaan ajatellut imetyksen maksimipituutta, mutta en nähnyt itseäni taaperoimettäjänä. Lapsi oli täyttänyt maagisen yhden vuoden, ja yhtäkkiä leppoisa imetyshetki vaihtui salakähmäiseen pälyilyyn. Päässäni takoi: Miten tähän tultiin? Lapsi varmaan roikkuu rinnalla vielä kouluikäisenäkin! Rajoittaako tämä vapauttani? Miksi en osaa lopettaa?

Kun joku kysyi, että imetinkö vielä, vastasin kaarrellen, että juu, mutta lopettelemassa ollaan, on tuo lapsi vain vähän tissin perään. Oikeasti me molemmat olimme tissin perään. Olimme koukussa hetkeen, jossa saatoimme unohtaa päiväkodin, työt ja vanhempien sisarusten käninän, ja vain tuijottaa toisiamme, olla lähellä. Toki poika saattoi olla koukussa itse tuotteeseenkin.

Päässäni takoi: Miten tähän tultiin? Lapsi varmaan roikkuu rinnalla vielä kouluikäisenäkin! Miksi en osaa lopettaa?

Minusta oli tullut kaappi-imettäjä. Niin syvään minussa oli kirjoitettu, että taaperoimetys on jotenkin outoa. Tunnen edelleen sitä kohtaan ristiriitaa. Mikä saa minut ajattelemaan niin? THL:n imetyssuositus on vuosi ja WHO:n kaksi vuotta. Kukaan ei kauhistellut tai pilkannut, vaikka imetin taaperoa.

Jokaisella meillä on omanlaisensa äiti-identiteetti. Lapsen kasvatus ja siihen liittyvät valinnat ovat jatkuvaa identiteetin vahvistamista. Taaperoimetys ei kuulunut minun identiteettihorisonttiini, ja oli siksi kipukohta.

Tiedän, etten ole ainoa kaapissa imettänyt. Tiedän äitejä, jotka kipuilevat pitkäksi venyneen imetyksen kanssa kuukausia, koska omat ja ulkopuolen odotukset ovat ristiriidassa. Ja sitten tiedän äitejä, jotka pystypäin imettävät tai ovat imettämättä juuri niin kauan tai vähän aikaa kuin itseä ja lasta huvittaa. Te olette esikuviani!

Mutta meille epävarmoille äideille sanoisin: Imetystaipaleesi pituus on sinun oma, yksityinen asiasi. Siinä ei ole mitään hävettävää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.