Nirsoilijankin voi huijata syömään vihanneksia.

Nyrpistelevätkö lapset salaatille ja sipulille? Tuntuuko hankalalta ujuttaa aterioihin suositeltu määrä tuoreita kasviksia? Kokeilepa näitä konsteja.

1. Kasviksia suositellaan syötäväksi puoli kiloa päivässä, mikä on kerralla pisteltynä aikamoinen urakka. Jaa määrä päivän jokaiselle aterialle, niin tehtävä ei ole mahdoton. Tarjoa kasviksia usein ja monessa muodossa.

2. Kasvisten syönnin ei ole tarkoitus olla kurjaa. Lisää kasviksia tuhdin pihvin ja kermaperunoiden seuraksi tai lihapataan. Ruokien ryydittäminen kermalla ja juustolla on edelleen sallittua.

3. Tuoreet kasvikset maistuvat sellaisenaan lähes kaikille. Kypsennettäessä maku muuttuu ja osa siitä liukenee keitinveteen. Kokeile kypsentää kasviksia höyryttämällä, ne maistuvat aivan erilaisilta kuin keitetyt.

4. Anna lapsille käteen kasvistikkuja ennen lämmintä ruokaa: kurkkua, porkkanaa, paprikaa, lanttua, retikkaa tai kaalia. Tunnistettavat kasvispalat ovat usein lapsille enemmän mieleen kuin salaattisekoitukset kastikkeineen. Töistä tai koulusta tullessa hedelmät ja jääkaapissa valmiina odottavat porkkanapalat ja kurkkutikut tekevät kauppansa kermaviilidipin kanssa.

5. Keksi ruoalle houkutteleva nimi. Kippari-Kallen voimakeitto uppoaa lapsiin paremmin kuin pinaattikeitto, eikä prinsessan aarrearkkuun voi olla kurkistamatta, vaikka se olisikin todellisuudessa kasvispasteija. Toimii myös aikuisilla: hunajakanaa juurespedillä kuulostaa paremmalta kuin kanaa ja juureksia.

6. Lisää tuttuihin ruokiin kasviksia. Makaronilaatikkoon voi lisätä pakastekasviksia ja perunasoseen joukkoon soseuttaa palsternakkaa, pinaattia tai parsakaalia. Sipuli maistuu sitä periaatteesta vastustavillekin, kun se on leikattu huomaamattoman pieneksi. Lohkoperunoiden rinnalla voi tarjota uunissa haudutettuja punajuuri-, palsternakka- tai lanttulohkoja.

7. Kasvisraasteita on helppo kätkeä monenlaisiin ruokiin. Tomaattipohjainen jauhelihakastike on niistä helpoimpia: kurpitsa- tai porkkanaraaste häviävät tomaattimurskan joukkoon. Jos kasvikset eivät maistu keitossa, soseuta keitto ja ryyditä sulatejuustolla. Myös leipätaikinoihin, piirakoihin ja pitsaan voi piilottaa kasviksia ja sieniä. Miedon makuista kurpitsasosetta voi käyttää myös makeassa leivonnassa kosteuttamaan taikinaa.

8. Esimerkillä on mahtava voima. Mieluiten kasviksia syövät lapset, joiden vanhemmat syövät reilusti kasviksia. Perheen yhteisillä aterioilla lapset tutustuvat niihin ruokiin, joita vanhemmatkin syövät.

9. Lapsen itse kaupan hyllystä valitsemat hedelmät ja kasvikset herättävät kiinnostusta eri tavalla kuin kotoa löytyvät ruoat.

10. Kun tekee perheelle ruokaa, on kurjaa, jos ateria ei maistukaan. Siksi usein on helpointa tehdä aina samaa makaronilaatikkoa, uunimakkaraa ja jauheliharisottoa. Jos linssikeittoa ja kaalilaatikkoa ei koskaan tarjota, niistä ei voi oppia pitämään – uuteen makuun tottuminen vaatii usein yli kymmenen maistamiskertaa. Ota ruokaohjeet avuksi. Voit kokeilla uusia kasvisruokia tai löytää hyviä unohtuneita reseptejä.

Vinkit antoi ravintoterapeutti Mia Paaso.

Vierailija

Näin ujutat kasviksia lapselle – 10 vinkkiä

Vierailija 25.02.2013 klo 17:13 Tätä ongelmaa minulla ei ole ollut lapseni kanssa koskaan. Pienestä pitäen hän söi kaikkia kasviksia suurella ruokahalulla. Ei tarvinnut työntää väkisin eikä millään "konstilla". Itse asiassa syö kaikkea, mitä annetaan, edelleenkin. Ja on muuten hoikka! Ei ole läskin läskiä siinä tytössä. Hyvä ruoka + runsas liikunta = hyvä mieli ja hyvä kroppa. No mutta tuohan oli käyttökelpoinen ohje meille kaikille, joiden lapsi ei suostu kasviksia suuhunsa pistämään!! Eikun...
Lue kommentti
Vierailija

Näin ujutat kasviksia lapselle – 10 vinkkiä

Vanhempien mallilla on aika iso merkitys. Veljeni ei syö juuri yhtään kasviksia ja ihmettelee ruokaa usein ääneen. Eipä hänen lapsetkaan syö ja nirsoilevat. Meillä molemmat syödään jatkuvasti kasviksia ja jos jotain maussa on, mietitään ruokapöydässä mieluummin mikä ruoassa onnistui. Ei ole isompia ongelmia lasten ruokailun kanssa, vaan nuorinkin on keksinyt ja sanoo ääneen, että kaikkea ainakin maistetaan, kuten isänsä sanoo, jos mainitsen kaataneeni vahingossa liikaa suolaa tms.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni. Kuva: Satu Kemppainen.

Miksi taaperoimetys aiheuttaa hämmennystä ja hävettää?

Olen imettänyt kolmesti. Kaikki kolme lasta ovat saaneet maitoa myös muualta kuin rinnoistani. En suunnitellut imetysteni pituutta tai tapaa. Jokaisen lapsen imetyksestä olen oppinut jotakin.

Ensimmäisen lapsen kanssa, voi taivas, yli kymmenen vuotta sitten, imetys oli kamalaa. Suihkin suihkutisseillä maitoa kahvilassa vieraisiin pöytiin. Lapseni oli tukehtua maitotykkieni laukauksiin. Rinnat paisuivat liiasta pumppauksesta äärirajoille. Kyllä, liivikaupasta loppuivat koot kesken. Myönnän, että sulkeuduin vauva-aikana kotiin, koska en halunnut yleisöä maitosodalleni. Sota kesti lähes vuoden, ja olin onnellinen, kun se loppui.

Lapseni oli tukehtua maitotykkieni laukauksiin. Kyllä, liivikaupasta loppuivat koot kesken.

Toisen lapsen kanssa osasin laittaa tissini kuriin ajoissa. Kun imetys ei ollut jatkuvaa taistelua, se todella oli käsittämättömän vaivatonta. Yhtäkkiä imettäminen puistonpenkillä, appiukon vieressä tai vaikka lätkämatsissa tuntui helpolta. Silti imetin tätä lasta lyhyemmän ajan kuin esikoista, vain kahdeksan kuukautta, koska lapsi itse halusi niin. Ja minäkin halusin.

Kolmas lapseni ryömi heti synnytyksen jälkeen rinnalleni. Hän rakasti olla rinnalla, ja minä rakastin vain katsella häntä. Yhtäkkiä minulla ei ollut kiire minnekään. En huomannut mitään rasittavia tiheän imun kausia, vaan antauduin imetykselle. Olin valmis tasaamaan hengitykseni, rentoutumaan. Kuin huomaamatta lapseni täytti vuoden, ja hups, olinkin taaperoimettäjä.

Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ tässä nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni.

Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ tässä nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni. Olenko se todella minä?

En ollut koskaan ajatellut imetyksen maksimipituutta, mutta en nähnyt itseäni taaperoimettäjänä. Lapsi oli täyttänyt maagisen yhden vuoden, ja yhtäkkiä leppoisa imetyshetki vaihtui salakähmäiseen pälyilyyn. Päässäni takoi: Miten tähän tultiin? Lapsi varmaan roikkuu rinnalla vielä kouluikäisenäkin! Rajoittaako tämä vapauttani? Miksi en osaa lopettaa?

Kun joku kysyi, että imetinkö vielä, vastasin kaarrellen, että juu, mutta lopettelemassa ollaan, on tuo lapsi vain vähän tissin perään. Oikeasti me molemmat olimme tissin perään. Olimme koukussa hetkeen, jossa saatoimme unohtaa päiväkodin, työt ja vanhempien sisarusten käninän, ja vain tuijottaa toisiamme, olla lähellä. Toki poika saattoi olla koukussa itse tuotteeseenkin.

Päässäni takoi: Miten tähän tultiin? Lapsi varmaan roikkuu rinnalla vielä kouluikäisenäkin! Miksi en osaa lopettaa?

Minusta oli tullut kaappi-imettäjä. Niin syvään minussa oli kirjoitettu, että taaperoimetys on jotenkin outoa. Tunnen edelleen sitä kohtaan ristiriitaa. Mikä saa minut ajattelemaan niin? THL:n imetyssuositus on vuosi ja WHO:n kaksi vuotta. Kukaan ei kauhistellut tai pilkannut, vaikka imetin taaperoa.

Jokaisella meillä on omanlaisensa äiti-identiteetti. Lapsen kasvatus ja siihen liittyvät valinnat ovat jatkuvaa identiteetin vahvistamista. Taaperoimetys ei kuulunut minun identiteettihorisonttiini, ja oli siksi kipukohta.

Tiedän, etten ole ainoa kaapissa imettänyt. Tiedän äitejä, jotka kipuilevat pitkäksi venyneen imetyksen kanssa kuukausia, koska omat ja ulkopuolen odotukset ovat ristiriidassa. Ja sitten tiedän äitejä, jotka pystypäin imettävät tai ovat imettämättä juuri niin kauan tai vähän aikaa kuin itseä ja lasta huvittaa. Te olette esikuviani!

Mutta meille epävarmoille äideille sanoisin: Imetystaipaleesi pituus on sinun oma, yksityinen asiasi. Siinä ei ole mitään hävettävää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Malli ja tosi-tv-tähti Kourtney Kardashianin tyttären Penelopen vaatekaapista löytyy niin nahkahousua kuin pikkumustaa. Käytännöllistä tai ei! Kuva: wenn.com

Tyttöjen vanhemmat ottavat aikuisten katumuotia jäljittelevät lastenvaatteet innokkaammin vastaan kuin poikien. 

Pitääkö suomalaisen miehen pukeutua kehdosta hautaan harmaaseen, mustaan ja tummansiniseen?

Tätä ihmettelee 4-kuukautisen poikavauvan äiti Vauva-lehden tuoreessa verkkokyselyssä. Itse hän haluaisi pukea lapsensa sukupuolineutraalisti vauva-aikana.

Vauva kertoi viime viikolla, että unisex- ja retrovaatteet ovat jäämässä vauvamuodissa ”pikkuaikuis-tyylin” jalkoihin. Lastenvaatemallistot jäljittelevät yhä enemmän aikuisten katumuotia, ja värit ja kuosit ovat varsin hillittyjä.

Vauva-lehden viimeviikkoisen verkkokyselyn perusteella pienten lasten vanhemmat ottavat värimaailman muuttumisen avosylin vastaan. 65 prosenttia vastaajista pitää hillityistä väreistä ja murretuista sävyistä ja haluaa niitä lastensa ylle. Vastaajien mielestä poikien vaatteiden värimaailma ei kuitenkaan ole uudistunut yhtä monipuolisesti kuin tyttöjen. 

"Miksi vauvat pitäisi pukea retromöykyiksi tai täysin eri tyylillä kuin itse pukeutuu?"

Jaottelu tyttö- ja poikaväreihin saisi jo loppua

Poikien vanhemmat ovat tyttöjen vanhempia tyytymättömiä lastenvaatetarjontaan.

Poikien vaatteiden väriskaalan suppeus ärsyttää! Pehmeistä väreissä voisi olla keltaista ja punaista, mutta tarjonta on usein sinistä ja ruskeaa.

Ketjuliikkeissä huomaa helposti, että tyttöjen versiossa on käytetty enemmän mielikuvitusta. Poikien vaatteista tulee välillä fiilis, etteikö muuta keksitty kuin se sama auto taas siihen. Tai muu piirroshahmo.

Kuosit on aina jotain karhuja yms., kun taas tytöillä on vastaavasti kukkia.

Vauvan kyselyn perusteella vauva on jopa vaikea pukea korostamatta sukupuolta.

Inhoan sukupuolittuneisuutta ja sitä, että tytöille on pelkkää pinkkiä ja hörhelöitä ja pojille sinistä avaruusolioiden kuvilla.

Eniten ärsyttää ihmiset, jotka puhuvat tyttö-ja poikaväreistä. Yritä siinä sitten opettaa lapselle, että ei ole olemassa tyttöjen ja poikien värejä.

Tyttöjen vaatetarjonta taas saa kiitosta etenkin siitä, että ärhäkkä pinkki on saanut rinnalleen esimerkiksi korallin ja persikan sävyjä.

Pastellisävyt ovat tulleet myös käytännöllisiin vaatteisiin. Kestävien ulkovaatteiden tai collegevaatteiden ei tarvitse enää olla räikeän värisiä, pelkkää pinkkiä tai lapsellisia.

Minne katosivat potkuhousut?

Melkein puolet, 44 prosenttia, Vauva-lehden kyselyyn vastanneista ei pukisi lastaan miniaikuiseksi.

Minikokoomuslaiseksi tai amerikkalaiseksi räppäriksi pukeminen ärsyttää.

"Olen varmaan viimeinen dinosaurus, joka yhä pukee vauvansa käteviin potkuhousuihin."

Haluan nimenomaan, että lapsi saa näyttää lapselta. Se tarkoittaa iloisia värejä ja lapsekkaita kuoseja. Olen varmaan viimeinen dinosaurus, joka yhä pukee vauvansa käteviin potkuhousuihin (niitähän ei enää edes myydä kaupoissa). Potkuhousuissa masua ei purista, nilkkoja ei purista, "sukat" pysyy jalassa ja kaikki on kätevästi samassa paketissa.

Typerän näköistä ja antaa vanhemmasta sellaisen kuvan että lapsi on vain asuste.

Ärsyttää nykymuodissa liian aikuismainen tai raskas tyyli. Epämukavat joustamattomat ja epäkäytännölliset vaatteet, kuten farkut ja takit.

Lapsen kuuluu näyttää lapselta eikä muistuttaa millään tavalla aikuista, aikuinen kerkeää olemaan sitten joskus myöhemminkin.

"En koe pukevani lapsiani miniaikuisiksi."

Vain harva myöntää jäävänsä kaipaamaan varsinaista retroa. Värejä moititaan liian kirkkaiksi, ja ruskeaa on liikaa. Toki retrollakin on yhä kannattajansa.

Retrokuosit tuovat hyvää mieltä ja tietyllä tapaa turvallisuuden tunnetta.

Lapset pitävät kirkkaista väreistä ja kuvioista leluissa, niin mikseivät vaatteissakin. Kuvioistakin saa hauskoja tarinoita vaatteita puettaessa.

Kaikissa vaatteissa ei mennä leikkipuistoon

Kolmannes Vauvan verkkokyselyn vastaajista pukee lapsensa aikuismaisiin vaatteisiin hyvillä mielin. Heistä on vain luonnollista, että lasten muoti seuraa aikaa. Katutyylissä korostuvat kauneus ja käytännöllisyys.

Ainahan lasten vaatetus on ottanut vaikutteita ympäröivästä. Pian 12-vuotiaan esikoiseni ollessa vauva oli ihan samoin aikuisten muotia seuraava lastenvaatetyyli, näkeehän sen jo valokuvista. Farkut olivat leveämmät, nyt ovat kelvanneet vuosia vain kapeat, niin tytölle kuin äidille.

En koe pukevani lapsiani miniaikuisiksi. Tykkään pukea heidät kauniisti mutta en mielestäni tingi myöskään käytännöllisyydestä. Toki lapsilla on ne ”kaupunkivaatteet”, mutta ei ne päällä ole tarkoituskaan mennä leikkipuistoon möyrimään, vaan ne ovat nimensä mukaisesti sitä siistimpää käyttöä varten.

Miksi vauvat pitäisi pukea retromöykyiksi tai täysin eri tyylillä kuin itse pukeutuu?

"Ainahan lasten vaatetus on ottanut vaikutteita ympäröivästä."

Aikuisten muodin jäljittelyä pidetään kivana ideana, kunhan vaatteet eivät leikki-iässäkään ole liian paljastavia tai epämukavia.

Esimerkiksi napapaidat, korkokengät ja epämukavat vaatteet eivät missään nimessä kuulu lasten päälle.

 

Kursivoidut sitaatit ovat otteita Vauvan verkkokyselystä. Kyselyyn vastasi 55 henkilöä.

Lue juttu vauvanvaatemuodin murroksesta lokakuun Vauva-lehdestä!

Vierailija

Vauvamuotikysely: ”Minikokoomuslaiseksi tai amerikkalaiseksi räppäriksi pukeminen ärsyttää”

Minusta on jokaisen oma asia millä tyylillä pukee lapsensa. Aika pian kuitenkin tulee se aika, että lapsi haluaa itsekin vaikuttaa eikä sitten vanhempi voi enää päättää pukeutumisesta yksin. Kuinka monella vanhemmalla edes on aikaa paneutua lapsensa vaatteisiin niin paljon, että ehtisi muodostaa lapselle jonkun harkitun tyylin? Minua ihmetyttää ainoastaan ne vanhemmat, jotka kulkevat itse viimeisen päälle kalliissa vaatteissa, mutta lapsilla on liian pientä, nuhjuista ja jopa rikkinäistä...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.