Vanhoista vaatteista ja pahvista voi askarrella helposti naamiaisasut vaikka vappujuhliin.

Naamiaisasuja on helppo tehdä itse vanhoista vaatteista ja kotoa löytyvistä tarvikkeista. Tässä Meidän Perheen toimituksen parhaimmat vinkit.

Karhukoplan jäsen

Karhukoplan naamio syntyy kuin itsestään vanhan pyöräilykypärän pehmusteista, sillä monen kypärän sisältä löytyy valmiiksi karhukoplan silmikon näköinen pyöryläinen pehmuste. Vaatteeksi sopii punainen, pitkähihainen paita, jonka rintamukseen voit kiinnittää hakaneulalla numerokyltin. Esikuvien mukaisessa numerosarjassa on alussa 176 ja sen perässä numeroista 1, 6 ja 7 koostuva sarja, esim. 176-167. Sininen lippalakki, siniset housut ja leukaan piirretty parransänki täydentävät asun.

Kummitus

Tee vanhaan, valkoisen pussilakanaan (tai aluslakanasta ompelemaasi pussiin) reiät päälle ja käsille. Pää verhotaan erilliseen valkoiseen huppuun, johon on leikattu silmänreiät ja suuaukko. Irtonainen huppu on helppo siirtää kasvoilta sivuun esimerkiksi ruokaillessa, ja häviämisen estämiseksi huppu kannattaa kiinnittää vaikka hakaneulalla niskasta. Voit vielä piirtää silmänreikien ympärille mustat renkaat.

Jos asun valmistumisella on kiire, helpointa on tehdä asu ilman erillistä huppua niin, että pää jää varsinaisen lakanapussin sisään.

Mustakaapu

Tee mustasta kankaasta vastaava lakanaviritys kuin edellisessä ohjeessa. Lisää asuun mustat sormikkaat ja sukat.

Pelle

Pellen asua varten tarvitset liian isoja, kirjavia vaatteita, henkselit ja isot kengät. Voit täydentää asua harsituilla kangaspaikoilla, punaisella nenällä ja kasvomaskilla. Maskia varten tarvitset valkoisen ja punaisen kasvovärin.

Missi

Muovisia tiaroja myydään edullisesti monessa paikassa, mutta sellaisen voi tehdä myös itse: leikkaa tiara pahvista, nido se ympyräksi ja väritä koko komeus kulta- tai hopeatussilla. Asuksi käy juhlamekko, jonka toisen olan yli laitetaan leveä paperi- tai silkkinauha, johon kirjoitetaan kultatussilla Miss Suomi. Jos sinulla on punaista tai sinistä samettia, saat siitä vielä hienon viitan missin harteille.

Merirosvo

Päähän huivi, asuksi raidallinen paita ja mahdollisesti jonkinlainen liivi. Liivin voi myös leikata itse vanhasta yksivärisestä puserosta. Jos käytössä on vanhat housut, voit leikat ne lahkeista hieman riekaleisiksi. Silmälappu on helppo askarrella kuminauhasta ja mustasta pahvista tai toteuttaa mustalla kasvovärillä. Pahvista voi myös askarrella merirosvolle miekan.

Intiaani

Leikkaa vanhoista ruskeista vaatteista hapsullinen paita, liivi, housut tai hame. Askarteluliikkeistä löytyy halvalla höyheniä, joilla voi koristella asun. Höyhenistä voi tehdä myös päähän koristeen. Kaulaan sopii iso koru, ja kasvoihin tarvitaan värikästä maalia. Asua voi täydentää mustalla, pitkällä peruukilla (joka tytöillä letitetään) ja leikkijousipyssyllä.

Noita

Noidanhattuja myydään monissa kaupoissa, mutta voit myös askarrella sellaisen itse pahvista ja mustasta kankaasta. Vaatteeksi sopii jotain mustaa – esimerkiksi aikuisten mustat puserot ja villatakit käyvät lapsille hyvin noidan kaavuksi, ja alle voi pukea vaikka mustat trikoot tai verkkarit. Viitan voit tehdä vanhasta, mustasta t-paidasta, jonka leikkaat edestä kahtia, mutta jätät resorin paikoilleen. Jos kotoa löytyy pehmoeläinkissa ja luuta, niin noita voi ottaa ne kainaloonsa. Asun täydentää sopiva kasvomaali, ja lisää kauhuefektiä saa erilaisista muovisista leikki-ötököistä, joita voi kiinnittää asun koristeeksi.

Kissa

Askartele pahvista panta, jossa on korvat. Asuksi mustaa trikoota, johon kiinnitetään hakaneulalla häntä. Hännän voit tehdä vaikka mustista sukkahousuista.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Toisenlaiset äidit Livillä ja Ruudussa tiistaisin klo 21. Kuva Niki Strbian

Jos vanhemmalla on haavoja omissa varhaisissa ihmissuhteissaan, voivat kasvatuksen työkalut loppua kesken.

Muun muassa geneettinen perimä, varhainen kiintymysmalli ja elämänkokemukset vaikuttavat ihmisen psyykkiseen kehitykseen. Jos ihminen jää tavalla tai toisella toistuvasti yksin selviytymään lapsuuden haasteista ilman asianmukaista tukea, tuottaa se usein selkeitä pulmia tunteiden säätelyssä ja vuorovaikutuksessa.

Entä miten heijastuuu vanhemmuuteen se, jos elämä on tarjoillut vuoren tai jopa vuoriston kokoisia vaikeuksia näissä asioissa?

Kun vanhempana pitäisi tarjota lapselle lohtua tämän kitistessä barbin kengän katoamisesta, aikuisen sisällä saattaakin herätä äkkiarvaamatta se pieni, ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota. Moni vanhempi ihmettelee jälkikäteen: ”En voi uskoa, että tuo juuri pääsi ulos suustani!” 

Aikuisen sisällä herää ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota.

Osa vanhemmista ryhtyy omien vaikeiden kokemustensa valossa ylisuojelevaksi, mistä voi seurata vaikeuksia asettaa lapselle riittäviä rajoja. Tilanne on lapselle turvaton, ja sitä kompensoidakseen hän ottaa yhä enemmän pomon roolia itselleen. Allikossa ollaan!

Melkoisia uhkakuvia, sillä onhan meillä kaikilla vanhemmaksi tullessamme takanaan lapsuus ja rimpsu elettyä elämää – yleensä rosoista tai rosoisempaa. Miten siitä sitten voi selvitä? Vai tarkoittaako epävakaa elämänhistoria tuomiota?

Hyviä uutisia! Aivot säilyvät muovautumiskykyisinä läpi elämän. Vuorovaikutusmallit voivat muuttua. Erityisen lohdullista on, että ihmisen psyykkistä eheyttä eivät sinänsä määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Ihmisen psyykkistä eheyttä eivät määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Oman elämän tietoinen tarkastelu ja pohdinta – ”making sense of your life” – lisää itseymmärrystä. Sitä kautta ihminen kasvaa ja kehittyy, ja on helpompi tunnistaa tunteet ja ajatukset, jotka vaikuttavat omaan käytökseen. Esimerkiksi sen, miksi barbinkenkäepisodit saattavat joskus syöstä aikuisen pois tolaltaan.

Lapsen mieli kehittyy vastavuoroisuuden ja huolenpidon kokemuksissa. Kun vanhempi eläytyy ja tavoittaa lapsen käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tarpeita ja mielentiloja, kokee lapsi tulevansa ymmärretyksi. Hän ei jää yksin hankalienkaan tunteiden kanssa. Näin siirretään mielenterveyttä seuraavalle sukupolvelle.

Historia ei ole tuomio. Oman taustan ja mielen käsittelemisestä ja ymmärtämisestä seuraa hyvää vanhemmuutta, hyviä ihmissuhteita ja hyvinvointia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kolme hellyttävää tapaa lievittää lapsen ikävää. 

”En haluu päiväkotiin! Haluan äitin!”, huutaa kuopus, kun avaamme päiväkodin oven aamuisin. llalla lapsi kuiskaa, että hänellä on jo nyt ikävä meitä vanhempia. Päiväkodissa unikaverina mukana oleva haukku-hauva kyllä lohduttaa, mutta ei korvaa äitiä. Millä helpottaisin lapseni ikävää?

Päiväkodin täti keksii keinon: Tuokaa mukananne valokuva perheestä. Kuopus voi katsella sitä, kun ikävä muuttuu itkuksi. Itse keksin antaa haukku-hauvan kaulaan huivini, joka tuoksuu minulle, ja toivon mukaan siksi lohduttaa.

Ystäväperheen äiti kehottaa valitsemaan pienen sileän kiven – suukon. Vanhempi antaa suukko-kivelle päiväkotipäivän alussa pusun (tai kuiskaa kivelle ”rakastan sinua”), ja sitten kivi sujautetaan lapsen taskuun. Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Törmään netissä vielä kolmanteen kikkaan. Amerikkalainen Louise Mallet keksi piirtää pienet sydämet poikansa ja itsensä kämmeniin. Sydämiä hän nimittää ”halinappulaksi”. Kun sydämestä painaa, saa toinen sydämen omistaja etähalin.

– Latasimme sydämet matkalla kouluun pitämällä toisiamme kädestä. Kun hain pojan iltapäivällä hoidosta, hän kertoi iloisesti, että minulta saamansa halit olivat helpottaneet ikävää. Lapsi kertoi painaneensa sydäntä pitkään, kun häntä oli koulupäivän aikana itkettänyt. Vastasin hänelle, että ”se oli varmasti se pitkä, ihana hali, jonka tunsin”, Louise kirjoittaa.

Ikävää helpottavan kikan ei tarvitse olla monimutkainen. Se voi olla samanlainen ranneke, hiuspinni tai pieni pehmoeläin, josta lapsi ja vanhempi muistavat toisensa päivän aikana. Se voi olla aina tiettyyn kohtaan annettu pusu tai silitys, jota koskettamalla lapsi saa yhteyden vanhempaansa tai voimalause, jota lapsi voi ajatella, kun ikävä yllättää. Tärkeintä on, että kikan avulla lapsi tuntee olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.