Haaveiden koti on tilava ja järven rannalla.

Meidän Perheen lukijoista 45 % asuu omakotitalossa, paljastaa kyselymme. 25 prosenttia asuu rivitalossa ja 26 prosenttia kerrostalossa. Loput vastaajista asuu paritalossa.

Kysyimme myös, onko nykyinen asuinmuoto mieleinen.

Näin vastattiin:

"Kyllä on! Oma talo maalla rauhallisella paikalla, ei naapureita näkyvissä. Turvallinen ja rauhallinen kasvuympäristö lapsille maatilalla, jossa on lypsykarjaa."

"Ei ole todellakaan, meillä on kaksio, jossa lasitettu parveke. Toivoisin kuitenkin omaa pihaa pojalleni. Haluaisin laittaa puutarhaa ja kasvattaa yrttejä, vihanneksia tms."

"Ei ihan. Pieni piha olisi ainakin näin kesällä kiva."

"Muuten kyllä, mutta saisi olla huone tai pari enemmän."

"100 neliötä kahdessa tasossa on liian pieni viiden hengen perheellemme. Säilytystilaa on liian vähän. Kaikki tavarat ovat näkyvillä."

"Kyllä, rakensimme itse talon ja seuraavaa suunnitellaan käytännössä tulleiden uusien tarpeiden mukaisesti."

"Kyllä on, asumme Etelä-Helsingissä vanhassa kerrostalossa."

"On! Asumisesta ydinkeskustassa haaveiltiin pitkään ja odotettiin, että lapset kasvavat tarpeeksi vanhoiksi muuttoon. Nyt nautimme kaikki vilkkaasta keskustassa asumisesta."

"Kyllä on, metsäinen lähiö Helsingissä, hieman syrjässä. Rivitalossa ja okt:ssa asuttu, kumpikaan ei miellyttänyt, ja palasin kerrostaloon lasten kanssa. Pihalla kavereita, pieni talo ja naapurit ok."

Lisäksi tiedustelimme, millainen on unelmien asumismuoto. Suurin osa haaveili omasta talosta järven rannalla.

"6h ja köökki, omakotitalo."

"Asun unelmieni talossa, eli kerrostalohuoneistossa Ullanlinnassa."

"Haaveilemme yksitasoisesta omakotitalosta ja isosta takapihasta."

"Iso omakotitalo järvenrannalla."

"Kerrostaloasunto Helsingin Kruununhaassa tai Etu-Töölössä. 5-6 huonetta riittäisi."

"Omakotitalo, pihaa ja tilaa!"

"Rivitalo yhdessä tasossa 3-4 makkarilla.

"Unelmissani asun ekologisessa puutalossa, jossa on puutarha. Vaikka olenkin vankasti kerrostalolainen."

"Iso talo järvimaisemissa."

Lopuksi halusimme tietää, haaveilevatko lukijamme oman talon rakentamisesta. Valtaosa totesi, etteivät rahkeet riitä rakentamiseen.

"Ei missään nimessä."

"Sanotaan, että talonrakennus testaa, onko teistä pariksi. Meillä on kaksi lasta, yhdessä oltu 20 vuotta. Talonrakennusaikana toinen lapsi oli neljä ja toinen vauva, olin itse äitiyslomalla. Se aika oli elämämme parasta aikaa, ei riitoja mistään."

"Ei ikinä enää, on jo rakennettu. Tehtiin itse niin paljon, että voimat ovat loppuneet."

"Ei riitä fyysiset eikä henkiset resurssit siihen urakkaan meillä valitettavasti."

"En haaveile. Liian iso urakka meidän perheelle."

"En varsinaisesti rakentamisesta, mutta talosta kyllä."

"En. Olemme mieheni kanssa tulleet siihen päätökseen, ettei talon rakentamisessa voitettu rahansäästö ole perheonnen menettämisen arvoinen. Monta talonrakennusprojektia on nähty liian läheltä. Meillä ei vain pinna kestäisi."

"En. Olen niin mukavuudenhaluinen, että en kestäisi rakennusprojektia.  Valmiinakin saa ihan yhtä hyviä."

"Jep, joka hetki. Miehen kanssa käytetään illat talokeskusteluun ja -haaveisiin."

"Joskus tulee haaveiltua oman talon rakentamisesta, koska sillä tavalla saisi juuri sellaisen talon kuin haluaa. Olen kuitenkin nähnyt läheltä talon rakentamisen ja tiedän, että se on hermoja rasittava projekti. Siksi varmaan valitsisin valmiiksi rakennetun. Ainahan voi tehdä pientä remonttia."

"Kyllä, saisi kerrankin itse suunnitella oman kodin, ja kaikki olisi uutta."

"Periaatteessa kyllä, käytännössä en. Pahoin pelkään, että parisuhde ja talous joutuisi liian lujalle koetukselle rakennusprojektin takia. Mieheni ei ole timpurityyppiä, joten pienemmissäkin kodinparannusremonteissa on riittävästi tekemistä meille. Olisi kieltämättä ihanaa - ja samalla suunnattoman haasteellista - suunnitella unelmien taloa. Että saisi kaikki kohdalleen ja että kaikki ratkaisut kestäisivät aikaa."

"Yksi on rakennettu jo, mutta joskus mietitään, pitäisikö toinenkin rakentaa."

Kuvan talo on nimeltään Kyminniemi, ja se oli Mäntyharjun 2011 loma-asuntomessujen yleisön suosikki.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Moni mies herää tasa-arvon tärkeyteen tyttärensä myötä. Justin Trudeau perustelee, miksi se on myös poikien vanhempien asia.

Kanadan pääministeri, Justin Trudeau, 45, ihastuttaa mielipiteillään. Muun muassa kirjallisuutta ja kasvatustieteitä opiskellut Trudeau on puhunut esimerkiksi tiukemman ilmastopolitiikan ja tuloeroja tasaavan verotuksen puolesta sekä marssinut perheensä kanssa Pride-kulkueessa. Kun Trudeau valittiin pääministeriksi vuonna 2015, hallitukseen nousi ensimmäistä kertaa tasamäärä naisia ja miehiä.

Nyt häntä on jälleen kerran erityinen syy ihailla, nimittäin kasvattajana ja vanhempana. Trudeau kertoo MarieClaire.com-sivustolle kirjoittamaan esseessä kasvattavansa pojistaan Xavierista, 9, ja Hadrienista, 3, feministejä ja perustelee, miksi.

Tyttöjen tsemppaaminen ei riitä

Trudeau kertoo, että isänä, poikana, aviomiehenä ja kansalaisena hän joutuu todistamaan epätasa-arvoa ja haasteita, joita maailman tytöt ja naiset kohtaavat joka päivä. Siksi hän haluaa opettaa tyttärelleen Ella-Gracelle, 8, että hän riittää ja on arvokas omana itsenään. Trudeaun vaimo, Sophie Grégoire Trudeau, sai hänet ymmärtämään, että se ei ole vielä tarpeeksi. Sen lisäksi pitää opettaa poikia.

Trudeau toivoo, että hänen poikansa eivät juutu toteuttamaan miehen mallia, joka on vahingollinen sekä heille että muille.

Justin Trudeau kertoo ymmärtäneensä, että pojilla on valta ja vastuu muuttaa seksistinen yhteiskuntamme. Hän kirjoittaa toivovansa, että hänen poikansa eivät juutu toteuttamaan miehen mallia, joka on vahingollinen paitsi heille, myös ympäröiville ihmisille. Hän haluaa poikiensa olevan ylpeitä feministejä, jotka puolustavat sitä, mikä on oikein.

Lopulta feminismissä ei ole kyse vain naisten ja miesten tasa-arvosta, vaan siitä, että kaikilla on samat oikeudet ja vapaudet, Trudeau huomauttaa.

Suomessa ysiluokkalaiset saivat feminismikirjan

Trudeaun lailla moni mies on tyttären myötä havahtunut huomaamaan sen, millaisia oletuksia tyttöyteen ja naiseuteen kuuluu.

Kahden tyttären isä kertoo vauva.fin jutussa ottavansa tasa-arvon nyt eri tavalla tosissaan kuin ennen lapsia.

– Olen miettinyt monta kertaa, miten joskus kerron tytöille, että joidenkin miesten mielestä on ihan ok käyttäytyä naisia kohtaan halveksivasti ja että sitä ei tarvitse sietää, että heitä ei tarvitse kuunnella, eikä ainakaan uskoa. 

Meillä on jo kasvamassa suomalainen ikäpolvi, jotka eivät ehkä kaikki ole feministejä, mutta ovat ainakin saaneet mahdollisuuden kuulla, mistä on kyse. Suomessa kaikille ysiluokkalaisille jaettiin viime keväänä Chimamanda Ngozi Adichien essee Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Kirjalahjoitus kuului valtakunnalliseen hankkeeseen, jonka tarkoituksena on synnyttää monimuotoista keskustelua tasa-arvosta.

– Adichi painottaa, että vaikka tytöt ja pojat ovat biologisesti erilaisia, heidän täytyy saada valita elämänsä itse. Kenenkään ei tule tehdä itsestään pienempää tai rajumpaa kuin on, jotta olisi hyväksytty. -- Moni aikuinenkin voisi saada kirjasta ajateltavaa, tuottaja Hanna-Mari Arosilta kirjoittaa esseestä vauva.fissä. 

Kysely

Kasvatatko pojastasi feministiä?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kaksosraskaus muutti Katin kehoa niin rajusti, että se alkoi vaikuttaa hänen mieleensä. 

Joskus käy niin, että raskaus jättää äidin vartaloon jäljet, joista tulee taakka – vaikka kyse olisi ulkonäköseikasta.

Niin kävi Kati Saukolalle, 35, jonka kaksospojat syntyivät 13 vuotta sitten. Ihanat pojat tekivät Katista onnellisen äidin, mutta raskaus jätti kehoon pysyviä jälkiä, jotka lopulta alkoivat vaikuttaa myös mieleen. Molemmat pojat painoivat syntyessään kolme kiloa, ja Katin paino nousi raskausaikana 40 kiloa. 

Sopeutuminen omaan kehoon kärjistyi, kun Katille puhkesi pälvikalju. Kaksi vuotta sitten hän ajoi loputkin hiuksensa pois.

Tämän vuoden keväällä Kati päätyi äärimmäiseen ratkaisuun: hän hakeutui leikkaukseen, jossa löysäksi jäänyt vatsan iho operoitiin. Samalla korjattiin vatsalihasten erkauma, jonka vuoksi Kati oli kärsinyt selkäsäryistä. Kati kertoo tarinansa Kauneuden hinta -ohjelmassa, joka esitetään Avalla.

”Tiedän, ettei ulkonäkö ole maailman tärkein asia, mutta itsetunnon kannalta sillä vain on merkitystä.”

Operaatio tehtiin maaliskuussa. Sitä seurasi kahden kuukauden sairausloma. Heinäkuussa jälkitarkastuksessa lääkärit totesivat, että leikkaus oli sujunut suunnitellusti. Isoin muutos tapahtui Katin mielestä hänen päänsä sisällä.

– On ollut todella vapauttavaa käyttää normaaleja vaatteita. Enää minulla ei ole sellainen olo, että tarvitsisi peitellä mitään, Kati sanoo. 

– Huomasin, miten suurta taakkaa olin kantanut. Sain kaksoset 22-vuotiaana, ja kannoin roikkuvaa vatsaa koko aikuisikäni. Oli tavallista, että keksin tekosyitä olla lähtemättä minnekään, koska mietin, miltä näytän. Tiedän, ettei ulkonäkö ole maailman tärkein asia, mutta itsetunnon kannalta sillä vain on merkitystä.

”En piiloudu enää hassuttelun taakse”

Suurin muutos on tapahtunut suhteessa muihin ihmisiin. Kati sanoo, että hän on nyt paljon vahvempi kuin aikaisemmin. Hän on alkanut pohtia paljon myös äitien uhrautumista perheensä eteen sekä sitä, mitä äidiltä odotetaan.

– Minusta on tuntunut, että aikaisemmin olen ollut vain toisten käytettävissä. Nyt haen itsekkäästi aikaa myös itselleni. Se on ollut muille sokkikin, etten olekaan vain äiti ja vaimo vaan nainen, Kati kuvailee. 

”Minusta tuntuu, että olin hauska sen takia, että veisin huomion pois vatsastani.”

Myös omaa asennettaan Kati katsoo nyt toisesta näkökulmasta.

– Minusta tuntuu, että olen ollut kauhean hauska sen takia, että veisin huomion pois roikkuvasta vatsanahastani. Nyt ajattelen, että vakava puoleni pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun minun ei tarvitse peitellä mitään. Uskallan olla enemmän vain oma itseni ja suorassa, eikä tarvitse piiloutua hassuttelun  taakse.

Katin perhe vietti elokuussa lomaa Yhdysvalloissa. Kuvassa mukana nuorin poika Veeti. Kuva: Katin kotialbumi
Katin perhe vietti elokuussa lomaa Yhdysvalloissa. Kuvassa mukana nuorin poika Veeti. Kuva: Katin kotialbumi

Kauneuden hinta -ohjelmassa Kati puhuu siitä, että hän haluaa olla tyytyväinen itseensä paitsi äitinä ja työntekijänä, myös ilman niitä rooleja. Se on tärkeää jaksamisen kannalta, hän sanoo.

– Jos hukkaa itsensä, väsyy olemaan äiti ja täydellinen työntekijä. Silloin jää itse täysin hakoteille. Kaikesta tulee suorittamista, Kati kuvailee.

– Itsestäni tiedän, että jos naisellinen nainen ei tule esille missään, alan voimaan tosi huonosti. Nyt minulla on olo, että hohdan sisältäpäin. Kun kannan itseni, läsnä oleminen arjessa on ihan erilaista. Minusta kaikkien naisten pitäisi muistaa olla ei ylpeitä vaan ylväitä.