Jos et ole varma ihmisen sukupuolesta, käytä hänestä sukupuolineutraaleja sanoja. Kuva: iStockphoto
Jos et ole varma ihmisen sukupuolesta, käytä hänestä sukupuolineutraaleja sanoja. Kuva: iStockphoto

Lapset eivät hätkähdä, kun puhutaan sukupuolen moninaisuudesta. Aikuisille aihe tuntuu olevan hankalampi, sanoo Maiju Ristkari, yksi Sukupuolena ihminen -tietokirjan tekijöistä.

”Nyt jälkikäteen ajatellen olin tajunnut tän asian ihan lapsena. Kun kiivettiin naapurin poikien kanssa puuhun, mulle saatettiin sanoa, että ei tytöt tee tuollaista. (...) mä ajattelin silloin, että niin, mutta kun mä en ole tyttö.”

Näin kertoo transsukupuolinen Jamie Sukupuolena ihminen -nettisivustolla

”Jos lapsi on transsukupuolinen, asia koskee myös vanhempia, ei vain sitä lasta. Kuvittele, että sä olisit kohdellut sun lasta tietyllä tavalla koko sen elämän, ja sitten sulle selviää, ettei se ikinä olisi halunnut tulla kohdelluksi ja nähdyksi sillä tavalla. Siinä varmaan helposti kysyy itseltään, miten mä saatoin tehdä sen mun lapselleni, miten mä en huomannut sitä.”

Trans- ja muunsukupuolisten tarinoita kertova Sukupuolena ihminen -valokuvanäyttely on kiertänyt Suomea yli vuoden, ja nyt tarinoiden jatkoksi on tekeillä on ensimmäinen suomenkielinen tietokirja sukupuolen moninaisuudesta.

– Siitä tulee tietokirja yläkouluikäisille ja lukiolaisille – ja myös heidän vanhemmilleen. Tuntuu, että nuorilla on nykyään aika hyvin tietoa asioista, mutta vanhemmilla on enemmän outoja käsityksiä, sanoo hankkeen tuottaja Maiju Ristkari.

Miten vanhempien siis kannattaa suhtautua, jos oma lapsi pohtii sukupuoli-identiteettiään tai ilmaisee sukupuoltaan tavoilla, joka ei istu perinteisiin normeihin?

1. Anna tilaa

– Jos esimerkiksi poika haluaa pukeutua mekkoihin, antaisin hänen tehdä niin, Maiju Ristkari sanoo.

Anna lapselle tilaa pohtia, kuka ja millainen hän on. Tärkeintä on, että lapsi tuntee olevansa kotona rakastettu sellaisena kuin on.

– Ei sen pitäisi olla keneltäkään pois, jos jonkun kokemus omasta sukupuolestaan ei istu perinteisiin normeihin. Normeja tärkeämpää on ihmisyys.

2. Älä pelkää

Kielteiset asenteet erilaisuuteen kumpuavat usein pelosta.

– Vanhempi saattaa pelätä, että lasta kiusataan erilaisuuden takia. On silti tosi tärkeää, että lapsi tuntee olevansa kotona hyväksytty omana itsenään. Ettei kotona tarvitsisi hävetä sitä, kuka ja millainen on. Häpeä on niin musertava tunne.

Jos huomaa olevansa peloissaan, kannattaa miettiä, miksi oikeastaan. Vertaistukea saa esimerkiksi Translasten ja -nuorten perheiden yhdistyksestä.

3. Ota selvää

Sukupuolen moninaisuuteen liittyy paljon vääriä käsityksiä.

– Usein kuulee sanottavan, että eikö enää tytöt saa olla tyttöjä ja pojat poikia. Asia on juuri päinvastoin: jokaisen pitää saada olla se, joka tuntee sisimmissään olevansa.

Sukupuolen moninaisuutta käsitellään nykyään kouluissa, mutta aikuistenkin on hyvä päivittää tietojaan. Esimerkiksi Seta on julkaissut oppaan Sukupuolen moninaisuus, joka löytyy netistä.

4. Kunnioita ihmisen omaa kokemusta

Kun kohtaat ihmisen, jonka sukupuolesta et ole varma, toimi näin:

Käytä toisesta sitä nimeä, jota hän pyytää käyttämään. Tämä koskee myös lempinimiä.

Kunnioita toisen oikeutta yksityisyyteen. Jokaisella on oikeus pitää sukupuolensa, transsukupuolisuutensa, kehonsa piirteet ja läpikäymänsä muutokset omana tietonaan.

Jos et tiedä toisen sukupuolta, puhu hänestä sukupuolineutraalisti.

(Neuvot poimittu täältä.)

Maiju Ristkarin, Nina Sunin ja Veera Jussilan tietokirja Sukupuolena ihminen ilmestyy ensi syksynä.

Vierailija

Mitä jos lapsi ei ole tyttö eikä poika? Neljä neuvoa vanhemmille

Hyvä, että näistä asioista puhutaan ja intersukupuolisekin nostettiin esille. On järkyttävää, että edelleen pikkulapsille tehdään kosmeettisia kirurgisia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat sukuelimiin, koska aikuisia häiritsee niiden ulkonäkö. Sitten vielä kehdataan kutsua näitä leikkauksia "korjausleikkauksiksi" ikään kuin jokin tietty sukuelinten ulkonäkö olisi jotenkin väärä.
Lue kommentti
Vierailija

Mitä jos lapsi ei ole tyttö eikä poika? Neljä neuvoa vanhemmille

Hyviä vinkkejä, kiitos! Oma lapseni ei ole koskaan käyttäytynyt synnynnäiselle sukupuolelleen ns. stereotyyppisellä tavalla, joten olemme antaneet lapselle tilaa toteuttaa itseään omalla tavallaan. Toisen sukupuolenkokemus voi olla niin henkilökohtainen ja vaikea aihe dysforioineen, että sitä ei tulisi koskaan pakottaa tai painostaa toisesta ulos, eikä myöskään yrittää pakottaa ahtaaseen muottiin mihin itse kuvittelee toisen kuuluvan.
Lue kommentti
Illat pimenevät mutta vauvalle paistaa aurinko. Kuva: Ninna Lindström
Illat pimenevät mutta vauvalle paistaa aurinko. Kuva: Ninna Lindström

Saiko ystäväsi vauvan? Ilahduta pienokaista ja tuoreita vanhempia aurinkoisella hymynaamakortilla.

Näitä tarvitset:

  • keltaista kartonkia
  • muovisia tai pahvisia mehupillejä
  • yleisliimaa tai kuumaliimapistoolin .
  • Tee näin:

  1. Leikkaa kartongista kaksi ympyrää, halkaisijaltaan noin 10 senttimetriä. Pätki mehupillit noin 5 sentin pituisiksi palasiksi niin, että niitä on yhteensä 30–40 kappaletta. Liimaa pillit alimmaisen ympyrän reunaan siten, että reunan yli jää pilkistämään noin pari kolme senttiä.
  2. Jos haluat, että hymynaaman voi ripustaa, kiepauta nauhasta tai nyöristä lenkki ja liimaa se pahvin reunaan.
  3. Liimaa mehupillien päälle toinen kartonkiympyrä siten, että mehupillit jäävät auringonsäteiksi kartonkien väliin.
  4. Tee hymynaama liimaamalla auringolle mustasta kartongista silmät ja suu ja punaisesta paperista posket.

 

Jaa oma juttu

Millaisia askarteluja tai tuunauksia olet tehnyt vauvalle? Laita hyvät ideat kiertoon Vauvan Instagramissa. Jaa kuva ja tägää se @vauvalehti #teeite.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ovelta ei kannata enää kääntyä takaisin, sillä edestakaisin sahaaminen tekee erosta lapselle vain vaikeamman.

Sano iloiset heipat, näytä luottavaista naamaa ja suunnista reippaana ulos päivähoitopaikan ovesta, vaikka kyyneleet puskisivat omiinkin silmäkulmiin. Näinhän meitä vanhempia yleensä opastetaan, kun taapero ei haluaisi päästää äitiä tai isää silmistään hoitopäivän alkaessa.

Ihan näin ehdoton ei tarvitse olla, lohduttaa MLL:n Vanhempainpuhelimen päivystysohjaaja Laura Pilkama.

– Lapsen rauhoittamiseen voi käyttää hetken ja kertoa, että ’nyt pyyhin kyyneleesi ja rauhoitutaan, sitten sanotaan hei hei’.

Sen jälkeen ovelta ei kuitenkaan enää pidä kääntyä takaisin, sillä edestakaisin sahaaminen tekee erosta lapselle vain vaikeampaa.

Taaperolle voi vielä huikata, että tulossa on varmasti kiva hoitopäivä ja illalla taas nähdään.

Reippautensa rippeet on hyvä kaivaa esiin siksi, että epävarmuus tarttuu helposti lapseen. Taaperolle voi vielä huikata, että tulossa on varmasti kiva hoitopäivä ja illalla taas nähdään.

Jos taaperon itkuinen aamu tuntuu itsestä lohduttomalta, se kannattaa ottaa puheeksi hoitajien kanssa.

– Voi vaikka pyytää, että otattehan lapseni syliin vilkuttamaan ja laitattehan viestin, miten päivä lähtee käyntiin.

Matkalla töihin onkin sitten aikaa rauhoitella itseään: Totumme tähän kyllä. Vaikea alkukin menee ohi.

Näin hoitoon jääminen helpottuu:

  1. Tutustukaa päivähoitopaikkaan etukäteen. Olisi hyvä, että lapsi on ehtinyt kokeilla siellä olemista ilman vanhempaa jo ennen hoidon varsinaista alkamista.
  2. Varaa etenkin ensimmäisiin aamuihin aikaa. Jos olet itse kiireinen tai ärtynyt tulevasta työpäivästä, tunne tarttuu helposti lapseen.
  3. Jutelkaa jo ennen lähtöä siitä, mitä päiväkodilla tapahtuu. Ensin riisutaan vaatteet, sitten laitetaan tossut jalkaan ja pestään kädet. Sitten äiti/isä antaa halin ja sanotaan heipat. Vaikka aamuihin mahtuisi itkuakin, niistä tulee kuitenkin pikkuhiljaa rutiinia.
  4. Kerro lapselle, että tulossa on kiva päivä, ja illalla äiti/isä hakee hänet kotiin.
  5. Jos lapsi on eronhetkellä kovin itkuinen, luota siihen, että itku yleensä hellittää pian vanhemman poistuttua paikalta. Voit myös kokeilla ottaa hänet vielä hetkeksi syliin ja kertoa, että ”äiti/isä pyyhkii vielä kyyneleesi ja rauhoitutaan, ja sitten äiti/isä sanoo hei hei ja lähtee. Jos taas lapsi menee tästä entistä enemmän pois tolaltaan, on parempi olla lähdöissään ripeä.
  6. Pysy itse rauhallisena. Jos hätäilet, lapselle voi tulla tunne, ettei hoitoon jääminen olekaan turvallista.
  7. Kun olet sanonut, että lähdet, lähde. Lapsen ja hoitajien kannalta pahinta on vanhemman epävarma sahaaminen edestakaisin. Älä myöskään livahda pois lapsen huomaamatta.
  8. Hoitopäivän rutiineista on hyvä jutella lapsen kanssa varsinkin ensimmäisinä päivinä, mutta ei kuitenkaan toitottaa asiasta niin paljon, että se kasvaa lapsen mielessä liiankin isoksi asiaksi.
  9. Kysy, voisiko lapsi tuoda hoitopaikkaan oman lelun tai perheensä kuvan, joka toisi turvaa ikävän hetkillä. Voit kertoa lapselle, että sinäkin ajattelet häntä päivän aikana ja sinulla on hänen kuvansa mukanasi.
  10. Jos lapsen jättäminen itkuisena tuntuu itsestäsi pahalta, juttele asiasta hoitajien kanssa. Voit pyytää heitä ottamaan lapsen syliin lähdönhetkellä ja laittamaan päivän aikana viestin, miten hoitopaikassa sujuu. Useimmiten hyvin, vaikka eronhetki olisikin ollut haikea.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.