Jos et ole varma ihmisen sukupuolesta, käytä hänestä sukupuolineutraaleja sanoja. Kuva: iStockphoto
Jos et ole varma ihmisen sukupuolesta, käytä hänestä sukupuolineutraaleja sanoja. Kuva: iStockphoto

Lapset eivät hätkähdä, kun puhutaan sukupuolen moninaisuudesta. Aikuisille aihe tuntuu olevan hankalampi, sanoo Maiju Ristkari, yksi Sukupuolena ihminen -tietokirjan tekijöistä.

”Nyt jälkikäteen ajatellen olin tajunnut tän asian ihan lapsena. Kun kiivettiin naapurin poikien kanssa puuhun, mulle saatettiin sanoa, että ei tytöt tee tuollaista. (...) mä ajattelin silloin, että niin, mutta kun mä en ole tyttö.”

Näin kertoo transsukupuolinen Jamie Sukupuolena ihminen -nettisivustolla

”Jos lapsi on transsukupuolinen, asia koskee myös vanhempia, ei vain sitä lasta. Kuvittele, että sä olisit kohdellut sun lasta tietyllä tavalla koko sen elämän, ja sitten sulle selviää, ettei se ikinä olisi halunnut tulla kohdelluksi ja nähdyksi sillä tavalla. Siinä varmaan helposti kysyy itseltään, miten mä saatoin tehdä sen mun lapselleni, miten mä en huomannut sitä.”

Trans- ja muunsukupuolisten tarinoita kertova Sukupuolena ihminen -valokuvanäyttely on kiertänyt Suomea yli vuoden, ja nyt tarinoiden jatkoksi on tekeillä on ensimmäinen suomenkielinen tietokirja sukupuolen moninaisuudesta.

– Siitä tulee tietokirja yläkouluikäisille ja lukiolaisille – ja myös heidän vanhemmilleen. Tuntuu, että nuorilla on nykyään aika hyvin tietoa asioista, mutta vanhemmilla on enemmän outoja käsityksiä, sanoo hankkeen tuottaja Maiju Ristkari.

Miten vanhempien siis kannattaa suhtautua, jos oma lapsi pohtii sukupuoli-identiteettiään tai ilmaisee sukupuoltaan tavoilla, joka ei istu perinteisiin normeihin?

1. Anna tilaa

– Jos esimerkiksi poika haluaa pukeutua mekkoihin, antaisin hänen tehdä niin, Maiju Ristkari sanoo.

Anna lapselle tilaa pohtia, kuka ja millainen hän on. Tärkeintä on, että lapsi tuntee olevansa kotona rakastettu sellaisena kuin on.

– Ei sen pitäisi olla keneltäkään pois, jos jonkun kokemus omasta sukupuolestaan ei istu perinteisiin normeihin. Normeja tärkeämpää on ihmisyys.

2. Älä pelkää

Kielteiset asenteet erilaisuuteen kumpuavat usein pelosta.

– Vanhempi saattaa pelätä, että lasta kiusataan erilaisuuden takia. On silti tosi tärkeää, että lapsi tuntee olevansa kotona hyväksytty omana itsenään. Ettei kotona tarvitsisi hävetä sitä, kuka ja millainen on. Häpeä on niin musertava tunne.

Jos huomaa olevansa peloissaan, kannattaa miettiä, miksi oikeastaan. Vertaistukea saa esimerkiksi Translasten ja -nuorten perheiden yhdistyksestä.

3. Ota selvää

Sukupuolen moninaisuuteen liittyy paljon vääriä käsityksiä.

– Usein kuulee sanottavan, että eikö enää tytöt saa olla tyttöjä ja pojat poikia. Asia on juuri päinvastoin: jokaisen pitää saada olla se, joka tuntee sisimmissään olevansa.

Sukupuolen moninaisuutta käsitellään nykyään kouluissa, mutta aikuistenkin on hyvä päivittää tietojaan. Esimerkiksi Seta on julkaissut oppaan Sukupuolen moninaisuus, joka löytyy netistä.

4. Kunnioita ihmisen omaa kokemusta

Kun kohtaat ihmisen, jonka sukupuolesta et ole varma, toimi näin:

Käytä toisesta sitä nimeä, jota hän pyytää käyttämään. Tämä koskee myös lempinimiä.

Kunnioita toisen oikeutta yksityisyyteen. Jokaisella on oikeus pitää sukupuolensa, transsukupuolisuutensa, kehonsa piirteet ja läpikäymänsä muutokset omana tietonaan.

Jos et tiedä toisen sukupuolta, puhu hänestä sukupuolineutraalisti.

(Neuvot poimittu täältä.)

Maiju Ristkarin, Nina Sunin ja Veera Jussilan tietokirja Sukupuolena ihminen ilmestyy ensi syksynä.

Vierailija

Mitä jos lapsi ei ole tyttö eikä poika? Neljä neuvoa vanhemmille

Hyvä, että näistä asioista puhutaan ja intersukupuolisekin nostettiin esille. On järkyttävää, että edelleen pikkulapsille tehdään kosmeettisia kirurgisia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat sukuelimiin, koska aikuisia häiritsee niiden ulkonäkö. Sitten vielä kehdataan kutsua näitä leikkauksia "korjausleikkauksiksi" ikään kuin jokin tietty sukuelinten ulkonäkö olisi jotenkin väärä.
Lue kommentti
Vierailija

Mitä jos lapsi ei ole tyttö eikä poika? Neljä neuvoa vanhemmille

Hyviä vinkkejä, kiitos! Oma lapseni ei ole koskaan käyttäytynyt synnynnäiselle sukupuolelleen ns. stereotyyppisellä tavalla, joten olemme antaneet lapselle tilaa toteuttaa itseään omalla tavallaan. Toisen sukupuolenkokemus voi olla niin henkilökohtainen ja vaikea aihe dysforioineen, että sitä ei tulisi koskaan pakottaa tai painostaa toisesta ulos, eikä myöskään yrittää pakottaa ahtaaseen muottiin mihin itse kuvittelee toisen kuuluvan.
Lue kommentti