Äidin ja lapsen voimakas yhteys voi herättää ympäristössä tiedostamatonta kateutta. Kuva: Niki Strbian
Äidin ja lapsen voimakas yhteys voi herättää ympäristössä tiedostamatonta kateutta. Kuva: Niki Strbian

Toisten mielestä pulloruokinta on paheksuttavaa ja toisten mielestä kahvilassa imetys se vasta paheksuttavaa onkin.

Imetyshän on teoriassa ihan täydellistä! Vauvan ravinto on juuri oikean lämpöistä ja kulkee kätevästi mukana minne vain. Se ei tuota taloudellisia kuluja eikä edes tiskiä. Siis teoriassa.

Vauva on imettäessä luontevasti juuri sopivalla etäisyydellä äitiin päin pitkiä aikoja, mikä mahdollistaa toistensa ihailevan silmiin katselun ja vuorovaikutuksen. Ihokontakti, lempeä syli ja vatsan täyttyminen tuottavat vauvalle pökerryttävän hyvän olon.

Parhaimmillaan imetys on käytännössäkin molemmille osapuolille varsin vaivatonta ja nautinnollista jatkumoa synnytykselle: äidin keho kantaa ja sitten ruokkii vauvan. Korostan: parhaimmillaan.

Imetys teoriassa ja imetys käytännössä eivät kuitenkaan tosielämässä aina kohtaa.

Imetys teoriassa ja imetys käytännössä eivät kuitenkaan tosielämässä aina kohtaa. Tulee tekniikkapulmia ja rintojen tulehtumista - siis klassisesti verta, hikeä ja kyyneleitä. Äiti voi sairastua ja joutua lääkekuurille. Elämäntilanne saattaa olla niin paineinen, että maitoa ei heru. Vauva saattaa itse tehdä lakon. Imetys saattaakin eri syistä, yllättäen tuntua äidistä epämiellyttävältä.

Tuttipulloon tarttuvaan voi herkästi iskostua syyllisyyden tai epäonnistumisen kokemus. Kuinka kipeältä silloin voivatkaan toisten tuomitsevat katseet tuntua. Kyseenalaistavat sanat voivat olla kuin miekka, joka satuttaa syvälle.

Vauvan rintaruokinta on kautta aikojen ollut herkkä aihe, joka on herättänyt intohimoja ja vahvoja tunteita puolesta ja vastaan, eräitä somekohujakaan unohtamatta.

Sen ainoan kerran kun joku on minut kadulla tunnistanut, tapahtui seuraavaa: eräs mummo kiirehti perääni ja tivasi kiihtyneenä vastausta tärkeimpään kysymykseensä “Miksi ne kaikki äidit eivät imetä?”.

Äidin ja lapsen voimakas yhteys voi herättää ympäristössä tiedostamatonta kateutta.

Imetystapahtuma – äidin ja lapsen voimakas yhteys voi herättää ympäristössä tiedostamatonta kateutta. Jos on itse jäänyt lapsena vaille riittävää lohtua, läheisyyttä tai hoivaa, saattavat ne aikuisenakin tuntua vierailta asioilta. Koettu sivuuttaminen ja siitä seurannut nolostuminen on voinut saada ihmisen jo pienenä pitämään tarvitsevuutta huonona ja häpeällisenä. Siksi sitä voi olla aikuisena vaikeaa sietää toisissa tai toisten välillä. Niin moni meistä suomalaisista on lapsena jäänyt liian yksin pahan olon kanssa, kun vanhemmat ovat sanoneet: ”Älä nyt tuommoisesta itke!”.

Lastaan tuttipullolla ruokkivaa arvostelevat ovat kadottaneet eläytymiskykynsä. Mustavalkoinen ehdoton oikeassa oleminen jättää varjoonsa lukuisat vaihtoehtoiset näkemykset ja selitykset siitä, miksi vauva ei ime rintaa. Totta kun ei aina ole se, mikä itsestä tuntuu todelta. Kyky ajatella toisen motiiveja on todellista tunne-elämän rikkautta.

Äidit tarvitsevat tukea. Etenkin toisten äitien tukea. Otetaan rohkeasti ne tuttipullot ja rinnat esiin, kun vauvalla on nälkä!

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa Livillä, Nelosella sekä Ruudussa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta. Liv. Nelonen ja Ruutu kuuluvat samaan Sanoma-konserniin kuin Vauva.fi

Toisenlaiset äidit

Toisenlaiset äidit -sarjassa seurataan äitien ja heidän perheidensä arkea raskauden loppumetreiltä aina synnytykseen ja vauvan ensimmäisiin kuukausiin saakka. Ohjelmassa tutustutaan kahteentoista mielenkiintoiseen ja keskenään hyvin erilaiseen äitiin. Millaisia haasteita ja uusia tilanteita vauvan odotus ja syntymä tuovat tullessaan? Perheiden tukena on psykologi ja Leea Mattila. Ohjelman juontaa Sami Kuronen

Toisenlaisten äitien 4. kauden ensimmäinen jakso Livillä ja Ruudussa 19.9. kello 21.

Vierailija

Miksi sivullisilla ihmisillä on niin vahvoja mielipiteitä imetyksestä?

Ehkä siksi kun imetyskeskusteluihin törmää nykyään koko ajan joka paikassa. Omien lasten imettämisestä on jo useampi vuosi, mutta edelleen huomaan törmääväni imetysaiheisiin vähän väliä mediassa. Itseäni ei oikeastaan kiinnosta ja ihmetyttää kun aihetta tuputetaan jatkuvasti kuin se olisi joku maailman kahdeksas ihme, jota täytyy jatkuvasti käsitellä. Varmaan jotkut ihmiset sitten tarttuu helposti syöttiin ja ottaa kantaa. Tämä saattaa tulla yllätyksenä vauva-aikaa eläville, mutta ne ei...
Lue kommentti

Parhaimmillaan uusperhe tuo lasten elämään lisää rakastavia aikuisia, selvisi Meidän Perheen kyselystä.

Luottamusta molemmille

”Tulemme kaikki aikuiset hyvin toimeen. Saan kohdella toisen lasta kuin omaani ja siihen luotetaan. Se tuo rauhan äitipuolen rooliin.”

”Tyttäreni on ottanut mieheni "omakseen", pitää hänestä ja on erittäin kiintynyt häneen. On sanonut rakastavansa häntä kuten minua ja isäänsäkin.”

”On ollut ihanaa kun olen saanut miehen lapsien luottamuksen. Oma tyttöni sai yhteen muuton myötä kaksi sisarusta.”

Läheiset välit 

”Yhteiset höpsöttelyhetket. Kun koko porukka on kutituskilpailua tai tyynysotaa ja kaikki nauravat poskensa kramppiin. Minusta on ihanaa, kun puolisoni esiteini hakeutuu seuraani ja jutellaan tyttöjen juttuja. Ja on hellyttävää katsoa, kun oma pieneni osoittaa kiintymystä puolisolleni, halaa ujosti tai hipsuttaa partaa.”

”Kärsimme mieheni kanssa pitkään lapsettomuudesta, ja tuolloin ajattelin, että jos emme saa yhteisiä lapsia, niin onhan minulla nämä bonuslapset. Lapsettomuusvuodet vahvistivat suhdettani mieheni lapsiin.”

”Lapsi on saanut elämäänsä uusperheen kautta myös uudet isovanhemmat.”

”Mies puhuu molempien lapsista meidän lapsina.”

Parasta on yhteinen arki

”Kaikki aikuiset hoitavat kaikkia hommia, kun syödään yhteisestä jääkaapista – silloin kaikki muukin on yhteistä.”

”Arjen jakaminen ja toistemme tukeminen.”

”Elämäni mieheni ja tyttäreni kanssa on joka päivä ihanaa.”

Uusperheen aikuiset muuttavat yhteiseen kotiin rakastumisen huumassa. Miten auttaa lapsia sopeutumaan uuteen arkeen?

1. Puhukaa toisillenne

Puhuminen on tärkeää kaikissa perheissä, mutta etenkin uusperheissä, joissa on paljon liikkuvia osia. Keskustelut auttavat myös reiluuden ilmapiirin rakentamisessa.

2. Kuuntele lasta

Lapset eivät tietenkään tee päätöksiä aikuisten asioissa, mutta auttaa paljon, jos lasta kuunnellaan häntä koskevissa käytännön asioissa: esimerkiksi, millaisen sängyn hän haluaa uuteen yhteiseen kotiin. Kuuntelu on osa lapsen tunteiden huomioon ottamista.

3. Anna lapselle tilaa

Uusperheen aikuiset muuttavat yhteiseen kotiin rakastumisen huumassa. Lapsi ei usein ole asiasta yhtä innoissaan. Lasta ei voi pakottaa tykkäämään uusista perheenjäsenistä, vaan tutustumiselle on annettava aikaa.

4. Tehkää asioita yhdessä

Koko perheen yhteiset harrastukset tai vaikka yhteinen iltapalahetki auttavat parantamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta perheessä.

Neuvot antoi pari- ja perheterapeutti Kirsi Heikinheimo.