Äidin ja lapsen voimakas yhteys voi herättää ympäristössä tiedostamatonta kateutta. Kuva: Niki Strbian
Äidin ja lapsen voimakas yhteys voi herättää ympäristössä tiedostamatonta kateutta. Kuva: Niki Strbian

Toisten mielestä pulloruokinta on paheksuttavaa ja toisten mielestä kahvilassa imetys se vasta paheksuttavaa onkin.

Imetyshän on teoriassa ihan täydellistä! Vauvan ravinto on juuri oikean lämpöistä ja kulkee kätevästi mukana minne vain. Se ei tuota taloudellisia kuluja eikä edes tiskiä. Siis teoriassa.

Vauva on imettäessä luontevasti juuri sopivalla etäisyydellä äitiin päin pitkiä aikoja, mikä mahdollistaa toistensa ihailevan silmiin katselun ja vuorovaikutuksen. Ihokontakti, lempeä syli ja vatsan täyttyminen tuottavat vauvalle pökerryttävän hyvän olon.

Parhaimmillaan imetys on käytännössäkin molemmille osapuolille varsin vaivatonta ja nautinnollista jatkumoa synnytykselle: äidin keho kantaa ja sitten ruokkii vauvan. Korostan: parhaimmillaan.

Imetys teoriassa ja imetys käytännössä eivät kuitenkaan tosielämässä aina kohtaa.

Imetys teoriassa ja imetys käytännössä eivät kuitenkaan tosielämässä aina kohtaa. Tulee tekniikkapulmia ja rintojen tulehtumista - siis klassisesti verta, hikeä ja kyyneleitä. Äiti voi sairastua ja joutua lääkekuurille. Elämäntilanne saattaa olla niin paineinen, että maitoa ei heru. Vauva saattaa itse tehdä lakon. Imetys saattaakin eri syistä, yllättäen tuntua äidistä epämiellyttävältä.

Tuttipulloon tarttuvaan voi herkästi iskostua syyllisyyden tai epäonnistumisen kokemus. Kuinka kipeältä silloin voivatkaan toisten tuomitsevat katseet tuntua. Kyseenalaistavat sanat voivat olla kuin miekka, joka satuttaa syvälle.

Vauvan rintaruokinta on kautta aikojen ollut herkkä aihe, joka on herättänyt intohimoja ja vahvoja tunteita puolesta ja vastaan, eräitä somekohujakaan unohtamatta.

Sen ainoan kerran kun joku on minut kadulla tunnistanut, tapahtui seuraavaa: eräs mummo kiirehti perääni ja tivasi kiihtyneenä vastausta tärkeimpään kysymykseensä “Miksi ne kaikki äidit eivät imetä?”.

Äidin ja lapsen voimakas yhteys voi herättää ympäristössä tiedostamatonta kateutta.

Imetystapahtuma – äidin ja lapsen voimakas yhteys voi herättää ympäristössä tiedostamatonta kateutta. Jos on itse jäänyt lapsena vaille riittävää lohtua, läheisyyttä tai hoivaa, saattavat ne aikuisenakin tuntua vierailta asioilta. Koettu sivuuttaminen ja siitä seurannut nolostuminen on voinut saada ihmisen jo pienenä pitämään tarvitsevuutta huonona ja häpeällisenä. Siksi sitä voi olla aikuisena vaikeaa sietää toisissa tai toisten välillä. Niin moni meistä suomalaisista on lapsena jäänyt liian yksin pahan olon kanssa, kun vanhemmat ovat sanoneet: ”Älä nyt tuommoisesta itke!”.

Lastaan tuttipullolla ruokkivaa arvostelevat ovat kadottaneet eläytymiskykynsä. Mustavalkoinen ehdoton oikeassa oleminen jättää varjoonsa lukuisat vaihtoehtoiset näkemykset ja selitykset siitä, miksi vauva ei ime rintaa. Totta kun ei aina ole se, mikä itsestä tuntuu todelta. Kyky ajatella toisen motiiveja on todellista tunne-elämän rikkautta.

Äidit tarvitsevat tukea. Etenkin toisten äitien tukea. Otetaan rohkeasti ne tuttipullot ja rinnat esiin, kun vauvalla on nälkä!

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa Livillä, Nelosella sekä Ruudussa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta. Liv. Nelonen ja Ruutu kuuluvat samaan Sanoma-konserniin kuin Vauva.fi

Toisenlaiset äidit

Toisenlaiset äidit -sarjassa seurataan äitien ja heidän perheidensä arkea raskauden loppumetreiltä aina synnytykseen ja vauvan ensimmäisiin kuukausiin saakka. Ohjelmassa tutustutaan kahteentoista mielenkiintoiseen ja keskenään hyvin erilaiseen äitiin. Millaisia haasteita ja uusia tilanteita vauvan odotus ja syntymä tuovat tullessaan? Perheiden tukena on psykologi ja Leea Mattila. Ohjelman juontaa Sami Kuronen

Toisenlaisten äitien 4. kauden ensimmäinen jakso Livillä ja Ruudussa 19.9. kello 21.

Vierailija

Miksi sivullisilla ihmisillä on niin vahvoja mielipiteitä imetyksestä?

Ehkä siksi kun imetyskeskusteluihin törmää nykyään koko ajan joka paikassa. Omien lasten imettämisestä on jo useampi vuosi, mutta edelleen huomaan törmääväni imetysaiheisiin vähän väliä mediassa. Itseäni ei oikeastaan kiinnosta ja ihmetyttää kun aihetta tuputetaan jatkuvasti kuin se olisi joku maailman kahdeksas ihme, jota täytyy jatkuvasti käsitellä. Varmaan jotkut ihmiset sitten tarttuu helposti syöttiin ja ottaa kantaa. Tämä saattaa tulla yllätyksenä vauva-aikaa eläville, mutta ne ei...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Islannissa perhevapaauudistus muutti asenteita nopeasti. Myös suomalaiset vanhemmat olisivat valmiita muutokseen, tutkija sanoo.

Ennen isä oli elättäjä, nyt hän on huolehtiva vanhempi. Mutta siihen tarvittiin lainsäädäntöä, sanoi Islannin sosiaali- ja tasa-arvoministeri Ásmundur Einar Daðason vierailullaan Helsingissä tiistaina.

Islannissa on käytössä 3+3+3-perhevapaamalli, jossa sekä äidille että isälle on kiintiöity kolme vanhempainvapaakuukautta. Loput kolme kuukautta he voivat jakaa vapaasti. Vuonna 2001 käyttöön otettu perhevapaa on kokonaisuudessaan lyhyt ja tarkoittaa useassa perheessä arjen säätöä ja osa-aikatyön tekemistä, mutta sukupuolten väliselle tasa-arvolle se on tehnyt hyvää lyhyessä ajassa. Samoin se on nopeasti mukauttanut työelämän vastaamaan paremmin perheiden tarpeita. Ennen vuotta 2001 isillä oli mahdollisuus kahden viikon perhevapaaseen, jota käytettiin hyvin vähän. 

– Kun vielä 20 vuotta sitten ihmeteltiin, eikö vaimosi hoida lapsia, nyt ihmetellään niitä isiä, jotka eivät hoida osuuttaan. Asennemuutos näkyy myös isoisissä, jotka pohtivat nyt, mikseivät jääneet kotiin aikanaan lastensa kanssa, Daðason sanoi.

Tyytyväisempiä vanhempia

Islannin malli on sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta edistyksellinen, sanoo THL:n tutkimuspäällikkö Johanna Lammi-Taskula. Hän on tutkinut perhevapaiden käyttöä ja vaikutuksia vuodesta 1994. Tutkimukset ovat osoittaneet, että perhevapaiden tasaisempi jakaminen vaikuttaisi vanhempien elämään monella tavalla: vähentäisi äitien kuormitusta, edistäisi parisuhteiden onnellisuutta, vahvistaisi lasten hyvää suhdetta molempiin vanhempiinsa alusta asti sekä vaikuttaisi väistämättä työelämän asenteisiin.  

– Vaikka Suomessa on tapahtunut pientä edistystä, pienten lasten isien ja äitien elämänpiirit ovat edelleen erilliset. Se on parisuhteelle riski, Lammi-Taskula sanoo.

– Isät tekevät pitkää työpäivää ja paljon ylitöitä juuri pikkulapsivaiheessa, ja äidit jäävät yksin kotiin. Äideillä kuitenkin on yleensä kokemusta työelämästä, joten he ymmärtävät stressin ja työn luonteen, mutta jos isällä ei ole mitään kokemusta siitä, millaista on kantaa päävastuuta pienen lapsen arjesta, voi hänen olla vaikea ymmärtää lastensa äitiä.

– Kun lapsen molemmilla vanhemmilla on samanlaiset kokemukset arjesta sekä tunne, että lapsi on meidän molempien vastuulla, se lisää molemminpuolista ymmärrystä. Jos tilanne on päinvastainen, tulee riitoja helpommin, tyytyväisyys heikkenee ja se on eroriski.

Kiintiöity vapaa muuttaisi elämänlaatua

Suomessa pitkään valmisteltu perhevapaauudistus kaatui helmikuussa, kun perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko pysäytti hankkeen liian suuren hintalapun vuoksi.

Lammi-Taskulan mukaan monet suomalaiset isät ja äidit olisivat uudistukseen kyllä valmiita. Molemmille vanhemmille kiintiöity vapaa myös vapauttaisi vanhemmat toteuttamaan itseään monella elämänalueella.

– Tutkimuksissa olemme huomanneet, että nuorilla aikuisilla ei ole perinteisiä sukupuolirooleja. Kun lapsi syntyy, tapahtuu kuitenkin jotakin: äidille hoitovastuu tuntuu nousevan hyvin tärkeäksi asiaksi, ja isät ryhtyvät ajattelemaan nimenomaan perheen elatusta.

– Tavat kantaa vastuuta perinteisten sukupuoliroolien kautta kohdistuvat kuitenkin yleensä lähinnä pelkästään itseen, eivät toista vanhempaa kohtaan. Äiti ei odota isän elättävän perhettä, koska on mies, eikä isä odota, että äiti hoitaisi lapsen naiseutensa takia. Perinteiset sukupuoliroolit kummittelevat vain omien korvien välissä, kun yritetään olla kunnon isä tai hyvä äiti.

Avuksi syntyvyyslukuihin

Tasa-arvoisemmat perhevapaat parantaisivat monen perheen elämää yksilötasolla, mutta niillä voisi olla iso vaikutus myös laskeviin syntyvyyslukuihin. Lammi-Taskulan mukaan moni nuori nainen ajattelee, ettei halua päätyä kantamaan vastuuta lapsiarjesta yksin. 

Isien perhevapaiden käyttö on toki kasvanut Suomessakin. Silti kiintiötään käyttää vain puolet isistä, eikä se määrä vielä heilauta työelämän asenteita ainakaan perheitä suosivalla tavalla. Kustannukset perhevapaista kaatuvat edelleen naisten työnantajien niskaan.

– Kun mies on muutaman viikon kotona perhevapaan takia, työpaikalle ei tarvitse palkata sijaista. Näin lyhyt poissaolo töistä ei vaikuta miehen uraan kuin korkeintaan tarjoamalla sädekehän pään päälle. Naisilla tilanne on edelleen aivan toinen, Lammi-Taskula toteaa.

Nannamiharu

Mallia Islannista? Tutkija: Perhevapaiden jakaminen pienentäisi eroriskiä ja parantaisi syntyvyyttä

Kyse ei oo suomessa siitä etteikö isät haluisi olla kotona tai etteikö äidit haluaisi heidän olevan. Kotiin jäävän vanhemman osa yleensä vaan päätetään yhteisymmärryksessä huomioiden monta asiaa. Suurin huomio yleensä on rahassa. Yleensä kotiin jää se, kenen palkan menettämisellä on vähiten vaikutusta talouteen. Ja valitettavan usein se on nainen, koska naisten työt ovat yleensä osa-aikaisia suht pienellä palkalla ja vähillä työtunneilla. Meillä esim mun kk palkka työssäkäydessä olisi ollut...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pienet vauvat itkevät paljon, koska se on aluksi heidän ainoa keinonsa kommunikoida. Vauvan ilmeet ja eleet kertovat, mistä itkussa on kyse.

Mikähän pienellä tällä kertaa on hätänä?

Vauvan itkua oppii tulkitsemaan parhaiten, kun ei itse hermostu siitä liikaa.

– Vauvan ilmeet ja eleet näyttävät, mistä on kyse, psykologian lisensiaatti ja varhaislapsuuden vaativan erityistason vuorovaikutuspsyko­terapeutti Sinikka Mäkelä rohkaisee.

Jo pieni vauva hyötyy siitä, että tunteita nimetään hänelle.

Jos itkun syy on nälkä, vauva hamuilee suullaan ja kääntelee päätään odottavasti.

Kipuitku on kimeää eikä välttämättä lopu siihen, että vauvan ottaa syliin. Vauvan ilme voi olla tuskainen.

Hei, haluan seuraa -itku vaihtuu innostukseen, kun vauva saa huomiota.

Kun vauva yrittää kertoa, että nyt menoa on jo liikaakin, haluan rauhoittua, itku on välillä kovempaa, välillä hiljaisempaa.

Vuorovaikutus on aluksi opettelua niin vauvalle kuin vanhemmallekin. Vaikka itkun syytä ei heti hoksaisikaan, tärkeintä on, että vauva voi aina luottaa siihen, että häntä autetaan eikä hän itke yksin.

Vauvalla on muutakin asiaa kuin nälkä.

Vauva harjoittelee jo ensimmäisen ikävuotensa aikana sitä, miten reagoida erilaisiin tunteisiinsa. Kun vanhempi tunnistaa vauvan itkut ja vastaa niihin, hän tukee vauvan tunteiden säätelyn kehittymistä.

– Sekin on tärkeää, että vauva oppii tunnistamaan hätänsä ja joskus jopa raivonsakin.

Jo pieni vauva hyötyy siitä, että tunteita nimetään hänelle. Jokaista itkua ei tarvitse kiirehtiä lopettamaan esimerkiksi tarjoamalla ruokaa.

– Se ei ole tunteiden säätelyä, vaan pikemminkin tukahduttamista, eikä tunnu vauvasta hyvältä. Hänellä on muutakin asiaa kuin nälkä, Mäkelä sanoo.

Kun asia tulee ymmärretyksi, vahvistuu vauvan tunne siitä, että yhdessä tästäkin selvitään.

Vauva-lehti on mukana Vauvan päivässä, jota vietetään 28. syyskuuta. Vauvan päivän teemana on muun muassa varhaisen vuorovaikutuksen merkitys. Päivän tarkoitus on edistää vauva- ja lapsimyönteisyyttä Suomessa.

Lisätietoa Vauvan päivästä