Karvaista naista pidetään epäsiistinä.

Naisista 78 prosenttia ajaa kainalot, bikinirajat ja sääret, paljasti Meidän Perhe -lehden suuri karvakysely. Kolmannes siistii häpykarvojaan ja yhtä moni ajaa kaikki karvat pois.

Miksi naiset sheivaavat? Perusteluja oli monia:

1. Siistimpi ja puhtaampi olo

"Ajelen yksinkertaisesti siksi, että tuntuu siistimmältä. Häpykarvojen suhteen on vaihtelevuutta: joskus ajelen vain bikinirajan, mutta useimmiten kaikki, johon pyrinkin. Jos karvoja on kasvanut enemmänkin, on iso homma ajella kaikki, joten häpykarvatkin kannattaa aina ajella kokonaan. Pientä sänkeä saa sielläkin olla, vaikka posliini tuntuu parhaimmalta erityisesti seksin suhteen."

"On epäsiistin ja epäpuhtaan näköistä jos karvoja ei ajelisi tai siistisi koskaan."

"Se, että ajelee kainalot on ihan ykkösjuttu. Kesällä pitäisi olla pakollista kaikille (myös miehille pieni siistiminen tekee ihan hyvää) ja talvella myös niille, jotka käyvät uimahallissa tai kuntosalilla käyttävät hihattomia toppeja. Bikiniraja on hyvä myös aina pitää siistinä. Muotoilematon puska naisella (ja miehelläkin) on suorastaan kuvottavaa katsottavaa. Ihan paljas ei tietenkään tarvitse olla. Sääret tulevat vasta kolmosena - talvella pitkien lahkeiden alla saa rehottaa... Paitsi jos käy uimassa tai salilla :) Mutta kesällä sääret on syytä pitää sileinä."
 
"Ensinnäkin koen, että olen siistimpi ilman karvoja, esim kuukautisten aikaan paikat pysyy paremmin puhtaina ja raikkaina. Kainaloissa karvat alkavat joskus haista hielle,vaikka pesisi kainaloita ja käyttäisi deodoranttia. Sääret nyt on kiva pitää sileinä,olo on paljon sensuellimpi ja tuntuu mukavalle."
 
 
2. Jotta en antaisi itsestäni huonoa kuvaa
 
"Ajan karvat pois vain, jotta en leimautuisi epäsiistiksi. Talvella riittää pelkkien kainaloiden ajaminen: kesällä sitten uimarantakaudella täytyy heittää talviturkki myös jaloista ja bikinirajalta."
   
 
3. Jotta hiki ei haisisi
 
"Ajan kainalot koska hienhaju tarttuu muuten karvoihin, pysyy paremmin freessinä. Lisäksi sen takia ettei näytä kovin naiselliselta jos on kauhea puska kainaloissa :) Sääret ajan laiskemmin (mutta silti säännöllisesti) talvisin mutta aina jos ne pitää näyttää jollekin, esim uimahallissa. Minulla kasvaa jaloissa tummaa paksua karvaa, ymmärrän jos on vaalea harvempi kasvu niin ei niin tärkeää? Sitten kun alkaa shortsikelit on pakko ajaa useammin. Bikinirajaa ajan aina jos pitää näyttäytyä pikkuhousuissa/uima-asussa :) Oma mies ei niin välitä onko bikiniraja ajettu, teen sen ihan itseni ja muitten takia."
 
"Ajan kainalokarvat, ettei hiki haisisi. En aja muita karvoja, koska olen laiska enkä viitsi ja lisäksi bikinirajan ajamisesta tulee kutisevia punaisia näppyjä, jotka sattuvat."
"Kainaloista ajan koska muuten hiki haisisi, kun jäisi karvoihin muhimaan :D Ja on hurjan näköistä jos naisella kasvaa kainalokarvat,yöks. Sääret ajan koska olo on naisellisempi, mutta ylensä ajan sääret vain juhlatilaisuuteen, jossa sääret paljastuvat mekon alat/kesällä. Häpyalueen karvoitusta siistin/muotoilen, seksi on mukavampaa."
 
 
4. Mieskin ilahtuu
 
"Ajan kainalot ja sääret, koska ovat omasta ja miehen mielestä 'naisellisemmat' ilman karvoja. Bikinirajan siistin ihan omista siistimissyistä. En aja häpykarvoja kokonaan pois, koska siinä tapauksessa karvaton ei ole naisellinen!"
 
"Ajan karvani säännöllisesti, sillä karvat eivät ole naisellisia, ja olen vaikutuisessa parisuhteessa. Mieheni mielestä on mukavaa, kun sääreni ovat sileät. En kuitenkaan ajele vain miellyttäkseni miestäni. Minulle karvojen ajamisesta on tullut hieman samanlainen riitti kuin naamanpesusta tai hiustenpesusta; se kuuluu osana naisellisuuden ylläpitoani. Alapäätäni vain trimmailen, sillä täysin karvattomana tuntisin oloni alaikäiseksi. Olen aikuinen nainen ja ylpeä siitä."
 
"Ajelen, koska mielestäni se on kauniimman näköistä. Mieskin tykkää."
 
"Jos sen verran avopuolisoa kunnioittaa, ettei ole yhtä karvainen kuin hän, kuitenkin haluaa naisen kanssa asustaa."

 
5. Sosiaalisen paineen vuoksi
 
"Ajan karvani, koska naisten on 'pakko'. Nykymaailmassa karvaisuus on inhottavaa. Monikaan mies ei seurustelisi naisen kanssa, jonka jalkakarvat rehottavat vapaasti. Mutta mielelläni pitäisin karvani, jos voisin."
 
"Käyn uimahallissa 3 x viikossa ja jo senkin takia on oltava siisti. Naisella karvoitusta pidetään sopimattomana (jostakin syystä)."
 
"Kuuluu nykymaailman ihanteisiin, että naisella ei ole karvoja. Ärsyttävää, vie aikaa."
 
"Sosiaalisen paineen takia."
 
Toisaalta kaikki eivät vain ehdi:
 
" Ajelisin kaiken pois, jos vaan aika riittäisi. Pienen lapsen äitinä tuntuu välillä, että jotkut omat karvat on pikkujuttu ja onneksi mieskin on alkanut tottua, että meidän perheessä asuu pieni gorilla."

Kyselyyn vastasi 2 200 naista.

Vierailija

Miksi nainen sheivaa?

Tässä tuli syy suomalaisten suureen avioeroprosenttiin, noin 50 %. Kun kolmannes ajaa kaikki pois, eli 33 %, ja kun yhtä suuri osaa sheivaa pillukarvansa, eli 33 % ajaa puolet pois, niin se puolet on siitä 16,5 %, ja keskimäärin tällöin 49,5 % suomalaisen naisen pillukarvasta on pois erittämästä naiselle tyypillistä feromonia. Se saa kaksi tärkeää asiaa: naisen oma feromonien tunnistamiskyky tunnistaa väärän miehen hänelle, eli ajeltu nainen tunnistaa aina väärin. Ja, toisaalta, kun naisen oma...
Lue kommentti
Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

Kuva: Niki Strbian

Luot tulevaan vauvaasi tunnesuhteen jo raskausaikana vain ajattelemalla häntä. 

Positiivinen raskaustesti sysää liikkeelle käsittämättömän määrän muutoksia: Fyysiset muutokset näkyvät päällepäin, mutta niiden rinnalla myös raskaana olevan mieli alkaa myllertää.

Psyykkisistä muutoksista olennaisimpiin lukeutuu mielikuvaprosessi: raskaana oleva alkaa vähitellen ajatella vauvaa persoonana sekä kuvitella itseään juuri tämän vauvan vanhempana.

Raskauden alussa vauvaa saattaa vielä olla vaikeaa kuvitella, mutta vatsan kasvaessa vanhempien toiveet, odotukset, ristiriidat ja kohtuvauvan havainnointi elävöittävät ajatuksia. Onko vauva liikkuvainen vai rauhallinen? Millaista vauvalla on masussa juuri nyt? Saako hän puolisosi kauniit hiukset tai sinun temperamenttisi? Minkälainen tyyppi hänestä tulee?

Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, tuntuu hän syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Ollessani seitsemännellä raskausviikolla esikoisestani matkustin Yhdysvaltoihin. Palatessani halusin tulevalle vauvalleni konkreettisen muiston ensimmäisestä yhteisestä reissustamme. Koin oloni vähän pöhköksi, mutta samalla riemukkaaksi valitessani hänelle pehmolelua hyvin huolellisesti. Käsimatkatavaroissa käteni kulkeutui tämän tästä koskettamaan sitä. Kuvittelin vauvani nukkumaan se kainalossaan. Se oli ihanaa!

Haaveilu herättää tunteita ja raivaa vauvalle tilaa vanhemman mieleen, tehden vauvan kokemuksellisesti hieman todemmaksi – tunteet vauvaa kohtaan alkavat syttyä. Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, hän tuntuu syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Korostunut menettämisen pelko tai yllätysraskaus saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Yllätysraskaus, kuormittava elämäntilanne tai masennus ovat sellaisia tekijöitä, jolloin vauvan elävöittämiseen mieleen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Korostunut menettämisen pelkokin saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Kun eläydyt vauvan oloon, välität hänelle turvallista kiintymystä. Kohtuvauva saa mielikuvissa olla erillinen yksilö, jolla omia tarpeita, haluja ja toiveita. Tasapainoiset unelmat ja suunnitelmat edistävät tunnesuhdetta ja herättävät vanhemman herkkyyden lasta kohtaan. Siitä seuraa vauvan synnyttyä hyvää vuorovaikutusta.

Oma esikoisvauvani on jo 13-vuotias. Yhdysvalloista tuotu pehmo majailee hänen huoneessaan kuitenkin edelleen. Se lienee äidille tärkeämpi muisto kuin lapsi ymmärtääkään.

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.