Mitä lyhennetyllä työajalla saa tehdä?

Työkaverit luulevat, että Hanna on kotona lastensa kanssa. Lasten päivähoitaja luulee, että hän on töissä.
Näin kuluvat perjantait. Aamulla Hanna vie lapsensa hoitoon – mutta palaa itse kotiin. Hän siivoaa, hoitaa ruokaostoksia, nukkuu ja harrastaa. Hanna on osittaisella hoitovapaalla työstään, muttei käytä vapautavaa aikaa lastensa kanssa.
Hanna on keksitty esimerkkihenkilö, mutta asia on totta. Osa – vaikka erittäin pieni – lyhennettyä työaikaa tekevistä vanhemmista käyttää osittaisen hoitovapaan muuhun kuin lastenhoitoon, vaikkapa itseensä tai kotitöihin.
Onko se oikein vai väärin?

Mistä syystä vapaata saa?

Väärin, sanovat työnantajat – ainakin, jos vapaa kuluu vanhemman omiin harrastuksiin.
Työsopimuslain mukaan vanhemmilla on oikeus lyhentää työaikaansa ”lapsen hoitamiseksi” aina siihen asti, että perheen nuorimman lapsen toinen kouluvuosi loppuu.
– Järjestelyn tarkoitus on työntekijän oman tai muun hänen taloudessaan vakituisesti asuvan lapsen hoitaminen. Jos työntekijä käyttää ajan johonkin muuhun tarkoitukseen, hoitovapaan saamisen edellytykset eivät täyty, sanoo työnantajien etujärjestö EK:n asiantuntija Mika Kärkkäinen.
– Osittaisen hoitovapaan tarkoitus ja sen saamisen edellytys on lapsen hoitaminen. Työnantaja ja työntekijä sopivat vapaan yksityiskohtaisista järjestelyistä, täydentää puolestaan ammattiliitto Pron sosiaalipoliittinen asiantuntija Pauliina Juntunen.
Juntunen korostaa, että ammattiliitto kannustaa lakisääteisten perhevapaiden käyttöön.

Mutta mikä on lastenhoitoa?

Toisten mielestä esimerkin Hanna tekee oikein. Siivoaminen ja ruoanlaitto ovat osa lapsen hoitoa – ja liittyvät lain tarkoitukseen, työn ja perhe-elämän helpompaan yhdistämiseen.
Kunnallisen päivähoidon käytön vähentäminen ei myöskään ole ehto Kelan maksaman osittaisen hoitorahan saamiselle.
Kela maksaa osittaista hoitorahaa vanhemmille, jotka lyhentävät työaikansa alle 30 tuntiin viikossa, ja joiden lapsi on joko alle 3-vuotias tai koulun ensimmäisellä tai toisella luokalla.
Vapaata siis saa pitää pidempään kuin Kela maksaa tukea.

Hae oikeaan tarkoitukseen

Työnantaja saa kieltäytyä osittaisen hoitovapaan antamisesta vain, jos se aiheuttaa työlle ”vakavaa haittaa, jota ei voida välttää kohtuullisilla työn järjestelyillä”.
Osa-aikaistamisesta voi neuvotella myös muista syistä kuin lastenhoidon takia. Joissakin tilanteissa opintovapaa tai vuorotteluvapaa voi olla osuvampi vaihtoehto.

Isät eivät käytä

Työaikaansa lyhentävät Kelan selvityksen mukaan etenkin Uudellamaalla asuvat koululaisten äidit, jotka ovat hyvin koulutettuja ja saavat hyvää palkkaa.
Vapaan saaminen edellyttääkin vähintään puoli vuotta jatkunutta työsuhdetta. Työaikaa lyhennetään usein kokoaikaisen hoitovapaan jatkoksi.
Osittaista hoitorahaa saa hiukan alle 12 000 vanhempaa vuodessa. Isiä joukossa on vuodessa noin 300. Raha on 96,41 euroa kuukaudessa, ja siitä menee vero.

Tulossa reilu korotus

Osittaisen hoitovapaan tarkoituksesta keskustellaan nettipalstoilla, työpaikoilla ja hiekkalaatikoiden laidalla. Aihetta on, sillä osittaiseen hoitorahaan tulee reilu korotus.
Hallitus aikoo nostaa alle 3-vuotiaiden lasten vanhempien osittaisen hoitorahan 160–240 euroon, porrastettuna työajan lyhennyksen mukaan. Tarkoitus on tehdä osa-aikatyöstä houkuttelevampaa.
Vielä ei ole lyöty lukkoon, milloin uudistus tulee voimaan.

Vierailija

Lyhennetty työaika, äidin oma hetki?

Hyödynsin tätä "perjantaivapaata" esikoisen kanssa. Tosin olimme kahdestaan kotona nämä vapaat, koska en ottanut niitä vapaita sen vuoksi, että haluaisin olla lapseni kanssa enemmän tai saisin omaa aikaa vaan halusin tarjota lapselleni "pehmeämmän" laskun kotihoidosta päiväkotihoitoon lyhentämällä hänen hoitoviikkoaan. En halua syyllistää ketään, sillä vanhemmuus on niin haastava ja uuvuttava tehtävä etenkin silloin, kun lapset ovat pieniä, vaativat ja valvottavat. Mutta ajatella, jos saisi...
Lue kommentti
Vierailija

Lyhennetty työaika, äidin oma hetki?

Jos äiti tarvitsee omaa aikaa, niin mikä sen parempaa kuin saada lapset päiväksi hoitoon. Koko perhe voi paremmin silloin, kun äiti voi hyvin. Jos työpaineet ja perheen hoito ajavat äidin masennukseen tai väsymyksen sumuun, niin siitä kärsivät kaikki. Ihan turha syyllistää ihmistä siitä, ettei käytä kaikkea "vapaa-aikaa" lasten kanssa. Joskus pitää vain saada hengähtää ja kuunnella itseään. -Miehen mietteitä
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Toisenlaiset äidit Livillä ja Ruudussa tiistaisin klo 21. Kuva Niki Strbian

Jos vanhemmalla on haavoja omissa varhaisissa ihmissuhteissaan, voivat kasvatuksen työkalut loppua kesken.

Muun muassa geneettinen perimä, varhainen kiintymysmalli ja elämänkokemukset vaikuttavat ihmisen psyykkiseen kehitykseen. Jos ihminen jää tavalla tai toisella toistuvasti yksin selviytymään lapsuuden haasteista ilman asianmukaista tukea, tuottaa se usein selkeitä pulmia tunteiden säätelyssä ja vuorovaikutuksessa.

Entä miten heijastuuu vanhemmuuteen se, jos elämä on tarjoillut vuoren tai jopa vuoriston kokoisia vaikeuksia näissä asioissa?

Kun vanhempana pitäisi tarjota lapselle lohtua tämän kitistessä barbin kengän katoamisesta, aikuisen sisällä saattaakin herätä äkkiarvaamatta se pieni, ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota. Moni vanhempi ihmettelee jälkikäteen: ”En voi uskoa, että tuo juuri pääsi ulos suustani!” 

Aikuisen sisällä herää ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota.

Osa vanhemmista ryhtyy omien vaikeiden kokemustensa valossa ylisuojelevaksi, mistä voi seurata vaikeuksia asettaa lapselle riittäviä rajoja. Tilanne on lapselle turvaton, ja sitä kompensoidakseen hän ottaa yhä enemmän pomon roolia itselleen. Allikossa ollaan!

Melkoisia uhkakuvia, sillä onhan meillä kaikilla vanhemmaksi tullessamme takanaan lapsuus ja rimpsu elettyä elämää – yleensä rosoista tai rosoisempaa. Miten siitä sitten voi selvitä? Vai tarkoittaako epävakaa elämänhistoria tuomiota?

Hyviä uutisia! Aivot säilyvät muovautumiskykyisinä läpi elämän. Vuorovaikutusmallit voivat muuttua. Erityisen lohdullista on, että ihmisen psyykkistä eheyttä eivät sinänsä määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Ihmisen psyykkistä eheyttä eivät määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Oman elämän tietoinen tarkastelu ja pohdinta – ”making sense of your life” – lisää itseymmärrystä. Sitä kautta ihminen kasvaa ja kehittyy, ja on helpompi tunnistaa tunteet ja ajatukset, jotka vaikuttavat omaan käytökseen. Esimerkiksi sen, miksi barbinkenkäepisodit saattavat joskus syöstä aikuisen pois tolaltaan.

Lapsen mieli kehittyy vastavuoroisuuden ja huolenpidon kokemuksissa. Kun vanhempi eläytyy ja tavoittaa lapsen käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tarpeita ja mielentiloja, kokee lapsi tulevansa ymmärretyksi. Hän ei jää yksin hankalienkaan tunteiden kanssa. Näin siirretään mielenterveyttä seuraavalle sukupolvelle.

Historia ei ole tuomio. Oman taustan ja mielen käsittelemisestä ja ymmärtämisestä seuraa hyvää vanhemmuutta, hyviä ihmissuhteita ja hyvinvointia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kolme hellyttävää tapaa lievittää lapsen ikävää. 

”En haluu päiväkotiin! Haluan äitin!”, huutaa kuopus, kun avaamme päiväkodin oven aamuisin. llalla lapsi kuiskaa, että hänellä on jo nyt ikävä meitä vanhempia. Päiväkodissa unikaverina mukana oleva haukku-hauva kyllä lohduttaa, mutta ei korvaa äitiä. Millä helpottaisin lapseni ikävää?

Päiväkodin täti keksii keinon: Tuokaa mukananne valokuva perheestä. Kuopus voi katsella sitä, kun ikävä muuttuu itkuksi. Itse keksin antaa haukku-hauvan kaulaan huivini, joka tuoksuu minulle, ja toivon mukaan siksi lohduttaa.

Ystäväperheen äiti kehottaa valitsemaan pienen sileän kiven – suukon. Vanhempi antaa suukko-kivelle päiväkotipäivän alussa pusun (tai kuiskaa kivelle ”rakastan sinua”), ja sitten kivi sujautetaan lapsen taskuun. Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Törmään netissä vielä kolmanteen kikkaan. Amerikkalainen Louise Mallet keksi piirtää pienet sydämet poikansa ja itsensä kämmeniin. Sydämiä hän nimittää ”halinappulaksi”. Kun sydämestä painaa, saa toinen sydämen omistaja etähalin.

– Latasimme sydämet matkalla kouluun pitämällä toisiamme kädestä. Kun hain pojan iltapäivällä hoidosta, hän kertoi iloisesti, että minulta saamansa halit olivat helpottaneet ikävää. Lapsi kertoi painaneensa sydäntä pitkään, kun häntä oli koulupäivän aikana itkettänyt. Vastasin hänelle, että ”se oli varmasti se pitkä, ihana hali, jonka tunsin”, Louise kirjoittaa.

Ikävää helpottavan kikan ei tarvitse olla monimutkainen. Se voi olla samanlainen ranneke, hiuspinni tai pieni pehmoeläin, josta lapsi ja vanhempi muistavat toisensa päivän aikana. Se voi olla aina tiettyyn kohtaan annettu pusu tai silitys, jota koskettamalla lapsi saa yhteyden vanhempaansa tai voimalause, jota lapsi voi ajatella, kun ikävä yllättää. Tärkeintä on, että kikan avulla lapsi tuntee olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.