Testatkaa kulttuurivisassa, kuka tietää eniten.

Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä on 28. helmikuuta. Sitä voi lapsen kanssa viettää sangen helposti - tarttuu kotimaiseen lastenkirjaan ja lukee. Siinä on kulttuuria parhaimmillaan.

Nykykulttuurimme vahvimpiin lastenkirjavaikuttajiin kuuluvat Tatun ja Patun luojat Aino Havukainen ja Sami Toivonen kertovat kulttuuripäivän kunniaksi, mitä heidän perheessään luetaan. Ainolla ja Samilla on kaksi tytärtä, 10-vuotias Anna ja 8-vuotias Miina.

Hyödynnä heidän vinkkinsä tai sitten etsi Helsingin kaupunginkirjaston lasten sivuilta uusia, hyviä suomalaisteoksia. Lastensivuja ei enää päivitetä, mutta niistä löytyy vielä paljon hyviä lukuvinkkejä ja lasten omia arvosteluja. Valtakunnalliset lasten kirjasivut löytyvät okariinosta. Nuorten kirjavinkkejä löytyy taas sivupiiristä.

Tähän tapaan Aino Havukaisen ja Sami Toivosen perheessä luetaan juuri nyt:

- Anna (10) on innostunut tällä hetkellä Eoin Colferin Artemis Fowl -kirjasarjasta. Vähän aikaa sitten Anna ahmaisi koko Anni Swanin nuortenkirjatuotannon.

- Miinan (8) suuria suosikkeja on ”Yotsuba&!”. Se on japanilainen sarjakuvasarja, kirjoittanut ja piirtänyt Kiyohiko Azuma.

- Timo Parvelan Ella-kirjoja on luettu tytöille ääneen ja niistä on kovasti pidetty. Ainon suosikkeja lapsena olivat Nikke-kirjat, jotka on kirjoittanut René Goscinny ja kuvittanut Jean-Jacques Sempé.

Kalevalan päivän kunniaksi Meidän Perhe laati pienen visan. Sem avulla on kiva keskustella, mitä kulttuuri muun muassa on.

Kysymykset:

1)    Kuka on kirjoittanut Ella-sarjan?

 

2)    Kuka on Risto Räppääjän paras kaveri?

 

3)    Mitkä valkoiset pötköt ovat sähköisiä muumien tarinoissa?

 

4)    Mitä soitinta Väinämöinen soitti?

 

5)    Kuka on tehnyt Koirien Kalevalan?

 

6)    Kuka teki ensimmäisen suomenkielisen aapisen?

 

7)    Mikä se on: paljon se antaa ilmaiseksi, mutta hajamielistä sakottaa?

 

8)    Kuka on Suomen kansallisrunoilija?

 

9) Mistä Tatu ja Patu ovat kotoisin?

 

Vastaukset:

1)    Timo Parvela

2)    Nelli

3)    Hattivatit

4)    Kanteletta

5)    Mauri Kunnas

6)    Mikael Agricola (vuonna 1543)

7)    Kirjasto

8)    Elias Lönnrot

9)    Outolasta

 

 

?
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Toisenlaiset äidit Livillä ja Ruudussa tiistaisin klo 21. Kuva Niki Strbian

Jos vanhemmalla on haavoja omissa varhaisissa ihmissuhteissaan, voivat kasvatuksen työkalut loppua kesken.

Muun muassa geneettinen perimä, varhainen kiintymysmalli ja elämänkokemukset vaikuttavat ihmisen psyykkiseen kehitykseen. Jos ihminen jää tavalla tai toisella toistuvasti yksin selviytymään lapsuuden haasteista ilman asianmukaista tukea, tuottaa se usein selkeitä pulmia tunteiden säätelyssä ja vuorovaikutuksessa.

Entä miten heijastuuu vanhemmuuteen se, jos elämä on tarjoillut vuoren tai jopa vuoriston kokoisia vaikeuksia näissä asioissa?

Kun vanhempana pitäisi tarjota lapselle lohtua tämän kitistessä barbin kengän katoamisesta, aikuisen sisällä saattaakin herätä äkkiarvaamatta se pieni, ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota. Moni vanhempi ihmettelee jälkikäteen: ”En voi uskoa, että tuo juuri pääsi ulos suustani!” 

Aikuisen sisällä herää ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota.

Osa vanhemmista ryhtyy omien vaikeiden kokemustensa valossa ylisuojelevaksi, mistä voi seurata vaikeuksia asettaa lapselle riittäviä rajoja. Tilanne on lapselle turvaton, ja sitä kompensoidakseen hän ottaa yhä enemmän pomon roolia itselleen. Allikossa ollaan!

Melkoisia uhkakuvia, sillä onhan meillä kaikilla vanhemmaksi tullessamme takanaan lapsuus ja rimpsu elettyä elämää – yleensä rosoista tai rosoisempaa. Miten siitä sitten voi selvitä? Vai tarkoittaako epävakaa elämänhistoria tuomiota?

Hyviä uutisia! Aivot säilyvät muovautumiskykyisinä läpi elämän. Vuorovaikutusmallit voivat muuttua. Erityisen lohdullista on, että ihmisen psyykkistä eheyttä eivät sinänsä määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Ihmisen psyykkistä eheyttä eivät määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Oman elämän tietoinen tarkastelu ja pohdinta – ”making sense of your life” – lisää itseymmärrystä. Sitä kautta ihminen kasvaa ja kehittyy, ja on helpompi tunnistaa tunteet ja ajatukset, jotka vaikuttavat omaan käytökseen. Esimerkiksi sen, miksi barbinkenkäepisodit saattavat joskus syöstä aikuisen pois tolaltaan.

Lapsen mieli kehittyy vastavuoroisuuden ja huolenpidon kokemuksissa. Kun vanhempi eläytyy ja tavoittaa lapsen käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tarpeita ja mielentiloja, kokee lapsi tulevansa ymmärretyksi. Hän ei jää yksin hankalienkaan tunteiden kanssa. Näin siirretään mielenterveyttä seuraavalle sukupolvelle.

Historia ei ole tuomio. Oman taustan ja mielen käsittelemisestä ja ymmärtämisestä seuraa hyvää vanhemmuutta, hyviä ihmissuhteita ja hyvinvointia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kolme hellyttävää tapaa lievittää lapsen ikävää. 

”En haluu päiväkotiin! Haluan äitin!”, huutaa kuopus, kun avaamme päiväkodin oven aamuisin. llalla lapsi kuiskaa, että hänellä on jo nyt ikävä meitä vanhempia. Päiväkodissa unikaverina mukana oleva haukku-hauva kyllä lohduttaa, mutta ei korvaa äitiä. Millä helpottaisin lapseni ikävää?

Päiväkodin täti keksii keinon: Tuokaa mukananne valokuva perheestä. Kuopus voi katsella sitä, kun ikävä muuttuu itkuksi. Itse keksin antaa haukku-hauvan kaulaan huivini, joka tuoksuu minulle, ja toivon mukaan siksi lohduttaa.

Ystäväperheen äiti kehottaa valitsemaan pienen sileän kiven – suukon. Vanhempi antaa suukko-kivelle päiväkotipäivän alussa pusun (tai kuiskaa kivelle ”rakastan sinua”), ja sitten kivi sujautetaan lapsen taskuun. Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Törmään netissä vielä kolmanteen kikkaan. Amerikkalainen Louise Mallet keksi piirtää pienet sydämet poikansa ja itsensä kämmeniin. Sydämiä hän nimittää ”halinappulaksi”. Kun sydämestä painaa, saa toinen sydämen omistaja etähalin.

– Latasimme sydämet matkalla kouluun pitämällä toisiamme kädestä. Kun hain pojan iltapäivällä hoidosta, hän kertoi iloisesti, että minulta saamansa halit olivat helpottaneet ikävää. Lapsi kertoi painaneensa sydäntä pitkään, kun häntä oli koulupäivän aikana itkettänyt. Vastasin hänelle, että ”se oli varmasti se pitkä, ihana hali, jonka tunsin”, Louise kirjoittaa.

Ikävää helpottavan kikan ei tarvitse olla monimutkainen. Se voi olla samanlainen ranneke, hiuspinni tai pieni pehmoeläin, josta lapsi ja vanhempi muistavat toisensa päivän aikana. Se voi olla aina tiettyyn kohtaan annettu pusu tai silitys, jota koskettamalla lapsi saa yhteyden vanhempaansa tai voimalause, jota lapsi voi ajatella, kun ikävä yllättää. Tärkeintä on, että kikan avulla lapsi tuntee olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.