Perheemme testasi Lintsin uutta Linnanmäki-sovellusta. Lue arviomme!

Mitkä ovat Linnamäen Ukko-radan turvarajoitukset? Millainen on huvipuiston uutuus Kyöpelinvuoren Hotelli? Mitä ravintoloita alueelta löytyy ja missä ne sijaitsevat? Missä on lähin wc?

Muun muassa näitä kysymyksiä nelihenkinen perheemme pohti, kun huvittelimme Linnanmäellä Helsingissä ja testasimme ilmaista Windows Phone -puhelimille kehitettyä Linnanmäki-sovellusta

Tutustuimme sovellukseen etukäteen

Perheemme tutustui Linnanmäki-sovellukseen etukäteen kotona. Löysimme siitä kätevästi perustiedot huvipuiston tarjonnasta, kuten laitteista ja ruokapaikoista, sekä ohjeet esimerkiksi rannekkeiden ostoon.

Sovelluksessa on hauska Retki-osio, johon täytimme seurueemme perustiedot (isä, äiti sekä lapset 12 ja 10 vuotta). Tavoitteenamme oli kerätä yhdessä mahdollisimman paljon laitteiden tägeja eli leimoja sovelluksen Saavutukset-osioon.

Pystyimme myös jo paikantamaan sijaintimme Lintsiin nähden – vain vaivainen seitsemän kilometrin ajomatka, jipii!

Suunnistusta ja tägien keräilyä

Aloitimme Linnamäen huvittelukierroksemme puiston uusimmasta laitteesta Kyöpelinvuoren Hotellista. Kauhukierroksen päätteeksi skannasimme hotellin seinästä sen tägin puhelimeemme.

Mihin seuraavaksi? Sovelluksen avulla näimme näppärästi, mitä laitteita lähellämme on ja suunnistimme korkeita paikkoja pelkäävän äidin iki-inhokkiin, Rinkeliin.

Nälkä yllätti meidät, kun jonotimme Rakettiin. Se oli loistava tekosyy pyörtää päätös, kävellä jonosta pois ja etsiä sovelluksesta lähin kaikille sopiva ruokapaikka. 

Kun Lintsikierros oli tehty, ihailimme sovelluksesta saavutuksiamme ja kuviamme ja päätimme lähettää niistä linkin isovanhemmille.

Arvio Linnanmäki-sovelluksesta

Suosittelemme Linnanmäki-sovellusta kaikille, jotka haluavat kokeilla Lintsi-päivänään jotain uutta ja tykkäävät touhuta tekniikan parissa.

Sovelluksen karttapalvelusta hyötyvät etenkin kävijät, jotka vierailevat Lintsillä ensimmäistä kertaa tai harvoin. Himokäyttäjät tuntevat alueen entuudestaan, eivätkä välttämättä saa sovelluksesta paljoa irti. Esimerkiksi laitetiedot löytyvät myös Linnanmäen nettisivuilta.

Saavutukset-osio on hauska, ja lapset voivat innostua keräämään laitteiden tägeja ja vertailemaan saavutuksiaan. Sovelluksen tekemä kooste on mukava muisto retkestä, jota voi ihailla myöhemmin ja esitellä ystäville.

Tägit kannattaa skannata ennen laitevierailua, sillä niitä on vaikeampi löytää jälkikäteen. Skannaus vaatii kärsivällisyyttä, sillä se ei välttämättä onnistu heti.

Linnanmäki-sovelluksen suurin miinus kuitenkin on, että sitä voi käyttää toistaiseksi vain Windows Phone -puhelimella. Näitä puhelimia löytyi meidän perheestämme yksi, Nokia Lumia 920.

Emme myöskään löytäneet sovelluksesta tietoa wc-tilojen tai mahdollisten lastenhoitohuoneiden sijainnista. Me vanhemmat pidimme tätä isona puutteena. Pienestäkin hädästä tulee iso, jos siihen ei löydy heti helpotusta.

Tutustu Linnanmäki-sovellukseen Windows-kaupassa

Toisenlaiset äidit Livillä ja Ruudussa tiistaisin klo 21. Kuva Niki Strbian

Jos vanhemmalla on haavoja omissa varhaisissa ihmissuhteissaan, voivat kasvatuksen työkalut loppua kesken.

Muun muassa geneettinen perimä, varhainen kiintymysmalli ja elämänkokemukset vaikuttavat ihmisen psyykkiseen kehitykseen. Jos ihminen jää tavalla tai toisella toistuvasti yksin selviytymään lapsuuden haasteista ilman asianmukaista tukea, tuottaa se usein selkeitä pulmia tunteiden säätelyssä ja vuorovaikutuksessa.

Entä miten heijastuuu vanhemmuuteen se, jos elämä on tarjoillut vuoren tai jopa vuoriston kokoisia vaikeuksia näissä asioissa?

Kun vanhempana pitäisi tarjota lapselle lohtua tämän kitistessä barbin kengän katoamisesta, aikuisen sisällä saattaakin herätä äkkiarvaamatta se pieni, ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota. Moni vanhempi ihmettelee jälkikäteen: ”En voi uskoa, että tuo juuri pääsi ulos suustani!” 

Aikuisen sisällä herää ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota.

Osa vanhemmista ryhtyy omien vaikeiden kokemustensa valossa ylisuojelevaksi, mistä voi seurata vaikeuksia asettaa lapselle riittäviä rajoja. Tilanne on lapselle turvaton, ja sitä kompensoidakseen hän ottaa yhä enemmän pomon roolia itselleen. Allikossa ollaan!

Melkoisia uhkakuvia, sillä onhan meillä kaikilla vanhemmaksi tullessamme takanaan lapsuus ja rimpsu elettyä elämää – yleensä rosoista tai rosoisempaa. Miten siitä sitten voi selvitä? Vai tarkoittaako epävakaa elämänhistoria tuomiota?

Hyviä uutisia! Aivot säilyvät muovautumiskykyisinä läpi elämän. Vuorovaikutusmallit voivat muuttua. Erityisen lohdullista on, että ihmisen psyykkistä eheyttä eivät sinänsä määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Ihmisen psyykkistä eheyttä eivät määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Oman elämän tietoinen tarkastelu ja pohdinta – ”making sense of your life” – lisää itseymmärrystä. Sitä kautta ihminen kasvaa ja kehittyy, ja on helpompi tunnistaa tunteet ja ajatukset, jotka vaikuttavat omaan käytökseen. Esimerkiksi sen, miksi barbinkenkäepisodit saattavat joskus syöstä aikuisen pois tolaltaan.

Lapsen mieli kehittyy vastavuoroisuuden ja huolenpidon kokemuksissa. Kun vanhempi eläytyy ja tavoittaa lapsen käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tarpeita ja mielentiloja, kokee lapsi tulevansa ymmärretyksi. Hän ei jää yksin hankalienkaan tunteiden kanssa. Näin siirretään mielenterveyttä seuraavalle sukupolvelle.

Historia ei ole tuomio. Oman taustan ja mielen käsittelemisestä ja ymmärtämisestä seuraa hyvää vanhemmuutta, hyviä ihmissuhteita ja hyvinvointia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kolme hellyttävää tapaa lievittää lapsen ikävää. 

”En haluu päiväkotiin! Haluan äitin!”, huutaa kuopus, kun avaamme päiväkodin oven aamuisin. llalla lapsi kuiskaa, että hänellä on jo nyt ikävä meitä vanhempia. Päiväkodissa unikaverina mukana oleva haukku-hauva kyllä lohduttaa, mutta ei korvaa äitiä. Millä helpottaisin lapseni ikävää?

Päiväkodin täti keksii keinon: Tuokaa mukananne valokuva perheestä. Kuopus voi katsella sitä, kun ikävä muuttuu itkuksi. Itse keksin antaa haukku-hauvan kaulaan huivini, joka tuoksuu minulle, ja toivon mukaan siksi lohduttaa.

Ystäväperheen äiti kehottaa valitsemaan pienen sileän kiven – suukon. Vanhempi antaa suukko-kivelle päiväkotipäivän alussa pusun (tai kuiskaa kivelle ”rakastan sinua”), ja sitten kivi sujautetaan lapsen taskuun. Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Törmään netissä vielä kolmanteen kikkaan. Amerikkalainen Louise Mallet keksi piirtää pienet sydämet poikansa ja itsensä kämmeniin. Sydämiä hän nimittää ”halinappulaksi”. Kun sydämestä painaa, saa toinen sydämen omistaja etähalin.

– Latasimme sydämet matkalla kouluun pitämällä toisiamme kädestä. Kun hain pojan iltapäivällä hoidosta, hän kertoi iloisesti, että minulta saamansa halit olivat helpottaneet ikävää. Lapsi kertoi painaneensa sydäntä pitkään, kun häntä oli koulupäivän aikana itkettänyt. Vastasin hänelle, että ”se oli varmasti se pitkä, ihana hali, jonka tunsin”, Louise kirjoittaa.

Ikävää helpottavan kikan ei tarvitse olla monimutkainen. Se voi olla samanlainen ranneke, hiuspinni tai pieni pehmoeläin, josta lapsi ja vanhempi muistavat toisensa päivän aikana. Se voi olla aina tiettyyn kohtaan annettu pusu tai silitys, jota koskettamalla lapsi saa yhteyden vanhempaansa tai voimalause, jota lapsi voi ajatella, kun ikävä yllättää. Tärkeintä on, että kikan avulla lapsi tuntee olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.