Kuvat
Pia Inberg
Nina Pirhonen antoi lapsena lahjaksi saamansa vaaleanpunaiset asiat siskolleen, koska piti itse sinisestä.
Nina Pirhonen antoi lapsena lahjaksi saamansa vaaleanpunaiset asiat siskolleen, koska piti itse sinisestä.

Nina Pirhonen tekee lastenkirjoja, joiden kuvamaailma on värikäs ja sukupuoleton. Hänestä lapsen pitää saada valita, mistä kiinnostuu, ilman että aikuinen määrittelee sen esimerkiksi lapsen sukupuolen perusteella.

Missä ovat ilo, leikkisyys ja värit, mietti Nina Pirhonen valitessaan pienelle pojalleen vaatteita kaupoista. Miksi pojille tarjotaan valjun siniharmaata maailmaa?

– On pieniä poikia, jotka rakastavat esimerkiksi vaaleanpunaista, mutta sen väristen vaatteiden löytämiseksi saa tehdä töitä.

Pirhonen, 44, pohtii värejä ja lasten tuotteiden ilmettä työkseen vaatesuunnittelijana ja lastenkirjailijana. Hän vierastaa ajatusta, että vaate tai kirja olisi suunnattu vain tytölle tai pojalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Lapset ovat monivivahteisia, ja jos heitä ohjataan ulkopuolelta, jotain saattaa rajautua pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pirhonen sanoo olleensa itse lapsena aina ”sininen tyttö” ja antaneensa lahjaksi saamansa vaaleanpunaiset asiat siskolleen. Aikuisten oletus omista mieltymyksistä ärsytti.

Kirjoissaan Pirhonen haluaa antaa lapsille vapauden löytää omanlaisensa olemisen ja kiinnostuksenkohteet. Kuvamaailma on moderni, graafinen, hauska – ja sukupuoleton sekä värikäs. Uusimman kirjan, Leo Leijona sanoo ei (Otava 2019), uhma-aiheisesta tarinasta löytävät itsensä niin lapsi kuin aikuinen. Pirhosesta hyvän lastenkirjan äärellä viihtyvät kumpikin.

– Lapsissa on luontaista elämäniloa ja voimaa, ja on ihanaa, että se heijastuu ympäristöön. Aikuisena ehtii olla vakava.

Vierailija

Jäykät ja rajoittavat sukupuoliroolit ovat toki aivan todellinen ongelma, mutta en ihan ymmärrä vaatepulmsa. Miksi pojalle ei voisi ostaa "tyttöjen" pinkkejä vaatteita? Onko jokun sukupuolittunut ominaisuus, jota poikien vaatteissa tulee olla, mutta tyttöjen omissa ei?

Vierailija

Kyseisen kuvakirjan maailma ei kyllä ole millään lailla sukupuoleton. Leijonanpennulla on pojan nimi ja urosleijonan harja (jota muuten ei leijonanpennuilla ole), ja kaikki kirjan kuvituksessa värimaailmasta leijonan leluihin tukee tiukasti sen lukemista poikana. Lisäksi sen vanhemmat on sukupuolitettu pukeutumisella ikään kuin isäleijonan harja ei yksin riittäisi kertomaan kumpi on uros ja kumpi naaras.

Oikeasti sukupuolineutraaleja kuvakirjoja parilta viime vuodelta ovat mm. Lena Frölander-Ulfin Isä, minä ja meri, Annakarin Garhamnin Ruu-sarja, Lauri Hirvosen Pein ja Ryhvelin rakettiriita sekä Anna Krogeruksen Muttinen ja äiti.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla