Tapakouluttaja Kaarina Suonperä kertoo, millainen on lapsen juhlaetiketti.

Kaunis käytös opitaan kotona. Hyvä ryhti, silmiin katsominen, tervehtiminen, kiittäminen ja anteeksipyytäminen ovat perustaitoja.

  • Älä nolaa lasta. Aikuinen ei halua tulla nolatuksi julkisesti, ei liioin lapsi. Nuhteet eivät auta tapoja juurtumaan eikä moittija näytä hyvää esimerkkiä siitä tahdikkuudesta, jota hän lapsilta vaatii. Mikään ei latista muidenkin juhlatunnelmaa tehokkaammin kuin lapsilleen motkottavat vanhemmat. Jos lapsi karjuu, että anna mehua, vanhempi voi sanoa: "Muistatko muuten, miten kotonakin aina kauniisti pyydät?"
  • Kaikille sattuu. Lasin kaatuminen ei ole maailmanloppu, vaan pelkkä pesukoneasia. Toimi, älä taivastele: pyydä vahinkoa anteeksi ja tarjoudu pesettämään liina tai matto. Lapselta ei voi odottaa samanlaista hienomotoriikkaa ja varovaisuutta kuin aikuisilta.
  • Lapsikin jännittää. Pieni juhlajännitys on ymmärrettävää. On inhimillistä, että opitut tavat tuppaavat hetkeksi unohtumaan. Ole lempeä ja rento ja huomioi lapsen vilpitön yritys.
  • Lapsen juhla-asu on iän ja tilanteen mukainen. Avonaiset mekot ja korot eivät pue alle rippikouluikäisiä tyttöjä. Tytön hyvä juhla-asu on pusero ja hame tai mekko. Puku, jota käytetään ehkä kerran tai kaksi, on kallis hankinta, joten pieni poika voi hyvin juhlia kauluspaidassa tai muussa siistissä paidassa ja suorissa housuissa. Siisti neuletakki korvaa pikkutakin.
  • Lenkkitossuissa ei pitäisi mennä juhliin, mutta kiiltonahkakenkiinkään ei vanhempien ole pakko investoida, jos budjetti on rajallinen. Siistit vapaa-ajan kengät tai sandaalit sopivat. Juhlakengät voi ostaa käytettyinä tai lainata. Tärkeintä on, että vaatteet ovat puhtaat ja siistit, lapsi oppii erottamaan arkivaatteet juhlapukeutumisesta ja pyrkii käyttäytymään juhlissakin hyvin.
  • Lapsille syöminen ei ole pääasia. Älä hermostu, jos juhlahumu päihittää pöydän antimet. Järjestäjänä voit varata pienille nopeasti syötävät, vähän sottaavat tarjoomukset, esimerkiksi lihapullakeon, prinssinnakkivuoren, pieniä kasvis- ja hedelmäpaloja ja jäätelöä.
  • Pillimehut eivät ehkä ole ekologisia, mutta niiden kaatuilua ei tarvitse varoa toisin kuin kevyiden pahvimukien. Jos lapsella on menossa kranttuilukausi, voi olla hyvä idea antaa hänen syödä kotona ennen lähtöä, silloin hän ei juhlissa kiukuttele ainakaan nälkäänsä.
  • Varaa lapsille puuhaa. Pitkät päivälliset puheineen voivat ikävystyttää nuorimpia. Koska aina ei ole takeita siitä, että juhlien järjestäjä on huolehtinut perheen nuorimmille tekemistä, kannattaa ottaa mukaan hiljaista ajankulua: lehtiö ja värikyniä, siirtotarra-arkki, pieni suurennuslasi tai kiikarit, sarjakuvia. Varta vasten ostettu pikkutavara säilyttää uutuudenviehätyksensä ainakin kotiinlähtöön asti.
  • Osallistumalla oppii. Kun lapsi kulkee pienestä pitäen perheen kanssa juhlissa, hän kasvaa luontevaan vuorovaikutukseen. Ruokapöydässä pikkulapsen voi ottaa syliin ja jutella siitä, miten aterialla toimitaan. Jos lapsi yrittää kahmia kaikki keksit kulhosta, anna hänen ottaa pari ja rohkaise häntä tarjoamaan muille. Pienenkin lapsen voi ottaa mukaan häihin.
  • Kun lapsi alkaa pitkästyä, siirrytään vaivihkaa kauemmas. On turhaa jäädä kirkosta pois sillä verukkeella, että "ei se kumminkaan jaksa olla hiljaa". Lapsi jaksaa aikansa.
  • Lahjat saa avata juhlien aikana. Lahjojen avaamisen voi juhlissa ottaa hauskana ohjelmanumerona. Teippaa kortti huolella pakettiin siltä varalta, että kääröä ei avata juhlissa. Näin sankari tietää, mitä hän sai juuri sinulta ja osaa kiitoksessaan ilmaista ilonsa siitä. Lahjoista on aina muistettava kiittää.
  • Viittaa kintaalla hapannaamoille. Aina löytyy happamia "lapset saavat näkyä, mutta eivät kuulua" -ihmisiä. On normaalia, että pikkuväki riehaantuu juhlissa. Jos joku kommentoi ilakointia paheksuen, älä ryhdy väittelemään. Jos moitteeseen oli aihetta, vilpittömän pahoittelun pitäisi riittää.

Asiantuntijana tapakouluttaja Kaarina Suonperä.

Lotta Ehrnrooth, Meidän Perhe

Kuvat: iStockphoto

Moni mies herää tasa-arvon tärkeyteen tyttärensä myötä. Justin Trudeau perustelee, miksi se on myös poikien vanhempien asia.

Kanadan pääministeri, Justin Trudeau, 45, ihastuttaa mielipiteillään. Muun muassa kirjallisuutta ja kasvatustieteitä opiskellut Trudeau on puhunut esimerkiksi tiukemman ilmastopolitiikan ja tuloeroja tasaavan verotuksen puolesta sekä marssinut perheensä kanssa Pride-kulkueessa. Kun Trudeau valittiin pääministeriksi vuonna 2015, hallitukseen nousi ensimmäistä kertaa tasamäärä naisia ja miehiä.

Nyt häntä on jälleen kerran erityinen syy ihailla, nimittäin kasvattajana ja vanhempana. Trudeau kertoo MarieClaire.com-sivustolle kirjoittamaan esseessä kasvattavansa pojistaan Xavierista, 9, ja Hadrienista, 3, feministejä ja perustelee, miksi.

Tyttöjen tsemppaaminen ei riitä

Trudeau kertoo, että isänä, poikana, aviomiehenä ja kansalaisena hän joutuu todistamaan epätasa-arvoa ja haasteita, joita maailman tytöt ja naiset kohtaavat joka päivä. Siksi hän haluaa opettaa tyttärelleen Ella-Gracelle, 8, että hän riittää ja on arvokas omana itsenään. Trudeaun vaimo, Sophie Grégoire Trudeau, sai hänet ymmärtämään, että se ei ole vielä tarpeeksi. Sen lisäksi pitää opettaa poikia.

Trudeau toivoo, että hänen poikansa eivät juutu toteuttamaan miehen mallia, joka on vahingollinen sekä heille että muille.

Justin Trudeau kertoo ymmärtäneensä, että pojilla on valta ja vastuu muuttaa seksistinen yhteiskuntamme. Hän kirjoittaa toivovansa, että hänen poikansa eivät juutu toteuttamaan miehen mallia, joka on vahingollinen paitsi heille, myös ympäröiville ihmisille. Hän haluaa poikiensa olevan ylpeitä feministejä, jotka puolustavat sitä, mikä on oikein.

Lopulta feminismissä ei ole kyse vain naisten ja miesten tasa-arvosta, vaan siitä, että kaikilla on samat oikeudet ja vapaudet, Trudeau huomauttaa.

Suomessa ysiluokkalaiset saivat feminismikirjan

Trudeaun lailla moni mies on tyttären myötä havahtunut huomaamaan sen, millaisia oletuksia tyttöyteen ja naiseuteen kuuluu.

Kahden tyttären isä kertoo vauva.fin jutussa ottavansa tasa-arvon nyt eri tavalla tosissaan kuin ennen lapsia.

– Olen miettinyt monta kertaa, miten joskus kerron tytöille, että joidenkin miesten mielestä on ihan ok käyttäytyä naisia kohtaan halveksivasti ja että sitä ei tarvitse sietää, että heitä ei tarvitse kuunnella, eikä ainakaan uskoa. 

Meillä on jo kasvamassa suomalainen ikäpolvi, jotka eivät ehkä kaikki ole feministejä, mutta ovat ainakin saaneet mahdollisuuden kuulla, mistä on kyse. Suomessa kaikille ysiluokkalaisille jaettiin viime keväänä Chimamanda Ngozi Adichien essee Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Kirjalahjoitus kuului valtakunnalliseen hankkeeseen, jonka tarkoituksena on synnyttää monimuotoista keskustelua tasa-arvosta.

– Adichi painottaa, että vaikka tytöt ja pojat ovat biologisesti erilaisia, heidän täytyy saada valita elämänsä itse. Kenenkään ei tule tehdä itsestään pienempää tai rajumpaa kuin on, jotta olisi hyväksytty. -- Moni aikuinenkin voisi saada kirjasta ajateltavaa, tuottaja Hanna-Mari Arosilta kirjoittaa esseestä vauva.fissä. 

Kysely

Kasvatatko pojastasi feministiä?

Kaksosraskaus muutti Katin kehoa niin rajusti, että se alkoi vaikuttaa hänen mieleensä. 

Joskus käy niin, että raskaus jättää äidin vartaloon jäljet, joista tulee taakka – vaikka kyse olisi ulkonäköseikasta.

Niin kävi Kati Saukolalle, 35, jonka kaksospojat syntyivät 13 vuotta sitten. Ihanat pojat tekivät Katista onnellisen äidin, mutta raskaus jätti kehoon pysyviä jälkiä, jotka lopulta alkoivat vaikuttaa myös mieleen. Molemmat pojat painoivat syntyessään kolme kiloa, ja Katin paino nousi raskausaikana 40 kiloa. 

Sopeutuminen omaan kehoon kärjistyi, kun Katille puhkesi pälvikalju. Kaksi vuotta sitten hän ajoi loputkin hiuksensa pois.

Tämän vuoden keväällä Kati päätyi äärimmäiseen ratkaisuun: hän hakeutui leikkaukseen, jossa löysäksi jäänyt vatsan iho operoitiin. Samalla korjattiin vatsalihasten erkauma, jonka vuoksi Kati oli kärsinyt selkäsäryistä. Kati kertoo tarinansa Kauneuden hinta -ohjelmassa, joka esitetään Avalla.

”Tiedän, ettei ulkonäkö ole maailman tärkein asia, mutta itsetunnon kannalta sillä vain on merkitystä.”

Operaatio tehtiin maaliskuussa. Sitä seurasi kahden kuukauden sairausloma. Heinäkuussa jälkitarkastuksessa lääkärit totesivat, että leikkaus oli sujunut suunnitellusti. Isoin muutos tapahtui Katin mielestä hänen päänsä sisällä.

– On ollut todella vapauttavaa käyttää normaaleja vaatteita. Enää minulla ei ole sellainen olo, että tarvitsisi peitellä mitään, Kati sanoo. 

– Huomasin, miten suurta taakkaa olin kantanut. Sain kaksoset 22-vuotiaana, ja kannoin roikkuvaa vatsaa koko aikuisikäni. Oli tavallista, että keksin tekosyitä olla lähtemättä minnekään, koska mietin, miltä näytän. Tiedän, ettei ulkonäkö ole maailman tärkein asia, mutta itsetunnon kannalta sillä vain on merkitystä.

”En piiloudu enää hassuttelun taakse”

Suurin muutos on tapahtunut suhteessa muihin ihmisiin. Kati sanoo, että hän on nyt paljon vahvempi kuin aikaisemmin. Hän on alkanut pohtia paljon myös äitien uhrautumista perheensä eteen sekä sitä, mitä äidiltä odotetaan.

– Minusta on tuntunut, että aikaisemmin olen ollut vain toisten käytettävissä. Nyt haen itsekkäästi aikaa myös itselleni. Se on ollut muille sokkikin, etten olekaan vain äiti ja vaimo vaan nainen, Kati kuvailee. 

”Minusta tuntuu, että olin hauska sen takia, että veisin huomion pois vatsastani.”

Myös omaa asennettaan Kati katsoo nyt toisesta näkökulmasta.

– Minusta tuntuu, että olen ollut kauhean hauska sen takia, että veisin huomion pois roikkuvasta vatsanahastani. Nyt ajattelen, että vakava puoleni pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun minun ei tarvitse peitellä mitään. Uskallan olla enemmän vain oma itseni ja suorassa, eikä tarvitse piiloutua hassuttelun  taakse.

Katin perhe vietti elokuussa lomaa Yhdysvalloissa. Kuvassa mukana nuorin poika Veeti. Kuva: Katin kotialbumi
Katin perhe vietti elokuussa lomaa Yhdysvalloissa. Kuvassa mukana nuorin poika Veeti. Kuva: Katin kotialbumi

Kauneuden hinta -ohjelmassa Kati puhuu siitä, että hän haluaa olla tyytyväinen itseensä paitsi äitinä ja työntekijänä, myös ilman niitä rooleja. Se on tärkeää jaksamisen kannalta, hän sanoo.

– Jos hukkaa itsensä, väsyy olemaan äiti ja täydellinen työntekijä. Silloin jää itse täysin hakoteille. Kaikesta tulee suorittamista, Kati kuvailee.

– Itsestäni tiedän, että jos naisellinen nainen ei tule esille missään, alan voimaan tosi huonosti. Nyt minulla on olo, että hohdan sisältäpäin. Kun kannan itseni, läsnä oleminen arjessa on ihan erilaista. Minusta kaikkien naisten pitäisi muistaa olla ei ylpeitä vaan ylväitä.