Säteilyturvakeskus laati tammikuussa 2009 kannanoton, jonka mukaan lasten matkapuhelimen käyttöä on hyvä rajoittaa. Miksi? STUKn asiantuntijat vastasivat heille esitettyihin kysymyksiin.

Säteilyturvakeskus laati tammikuussa 2009 kannanoton, jonka mukaan lasten matkapuhelimen käyttöä on hyvä rajoittaa. Miksi?

Säteilyturvakeskuksen ionisoimattoman laboratorion asiantuntijat vastaavat Perhe.fi-sivuston kautta lähetettyihin kysymyksiin

  • Miten paljon kännykkäverkoista tulee säteilyä? Onko kännykkämastojen lähellä asuvat pahemmassa säteilyaltistuksessa kuin muut?

Kännykkäverkkojen tukiasemat sijoitetaan siten, että ihmisten altistuminen niiden säteilylle on vähäistä verrattuna kännykän aiheuttamaan altistumiseen. Kännykkämastojen lähellä asuvat altistuvat enemmän kuin kaukana mastoista asuvat, mutta altistuminen on silloinkin reilusti alle sadasosa kännykän aiheuttamasta altistumisesta.

  • Säteilevätkö vanhat puhelimet uusia enemmän?

Puhelimien säteily ei lisäänny niiden käyttöiän myötä eivätkä vanhat puhelimet siten säteile uusia enemmän. Puhelinmallien (GSM ja UMTS) SAR-arvot vaihtelevat välillä 0,3 - 1,8 W/kg valmistusvuodesta riippumatta. Vanhat puhelinmallitkaan eivät siten säteile enemmän kuin uudet puhelinmallit.

  • Säteileekö kännykkä enemmän kuin mikroaaltouuni?

Heikossa tukiasemakentässä kännykän säteily on voimakkaampaa kuin mikroaaltouunin vuotosäteily, mutta hyvässä kentässä tilanne on päinvastainen.

  • Miten itkuhälyttimet säteilevät?

STUK on mitannut 4 eri itkuhälytinmallin SAR-arvot. Suurin mitattu arvo oli 0,36 wattia kiloa kohti. Keskimääräinen altistus on lisäksi huomattavasti alhaisempi kuin mitatut arvot, sillä itkuhälytin lähettää radioaaltoja vain niinä hetkinä, jolloin lapsen ääntely aktivoi laitteen. Pienten lasten turhaa altistusta voi vielä helposti vähentää sijoittamalla laite lapsen ulottumattomiin.

  • Voiko oman kännykän säteilyn mittauttaa jossakin?

Mittaus on turhaa, sillä STUKin mittausten perusteella valmistajien käyttöohjeissa ilmoittamiin SAR arvoihin voi hyvin luottaa. Periaatteessa kännykän säteily-mittauksen voi tilata STUKista tai jostakin kaupallisesta mittauslaboratoriosta. Mittaus tosin vie aikaa useamman päivän, joten se voi maksaa tuhansia euroja.

  • 15-vuotiaamme on nukkunut viimeiset 5 vuotta kännykkä tyynynsä alla. Voiko siitä olla jotain haittaa? Onko vaarallista vauvalle, kun pidän kännykkääni tyynyn alla ja vauva nukkuu vieressäni? Säteileekö kännykkä myös silloin, kun pelaa kännykän pelejä?

Kännykkä ei juuri säteile valmiustilassa. Valmiustilassa kännykkä lähettää hyvin harvakseltaan lyhyen pulssin lähimmälle tukiasemalle. Kännykkäpelejä pelatessa tai kännykän radiota kuunnellessa tiedonsiirto kännykän ja tukiaseman välillä on yhtä vähäistä.

  • Pitäisikö lastentarhanopettajilta kieltää kännykkään puhuminen työaikana? Kuinka "kauas" kännykkä säteilee?

Kännykän käytön kieltämiselle ei ole mitään perusteita. Kännykkä altistaa siihen puhuttaessa lähestulkoon ainoastaan käyttäjän. Puhelimesta lähtevä säteily vaimenee nopeasti etäisyyden kasvaessa. Jo muutaman senttimetrin etäisyys pienentää säteilyn voimakkuutta moninkertaisesti.

  • Mikä olisi lapselle paras tapa säilyttää puhelinta?

Kännykkää voi kyllä kantaa mukana myös kaulassa tai taskussa, sillä puhelin ei valmiustilassa juurikaan säteile. Sen sijaan kännykkään puhuttaessa, puhelinta ei kannata pitää kiinni vartalossa tai päässä.

Kännykkäkotelo ei varsinaisesti suojaa säteilyltä, mutta esimerkiksi handsfree-laitteen kautta puhelinta käytettäessä kotelo on hyvä, sillä se pitää puhelimen pienen välimatkan päässä kehosta ja täten vähentää säteilylle altistumista huomattavasti. Paljonko puhelin lähellä oleviin kudoksiin säteilee, riippuu siitä kuinka lähellä vartaloa tai päätä puhelin on.

  • Mikä on se määrä, jonka esimerkiksi ekaluokkalainen voi puhua/pitää kännyä korvalla niin, että se on turvallista?

Matkapuhelintasoinen altistuminen ei aiheuta nykyisin tunnetuilla mekanismeilla haitallisia terveysvaikutuksia pitkässäkään altistuksessa. Suositus lasten kännykkäaltistuksen vähentämisestä perustuu siihen mahdollisuuteen, että myöhemmin havaittaisiin terveyshaittoja, joita nykyään ei tunneta.

Tuntemattomien vaikutusmekanismien perusteella on mahdotonta antaa tarkempia ohjeita puheluiden kestoista. Lisäksi altistumiseen vaikuttaa puheluiden keston lisäksi merkittävästi se, kuinka hyvässä kentässä puhelin on. Puhelimen käytön rajoittaminen jää näin ollen vanhempien omaan harkintaan. Kohtuus kannattaa muistaa niin puhelimen käytössä kuin varovaisuudessakin.

  • Tuleeko langattomasta laajakaistayhteydestä säteilyä päällä ollessa? Entä mokkulasta?

Langattomasta laajakaistayhteydestä tulee mikroaaltosäteilyä siinä missä matkapuhelimestakin. Altistumiseen vaikuttaa eniten etäisyys laitteeseen, joten sylissä olevan kannettavan kyljessä oleva Mokkula tai WLAN-sovitin saattavat altistaa tietokoneen käyttäjää suunnilleen yhtä paljon kuin kehossa kiinni oleva puhelin.

Tietokonetta on kuitenkin yleensä helppo käyttää siten, että nämä laitteet eivät kosketa kehoa. Tällöin altistuminen vähenee merkittävästi. Esimerkiksi 30 sentin etäisyys laskee altistumistason noin sadasosaan. Myös kotona olevat langattoman internetyhteyden tukiasemat (WLAN) on yleensä helppo sijoittaa siten, että ihmiset eivät ole jatkuvasti kosketusetäisyydellä niihin, jolloin ne eivät aiheuta merkittävää altistumista.

  • Entä langattomat handsfreet? Eikö esimerkiksi bluetooth-handsfree korvalla säteile myös? Mutta säteileekö vähemmän kuin kännykkä? Johtavatko hands free -kuulokkeet säteilyn korviin?

Myös handsfree-laitteen käyttäjä altistuu matkapuhelimen säteilylle, mutta sekä langallisen että langattoman handsfree-laitteen käyttö vähentää selvästi matkapuhelimen aiheuttamaa pään alueen altistumista.

Langattomalla Bluetooth-yhteydellä kytketyn kuulokkeen aiheuttama SAR-arvo on puhelun aikana tukiasemayhteydestä riippumatta vakio, enintään noin 0,02 W/kg (Kun kännykkää käyttää ilman handsfree-laitetta, SAR on suurimmillaan vajaat 2 W/kg).

Langallisen laitteen aiheuttama altistuminen riippuu puolestaan täysin puhelimen lähetystehosta, joka vaihtelee tukiasemayhteyden laadun mukaan. Jos puhelin on täydellä teholla, saattaa langallisessa laitteessa kuulokkeen lanka teoriassa johtaa päähän enemmän säteilyä kuin Bluetooth-kuulokkeesta lähtee (ei kuitenkaan enempää kuin mitä puhelimesta lähtee). Toisaalta puhelin ei yleensä koskaan ole täydellä teholla, jolloin langallinen säteilee vähemmän. Lisäksi laadukkaissa kuulokkeissa on suodatin, joka rajoittaa radioaaltojen etenemistä lankaa pitkin.

Joka tapauksessa, jos puhelin on puhelun ajan irti kehosta, niin altistuminen on molempia handsfree-tyyppejä käytettäessä vähäistä.

  • Pitäisikö myös raskaana olevien välttää kännykän käyttöä? Uskaltaako raskaana ollessa pitää puhelinta housuntaskussa? Uskaltaako naisena ylipäänsä pitää kännyä housuntaskussa, lähellä munasarjoja? Saako raskaana pitää läppäriä sylissä, jos on WLAN?

Vaikka tähän mennessä tehdyt tutkimukset eivät ole osoittaneet matkapuhelimen säteilyllä olevan terveydellisiä haittavaikutuksia, ei kaikista vaikutuksista tiedetä. Niinpä sekä omaa että lapsen tai sikiön turhaa altistumista on järkevää välttää.

Matkapuhelimen käyttö korvalla ei altista sikiötä, mutta jos käytät matkapuhelinta handsfree-laitteen kautta tai esimerkiksi katselet nettiä suoraan puhelimen näytöltä (kännykkä lähettää nettiä käytettäessä ajoittain hiukan suuremmalla teholla kuin puhekäytössä), puhelinta ei ehkä kannata pitää suoraan vatsan päällä vaan ylempänä. Samoin jos käytät kännykkää esim. kannettavan tietokoneen nettiyhteytenä, on puhelinta järkevää pitää pöydällä taskun sijaan.

Esimerkiksi 30 cm etäisyys vaimentaa puhelimen mikroaallot noin sadasosaan. Lisäksi vatsan alueen kudokset vaimentavat tehokkaasti sähkömagneettista säteilyä suojaten sikiötä.
Kun kännykkä ei ole käytössä (siihen ei juuri puhuta tai sen kautta ei esimerkiksi käytetä nettiä), voit kyllä pitää sitä taskussa, sillä puhelin ei valmiustilassa käytännössä säteile.

Tietokoneen langaton internetyhteys (WLAN) aiheuttaa dataa lähettäessään suunnilleen saman verran radiotaajuista säteilyä kuin matkapuhelin, joten myöskään WLAN-antennia ei kannata pitää kiinni ihossa.

Kuitenkin keskeisin asia, minkä takia voisi olla syytä välttää kannettavan käyttöä sylissä, on kannettavan (tai sen akkujen) lämpeneminen, mikä voi aiheuttaa sikiölle turhaa lämpökuormaa. Lämpeneminen johtuu sähkötehon muuttumisesta suoraan lämmöksi tietokoneessa. Siksi olisi parempi käyttää tietokonetta pöydällä tai jollakin muulla alustalla reisien ja varsinkin mahan sijasta.

  • Voiko kännykän käytöstä koitua tulevaisuudessa sellaisia suuria terveyshaittoja, joita ei ole osattu ennustaa ollenkaan?

Radioaaltojen biologisia vaikutuksia on tutkittu kymmeniä vuosia. Nimenomaan matkapuhelinsäteilyn vaikutuksia on selvitetty esimerkiksi solukokeilla. Niissä on havaittu, että matkapuhelimen radiotaajuinen säteily muuttaa väliaikaisesti joidenkin proteiinien aktiivisuutta. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, minkä proteiinien tai voiko tällainen muutos jotenkin aiheuttaa myös jonkinlaista terveyshaittaa.

Koska näin ollen matkapuhelinten säteilyn vaikutusmekanismeja ei täysin tunneta, saattaa tulevaisuudessa ilmetä myös ennustamattomia vaikutuksia

Joka tapauksessa matkapuhelimen terveyshaittoja tutkitaan jatkuvasti. Esimerkiksi tänä vuonna käynnistyy Suomessa laaja seurantatutkimus. Siinä on tarkoitus seurata pään alueen kasvainten sekä hermoston ja aivoverenkierron sairauksien ilmaantuvuutta matkapuhelimen käyttäjillä usean vuoden ajan.

  • Miten lapselle kannattaa kertoa että kännykän käyttöä tulee rajoittaa?

Lasta kannattaa opastaa käyttämään puhelinta kohtuudella. Kertoa että puhelin on esimerkiksi hyvä väline pitää yhteyttä vanhempiin, mutta turhan pitkään ei matkapuhelimella kannata höpötellä ja tekstiviestit ovat käteviä. Koululaiselle voi myös hankkia handsfree-laitteen ja opastaa häntä laitteen käytössä.

Kaiken kaikkiaan tilannetta voisi ehkä verrata auringossa olemiseen. Aurinkoisena päivän saa kyllä leikkiä ulkona (harvempi lapsi sitä pelkääkään), mutta liialta UV-säteilyltä tulee silti suojautua, jottei herkkä iho pääse palamaan ja näin ihosyövän riski kasvamaan.

Toki vanhempien kannattaa itsekin näyttää hyvää esimerkkiä; käyttää handsfree-laitteita ja vaikkapa välttää liikkuvassa autossa tai junassa matkapuhelimeen puhumista. Lapselle voi myös sanoa, että lapsi on säteilylle herkempi kuin aikuinen ja siksi hänen puheluiden rajoittaminen on tarpeellisempaa kuin aikuisten.

  • Vältättekö Säteilyturvakeskuksen henkilökunta itse kännykkään puhumista?

Säteilyturvakeskuksessa on käytössä sekä pöytä- että matkapuhelimia. Kukin työntekijä voi itse valita, miten suhtautuu matkapuhelimeen puhumiseen; käyttääkö esimerkiksi handsfree-laitetta.

Vierailija

Lapsi ja kännykän säteily

" Kuinka "kauas" kännykkä säteilee? Jo muutaman senttimetrin etäisyys pienentää säteilyn voimakkuutta moninkertaisesti." VAI muutama senttimetri,,,,,,,, kännykkä säteilee yli 10 km päähän ! Säteily ei vähene erityisemmin jos matka on 0-100 m. Mutta tästä kiistellän vielä seuraavat 10 vuotta, kännykkä on ollut vasta 15 vuotta, kun on ollut 30 vuotta "asiantuntijat" muuttavat mielipiteensä. HUOMAA. vieläkin jo 40 vuotta on kiistelty esim. Asbestin vaarallisuuksia usa-eu ja kiistely jatkuu. .
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni. Kuva: Satu Kemppainen.

Miksi taaperoimetys aiheuttaa hämmennystä ja hävettää?

Olen imettänyt kolmesti. Kaikki kolme lasta ovat saaneet maitoa myös muualta kuin rinnoistani. En suunnitellut imetysteni pituutta tai tapaa. Jokaisen lapsen imetyksestä olen oppinut jotakin.

Ensimmäisen lapsen kanssa, voi taivas, yli kymmenen vuotta sitten, imetys oli kamalaa. Suihkin suihkutisseillä maitoa kahvilassa vieraisiin pöytiin. Lapseni oli tukehtua maitotykkieni laukauksiin. Rinnat paisuivat liiasta pumppauksesta äärirajoille. Kyllä, liivikaupasta loppuivat koot kesken. Myönnän, että sulkeuduin vauva-aikana kotiin, koska en halunnut yleisöä maitosodalleni. Sota kesti lähes vuoden, ja olin onnellinen, kun se loppui.

Lapseni oli tukehtua maitotykkieni laukauksiin. Kyllä, liivikaupasta loppuivat koot kesken.

Toisen lapsen kanssa osasin laittaa tissini kuriin ajoissa. Kun imetys ei ollut jatkuvaa taistelua, se todella oli käsittämättömän vaivatonta. Yhtäkkiä imettäminen puistonpenkillä, appiukon vieressä tai vaikka lätkämatsissa tuntui helpolta. Silti imetin tätä lasta lyhyemmän ajan kuin esikoista, vain kahdeksan kuukautta, koska lapsi itse halusi niin. Ja minäkin halusin.

Kolmas lapseni ryömi heti synnytyksen jälkeen rinnalleni. Hän rakasti olla rinnalla, ja minä rakastin vain katsella häntä. Yhtäkkiä minulla ei ollut kiire minnekään. En huomannut mitään rasittavia tiheän imun kausia, vaan antauduin imetykselle. Olin valmis tasaamaan hengitykseni, rentoutumaan. Kuin huomaamatta lapseni täytti vuoden, ja hups, olinkin taaperoimettäjä.

Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ tässä nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni.

Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ tässä nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni. Olenko se todella minä?

En ollut koskaan ajatellut imetyksen maksimipituutta, mutta en nähnyt itseäni taaperoimettäjänä. Lapsi oli täyttänyt maagisen yhden vuoden, ja yhtäkkiä leppoisa imetyshetki vaihtui salakähmäiseen pälyilyyn. Päässäni takoi: Miten tähän tultiin? Lapsi varmaan roikkuu rinnalla vielä kouluikäisenäkin! Rajoittaako tämä vapauttani? Miksi en osaa lopettaa?

Kun joku kysyi, että imetinkö vielä, vastasin kaarrellen, että juu, mutta lopettelemassa ollaan, on tuo lapsi vain vähän tissin perään. Oikeasti me molemmat olimme tissin perään. Olimme koukussa hetkeen, jossa saatoimme unohtaa päiväkodin, työt ja vanhempien sisarusten käninän, ja vain tuijottaa toisiamme, olla lähellä. Toki poika saattoi olla koukussa itse tuotteeseenkin.

Päässäni takoi: Miten tähän tultiin? Lapsi varmaan roikkuu rinnalla vielä kouluikäisenäkin! Miksi en osaa lopettaa?

Minusta oli tullut kaappi-imettäjä. Niin syvään minussa oli kirjoitettu, että taaperoimetys on jotenkin outoa. Tunnen edelleen sitä kohtaan ristiriitaa. Mikä saa minut ajattelemaan niin? THL:n imetyssuositus on vuosi ja WHO:n kaksi vuotta. Kukaan ei kauhistellut tai pilkannut, vaikka imetin taaperoa.

Jokaisella meillä on omanlaisensa äiti-identiteetti. Lapsen kasvatus ja siihen liittyvät valinnat ovat jatkuvaa identiteetin vahvistamista. Taaperoimetys ei kuulunut minun identiteettihorisonttiini, ja oli siksi kipukohta.

Tiedän, etten ole ainoa kaapissa imettänyt. Tiedän äitejä, jotka kipuilevat pitkäksi venyneen imetyksen kanssa kuukausia, koska omat ja ulkopuolen odotukset ovat ristiriidassa. Ja sitten tiedän äitejä, jotka pystypäin imettävät tai ovat imettämättä juuri niin kauan tai vähän aikaa kuin itseä ja lasta huvittaa. Te olette esikuviani!

Mutta meille epävarmoille äideille sanoisin: Imetystaipaleesi pituus on sinun oma, yksityinen asiasi. Siinä ei ole mitään hävettävää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Malli ja tosi-tv-tähti Kourtney Kardashianin tyttären Penelopen vaatekaapista löytyy niin nahkahousua kuin pikkumustaa. Käytännöllistä tai ei! Kuva: wenn.com

Tyttöjen vanhemmat ottavat aikuisten katumuotia jäljittelevät lastenvaatteet innokkaammin vastaan kuin poikien. 

Pitääkö suomalaisen miehen pukeutua kehdosta hautaan harmaaseen, mustaan ja tummansiniseen?

Tätä ihmettelee 4-kuukautisen poikavauvan äiti Vauva-lehden tuoreessa verkkokyselyssä. Itse hän haluaisi pukea lapsensa sukupuolineutraalisti vauva-aikana.

Vauva kertoi viime viikolla, että unisex- ja retrovaatteet ovat jäämässä vauvamuodissa ”pikkuaikuis-tyylin” jalkoihin. Lastenvaatemallistot jäljittelevät yhä enemmän aikuisten katumuotia, ja värit ja kuosit ovat varsin hillittyjä.

Vauva-lehden viimeviikkoisen verkkokyselyn perusteella pienten lasten vanhemmat ottavat värimaailman muuttumisen avosylin vastaan. 65 prosenttia vastaajista pitää hillityistä väreistä ja murretuista sävyistä ja haluaa niitä lastensa ylle. Vastaajien mielestä poikien vaatteiden värimaailma ei kuitenkaan ole uudistunut yhtä monipuolisesti kuin tyttöjen. 

"Miksi vauvat pitäisi pukea retromöykyiksi tai täysin eri tyylillä kuin itse pukeutuu?"

Jaottelu tyttö- ja poikaväreihin saisi jo loppua

Poikien vanhemmat ovat tyttöjen vanhempia tyytymättömiä lastenvaatetarjontaan.

Poikien vaatteiden väriskaalan suppeus ärsyttää! Pehmeistä väreissä voisi olla keltaista ja punaista, mutta tarjonta on usein sinistä ja ruskeaa.

Ketjuliikkeissä huomaa helposti, että tyttöjen versiossa on käytetty enemmän mielikuvitusta. Poikien vaatteista tulee välillä fiilis, etteikö muuta keksitty kuin se sama auto taas siihen. Tai muu piirroshahmo.

Kuosit on aina jotain karhuja yms., kun taas tytöillä on vastaavasti kukkia.

Vauvan kyselyn perusteella vauva on jopa vaikea pukea korostamatta sukupuolta.

Inhoan sukupuolittuneisuutta ja sitä, että tytöille on pelkkää pinkkiä ja hörhelöitä ja pojille sinistä avaruusolioiden kuvilla.

Eniten ärsyttää ihmiset, jotka puhuvat tyttö-ja poikaväreistä. Yritä siinä sitten opettaa lapselle, että ei ole olemassa tyttöjen ja poikien värejä.

Tyttöjen vaatetarjonta taas saa kiitosta etenkin siitä, että ärhäkkä pinkki on saanut rinnalleen esimerkiksi korallin ja persikan sävyjä.

Pastellisävyt ovat tulleet myös käytännöllisiin vaatteisiin. Kestävien ulkovaatteiden tai collegevaatteiden ei tarvitse enää olla räikeän värisiä, pelkkää pinkkiä tai lapsellisia.

Minne katosivat potkuhousut?

Melkein puolet, 44 prosenttia, Vauva-lehden kyselyyn vastanneista ei pukisi lastaan miniaikuiseksi.

Minikokoomuslaiseksi tai amerikkalaiseksi räppäriksi pukeminen ärsyttää.

"Olen varmaan viimeinen dinosaurus, joka yhä pukee vauvansa käteviin potkuhousuihin."

Haluan nimenomaan, että lapsi saa näyttää lapselta. Se tarkoittaa iloisia värejä ja lapsekkaita kuoseja. Olen varmaan viimeinen dinosaurus, joka yhä pukee vauvansa käteviin potkuhousuihin (niitähän ei enää edes myydä kaupoissa). Potkuhousuissa masua ei purista, nilkkoja ei purista, "sukat" pysyy jalassa ja kaikki on kätevästi samassa paketissa.

Typerän näköistä ja antaa vanhemmasta sellaisen kuvan että lapsi on vain asuste.

Ärsyttää nykymuodissa liian aikuismainen tai raskas tyyli. Epämukavat joustamattomat ja epäkäytännölliset vaatteet, kuten farkut ja takit.

Lapsen kuuluu näyttää lapselta eikä muistuttaa millään tavalla aikuista, aikuinen kerkeää olemaan sitten joskus myöhemminkin.

"En koe pukevani lapsiani miniaikuisiksi."

Vain harva myöntää jäävänsä kaipaamaan varsinaista retroa. Värejä moititaan liian kirkkaiksi, ja ruskeaa on liikaa. Toki retrollakin on yhä kannattajansa.

Retrokuosit tuovat hyvää mieltä ja tietyllä tapaa turvallisuuden tunnetta.

Lapset pitävät kirkkaista väreistä ja kuvioista leluissa, niin mikseivät vaatteissakin. Kuvioistakin saa hauskoja tarinoita vaatteita puettaessa.

Kaikissa vaatteissa ei mennä leikkipuistoon

Kolmannes Vauvan verkkokyselyn vastaajista pukee lapsensa aikuismaisiin vaatteisiin hyvillä mielin. Heistä on vain luonnollista, että lasten muoti seuraa aikaa. Katutyylissä korostuvat kauneus ja käytännöllisyys.

Ainahan lasten vaatetus on ottanut vaikutteita ympäröivästä. Pian 12-vuotiaan esikoiseni ollessa vauva oli ihan samoin aikuisten muotia seuraava lastenvaatetyyli, näkeehän sen jo valokuvista. Farkut olivat leveämmät, nyt ovat kelvanneet vuosia vain kapeat, niin tytölle kuin äidille.

En koe pukevani lapsiani miniaikuisiksi. Tykkään pukea heidät kauniisti mutta en mielestäni tingi myöskään käytännöllisyydestä. Toki lapsilla on ne ”kaupunkivaatteet”, mutta ei ne päällä ole tarkoituskaan mennä leikkipuistoon möyrimään, vaan ne ovat nimensä mukaisesti sitä siistimpää käyttöä varten.

Miksi vauvat pitäisi pukea retromöykyiksi tai täysin eri tyylillä kuin itse pukeutuu?

"Ainahan lasten vaatetus on ottanut vaikutteita ympäröivästä."

Aikuisten muodin jäljittelyä pidetään kivana ideana, kunhan vaatteet eivät leikki-iässäkään ole liian paljastavia tai epämukavia.

Esimerkiksi napapaidat, korkokengät ja epämukavat vaatteet eivät missään nimessä kuulu lasten päälle.

 

Kursivoidut sitaatit ovat otteita Vauvan verkkokyselystä. Kyselyyn vastasi 55 henkilöä.

Lue juttu vauvanvaatemuodin murroksesta lokakuun Vauva-lehdestä!

Vierailija

Vauvamuotikysely: ”Minikokoomuslaiseksi tai amerikkalaiseksi räppäriksi pukeminen ärsyttää”

Minusta on jokaisen oma asia millä tyylillä pukee lapsensa. Aika pian kuitenkin tulee se aika, että lapsi haluaa itsekin vaikuttaa eikä sitten vanhempi voi enää päättää pukeutumisesta yksin. Kuinka monella vanhemmalla edes on aikaa paneutua lapsensa vaatteisiin niin paljon, että ehtisi muodostaa lapselle jonkun harkitun tyylin? Minua ihmetyttää ainoastaan ne vanhemmat, jotka kulkevat itse viimeisen päälle kalliissa vaatteissa, mutta lapsilla on liian pientä, nuhjuista ja jopa rikkinäistä...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.