Tuhti tietopaketti sikainfluenssasta.

Oireet

Yleisimpiä oireita ovat äkillinen kuume, kurkkukipu, yskä ja nuha. Influenssa ei tyypillisesti ala pelkällä nuhalla. Muita mahdollisia oireita ovat jäsenten särky, päänsärky, vilunväristykset ja väsymys. Oksentelu ja ripuli eivät ole tavallisia influenssassa, mutta näitäkin oireita voi esiintyä. Lapsilla voi olla myös vatsakipua.

Huomattava osa sikainfluenssaan sairastuneista ei saa oireita ollenkaan: jopa yli puolet saanee oireettoman tartunnan. Oireettomatkin kehittävät vasta-aineita, ja vastedes tauti tulee heille lievempänä.

Jo puhjenneen sairauden hoidossa voidaan käyttää viruslääkkeitä, jotka ovat oseltamiviiriä sisältävä Tamiflu ja tsanamiviiriä sisältävä Relenza. Ne ovat turvallisia myös raskaana oleville ja imettäville. Ennaltaehkäisevää viruslääkitystä ei suositella.

Milloin lapsi viedään lääkäriin?

Jos lapsi sairastuu ja hänellä on seuraavia oireita, hakeudu heti lääkärin hoitoon:

  • lapsella on hengitysvaikeuksia hengitysvaikeuksia
  • iho on sinertävä tai harmaa
  • lapsi ei juo tarpeeksi
  • lapsi oksentaa voimakkaasti tai jatkuvasti
  • lapsi ei herää tai reagoi mihinkään
  • lapsi on niin ärtyisä, ettei halua olla sylissä
  • influenssaoireet katoavat, mutta palaavat kuumeen ja pahentuneen yskän kanssa takaisin.

Miten vaarallinen tauti on?

Sikainfluenssa muistuttaa vakavuudeltaan tavallista kausi-influenssaa. Suurin osa sairastuneista ei tarvitse lääke- tai sairaalahoitoa. Sikainfluenssaan sairastunee kuitenkin normaalia suurempi osa väestöstä kuin kausi-influenssaan.

Sikainfluenssaan liittyy jälkitautien, esimerkiksi keuhkokuumeen vaara. Jälkitautien tärkein aiheuttaja on pneumokokkibakteeri. Yli kaksikuukautisille lapsille suositellaan pneumokokkikonjugaattirokotetta, joka ei toistaiseksi ole kansallisessa rokotusohjelmassa. Rokotteen saamiseksi tarvitaan siis resepti, ellei lapsi ole alle kolmivuotias ja kroonisesti sairas.

Pikkulasten rokottaminen suojelee bakteerilta myös vanhuksia, joille keuhkokuume on vaarallinen.

Jos influenssan oireet katoavat, mutta palaavat uudestaan, ota heti yhteys lääkäriin.

Sikainfluenssan riskiryhmät

Riskiryhmiin kuuluvien pitää ottaa puhelimitse yhteys terveyskeskukseen tai lääkäriin, jotta hoidon tarve voidaan selvittää.

Raskaana oleva on riskiryhmää, samoin sairaalloisesti ylipainoinen ja pitkäaikaissairas. Lisäksi riskiryhmään kuuluvat ne, joilla on säännöllistä lääkitystä vaativa sydänsairaus tai keuhkosairaus, aineenvaihduntasairaus, krooninen maksan tai munuaisten vajaatoiminta, vastustuskykyä heikentävä tauti tai hoito, krooninen neurologinen sairaus tai hermolihastauti. Lue riskiryhmistä lisää THL:n sivuilta.

Vastasyntyneen puolustuskyky on huono ylipäätään, mutta vauva saa jonkin verran suojaa äidin vasta-aineista. Vastasyntyneet eivät joudu tekemisiin laajojen ihmisjoukkojen kanssa, joten tartunnanaiheuttajia on vähemmän. Pikkuvauvalle tauti on sen verran kova, että se hoidetaan sairaalassa.

Näin toimit sikainfluenssassa

  • Jos ei kuulu riskiryhmään, voi sairastaa kotona. Sairaana ei saa mennä kouluun, päiväkotiin tai töihin.
  • Tartunnan saaneet levittävät virusta vuorokauden ajan ennen oireita ja jopa viikon ajan sairastumisen jälkeen. Oireinen ihminen on erityisen tartuttava muutaman ensimmäisen vuorokauden ajan.
  • Pyydä jotakuta toista käymään asioilla ja kaupassa puolestasi
  • Älä hoida pientä lasta sairastuttuasi.
  • Jos lapsi sairastuu, vain yhden aikuisen kannattaisi hoitaa sairastunutta. Riskiryhmään kuuluvan ei pitäisi olla ensisijainen hoitaja.
  • Jos kuulut riskiryhmään etkä voi välttää hoitamista, hanki suu-nenä-suojain.
  • Älä kutsu kotiin vierailijoita.
  • Jos mahdollista, sairastuneen kannattaa oleskella eri huoneessa kuin muiden.
  • Kuivaa kädet paperipyyhkeellä tai varaa kaikille omat käsipyyhkeet.
  • Huolehdi ilmanvaihdosta.
  • Huolehdi nesteytyksestä.
  • Jos sairastunut lapsi yskii sylissäsi, aseta hänen leukansa olkapäälle niin, ettei hän yski sinua päin.
  • Lapset ja pitkäaikaissairaat tartuttavat tautia eteenpäin vielä oireiden hävittyä. Päiväkodista ja koulusta pitää pysyä pois, kunnes lapsi on ollut kuumeeton ja oireeton vähintään vuorokauden.
  • Heitä käytetyt nenäliinat pois ja pese kätesi koskettuasi niihin.
  • Pyyhi pöydät ja muut kosketuspinnat päivittäin puhdistusaineella.
  • Sairastuneiden liinavaatteet ja astiat pitää pestä ennen kuin muut koskevat niihin. Älä pidä pyykkejä sylissäsi, kun nostelet niitä koneeseen. Pese kätesi kosketeltuasi likaisia pyykkejä. Sairastuneiden pyykkejä tai tiskejä ei kuitenkaan tarvitse pestä erikseen.

Näin vähennät tartuntavaaraa

  • Sikainfluenssa tarttuu kuten muutkin influenssataudit: yskiessä ja aivastaessa sekä hengitystie-eritteillä tahriintuneiden käsien välityksellä.
  • Suojaa suusi ja nenäsi kertakäyttönenäliinalla, kun yskit tai aivastat. Heitä käytetty nenäliina roskiin.
  • Jos nenäliinaa ei ole, yski tai aivasta hihan yläosaan, kyynärtaipeen kohdalle.
  • Hyvä hygienia suojaa tavalliselta flunssataudilta - miksei siis sikainfluenssaltakin?
  • Puhdas vesi ja saippua ovat käsien pesuun kaikkein parhaat.
  • Jos vettä tai saippuaa ei ole, voit käyttää desinfioivaa geeliä.
  • Ota sormukset pois, kun peset käsiäsi.
  • Vältä silmien, nenän ja suun koskettelua likaisin käsin.

Lue myös Vauva.fi:n tietopaketti Sikainfluenssa ja raskaus.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Toisenlaiset äidit Livillä ja Ruudussa tiistaisin klo 21. Kuva Niki Strbian

Jos vanhemmalla on haavoja omissa varhaisissa ihmissuhteissaan, voivat kasvatuksen työkalut loppua kesken.

Muun muassa geneettinen perimä, varhainen kiintymysmalli ja elämänkokemukset vaikuttavat ihmisen psyykkiseen kehitykseen. Jos ihminen jää tavalla tai toisella toistuvasti yksin selviytymään lapsuuden haasteista ilman asianmukaista tukea, tuottaa se usein selkeitä pulmia tunteiden säätelyssä ja vuorovaikutuksessa.

Entä miten heijastuuu vanhemmuuteen se, jos elämä on tarjoillut vuoren tai jopa vuoriston kokoisia vaikeuksia näissä asioissa?

Kun vanhempana pitäisi tarjota lapselle lohtua tämän kitistessä barbin kengän katoamisesta, aikuisen sisällä saattaakin herätä äkkiarvaamatta se pieni, ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota. Moni vanhempi ihmettelee jälkikäteen: ”En voi uskoa, että tuo juuri pääsi ulos suustani!” 

Aikuisen sisällä herää ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota.

Osa vanhemmista ryhtyy omien vaikeiden kokemustensa valossa ylisuojelevaksi, mistä voi seurata vaikeuksia asettaa lapselle riittäviä rajoja. Tilanne on lapselle turvaton, ja sitä kompensoidakseen hän ottaa yhä enemmän pomon roolia itselleen. Allikossa ollaan!

Melkoisia uhkakuvia, sillä onhan meillä kaikilla vanhemmaksi tullessamme takanaan lapsuus ja rimpsu elettyä elämää – yleensä rosoista tai rosoisempaa. Miten siitä sitten voi selvitä? Vai tarkoittaako epävakaa elämänhistoria tuomiota?

Hyviä uutisia! Aivot säilyvät muovautumiskykyisinä läpi elämän. Vuorovaikutusmallit voivat muuttua. Erityisen lohdullista on, että ihmisen psyykkistä eheyttä eivät sinänsä määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Ihmisen psyykkistä eheyttä eivät määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Oman elämän tietoinen tarkastelu ja pohdinta – ”making sense of your life” – lisää itseymmärrystä. Sitä kautta ihminen kasvaa ja kehittyy, ja on helpompi tunnistaa tunteet ja ajatukset, jotka vaikuttavat omaan käytökseen. Esimerkiksi sen, miksi barbinkenkäepisodit saattavat joskus syöstä aikuisen pois tolaltaan.

Lapsen mieli kehittyy vastavuoroisuuden ja huolenpidon kokemuksissa. Kun vanhempi eläytyy ja tavoittaa lapsen käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tarpeita ja mielentiloja, kokee lapsi tulevansa ymmärretyksi. Hän ei jää yksin hankalienkaan tunteiden kanssa. Näin siirretään mielenterveyttä seuraavalle sukupolvelle.

Historia ei ole tuomio. Oman taustan ja mielen käsittelemisestä ja ymmärtämisestä seuraa hyvää vanhemmuutta, hyviä ihmissuhteita ja hyvinvointia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kolme hellyttävää tapaa lievittää lapsen ikävää. 

”En haluu päiväkotiin! Haluan äitin!”, huutaa kuopus, kun avaamme päiväkodin oven aamuisin. llalla lapsi kuiskaa, että hänellä on jo nyt ikävä meitä vanhempia. Päiväkodissa unikaverina mukana oleva haukku-hauva kyllä lohduttaa, mutta ei korvaa äitiä. Millä helpottaisin lapseni ikävää?

Päiväkodin täti keksii keinon: Tuokaa mukananne valokuva perheestä. Kuopus voi katsella sitä, kun ikävä muuttuu itkuksi. Itse keksin antaa haukku-hauvan kaulaan huivini, joka tuoksuu minulle, ja toivon mukaan siksi lohduttaa.

Ystäväperheen äiti kehottaa valitsemaan pienen sileän kiven – suukon. Vanhempi antaa suukko-kivelle päiväkotipäivän alussa pusun (tai kuiskaa kivelle ”rakastan sinua”), ja sitten kivi sujautetaan lapsen taskuun. Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Törmään netissä vielä kolmanteen kikkaan. Amerikkalainen Louise Mallet keksi piirtää pienet sydämet poikansa ja itsensä kämmeniin. Sydämiä hän nimittää ”halinappulaksi”. Kun sydämestä painaa, saa toinen sydämen omistaja etähalin.

– Latasimme sydämet matkalla kouluun pitämällä toisiamme kädestä. Kun hain pojan iltapäivällä hoidosta, hän kertoi iloisesti, että minulta saamansa halit olivat helpottaneet ikävää. Lapsi kertoi painaneensa sydäntä pitkään, kun häntä oli koulupäivän aikana itkettänyt. Vastasin hänelle, että ”se oli varmasti se pitkä, ihana hali, jonka tunsin”, Louise kirjoittaa.

Ikävää helpottavan kikan ei tarvitse olla monimutkainen. Se voi olla samanlainen ranneke, hiuspinni tai pieni pehmoeläin, josta lapsi ja vanhempi muistavat toisensa päivän aikana. Se voi olla aina tiettyyn kohtaan annettu pusu tai silitys, jota koskettamalla lapsi saa yhteyden vanhempaansa tai voimalause, jota lapsi voi ajatella, kun ikävä yllättää. Tärkeintä on, että kikan avulla lapsi tuntee olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.