Kuinka kauan voin vielä valvoa ennen kuin romahdan, väsynyt äiti miettii.

"Vauvani syntyi neljä vuotta sitten marraskuussa. Alku sujui kuin elokuvissa: ensisynnyttäjän pelot koliikista, imetysvaikeuksista ja allergioista eivät toteutuneet. Pääsenpä helpolla, ajattelin.

Kun synnytyksen jälkeinen hormoniboosti muutaman kuukauden jälkeen hiipui, yöheräilyt alkoivat tuntua raskailta. Naapuruston samanikäiset vauvat alkoivat jo ymmärtää, että kulttuurissamme nukutaan öisin ja valvotaan päivisin. Seurasin heidän vähitellen virkoavia vanhempiaan, jotka sopivat  lenkkitreffejä ja ravintolaillallisia. Itse kykenin lähinnä nuokkumaan hiekkalaatikon reunalla ja kehittää itselleni vakavaa suklaariippuvutta.

Meillä heräilyt eivät vähentyneet. Päinvastoin minut revittiin hereille yöstä toiseen viisi, kymmenen tai kaksikymmentä kertaa. Kun neuvolan opaskirja kertoi tämänikäisen vauvan nukkuvan viimeistään nyt ensimmäiset kokonaiset yönsä, tunsin täydellistä epäonnistumista.

Elämäni muuttui epätodelliselta tuntuvaksi selviytymistaisteluksi. Ylikierroksilla pyörivät keho ja mieli eivät osanneet enää nukahtaa silloinkaan, kun siihen olisi ollut mahdollisuus. Mielessäni jyskytti vain kysymys: kuinka kauan voin vielä valvoa, ennen kuin romahdan? Tilannetta vaikeutti se, että lapseni isä työskenteli ulkomailla, joten arjen pyöritys oli pitkälti minun vastuullani.

Totta kai tiesin etukäteen, että vauvat herättävät. Siksi oman uupumisen myöntäminen tuntui vaikealta ja syyllistin siitä itseäni: Miksi en jaksa, enkö olekaan hyvä äiti? Olin myös huolissani lapseni terveydestä: Onko hänellä jokin hätä? Oloni oli riittämätön ja lopulta, tarpeeksi monen valvotun yön jälkeen, pelkästään epätoivoinen.

Epätoivo joko lamaannuttaa tai antaa voimaa. Itse lähdin vimmaisesti etsimään tietoa ja apua.

Soitin neuvolaan, keskustelin uniohjaajien kanssa. Kävin läpi yhä uuden ihmisen kanssa perheemme päivärytmin ja rutiinit vain kuullakseni, että teemme kaiken kuten pitääkin. Lääkärissä kävimme useamman kerran toteamassa, että lapsi on terve, ja käsittämätöntä kyllä, erittäin virkeä ja hyväntuulinen.

Kokeilin tiheämpää imetystä, pullomaitoa, korviketta, vellikikkailuja. Imetyksen lopetusta, ettei maidon tuoksu valvottaisi lasta. Perhepetiä, sivuvaunua, pinnasänkyä ja taas perhepetiä. Vuorokausirytmin hienosäätöä. Satoja Sinisiä unia. Toivonpilkahduksia, yksittäisiä parempia öitä, muttei pysyvää muutosta.

Koska lapsen nukkuminen on yksi vanhempia eniten pohdituttavia aiheita, siitä löytyy runsaasti kirjallisuutta. Tartuin toimeen ja kävin läpi kirjaston valikoiman sekä tilasin englanninkielisiä opuksia Amazonista. Sain valtavasti tietoa, mutten löytänyt ratkaisua itse ongelmaan.

Läheiset tukivat ja auttoivat parhaansa mukaan. En kuitenkaan voinut laittaa työssäkäyviä tukihenkilöitäni jatkuvasti valvomaan öitään lastenvahtina, jotta minä saisin nukkua. Koska oloni oli jo valmiiksi umpisyyllinen, ajatus lapseni yöllisistä itkuista ilman äitiään tai isäänsä tuntui raastavalta.

Olin aina pitänyt unikoulua karkeana toimenpiteenä. Ajattelin, että siihen ryhtyvät vain itsekkäät ja kärsimättömät vanhemmat, jotka eivät välitä, vaikka kiintymyssuhde lapseen kärsii. Jouduin toteamaan, että näköjään tällaiseksi vanhemmaksi muuttuu viimeistään puolen vuoden valvomisen jälkeen. 

Tutkin siis neuvolan unikouluohjeet tarkkaan ja ryhdyin toimeen. Kotiunikoulu ei tuottanut lainkaan tuloksia, olimme vain vauvan kanssa molemmat entistä kiukkuisempia. Lopulta taistelin terveyskeskuksesta lähetteen Lastenklinikalle, jossa tilanne otettiin vakavasti. Pääsin toiveeni mukaisesti sairaalaunikouluun, jossa saisin nukkua hoitajien kantaessa vastuun lapsesta.

Vaikka jo taaperoksi varttunut lapseni ei oppinut tässäkään unikoulussa nukkumaan sen paremmin, lyhyt sairaalajakso oli meille käännekohta. Sain nukuttua edes muutamia usean tunnin pätkiä – unilääkkeillä, mutta silti – minkä ansiosta sain hieman voimaa jatkaa ratkaisun etsimistä. Onneksi sen löytyminen oli jo lähellä.

Jokainen lapsi, äiti ja isä on omanlaisensa. Siksi patenttiratkaisua uniongelmiin ei valitettavasti ole. Erityisesti esikoisen kanssa on vaikea arvioida, millainen temperamentti hänellä on ja johtuuko heräily jostakin fyysisestä vaivasta, stressistä tai ihan vain aktiivisesta luonteesta.

Meidän kohdallamme tilanteen laukaisi Anna Wahlgrenin unikoulu. Wahlgrenin pätevyydestä tai hänen tiettyjen sääntöjen mukaan etenevästä, mustavalkoisesta tyylistään voi olla montaa mieltä, mutta lapsen turvallisuuden tunteen rakentamiseen perustuva unikoulu tuntui heti järkevämmältä ja lempeämmältä kuin muut menetelmät. Wahlgrenin unikoulu vaati paneutumista ja sitoutumista sekä useimman läheisen mukanaoloa, mutta se kannatti.

Ongelma ei ratkennut kertalaakista, ja myöhemminkin meillä on ollut parempia ja huonompia vaiheita. Saimme kuitenkin pahimman kierteen sillä poikki ja värit alkoivat vähitellen palata elämään.

Kuinka kauan ihminen voi siis valvoa romahtamatta? Vastaus on: käsittämättömän pitkään, sekä putkeen että jaksoittain. Useimmiten aika tekee tehtävänsä ja lapsen heräilykierre helpottaa itsestään.

Haluaisin kuitenkin antaa muille äideille tärkeän ohjeen. Jos lapsen heräilykierre tuntuu vain pahenevan, älä epäröi etsiä tietoa ja apua. Omalle perheelle sopivan ratkaisun löytyminen voi olla kiven takana, mutta se löytyy kyllä.

Jutun kirjoittaja Kati pitää uniaiheista Nukahtamo-blogia, josta löytyy vertaistietoja ja -taitoja univaikeuksista kärsiville.

Mietitkö, mistä saisit lisää voimia ja iloa arkeen? Kaipaatko neuvoja vauvan uniongelmiin? Kysy ja keskustele äidin ja muun perheen jaksamisesta Vauva.fi:ssä 28.–29.5.2015! Jätä kysymyksesi tänne

Lue lisää

Huonounisen vauvan äiti: "Me selvitään tästä yhdessä -asenne auttoi pahimman yli"

Rikkinäisiä öitä, sumuisia päiviä – miten kestän vauvavuoden väsymyksen?

3 suurinta ongelmaa vauvan nukkumisessa – näin ratkaiset ne

Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

MeToo

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Uikkarisääntö muuten hyvä, muttei valmista kohtaamaan aikuista, joka äkkiä tunkee limaisen kielensä esiteinin suuhun. Kertokaa siis myös, että pussailuunkin pitää olla aina lupa. Ja ettei kaikille tarvitse olla kohtelias. Ja että jos vähänkin epäilyttää, äkkiä mäkeen, soitto aikuisille ja yhteys poliisiin.
Lue kommentti
Puhu muru
Seuraa 
Liittynyt9.10.2015

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Olet aivan oikeassa MeToo, että uikkarisäännön lisäksi olisi hyvä puhua kaikenlaisesta koskemattomuudesta liittyen halaamiseen, suuteluun, käden laittoon reidelle, pyllylle, rinnalle. Asiat olisi tärkeää osaa selittää ikätasoon sopivalla tavalla ja vastata lapsen kysymyksiin. Nuo ohjeesi, ettei kaikille tarvitse olla kohtelias, ja karkuun lähtemisestä, vanhemmille ja /tai poliisille soitosta myöskin. Lapselle ja nuorelle on tärkeää painottaa uudelleen ja uudelleen, että kerrothan vanhemmille,...
Lue kommentti
Kuva: Niki Strbian

Luot tulevaan vauvaasi tunnesuhteen jo raskausaikana vain ajattelemalla häntä. 

Positiivinen raskaustesti sysää liikkeelle käsittämättömän määrän muutoksia: Fyysiset muutokset näkyvät päällepäin, mutta niiden rinnalla myös raskaana olevan mieli alkaa myllertää.

Psyykkisistä muutoksista olennaisimpiin lukeutuu mielikuvaprosessi: raskaana oleva alkaa vähitellen ajatella vauvaa persoonana sekä kuvitella itseään juuri tämän vauvan vanhempana.

Raskauden alussa vauvaa saattaa vielä olla vaikeaa kuvitella, mutta vatsan kasvaessa vanhempien toiveet, odotukset, ristiriidat ja kohtuvauvan havainnointi elävöittävät ajatuksia. Onko vauva liikkuvainen vai rauhallinen? Millaista vauvalla on masussa juuri nyt? Saako hän puolisosi kauniit hiukset tai sinun temperamenttisi? Minkälainen tyyppi hänestä tulee?

Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, hän tuntuu syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Ollessani seitsemännellä raskausviikolla esikoisestani matkustin Yhdysvaltoihin. Palatessani halusin tulevalle vauvalleni konkreettisen muiston ensimmäisestä yhteisestä reissustamme. Koin oloni vähän pöhköksi, mutta samalla riemukkaaksi valitessani hänelle pehmolelua hyvin huolellisesti. Käsimatkatavaroissa käteni kulkeutui tämän tästä koskettamaan sitä. Kuvittelin vauvani nukkumaan se kainalossaan. Se oli ihanaa!

Haaveilu herättää tunteita ja raivaa vauvalle tilaa vanhemman mieleen – tunteet vauvaa kohtaan alkavat syttyä. Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, hän tuntuu syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Korostunut menettämisen pelko tai yllätysraskaus saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Yllätysraskaus, kuormittava elämäntilanne tai masennus ovat sellaisia tekijöitä, jolloin vauvan elävöittämiseen mieleen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Korostunut menettämisen pelkokin saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Kun eläydyt vauvan oloon, välität hänelle turvallista kiintymystä. Kohtuvauva saa mielikuvissa olla erillinen yksilö, jolla on omia tarpeita, haluja ja toiveita. Tasapainoiset unelmat ja suunnitelmat edistävät tunnesuhdetta ja herättävät vanhemman herkkyyden lasta kohtaan. Siitä seuraa vauvan synnyttyä hyvää vuorovaikutusta.

Oma esikoisvauvani on jo 13-vuotias. Yhdysvalloista tuotu pehmo majailee hänen huoneessaan kuitenkin edelleen. Se lienee äidille tärkeämpi muisto kuin lapsi ymmärtääkään.

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.