Seksuaalirikoksista kirjoittanut Kicki Sehlstedt opettaa lapsilleen tiukat kännykkäsäännöt sekä tämän: suurin osa ihmisistä on hyviä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanhempien tulisi suhtautua nettiin kuin mihin tahansa paikkaan, jossa lapsi voi viettää aikaansa. Kun kysyt lapseltasi päivän tapahtumista koulussa, kysy samaa myös netistä: Mitä teit? Kenen kanssa juttelit?

On tärkeää osoittaa olevansa kiinnostunut lapsen maailmasta, sekä fyysisestä että internetissä olevasta. Silloin hän uskaltaa kertoa ikävistä asioista – oli kyse sitten koulussa tai somessa vastaan tulleesta epämiellyttävästä kokemuksesta. Jos et koskaan kysele, lapsi luulee, ettet ymmärrä tai ole kiinnostunut.

10- ja 6-vuotiaat tyttäreni ovat tulleet digitaaliseen ikään. Heillä on omat puhelimet, ja sosiaalinen media on tullut osaksi heidän elämäänsä. Sen vuoksi olen pohtinut paljon sitä, miten nuoria voi suojella internetin hyväksikäyttäjiltä.”

Kicki Sehlstedt

  • Kicki Sehlstedt, 43, on ruotsalainen toimittaja, kirjailija ja kriminologi.
  • Hänen dekkarinsa Älä silmä pieni (Like) julkaistiin helmikuussa.
  • Kicki asuu Tukholman Södermalmilla puolisonsa Christofferin, 44, sekä heidän lastensa Carlan, 10, ja Andrean, 6, kanssa.

”Yli kymmenen vuotta sitten Ruotsia kuohutti ensimmäinen suuri skandaali, jossa seksuaalirikollinen saalisti nuoria netistä ja käytti heitä seksuaalisesti hyväkseen. Mies esiintyi nimellä Alexandra, ja hänet tuomittiin yli viidestäkymmenestä seksuaalirikoksesta vankilaan.

Työskentelin tuolloin Aftonbladetissa toimittajana ja haastattelin yhden uhriksi joutuneen tytön isää. Isä poti syyllisyyttä siitä, että oli tyttärensä kanssa kotona samaan aikaan kun rikollinen oli yhteydessä hänen lapseensa. Tyttö oli tietokoneella huoneessaan, eikä isä tiennyt lainkaan, mitä oli tapahtumassa. Miten olisin voinut tietää? hän kysyi.

Pian minusta tuli pienen tytön äiti. Isän kysymys jäi kummittelemaan mieleeni.

Seurasin tapauksia ja luin poliisiraportteja. Sain selville, että pedofiilit toimivat kuin käsikirjan mukaan: heillä on keinot koukuttaa alaikäisiä, jotka hakevat huomiota. Saalistajat aloittavat kehumalla uhrinsa ulkonäköä ja kutsuvat heitä kauniiksi. Sen jälkeen he pyytävät uhrejaan lähettämään kuvansa, mielellään vähissä vaatteissa. Sitten alkaa kiristys: jos et tee sitä tai tätä, julkaisen kuvasi internetissä ja näytän sen vanhemmillesi.

Eräs haastattelemani tyttö oli juuri saanut ensimmäiset rintaliivinsä, kun joku kyseli netissä hänen kuppikokoaan. Tyttö juoksi äitinsä luokse kysymään. Äiti vastasi – aavistamatta lainkaan, että tyttö kiiruhti chattiin kertomaan vaaleanpunaisista rintaliiveistään.

Asia on niin tärkeä, että halusin kirjoittaa siitä kirjan. Tyttäreni ovat suurin syy sen tekemiselle.”

Arvioni mukaan noin puolet nuorista naisista kohtaa seksuaalista ahdistelua netissä. Kyse ei ole niinkään siitä ”jos” vaan ”milloin”.

Internetin vaaroista kertominen ei eroa mitenkään siitä, kun ohjeistat lastasi olemaan puhumatta vieraille, syömättä vieraan tarjoamaa karkkia tai olemaan hyppäämättä vieraan autokyytiin. Tärkeintä on olla luottamatta ventovieraaseen. Jos jokin ei tunnu hyvältä, asiasta pitää heti puhua   tutulle aikuiselle.

Lapseni ovat vielä hyvin nuoria, ja mielestäni on velvollisuuteni lukea heidän viestinsä. Meillä on tiukat säännöt: kaikkien sosiaalisen median tilien on oltava yksityisiä. Vanhemmalla tyttärelläni on Snapchat, ja se on yksi yleisimmistä paikoista, joista saalistajat etsivät uhrejaan Instagramin ja Facebookin lisäksi.

Vaadin lapsiani aina kertomaan minulle, jos joku tuntematon ottaa yhteyttä.

Tyttäreni suhtautuvat sääntöihin ymmärtäväisesti. He ovat vielä niin pieniä, etten puhu heille pedofiileista vaan siitä, että kukaan ei saa koskea heidän intiimialueisiinsa tai puhua niistä. Olen tehnyt selväksi, että kaikki aikuiset eivät ole kilttejä. Vanhemmalle tyttärelleni olen kertonut, että jotkut aikuiset ovat mieleltään sairaita ja haluavat katsella lasten alastonkuvia. Nuoremmalleni en vielä puhu näin tarkasti, koska hän on liian pieni ymmärtääkseen asiaa.”

Yksi tärkeimmistä opetuksistani on, ettei koskaan voi tietää, kuka on nimimerkin takana. Nuoreksi tytöksi tekeytyvä voi olla tosiasiassa viisikymppinen mies.

Korostan myös sitä, että jaetut kuvat ovat kaikkien tavoitettavissa. Kun kuva tai video on ladattu nettiin, sen käyttötarkoitusta ei enää pysty hallitsemaan. Et voi valita, kuka kuvaasi katselee. Olen sanonut lapsilleni, että someen saa ladata vain sellaisia kuvia, joita he voisivat esitellä koulussakin.

Enemmistö lapsista välttyy surullisilta kokemuksilta. Ei siis kannata pelotella itseään tai lapsiaan liiaksi vaan keskittyä normaaliin elämään. Muista, että suurin osa ihmisistä on kilttejä ja hyviä.”

Kuvat
Kaisu Jouppi