Lapsen kuumekouristus näyttää pelottavalta, mutta on yleensä vaaraton.

Lapsen kuumekouristus näyttää hyvin pelottavalta, mutta on yleensä vaaraton. Aikuinen auttaa parhaiten tarkkailemalla oireita.

Useimmat vanhemmat hätääntyvät nähdessään lapsensa ensimmäisen kuumekouristuksen.

Kohtauksen aikana lapsi menee tajuttomaksi sekä kouristaa ja jäykistää raajojaan. Osa lapsista ei kouristele vaan menee kohtauksen aikana veltoiksi.

Vanhemmat voivat pelätä lapsensa jopa menehtyvän, sillä kohtauksen aikana näyttää usein siltä, ettei lapsi pysty kunnolla hengittämään.

Kouristuskohtaus kestää useimmiten vain muutaman minuutin. Kohtauksen jälkeen lapsi voi olla väsynyt mutta toipuu yleensä nopeasti ennalleen, virkeäksi leikkiväiseksi pienokaiseksi.

Kuumekouristus ei ole epilepsiaa

Mitä kuumekouristuksessa sitten oikeastaan tapahtuu? Kuumekouristus on aivoperäinen kohtaus, jonka saa aikaan aivokuorella tapahtuva sähköinen purkaus.

Lapset saavat kohtauksia siksi, että lapsen kehittymässä olevat aivot reagoivat kuumeeseen herkemmin kuin aikuisen aivot.

Kuumekouristus tulee usein ensimmäisenä kuumepäivänä. Se voi tulla myös silloin, kun kuume on vasta nousemassa. Useimmiten kuumeen aiheuttaa tavanomainen virustulehdus, jonka oireena lapsella on myös yskää, nuhaa, kurkkukipua, oksentelua tai ripulia.

Kuumekouristus ei ole epilepsiaa eikä merkki siitä, vaikka oireet ovatkin samankaltaisia.

Kuumekouristuksia on jopa viidellä prosentilla lapsista ja alttius niihin periytyy. Niitä voi olla jo puolivuotiailla. Useimmiten kuumekouristuksia saavat 1?2-vuotiaat, ja yleensä kohtaukset loppuvat kuuteen ikävuoteen mennessä. Kohtaus uusii noin joka kolmannella lapsella.

Lapsi toipuu nopeasti

Vaikka tavallinen lyhyt kuumekouristus ei ole vaarallinen eikä millään tavalla haittaa lapsen kehitystä.

Jos kouristelu kestää yli viisitoista minuuttia, vaurioiden riski kasvaa hiukan. Siksi kuumekouristus pitää saada nopeasti loppumaan esimerkiksi diatsepaami-peräruiskeella. Ruiskeita saa apteekista lääkärin reseptillä.

Ensimmäisen kouristuskohtauksen jälkeen lapsi pitää aina viedä lääkäriin, vaikka kohtaus olisikin mennyt nopeasti ohitse.

Lääkäri varmistaa, ettei kouristelun syynä ole aivojen tai aivokalvon tulehdus, jotka ovat hengenvaarallisia tauteja. Ensimmäisellä lääkärikäynnillä vanhemmat saavat myös ohjeet diatsepaami-peräruiskeen antamiseen.

Jos lapsi saa kuumekouristuksen

  • Pysy rauhallisena. Ei ole mitään syytä hätääntyä.
  • Aseta lapsi kyljelleen. Silloin hän ei vedä esimerkiksi oksennusta henkeensä. Tarkista, ettei lapsella ole kiristäviä vaatteita ja että hän pystyy vapaasti hengittämään.
  • Vähennä lapselta vaatteita, jos hän tuntuu hikiseltä. Älä kuitenkaan yritä keinotekoisesti viilentää lasta esimerkiksi tuulettamalla huonetta. Ylimääräinen ärsytys voi pidentää kouristuskohtausta.
  • Anna lapselle diatsepaami-peräruiske, jos kotona on niitä varastossa.
  • Jos lapsi saa kuumekouristuksen ensimmäistä kertaa, vie hänet nopeasti lääkäriin tai soita paikalle ambulanssi. Lääkäriin mennään myös silloin, jos kohtaus kestää yli viisi minuuttia, on toispuoleinen tai lapsella on kohtauksen jälkeen halvausoireita.

Asiantuntijana lasten neurologian professori Heikki Rantala Oulun yliopistosta.

Moi! Mitä te teette? Kuva: iStockphoto

”Kurkin seksin aikana ovelle, ettei kukaan lapsista vain seiso siellä”, kolmen lapsen äiti tunnustaa.

”Nyt ymmärrän, mistä pimeässä ja peiton alla -myytti on lähtöisin. Lapsiperheestä”, kertoi 39-vuotias kahden lapsen äiti sen jälkeen, kun hänen nuorimmaisensa tassutti vanhempien makuuhuoneeseen kesken seksin.

Sen jälkeen ei tehnyt enää mieli pitää valoja päällä. 

Seksi pikkulapsiaikanakin on kuitenkin mahdollista, vaikkakin harvoin kovin spontaania. Kun arki ja ylimääräiset silmäparit kotona asettavat rajoituksensa aikuisten keskinäiselle kanssakäymiselle, tarvitaan vinkkejä heiltä, jotka asiasta tietävät: pienten lasten vanhemmilta. 

1. Tarjoa ruutuaikaa. 

”Kun lapsemme olivat pienempiä, heidät sai tehokkaasti naulittua puoleksi tunniksi ruudun ääreen pistämällä Muumit pyörimään. Edelleen, kun kuulen ohjelman tunnusmusiikin, mieli vaeltaa seksiin.” Nainen, 28, kolme lasta

2. Luota lukkoon.

”Lukittava makkarin ovi on ihan ehdoton. Lapsetkin tietävät, että äiti ja isä laittavat välillä oven lukkoon, kun haluavat jutella rauhassa keskenään.” Nainen, 37, kolme lasta

3. Mene saunaan. Tai ”saunaan”.

”Kylpyhuoneen ovessa on lukko, joten lasten hereillä ollessa harrastamme seksiä siellä. Ilmoitamme menevämme kahdestaan päiväsaunaan – tai vain 'satumme' yhtä aikaa suihkuun. Kun laittaa suihkun täysillä valumaan, ei tarvitse olla edes ihan hipihiljaa.” Nainen, 38, kaksi lasta 

4. Muista kuuloetäisyys.

”Seksiä harrastetaan vain, kun lapset ovat nukkumassa, ja silloinkin eri kerroksessa kuin lastenhuone on. Portaiden narahtelu paljastaa yössä vaeltelijat, joten meille jää aina aikaa teeskennellä, että katseltiin tässä vain telkkaria… Se toimii, jos kylpytakki on käden ulottuvilla.” Nainen, 38, kaksi lasta

5. Odota iltaan.

”Minun on vaikea antautua seksin vietäväksi, jos lapset katsovat seinän takana Pikku Kakkosta. Se tunne, että lapset saattavat tulla koska vain, ei kiihota. Siksi meillä on seksiä lähinnä iltaisin lasten jo nukkuessa tai jos lapset eivät ole jostain syystä kotona. Iltaisinkin kurkin seksin aikana ovelle, ettei kukaan lapsista seiso siellä tuijottamassa häkeltyneenä.

Ikimuistoisimmat kokemukset liittyvät siihen, kun melkein laukeamisen hetkellä lapsen kuulee oksentavan viereisessä huoneessa. Lapsiperheessä todella mennään tunnelmasta toiseen sekunnissa.” Nainen, 42, kolme lasta

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni. Kuva: Satu Kemppainen.

Miksi taaperoimetys aiheuttaa hämmennystä ja hävettää?

Olen imettänyt kolmesti. Kaikki kolme lasta ovat saaneet maitoa myös muualta kuin rinnoistani. En suunnitellut imetysteni pituutta tai tapaa. Jokaisen lapsen imetyksestä olen oppinut jotakin.

Ensimmäisen lapsen kanssa, voi taivas, yli kymmenen vuotta sitten, imetys oli kamalaa. Suihkin suihkutisseillä maitoa kahvilassa vieraisiin pöytiin. Lapseni oli tukehtua maitotykkieni laukauksiin. Rinnat paisuivat liiasta pumppauksesta äärirajoille. Kyllä, liivikaupasta loppuivat koot kesken. Myönnän, että sulkeuduin vauva-aikana kotiin, koska en halunnut yleisöä maitosodalleni. Sota kesti lähes vuoden, ja olin onnellinen, kun se loppui.

Lapseni oli tukehtua maitotykkieni laukauksiin. Kyllä, liivikaupasta loppuivat koot kesken.

Toisen lapsen kanssa osasin laittaa tissini kuriin ajoissa. Kun imetys ei ollut jatkuvaa taistelua, se todella oli käsittämättömän vaivatonta. Yhtäkkiä imettäminen puistonpenkillä, appiukon vieressä tai vaikka lätkämatsissa tuntui helpolta. Silti imetin tätä lasta lyhyemmän ajan kuin esikoista, vain kahdeksan kuukautta, koska lapsi itse halusi niin. Ja minäkin halusin.

Kolmas lapseni ryömi heti synnytyksen jälkeen rinnalleni. Hän rakasti olla rinnalla, ja minä rakastin vain katsella häntä. Yhtäkkiä minulla ei ollut kiire minnekään. En huomannut mitään rasittavia tiheän imun kausia, vaan antauduin imetykselle. Olin valmis tasaamaan hengitykseni, rentoutumaan. Kuin huomaamatta lapseni täytti vuoden, ja hups, olinkin taaperoimettäjä.

Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ tässä nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni.

Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ tässä nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni. Olenko se todella minä?

En ollut koskaan ajatellut imetyksen maksimipituutta, mutta en nähnyt itseäni taaperoimettäjänä. Lapsi oli täyttänyt maagisen yhden vuoden, ja yhtäkkiä leppoisa imetyshetki vaihtui salakähmäiseen pälyilyyn. Päässäni takoi: Miten tähän tultiin? Lapsi varmaan roikkuu rinnalla vielä kouluikäisenäkin! Rajoittaako tämä vapauttani? Miksi en osaa lopettaa?

Kun joku kysyi, että imetinkö vielä, vastasin kaarrellen, että juu, mutta lopettelemassa ollaan, on tuo lapsi vain vähän tissin perään. Oikeasti me molemmat olimme tissin perään. Olimme koukussa hetkeen, jossa saatoimme unohtaa päiväkodin, työt ja vanhempien sisarusten käninän, ja vain tuijottaa toisiamme, olla lähellä. Toki poika saattoi olla koukussa itse tuotteeseenkin.

Päässäni takoi: Miten tähän tultiin? Lapsi varmaan roikkuu rinnalla vielä kouluikäisenäkin! Miksi en osaa lopettaa?

Minusta oli tullut kaappi-imettäjä. Niin syvään minussa oli kirjoitettu, että taaperoimetys on jotenkin outoa. Tunnen edelleen sitä kohtaan ristiriitaa. Mikä saa minut ajattelemaan niin? THL:n imetyssuositus on vuosi ja WHO:n kaksi vuotta. Kukaan ei kauhistellut tai pilkannut, vaikka imetin taaperoa.

Jokaisella meillä on omanlaisensa äiti-identiteetti. Lapsen kasvatus ja siihen liittyvät valinnat ovat jatkuvaa identiteetin vahvistamista. Taaperoimetys ei kuulunut minun identiteettihorisonttiini, ja oli siksi kipukohta.

Tiedän, etten ole ainoa kaapissa imettänyt. Tiedän äitejä, jotka kipuilevat pitkäksi venyneen imetyksen kanssa kuukausia, koska omat ja ulkopuolen odotukset ovat ristiriidassa. Ja sitten tiedän äitejä, jotka pystypäin imettävät tai ovat imettämättä juuri niin kauan tai vähän aikaa kuin itseä ja lasta huvittaa. Te olette esikuviani!

Mutta meille epävarmoille äideille sanoisin: Imetystaipaleesi pituus on sinun oma, yksityinen asiasi. Siinä ei ole mitään hävettävää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.