Jos vanhempi jatkuvasti käyttää sanaa varo, se menettää merkityksensä.

Varo ettet tipu! Varo ettet kaadu! Varo reunaa! Varovasti nyt siellä ylhäällä... 

Lapsen varoittelu on ihan inhimillistä: Emmehän halua, että sille rakkaimmalle sattuu mitään. Turvallisuuspuhetta tulvii ympärillemme. Olemme sukupolvi, joka otti käyttöön turvavyöt, pyöräilykypärän ja erilaisten liikuntaharrastusten suojavarusteet. Emme vain yksinkertaisesti voi olla varoittelematta lasten töheltäessä sinne tänne, keikkuessa oksilla ja kiipeillessä pelottomasti, koska meidät kasvatettu suojautumaan. 

Konttauskypärille, turvaistuinten vanhenemispohdinnoille tai sängyn turvakaiteille tekee ehkä mieli hymähdellä, jos omat lapset on kasvatettu aikana, jolloin takapenkillä sai seistä. Mutta on lisääntyneellä turvallisuudella ollut vaikutustakin: tapaturmat ja lapsikuolemat ovat vähentyneet selkeästi. 

Välillä menee silti överiksi. Meitä jännittävät myös liukumäet, kaatuva maito tai vesilätäköt. Jatkuva varoittelu voi tehdä lapsesta ylivarovaisen ja vanhempi saattaa siirtää omat pelkonsa lapseen. Ja jos lapsi ei koskaan opi tuntemaan, että matalalta tippuessa sattuu, miten hän oppii varomaan korkealla? Usein jatkuva varoittelu kaikuu kuuroille korville, koska varo-sana menettää merkityksensä, kun sitä käytetään liian usein. 

– Minkä käsityksen lapsi saa itsestään, kun ympärillä on koko ajan aikuisten huoli siitä, miten hän pärjää? Muistan itse, miten tärkeää oli, että aikuinen osoitti luottamusta. Mitä, jos tällaisia kokemuksia ei enää tulekaan? sanoo lapsuuden hallintaa tutkinut professori Harriet Strandell Helsingin yliopiston so­siaalitieteiden laitokselta.

Kokosimme 20 lausetta, joilla vanhempi voi korvata sanan "varo":

1. Mitä teet?

2. Tarvitsetko apua?

3. Muista hallittu jarrutus.

4. Oletko tukevasti siellä ylhäällä?

5. Pidätkö tiukasti kiinni?

6. Rauhallisesti.

7. Olen tässä, jos tarvitset minua.

8. Juokse vain, mutta laita ­­­___ pois.

9. Onko sinulla riittävästi tilaa tehdä noin?

10. Mitä suunnittelet tekeväsi?

11. Siirry kauemmaksi.

12. Liiku hitaasti ja rauhallisesti ___ lähellä.

13. Katso ympärillesi.

14. Häiritsetkö nyt jotakuta?

15. Tuntuuko sinusta, että pysyt varmasti pystyssä?

16. Pystytkö tuohon ilman, että kaadut?

17. Tuntuuko sinusta, että kaikilla on hauskaa, vaikka toimit noin?

18. Mieti, olisiko kivaa, jos joku tekisi sinulle noin.

19. Sinuun sattuu, jos teet noin.

20. Laske se kivi maahan. Mitään ei heitetä.

Vierailija

Kun tekee mieli huutaa "varo", kokeile näitä sen sijaan

No eiväthän nuo kaikki käy edes samankaltaisiin tilanteisiin. Jos toisella on kivi kädessä, ei silloin karjaista varo. Jos muksu on kiipeilytelineessä, joka on hänelle hiukan tavallista vaativampi, seison henkeä pidättäen vieressä, puren kieleeni ja sanon, että hienosti menee, juuri noin, muista kunnon käsiote ennen kuin siirrät jalkoja. Mahalihakset palautuvat krampista joskus parin tunnin päästä, kurkku on käheä pidätellystä kirkunasta.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Taaperon hampaat uppoavat äidin reiteen ja päiväkotikaverin käsivarteen. Miten vanhemman pitäisi reagoida?

1. Kiukuttaa!

Yleensä pieni lapsi puree, koska hän ei vielä osaa muuten käsitellä tunteitaan, eivätkä kielelliset kyvyt riitä pahan mielen ilmaisemiseen. Puraisu on tehokas tapa saada kaveri irrottamaan otteensa himotusta lelusta tai kertoa vanhemmalle, että nyt en ole tyytyväinen.

Lapsen tunnetaidot kehittyvät, kun vanhemmat opettavat häntä hallitsemaan tunteitaan. Halaa tai ota lapsi syliin ja selitä, että nyt sinua harmittaa, kun et päässytkään leikkimään haluamallasi autolla. Lasta voi myös opettaa itse säätelemään kiukkua esimerkiksi puristamalla kädet tiukkaan nyrkkiin. Yleensä pureminen vähenee kolmen ikävuoden kieppeillä, kun ilmaisutaidot kehittyvät.

2. Pikainen puolustautumiskeino

Pureminen saattaa olla myös itsepuolustuksen muoto, jos lapsi jää esimerkiksi isompien leikkikavereidensa jalkoihin.

On tärkeää sanoa napakasti lapselle, että purra ei saa, koska se sattuu. Jos lapsi kuitenkin käyttää puremista puolustuskeinona esimerkiksi isompiaan vastaan, tarkkaile leikkejä ja varmista, ettei lapsi jää altavastaajaksi. Jokaista ristiriitatilannetta ei tarvitse siivota lapsen elämästä, mutta on vanhemman vastuulla valvoa, miten lapset kohtelevat toisiaan leikissä.

3. Huomio tänne, heti

Puremisesta voi tulla myös huomion hakemisen väline: lapsi kokee ehkä olevansa kurjien tunteidensa kanssa aivan yksin maailmassa eikä tunne selviävänsä siitä. Silloin pureminen on tapa saada vanhempi kiinnittämään huomionsa lapseen.

On tärkeää, että vanhemman reaktio on tasapainoinen: lasta saa ja täytyy kieltää, mutta kiukkuiseen reaktioon ei kannata juuttua liian pitkäksi aikaa. Vaikka lapsen pureminen saattaa suututtaa ja hävettää, yritä työntää omat negatiiviset tunteesi syrjään ja keskity empatiaan. Näin autat lasta oppimaan tunteiden käsittelyä.

4. Stressi purkautuu

Jos pureminen yhtäkkiä lisääntyy, syy voi löytyä lapsen arjesta. Muutto, päiväkotiryhmän vaihto tai muu elämänmuutos voi aiheuttaa lapselle stressiä, jota hän purkaa puremalla.

Yritä vähentää stressiä niin paljon kuin voit. Anna lapselle paljon aikaa ja syliä. Jos lapsi puree paljon, voi hampaisiin yrittää kiinnittää huomiota rakentavalla tavalla silloin, kun itse puremistilanne ei ole päällä. Tarjoa vaikka porkkanaa rouskuteltavaksi tai purulelua jäystettäväksi. Hampaita voi myös ihailla tai keskustella lapsen kanssa siitä, mitä kaikkea mahtavaa hampailla voi tehdä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusi suositus johtuu siitä, että äidinmaidonkorvikkeisiin ja vieroitusvalmisteisiin lisätään entistä enemmän D-vitamiinia.

D-vitamiinin käyttösuositukset vauvoille muuttuvat. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uusi suositus johtuu siitä, että äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden D-vitamiinipitoisuuksia nostetaan uusien EU-säädösten mukaisesti.

Käytännössä muutos koskee vauvoja, jotka saavat äidinmaidonkorviketta tai vieroitusvalmistetta yli puoli litraa vuorokaudessa. 

Uuden suosituksen mukaan vauva saa D-vitamiinia joka päivä näin:

  • Täysimetetty vauva tai vauva, joka saa vuorokaudessa vähemmän kuin 500 ml korviketta: 10 mikrogrammaa.

  • Vauva, joka saa vuorokaudessa 500–800 ml korviketta: 6 mikrogrammaa.

  • Vauva, joka saa vuorokaudessa yli 800 ml korviketta: 2 mikrogrammaa. 

Äidinmaidonkorvikkeen tai vieroitusvalmisteen määrään lasketaan mukaan D-vitaminoidut lastenvellit ja puurot.

Päivitetty käyttösuositus tulee voimaan heti. Sitä sovelletaan kaikilla lapsilla samalla tavalla riippumatta siitä, ovatko lapsella käytössä olevat valmisteet nykyisten vai uusien D-vitamiinipitoisuuksien mukaisia. 

Kaikki lapset tarvitsevat D-vitamiinivalmisteen kahden viikon iästä lähtien. Vauvoille suositellaan annettavaksi D3-vitamiinitippoja. Suihkeita ei suositella niiden epätarkan annostuksen takia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.