Odottajan tupakointi kaksinkertaistaa keskenmenoriskin alku-raskaudessa.  Kuva: Anna Huovinen
Odottajan tupakointi kaksinkertaistaa keskenmenoriskin alku-raskaudessa. Kuva: Anna Huovinen

Suomessa 15 prosenttia raskaana olevista äideistä tupakoi, ja melkein joka kymmenes savuttaa läpi raskauden. Petra Lehti poltti viimeisen savukkeensa kolme päivää ennen varhaisultraa.

Vain tämä yksi, Petra Lehti lupaa itselleen ja vetää askista tupakan. Kaverit ympärillä ovat jo sytyttäneet omansa ja juttelevat nyt viikonlopun suunnitelmista.

Petran ajatukset ovat paljon kauempana kuin tulevassa lauantai-illassa, ne kantavat yhdeksän kuukauden päähän. Pari päivää aiemmin Petra on tehnyt positiivisen raskaustestin ja juossut kyyneleet silmissä makuuhuoneeseen huutamaan puolisolleen Jannelle, että heille tulee vauva. Nyt Petra sytyttää tupakan ja vetää savua keuhkoihinsa.

– Olin aina ajatellut, että kun tulen raskaaksi, lopetan tupakanpolton saman tien. Järkytyin, kun en pystynytkään siihen, 22-vuotias Petra kertoo.

Synnytykseen asti tupakoi lähes joka kymmenes. Tupakoijien osuus odottajista on yhtä suuri kuin 30 vuotta sitten.

Suomessa 15 prosenttia odottajista tupakoi. Synnytykseen asti tupakoi lähes joka kymmenes. Tupakoijien osuus odottajista on yhtä suuri kuin 30 vuotta sitten.

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hannu Vierola myöntää, että lukuja on vaikea uskoa todeksi, kun katselee kadulla ympärilleen. Harva odottaja kehtaa julkisesti sauhutella näkyvän vauvavatsan kanssa.

– Noin joka kymmenes tupakoiva odottaja salaa tupakointinsa, Vierola kertoo.

Alle 20-vuotiaista melkein puolet polttaa raskaana ollessaan, alle 25-vuotiaista joka neljäs. Sitä vanhemmat odottajat polttavat jo selvästi harvemmin.

LUE LISÄÄ: Tämä yksi asia auttaa ratkaisevasti odottajaa pääsemään irti tupakasta

Ennen raskautta Petra poltti askin päivässä. Koulussa kaverit polttivat, ja tupakkapaikalla oli kiva käydä porukalla. Kun leipurilinjan koulutyöt stressasivat, Petra poltti tupakan. Kun ulkona oli maailman upein kesäpäivä, Petra avasi parvekkeen oven ja nautti auringosta ja tupakasta. Välillä ei ollut mitään tekemistä, ja tupakka toi ajanvietettä.

Sitten Petra tapasi Tinderissä miehen. Janne oli puhelias, ja heidän välillään klikkasi heti. Janne ei polttanut, mutta häntä ei haitannut, että Petra tupakoi. Ei ennen kuin Petra tuli raskaaksi seuraavana talvena.

Tammikuisena aamuna raskaustesti näytti plussaa, eivätkä Petra ja Janne pystyneet lopettamaan hymyilemistä. Kun ensihuuma alkoi laskeutua, Petra huomasi, että hänen teki mieli aamutupakkaa.

Petra kävi mielessään kamppailua. Hän ei halunnut polttaa raskaana ollessaan. Minä vahingoitan vauvaa, Petra mietti. Toisaalta vatsassa ei välttämättä olisi mitään, senhän tietäisi varmasti vasta ensimmäisessä ultrassa.

– Sovitaanko niin, että voin polttaa ensimmäiseen ultraan asti, Petra kysyi Jannelta.

Jannesta näki, että hän ei ollut hyvillään. Mies kuitenkin suostui.

Tupakka-askeihin lisättiin viime vuonna varoituskuvat. Yhdessä niistä pariskunta suree vauvan arkun äärellä.

Petra kertoi kavereilleen olevansa raskaana, mutta salasi polttavansa edelleen. Muutamat ystävät tiesivät, samoin Petran äiti, joka käski tyttären lopettaa heti.

Petra vähensi tupakointia. Pian savukkeita meni enää kolme päivässä, eikä joka päivä senkään vertaa. Vieroitus­oireet tuntuivat kiukkuna ja jatkuvana nälkänä. Petra pelkäsi, mitä tupakointi tekisi vauvalle, ja stressi sai hänet kaipaamaan rauhoittavia hermosavuja entistä kipeämmin.

Syyllisyys tuntui lähes pakokauhuna.

Jos ultrassa näkyy oikeasti jotain, sitten lopetan, Petra toisteli itselleen.

Lopulta Petra lopetti kolme päivää ennen varhaisraskauden ultraa. Hän oli raskaana viikolla yhdeksän.

– Olin ollut pari päivää polttamatta. Silloin ajattelin, että kestän kyllä seuraavatkin päivät ultraan asti.

Tupakoivien äitien vauvoilla on tavallista pienemmät keuhkot, ja heidän riskinsä sairastua astmaan tuplaantuu.

Tupakka-askeihin lisättiin viime vuonna varoituskuvat. Yhdessä niistä pariskunta suree vauvan arkun äärellä.

Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla kuvavalintaa luonnehdittiin ylilyöväksi Kauniit ja rohkeat -henkiseksi juonenkäänteeksi. Hannu Vierola ei pidä kuvaa yhtään liioiteltuna.

– Alkuraskaudessa tupakointi kaksinkertaistaa keskenmenon riskin. Se on valtava lisäys, Vierola sanoo.

Hän kannustaa odottavia äitejä tumppaamaan viimeisen tupakkansa niin pian kuin mahdollista.

– Vaikka ei heti alussa pysty olemaan ilman tupakkaa, ei ole syytä heittää hanskoja tiskiin ja ajatella, ettei minun enää kannata edes yrittää, Vierola korostaa.

Jos äiti lopettaa tupakanpolton raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana, vauvalla ei ole suurentunutta riskiä saada sydämen, sormien ja varpaiden epämuodostumia. Suurin osa muistakin riskeistä laskee tupakoimattomien tasolle.

Tupakointi kutistaa verisuonia, jolloin ne eivät pysty kuljettamaan riittävästi sitä, mitä vauva tarvitsee. Sikiö joutuu koko ajan pärjäämään vähän liian vähällä ravinnolla ja hapella.

Moni asia puoltaa välitöntä lopettamista: esimerkiksi keuhkot ehtivät vaurioitua jo ensimmäisen kolmanneksen aikana. Tupakoivien äitien vauvoilla on tavallista pienemmät keuhkot, ja heidän riskinsä sairastua astmaan tuplaantuu.

Kun äiti vetää tupakansavua sisäänsä, kohdussa reagoidaan heti: vauvan hengitys hidastuu ja sydämensyke nopeutuu. Yhden savukkeen häkä säilyy sikiön veressä seitsemän tuntia.

Pelkästään yksi tupakka aamulla, yksi päivällä ja yksi illalla riittää siihen, että häkää on kohdussa vuorokauden ympäri.

Tupakansavu sisältää useita tuhansia kemikaaleja, jotka kulkevat istukan läpi vauvaan. Lapsivesi kerää itseensä tuoksuja ulkopuolisesta maailmasta, ja myös tupakanhaju päätyy aromiksi lapsiveteen.

Neuvolalääkäri Anu Mähönen kehottaa kuvittelemaan kohdun, jossa vauva köllöttelee. Istukasta virtaavat kaikki vauvan tarvitsemat kasvun rakennusaineet. Mitä jos virta kutistuu kituliaaksi uomaksi?

– Tupakointi kutistaa verisuonia, jolloin ne eivät pysty kuljettamaan riittävästi sitä, mitä vauva tarvitsee. Sikiö joutuu koko ajan pärjäämään vähän liian vähällä ravinnolla ja hapella, Mähönen sanoo.

Hapenpuute voi sotkea sikiön kehityksen. Tupakoivien äitien vauvat syntyvät usein 300–400 grammaa kevyempinä kuin tupakoimattomien äitien lapset. Vaikeasti alipainoisista vauvoista neljä viidesosaa on tupakoivien äitien lapsia. Lisäksi vauvoilla on usein tavallista pienempi päänympärys, sillä sikiön aivot eivät ole pystyneet kehittymään normaalisti.

Ennenaikaisista synnytyksistä 15 prosenttia johtuu äidin tupakoinnista.

Jos äiti lopettaa tupakoinnin ennen raskauden puoltaväliä, sikiön kasvu palaa normaaliksi.

Ennenaikaisista synnytyksistä 15 prosenttia johtuu äidin tupakoinnista.

– Samoin joka viides kätkytkuolema aiheutuu tupakoinnista raskausaikana tai pelkästään siitä, että kodissa on tupakansavua, Vierola kertoo.

Yhteys lapsen masennuksen ja raskausajan tupakoinnin välillä on karua kuultavaa.

– Otetaan joukko äitejä, jotka polttivat raskaana ollessaan yli kymmenen savuketta päivässä. Heidän lapsistaan joka neljännellä havaitaan psykiatrinen sairaus, Vierola sanoo.

Vauva ei halua juoda maitoa, joka maistuu tupakalle.

Tupakoiva äiti lopettaa imettämisen muita äitejä herkemmin. Vauva ei halua juoda maitoa, joka maistuu tupakalle. Tupakoijan rinnat myös tuottavat kolmanneksen vähemmän maitoa kuin savuttoman naisen rinnat.

Neuvolassa sanottiin, että hyvä, jos lopetat, mutta tupakoinnin lopettamisesta voi tulla mulle niin kova stressi, että se vaikuttaa vauvaan enemmän kuin tupakointi, kertoo keskustelupalstalla äiti, joka on miettinyt tupakoinnin lopettamista.

Hannu Vierola kumoaa sitkeässä elävän uskomuksen.

– On aivan täyttä puppua, että lopettamisstressi olisi verrattavissa tupakoinnin haittoihin. Tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina ehdottomasti, Vierola painottaa.

On aivan täyttä puppua, että lopettamisstressi olisi verrattavissa tupakoinnin haittoihin.

Petra makasi gynekologin tutkimuspöydällä. Hänen kurkkuaan kuristi. Janne istui vieressä hiljaisena. Kun vauvan sydämen tasainen jumputus alkoi kuulua kaiuttimesta, Petra alkoi itkeä.

– Sillä sekunnilla tein päätöksen, että tähän tupakointi jää, Petra kertoo.

Siitä lähtien Petra on laskenut kaksia viikkoja. Toiset ovat raskausviikkoja, toinen luku kertoo, kuinka monta viikkoa hän on ollut polttamatta. Nyt hän on savuttomalla viikolla kahdeksan.

– Olen niin iloinen ja ylpeäkin, että pystyin tekemään päätöksen vauvani parhaaksi, Petra sanoo.

Petra ja Janne muuttivat alkukeväästä Tampereelta Turenkiin, ja Petra alkoi käydä uudessa neuvolassa. Ensikäynnillä kysyttiin peruskysymykset. Kun terveydenhoitaja tiedusteli, polttaako Petra, hän empi sekunnin vastaustaan.

–  Sitten sanoin, että en polta. Se tuntuu jo niin kaukaiselta asialta, Petra kertoo.

Johanna ja Kristo viettävät parisuhdeaikaa käytännössä öisin. Ennen kaksosten syntymää pariskunta matkusti kerran vuodessa Lontooseen teatterimatkalle, mutta nyttemmin tapa on ollut tauolla. Kuva: Heli Blåfield
Johanna ja Kristo viettävät parisuhdeaikaa käytännössä öisin. Ennen kaksosten syntymää pariskunta matkusti kerran vuodessa Lontooseen teatterimatkalle, mutta nyttemmin tapa on ollut tauolla. Kuva: Heli Blåfield

4-vuotiaat kaksoset ja 10-vuotias esikoinen, opinnot, monta pätkätyötä. Olkoon vain kalenterissa ahdasta, pannaan sopimaan, näyttelijäpariskunta kertoo arjestaan.

Päiväkodista on tullut viesti, että nelivuotiaan kumpparit koossa 26 ovat hukassa.

Näyttelijä Johanna Kokko availee eteiskaappeja perheen paritalokodissa Espoossa. Vaatepussukoista löytyy kolmet saappaat kokoa 25 sekä kahdet kokoa 28. Kaikki ovat jääneet aikaa sitten pieniksi perheen 10-vuotiaalta esikoiselta, jonka kamppeita Johanna on säästänyt pikkuveljille, nelivuotiaille kaksosille.

Tänäänkään Johannalla ei ole aikaa käydä tavaroita läpi enempää, vaan hän survoo pussukat takaisin kaappeihin. Näyttelijäpuoliso Kristo Salminen on lähtenyt aamulla bussilla kuvauksiin, josta hän jatkaa suoraan Kansallisteatterin iltanäytökseen.

Johannan on ehdittävä päivän aikana harjoitella Mamma Mia! -musikaalin vuorosanoja ja tehdä tuottajaopintojen lopputyötään. Illaksi hänkin lähtee teatterille, mutta sitä ennen on annettavaa välipalaa koulusta tulevalle esikoiselle, haettava kaksoset päivähoidosta ja ruokittava koko kolmikko ennen kuin hoitaja tulee päästämään äidinkin töihin. Sähköinen kalenteri piippaa tiheään.

”Näyttelijällä raskaus ei sovi mihinkään työtilanteeseen.”

Tavallista työpäivää tässä perheessä on vaikea määritellä. Teatterin työpäivän ensimmäinen osa on keskellä päivää. Toinen alkaa illalla puoli seitsemältä, ja joskus aikataulut selviävät vasta edellisenä iltana. Jos molemmat vanhemmat ovat kiinni teatteriesityksissä, työaikojen välissä ehtii juuri hakea lapset ja laittaa ruuan. Sitten on lähdettävä takaisin.

Johannasta hoitajien ja työaikojen järjestely on vain positiivinen ongelma, sillä se tarkoittaa, että töitä riittää. Freelancerina perhevapaiden sovittaminen ei ole ollut hänellekään helppoa.

– Ensimmäisen lapsen jälkeen jouduin vakuuttelemaan, että olen valmis töihin. Kaksosten jälkeen tilanne oli vielä vaikeampi. Moni ajatteli, että sillähän on ne kaksoset, palaako se kotoa enää koskaan mihinkään. Osa toppuutteli, että ole vain vielä kotona, vaikka olin valmis palaamaan töihin. Se turhautti.

Johanna on ollut lasten kanssa niin paljon, että ei tunne huonoa omatuntoa työmenoista.

– Uskon, että olen paljon parempi äiti, kun saan toteuttaa omaa intohimoani ja työtäni. Vaikka kyllä tasaisin ajoin mielessä käy, että monessa työssä pääsisi helpommalla. Tämä on kuitenkin meidän elämäntapamme.

”Ennen lasten syntymää kävin läpi käytännön asioita kätilönä työskennelleen äitini kanssa. Muuten olen pohtinut äitiyttäni hyvin vähän”, Johanna kertoo. Kuva: Heli Blåfield
”Ennen lasten syntymää kävin läpi käytännön asioita kätilönä työskennelleen äitini kanssa. Muuten olen pohtinut äitiyttäni hyvin vähän”, Johanna kertoo. Kuva: Heli Blåfield

Säätämiseen pariskunta tottui jo seurusteluaikana.

Johanna ja Kristo tapasivat vuonna 2003 yhteisen ystävän huvilalla. Johanna asui ja näytteli tuolloin Tampereella, Kristo Helsingissä. Mun tyyppi, ajatteli Johanna heti.

Kun Johanna alkoi odottaa vuonna 2007 syntynyttä esikoispoikaa, pari vuokrasi yhteisen kodin Helsingistä. Johannalle muutto tarkoitti luopumista varmasta työstä, kiinnityksestä Tampereen Työväen Teatterissa.

Kun esikoinen oli kuuden, kaksoset ilmoittivat tulostaan. Se oli Johannalle sokki. Tuttavaperheen kaksosten ansiosta se arki oli tullut tutuksi.

”Johannan ansiosta kaikki pyörii meillä kotona.”

Johanna tiesi kaksosraskauden riskit, mutta talouskin huoletti: Auto täytyisi vaihtaa isompaan. Kaksi pinnasänkyä ei mahtuisi vanhempien makuuhuoneeseen, joten koti pitäisi laittaa myyntiin viimeistään, kun kaksoset eivät mahtuisi enää nukkumaan äitiyspakkauksen laatikoissa.

Totta oli sekin, että näyttelijällä raskaus ei sovi oikein mihinkään työtilanteeseen.

– Sitten se vain pannaan sopimaan, Johanna sanoo.

– Odotusaikana vierailin Armi-näytelmässä, jonka yhdessä kohdassa näyttelin Diorin mallinukkea, ja esitys esitykseltä nappeja piti avata useampia. Jossain esityksessä yleisöstä kuului huuto: hirveä maha!

Kaksoset syntyivät neljä viikkoa etuajassa. Samassa rytäkässä esikoisella alkoi ensimmäinen luokka, ja Kriston piti palata kahden viikon isyyslomaan jälkeen töihin.

– En muista ensimmäisestä vuodesta juuri muuta kuin että syötin vauvoja koko ajan. Kun Kristo oli kotona, jaoimme vauvat, molemmille omat, mutta yksin ollessa kädet eivät aina tahtoneet riittää. Kun toinen oli vaarassa kierähtää hoitopöydältä maahan ja toinen järsi lattialla johtoa, piti järkeillä, että kumman nappaan ensin.

Tuplavauva-arki on nyt vaihtunut tuplauhmaikään. Se tarkoittaa sitä, että kotona riittää ääntä. Tänä aamuna kaksosten autoleikki on kuitenkin alkanut mukavasti sovussa.

– Huomaan, että kun molemmat ovat tyytyväisiä leluihinsa ja kokevat olevansa sillä tavoin tasa-arvoisia, homma toimii, Johanna sanoo.

– Korotan ääntä, kun tuntuu, että leikki menee tappeluksi ja yleiseksi huudoksi. Välillä kyllä tuntuu, että koko ajan joku lapsista itkee.

Kaksosten synnyttyä Johanna kantoi huolta esikoisesta, joka jäi helposti pikkuveljiä vähemmälle huomiolle. Siksi molemmat vanhemmat ovat tietoisesti yrittäneet järjestää hänelle kahdenkeskisiä hetkiä. Usein Kristo ottaa isoveljen vierelleen sohvalle, ja kaksikko pelaa yhdessä Fifaa.

Sellaiset hetket ovat molemmille tärkeitä.

4- ja 10vuotiaat veljekset leikkivät jo paljon keskenään. Kuva: Heli Blåfield
4- ja 10vuotiaat veljekset leikkivät jo paljon keskenään. Kuva: Heli Blåfield

Kun arjessa on paljon liikkuvia osia, tarvitaan järjestelmällisyyttä. Johannalla perheen projektipäällikkyys on hyvin hanskassa. Sen tietää puoliso Kristokin.

– Kyllä meillä kaikki pyörii Johannan kautta, hän sanoo.

– Tässä elämäntilanteessa minusta tuntuu usein siltä, että vaikka tekisin kotona mitä, ei ikinä tule valmista. Saan kyllä tarvittaessa raavittua lasten tavarat kasaan, mutta välillä minulla on hukassa roinaa omiltakin jäljiltä.

Kristo asui koko nuoruutensa Kruunuhaassa Helsingin ytimessä ja on kuuluisan Salmisen taiteilijasuvun poika. Isä Esko Salminen ja äiti Heidi Krohn ovat näyttelijöitä. Myös isän nykyinen vaimo Aino Seppo sekä Kriston siskot Kreeta ja Sonja ovat ammattinäyttelijöitä.

Johanna taas on kotoisin Nakkilasta, Porin läheltä. Äiti työskenteli kätilönä, eikä suvussa ole Johannan lisäksi yhtään näyttelijää.

Erilaisista lähtökohdista huolimatta parilla ei ole ollut isoja näkemyseroja kasvatuksesta.

– Vaikkapa peliajoista juttelemme illalla aina ensin kahdestaan ennen kuin kerromme niistä lapselle. Kristo sopii usein työjuttuja boheemimmin ja ilmoittaa sitten minulle, että ai niin, hänellä onkin ylihuomenna kuvaukset. Minä sovin juttuja enemmän lasten ehdoilla, Johanna kertoo.

– Vaikka arkemme kuulostaa kaaottiselta, olen hyvä aikatauluttaja ja perillä siitä, mitä meillä tapahtuu. Olen meistä hitusen järjestelmällisempi.

Kristolla on ollut arkeen yksi toive. Koska hän joutui olemaan nuorena paljon yksin vanhempien työn takia, hän on toivonut, että heillä työt järjestetään niin, etteivät molemmat vanhemmat ole poissa samaan aikaan.

– Huono puoli on se, että sitten kun toinen vanhemmista on kotona, ei ole rahaa tehdä asioita. Kun molemmat ovat töissä, ei ole aikaa. Se on ikuinen paradoksi. Myös rutiineita lasten kanssa on vaikea luoda, kun työpäivät ovat eri pituisia, Kristo kertoo.

– Vaikka Kristo on aina kotona ollessa hoitanut vaipanvaihdot ja kauppareissut, olen ollut lasten kanssa enemmän, ja he purkavat minuun myös enemmän kiukkua, Johanna sanoo.

”Perheen hyvinvointi lähtee vanhemmista. Ei mikään pari kestäisi arkea ilman rakkautta.”

Sunnuntai on harvinainen päivä, sillä koko perhe on vapaalla. Silloin ulkoillaan yhdessä lähipuistoissa ja Suvisaaristossa, pyykätään ja kyläillään isovanhempien tai kavereiden luona. Myös lasten harrastukset täytyy ajoittaa sunnuntaille. Muina päivinä
niihin ei ole aikaa kuskata.

Vaikka koko lähipiiri on täynnä näyttelijöitä, Kristo ja Johanna eivät ole mainostaneet tätä pojilleen, päinvastoin. Esikoinen sai tietää työstä vasta hiljattain.

– Hän on kiinnostunut näyttelijäntyöstä, mutta me emme ole siitä kovin innoissamme. Ainakaan lapsitähteydessä ei ole mitään kovin tavoittelemisen arvoista. Toivomme pojille ihan normaalia, turvallista lapsuutta.

Yksi konsti tavalliseen arkeen on se, että vanhempien työajoista huolimatta poikien rytmi on sama kuin kavereillakin. Se onnistuu kolmen vakituisen hoitajan ansiosta, ja on siksi hintansa arvoista.

Poikia käy hoitamassa myös Johannan äiti, joka muutti äskettäin lähelle perhettä.

– Äidistä on ollut suuri apu. Emme kuitenkaan halua kuormittaa samoja ihmisiä liikaa. Kriston äiti on jo esimerkiksi sen verran iäkäs, että hänen luonaan käymme kylässä muuten, Johanna sanoo.

Parisuhdeaikaa Johannalla ja Kristolla on käytännössä öisin. Näytösiltoina he ehtivät kotiin puoli yksitoista. Hoitaja lähtee kotiin, ja Johanna laittelee pojille seuraavan päivän vaatteet valmiiksi. Kristo paistaa pihvit. Sillä aikaa Johanna lösähtää sohvalle ja nauttii hiljaisuudesta.

Yhdessä käydään läpi perusjuttuja: mitä koulussa ja päiväkodissa on tapahtunut, mitä huomenna pitäisi muistaa.

Esikoisen syntymän jälkeen Johanna ja Kristo matkustivat kerran vuodessa Lontooseen katsomaan teatteria. Kaksosten syntymän jälkeen tapa on ollut tauolla.

– Ei yhteisen ajan puute ole aiheuttanut meillä mitään kriisejä, Johanna sanoo.

– En usko, että mikään pari kestäisi arkea ilman rakkautta. Perheen hyvinvointi lähtee vanhemmista ja heidän suhteestaan.

Nyt Johanna ja Kristo haaveilevat esikoisen kanssa koko perheen lomamatkasta lämpimään. Johanna odottaa aikaa, jolloin melutaso talossa laskisi ja hän ehtisi koko köörin kanssa yhtä aikaa uimahalliin.

Ja se vaaterumbakin olisi hyvä saada järjestykseen. Pussukat odottavat edelleen eteisen kaapissa.

–Olympialaisten aikaan pojat halusivat hiihtää, ja muistin, että olin hankkinut rivin eri kokoisia suksia. Silloin kaikki lapset pääsivät ladulle, Johanna kertoo.

Siellä kaksoset heittäytyivät vatsalleen lumeen. "Missä meidän pussut ovat?" he huusivat.

Aa, siis ampumahiihtäjiä, Johannaa nauratti.

Perhe:

Näyttelijäpariskunta Johanna Kokko, 41 ja Kristo Salminen, 45, asuu Espoossa 10-vuotiaan esikoispoikansa sekä 4-vuotiaiden kaksospoikien kanssa.

Tuottajaksi opiskeleva Johanna nähdään Mamma Mia! -musikaalin yhdessä pääosassa. Kristo on mukana Kansallisteatterin Julia ja Romeo -näytelmässä ja jää kesällä virkavapaalle.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Erityisesti EU:n ulkopuolisiin verkkokauppoihin voi olla vaikea saada yhteys, jos lelu osoittautuu vialliseksi tai vaaralliseksi. 

Jos jokin lelu verkkokaupan valikoimassa näyttää epäilyttävältä, Anja Merenkivi, klikkaa sen taatusti ostoskoriinsa. Myös ruokaostoksilla marketissa kassalle saattaa päätyä lelu, jota hän haluaa tarkastella lähemmin.

– Vapaa-ajalla tosin yritän kiertää leluosastot kaukaa, Tukesin ylitarkastajana työskentelevä Merenkivi naurahtaa.

Hän valvoo työssään sitä, että Suomessa myytävät lastentarvikkeet ja lelut täyttävät niille asetetut turvallisuusvaatimukset.

– Olen se, joka synttärivieraanakin huomauttaa, ettei 1–2-vuotiaan kuulu saada lahjaksi lelua, joka on kielletty alle 3-vuotiaalta. Ikärajoitus perustuu tuotteen turvalliseen käyttöön. Lelussa voi olla esimerkiksi irtoavia osia, joihin pieni, suullaan maailmaan vielä tutustuva lapsi saattaa tukehtua.

Leluja ja lastenhoitotarvikkeita myydään yhä enemmän verkossa. Ostopäätöstä puntaroivalle vanhemmalle Merenkivi antaa kaksi neuvoa: selvitä, voiko valmistaja tai myyjä todentaa tuotteen turvallisuuden, ja saatko verkkokauppaan tarvittaessa yhteyden, jos haluat esimerkiksi reklamoida ostoksestasi.

– On hyvä huomata, ettei fi-pääte osoitteessa automaattisesti tarkoita, että verkkokauppa on suomalainen.

Erityisen harkitseva kannattaa Merenkiven mukaan olla silloin, kun tilaa EU:n ulkopuolisista verkkokaupoista. Myyjään voi olla hankala saada jälkikäteen yhteyttä, vaikka tuote olisi virheellinen tai jopa vaarallinen.

Tukes on mukana usean eri viraston ja muun tahon kanssa syksyllä lanseerattavassa verkkokauppakampanjassa, jossa testataan halpaverkkokaupoista tilattuja leluja ja lastenhoitotarvikeita. 

Kun ostat lelun verkosta, tarkista että

  • lelusta löytyy CE-merkintä. Se kertoo, että valmistaja vakuuttaa lelun täyttävän sitä koskevat EU:n lelusäännösten vaatimukset.
  • mukana on käyttöohjeet ja turvallisen käytön kannalta tarpeelliset varoitukset suomeksi ja ruotsiksi. Näiden puuttuminen voi viitata siihen, ettei myyjä ole muutoinkaan huolehtinut velvoitteistaan ja tuotteen turvallisuudesta.
  • tuote soveltuu tarkoitukseensa. Esimerkiksi pehmolelun olisi hyvä  tulee olla vähintään pintapestävä.
  • hinta on kohtuullinen. Jos hinta on epäilyttävän halpa muihin vastaaviin leluihin verrattuna, valmistuksessa on saatettu tinkiä turvallisuudesta.
  • verkkokaupalla on asiakaspalvelu, johon saat yhteyden, jos haluat esimerkiksi reklamoida ostoksestasi. Varsinkin jos verkkokauppa on itsellesi uusi, kannattaa tutustua muiden asiakkaiden kokemuksiin palvelusta ja tuotteista.

Anja Merenkivi tiedottaa lelujen ja lastentarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä asioista Facebookissa: Anja Merenkivi Tukes Lastenturvallisuus

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.