Koen kummin roolin olevan samanlainen kuin isovanhemmilla, toimittaja Anette Kärkkäinen kirjoittaa.
Koen kummin roolin olevan samanlainen kuin isovanhemmilla, toimittaja Anette Kärkkäinen kirjoittaa.

Olen aina halunnut olla kummi ja otan siitä kaiken irti.

”Susta tulee muuten kummi!”

Tuijotin ystävääni hölmistyneenä. Sitten tajusin, että hän odottaa toista lastaan.

”Hyvä valinta”, kommentoi ystäväni äiti. Mietin, olenko todella?

Olen aina halunnut olla kummi. Se, että pyydetään kummiksi, on mielestäni maailman suurin tunnustus omasta olemisesta. Olenko tälle perheelle oikeasti niin hyvä ja tärkeä tyyppi, että he haluavat minun olevan läsnä lapsensa elämässä aina? Sillä sitä kummius merkitsee minulle kaikista eniten: läsnäoloa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kummityttöni syntyi helmikuisena iltana kaksi vuotta sitten. Pidin häntä ensimmäistä kertaa sylissäni, kun hän oli alle vuorokauden ikäinen. Se tuntui ihmeelliseltä. Ei ihan sama asia, kuin oman lapsen syntymä, mutta silti jotain liikahti sisälläni.

Ennen ristiäisiä pappi varoitteli kummityttöni äitiä, että vauva saattaa itkeä, jos hän ei ole aiemmin ollut sylikumminsa sylissä. Nauratti. Siitä ei tarvitse huolehtia, sylitelty on. Jäin miettimään: olisipa outoa, jos en olisi ennen ristiäisiä pitänyt kummilastani sylissä.

Kummina ajattelen olevani samanlaisessa asemassa, kuin jos minulla olisi lapsenlapsia. Olen tärkeä aikuinen, johon lapsi voi luottaa, mutta saan arjesta ne hauskimmat ja kivoimmat palat. Minun ei tarvitse riidellä uhmakkaan taaperon kanssa pukemisesta tai kävelemisestä omin jaloin, vaan voin syöttää hänelle salaa kermavaahtoa. Tiedän, että kummityttöni äiti ei tästä suutu, sillä niin se vain menee: kummin luona on vähän eri säännöt.

Kummityttöni ensimmäisenä vuonna otin minusta ja hänestä monen monta selfietä. Ennen hänen syntymäpäiväänsä kokosin kaikki kuvat yhteen tauluksi. Vauvavuoden sumussa eläneet vanhemmat näkivät kuvista kuopuksen konkreettisen kasvun, mutta oli minulla hiukan itsekäskin syy kuville.

Kun minua ei enää joskus ole, ainakin kummitytölläni on joukko kuvia muistona vähän höpsähtäneestä kummistaan, joka hurahti selfieihin hänen synnyttyään.

Näitä on monta! Tässä selfiessä kummityttöni on 7 viikkoinen. Kuva: Anette Kärkkäinen
Näitä on monta! Tässä selfiessä kummityttöni on 7 viikkoinen. Kuva: Anette Kärkkäinen
Vierailija

Minua ei koskaan ole pyydetty kummiksi. Ei parhaiden kavereiden lapsille, ei sisarusten lapsille. Epäilen sen johtuvan siitä, että olen köyhä enkä pystyisi ostamaan lahjoja kummilapselle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla