Jos vain toinen vanhempi pitää perhevapaita, hänestä tulee helposti se, joka kantaa päävastuun lapseen liittyvistä asioista vielä sittenkin, kun on palannut töihin.

Mitä sanoisin äitiyslomalla olevalle itselleni nyt, vuosia myöhemmin?

Kun mietimme tätä ääneen toimituksessa, monella oli vastaus valmiina: puhuisin puolisoni kanssa tarkemmin siitä, miten jaamme lapsiin ja kotiin liittyvät vastuut.

Ei ole uutinen, että äidit pitävät enemmän perhevapaita kuin isät. Vuonna 2016 syntyneiden lasten vanhemmista äidit pitivät perhevapaista 91 prosenttia, isät 9 prosenttia (lähde Kela). Suhde on pysynyt viime vuosina samana.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

On etuoikeus voida hoitaa vauvaa kotona. Perhevapaalla oleminen on ihanaa ja opettavaista, toisinaan myös väsyttävää ja yksinäistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Myös isien soisi kokevan kaiken sen, mitä kotona ehtii tapahtua yhden työpäivän aikana.

Jos vain toinen vanhempi pitää perhevapaita, syntyy helposti kaksi erillistä latua, joita vanhemmat hiihtävät vielä sittenkin, kun molemmat ovat töissä. Kotona olleella on lapsen asiat niin hyvin hanskassa, että niistä huolehtiminen lankeaa hänelle kuin itsestään.

Juuri tässä vaiheessa olisi kuitenkin tärkeää vetää yhtä köyttä. Arjen pyörittäminen alkaa yskähdellä, jos vain toinen tietää, miten neuvola-aika varataan, miten lapsi nukutetaan tai missä imuria säilytetään. Yksinäinen vastuu väsyttää ja luo kitkaa parisuhteeseen.

Päätöstä perhevapaiden jakamisesta ei ole kiire tehdä, vaan sitä ehtii punnita vauvan synnyttyä ja uuden elämän tultua tutuksi. Tärkeintä on, että ratkaisu tuntuu omalta. Kaverin, naapurin tai sukulaisten valintoja ei tarvitse kopioida.

Myös työnjako kotona on hyvä ottaa puheeksi jo vauva-aikana. Myöhäistä se ei toki ole milloinkaan.

Kolumni on joulukuun Vauva-lehden pääkirjoitus.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla