Mieluummin pieni ja lähellä kuin iso ja kaukana. Viisihenkisen Lempiäisen perheen kesämökissä on 14 neliötä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mikä sai teidät hankkimaan mökin kaupungista?

Marleena: Olemme aina kaivanneet omaa pihaa. Sen haaveen perässä muutimme rivareihin ensin Vantaalle ja sieltä Lappeenrantaan, mutta muutama vuosi sitten palasimme sujuvamman arjen vuoksi kerrostaloon Helsingin Sörnäisiin. Niihin aikoihin luin Lilou’s crush -blogista Helsingin Lauttasaaren mikromökeistä, ja halusimme heti nähdä, mitä nämä siirtolapuutarhamökkiä pienemmät metsätönöt oikein ovat.

Suomen satavuotispäivänä me tulimme tähän pihaan. Meistä myytävä mökki näytti pienessä kuurassa hirmu idylliseltä, joten sovimme kaupoista vielä samana päivänä.

Perhe

  • Rikosseuraamustyöntekijä Marleena, 34, vanginvartija Aaro, 39, ja lapset Rebekka, 7, Ruben, 5, ja Rosalia, 3, viettävät vapaa-aikansa meren rannalla helsinkiläisessä kesämajassa, metro­aseman naapurissa.

Teitä on viisi, ja mökissänne on 14 neliötä. Kuinka te oikein mahdutte?

Ihmeen hyvin. Isommat lapset Rebekka ja Ruben nukkuvat parvella. Me aikuiset nukumme sängyssä ja pienin Rosalia alta vedettävässä laatikossa. Mökissä on todelliset tehoneliöt, ja mahdumme tänne hyvin talvellakin.

Mökki lämpenee sähköpatterilla. Mökkialueen vedet katkaistaan pakkasten tullessa, joten talvella tuomme juomavedet kanisterilla. Parin yön oleilu hoituu yllättävän pienellä vesimäärällä. Tuomme tänne lähinnä mikrossa lämmitettävää ruokaa ja grillaamme mökkikylän laavulla nakkeja.

Talvipäivät vietämme yleensä ulkona metsässä ja kalliolla. On ihana tehdä lumilyhtyjä ja ihmetellä rannalla jäätä. Sellaisen päivän jälkeen mökissä on melko kosteaa, kun kuivatamme toppavaatteita katonrajassa rekillä. Kesällä olemme eniten ulkona.

Naapurissa on melkein sata kesämajaa. Jaatte jopa vessat. Oletteko te supersosiaalisia?

Kyllä me varmasti olemme. Vielä ei ole kertaakaan harmittanut, kun vessa- ja suihkureissulla tulee rupateltua monenlaisten ja eri-ikäisten naapureiden kanssa. Samalla kuulee jänniä juttuja alueen menneisyydestä. Alue perin tämä oli liikennelaitoksen työntekijöiden virkistysalue, ja 1930-luvulla pahviset mökit piti aina syksyn tullen purkaa. Tietty askeettisuus jatkuu täällä edelleen, ja meistä asioiden jakaminen on järkevää ja mukavaa. Omistaminen tuo usein lisästressiä ja huolta korjaamisesta.

Olette mikromökillä nyt toista kesää. Mikä teidät on yllättänyt?

Se, ettemme vieläkään keksi täältä yhtään miinuspuolista asiaa. Mieli rauhoittuu välittömästi, kun saa paljaat jalat maahan ja lapset lopettavat nahistelun. Vaikka olemme Helsingissä, puut humisevat ja lapset bongailevat oravia, mustarastaita ja etanoita. Fasaanikin on nähty.

”Aamiaisen jälkeen päätämme, lähdemmekö kiipeilemään kalliolle vai hiekkarannalle. Uimalelut on kätevä kuskata kottikärryillä.” 

Millainen on tyypillinen kesäpäivänne?

Lasten rytmissä puuhaillaan. Aamiaisen jälkeen päätämme, lähdemmekö kiipeilemään kalliolle vai hiekkarannalle. Uimalelut on kätevä kuskata kottikärryillä. Rebekka tutkii etanoita ja matoja, Ruben intoilee vesipyssyistä, Rosalia juoksee isompien mukana.

Kaikki lapsemme tykkäävät kalastaa, mutta intohimoisin on Ruben. Hän pääsee usein isän kanssa kahdestaan ongelle. Sylikkäin kaloja narratessa tulee juteltua isän ja pojan omat jutut.

Grillaamme lähes päivittäin, mutta jos ruuanlaitto ei kiinnosta, mökkikylän Puhvetti-kahvilasta saa kotiruokaa. Kun lapset puuhaavat koko päivän ulkona, he nukahtavat helposti. Illalla me aikuiset lueskelemme ja nautimme rauhasta.

Mitä hyötyä kaupungin läheisyydestä on?

Kaupunkimökki tekee elämästä helppoa, kun kodin ja mökin raja joustaa. Aaro tekee vankilassa vuorotyötä ja lähtee töihin usein suoraan täältä. Metrolla matkaan menee vain puoli tuntia.

 

Monelle suomalaiselle mökki on hiljainen rauhoittumispaikka. Onko teillä päinvastoin?

Kyllä täällä yhdistyvät mukavasti molemmat puolet. Seuraa saa menemällä ulos sekä olemalla vähän aktiivisempi, ja rauhaa taas joko samoilemalla luonnossa tai oleilemalla sisällä. Halutessaan pihallakin saa olla rauhassa, koska naapurit aistivat aika tarkasti, milloin on sopiva aika tulla juttelemaan.

Alueen lasten ansiosta me aikuiset myös pääsemme vähän helpommalla. On kiva nähdä lasten riemua yhteisistä leikeistä. Olemme myös huomanneet, että luonnossa lapset nauttivat ja oikein uppoutuvat seikkailuihinsa.

Kuvat
Milka Alanen