Meidän kaikkien juttu. Samu-isä lähtee välillä Sisun ja Viljan kanssa mummolaan, niin Anniina pääsee ompelemaan. Kuva: Jesse Karjalainen
Meidän kaikkien juttu. Samu-isä lähtee välillä Sisun ja Viljan kanssa mummolaan, niin Anniina pääsee ompelemaan. Kuva: Jesse Karjalainen

Anniina tekee perheelleen vaatteet ja sisustustarvikkeet. – Odotusaikana suurimmat mielihaluni ovat ompelu ja jäävesi, hän sanoo.

Vauvan unipesä, vaunuverho, päällystetty makuupussi, pinnasängyn reunapehmuste, vauvanpeitto, tusinan verran bodyja ja housuja…

Anniina Moilanen on valmistautunut kolmannen lapsensa syntymään saumurin ja ompelukoneen surinassa. Käsityöinto heräsi varhain, kun Anniinan rakas mummo opetti hänet ompelemaan ja neulomaan. Yhdessä kaksikko ompeli vaatteita pienemmille serkuille.

Silloin itse tekeminen ei ollut trendikästä ja kangasvalikoimakin pieni. Toisin on nyt.

Anniina on tehnyt käsitöitä koko elämänsä, mutta erityisesti hän innostui, kun esikoinen Sisu syntyi.

– Sisun vauva-aikana olin vielä aika maltillinen: ompelin vain vauvanpeiton ja vaatteita. En tiennyt vielä, mitä kaikkea edes voisin tehdä. Kun odotin Viljaa, tutustuin Facebookin ompeluryhmiin, joihin ihmiset laittoivat kuvia ihanista itse tekemistään jutuista. Ryhmien ilmapiiri oli kannustava. Hurahdin täysin, kun sain ohjeita ja neuvoja.


Tää olis auto. Vilja ja Sisu mahtuvat molemmat äidin päällystämään nojatuoliin.

Viljan vauva-aika oli vaativa: tyttö viihtyi vain äidin sylissä ensimmäiset puoli vuotta. Lisäksi isoveli Sisukin oli vielä pieni, sillä sisaruksilla on ikäeroa vain vuosi.

Kun Vilja lähestyi vuoden ikää, arki alkoi helpottaa. Se näkyi Anniinan harrastuksessa heti: hän ompeli pian itse lähes kaiken tarvittavan: lasten paidat, housut, pipot ja lelut. Jos tarvittiin uudet lelukorit tai sängynpeite, Anniina valmisti ne itse. Samalla syntyi tunikoita, leggingsejä ja mekkoja omaan vaatekaappiin.

”Huomasin, että Anniina jaksaa paremmin, kun hän sai tehdä säännöllisesti käsitöitä.”

Käsityön jälki miellyttää aviomies Samuakin.

– Tykkään, että kotona on persoonallisia tavaroita, Samu sanoo.

– Viljan vauva-aika oli raskasta, ja huomasin, että Anniina jaksaa paremmin, kun hän sai tehdä säännöllisesti käsitöitä. Olimme juuri viikonlopun mummolassa lasten kanssa, niin Anniina sai ommella.


Äidin apurit. Vilja ja Sisu saavat jo toivoa, mitä äiti seuraavaksi tekisi. ”Haluan opettaa lapset arvostamaan käsitöitä.”

 


Merirosvo ja kaveri. Anniinan tekemistä leluista on tullut lapsille rakkaita.

Ensimmäisen omatekoisen vauvatarvikkeen Anniina muistaa hyvin: se oli Sisun pinnasängyn reunapehmuste, harmaata puuvillaa ja valkoisia tähtiä. Tähtikuosit olivat silloin muotia. Sen jälkeen muutkin kuviot ovat tulleet tutuiksi. Anniina tuntee kotimaiset kangasvalmistajat ja seuraa uusimpia trendejä Facebookissa. Nykyään Sisu ja Vilja saavat toivoa, mitä äiti seuraavaksi tekisi.

– Haluan opettaa lapsia arvostamaan käsin tehtyä, Anniina sanoo.

– Sisu ja Vilja ovat kiinnostuneita ompelusta ja ylpeitä, että äiti on tehnyt heidän vaatteensa. Tekemistäni leluista on tullut heille rakkaita.

Ilmaista käsin tekeminen ei ole: Anniina ostaa kankaita 50–100 eurolla kuukaudessa. Ne kankaat, jotka eivät miellytäkään, lähtevät nopeasti kiertoon Facebook-kirppiksille. Ja vaikka harrastus vie aikaa ja rahaa, se on Anniinan ja Samun mielestä järkevää touhua.

Nyt, kun Anniina odottaa perheen kolmatta lasta, ompelukoneen ääressä syntyy paitsi unipesä, myös rentoutunut äiti.

–  Isoimpia mielihalujani ovat nyt ompelu ja jäävesi. Vauvatarvikkeiden lisäksi olen ommellut Sisulle ja Viljalle kesävaatteita. En ole ehtinyt edes jännittää synnytystä, Anniina nauraa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.