Ammattijärjestäjä Ilana Aalto vastaa lapsiperheiden kotiin ja järjestykseen liittyviin kysymyksiin. Kuva: Ilana Aalto
Ammattijärjestäjä Ilana Aalto vastaa lapsiperheiden kotiin ja järjestykseen liittyviin kysymyksiin. Kuva: Ilana Aalto

Apua! Mitä mä teen 14-vuotiaan tyttären kanssa? Huoneen siivoaminen on hänelle täyttä myrkkyä, siitä ei tunnu tulevan mitään.

"Tyttärelläni ei kuulemma ole motivaatiota, koska tietää huoneen olevan kaksi tuntia siivouksen jälkeen jo sekaisin. Kysyin, miten se on mahdollista. "No mä en osaa pitää sitä siistinä." Lähinnä lattia on kymmensenttisen vaatekerrostuman peitossa, mutta toki kirsikkana kakussa on myös likaisia astioita ja roskia.

Kiristys, uhkailu, lahjonta, kaikki tehotonta. Välillä hän saa huoneen melkein kuntoon, mutta seuraavana päivänä siellä on taas kaaos.

Minulla ei ole enää motivaatiota siivota sitä hänen kanssaan. Olen monasti lajitellut tavarat kauniisti paikoilleen, joten malli hänellä on ollut olemassa. Annanko yhden huoneen talossa vain olla kaatopaikka ja lakkaan raastamasta hiuksia päästäni?"

Teinin äiti

Ilana Aalto vastaa:

"Nyt on siivousmotivaatio hukassa sekä äidiltä että tyttäreltä! Keinoista on kokeiltu mallina toimiminen, yhdessä tekeminen, teinin puolesta siivoaminen sekä perinteiset kiristys, uhkailu ja lahjonta. Teini itse vetoaa siihen, ettei osaa ja että homma on joka tapauksessa hukkaan heitettyä. Onko enää tehtävissä muuta kuin vetää huoneen ovi kiinni ja odottaa lapsen kotoamuuttopäivää?

Älä luovuta! Peli ei ole vielä menetetty.

Ehdottaisin ihan ensimmäiseksi omien järjestämistavoitteidesi arvioimista. Odotatko ”kauniisti paikoilleen” asetettua, vaikka tässä tilanteessa varmaan riittäisi, että hajuhaitat eliminoidaan ja huoneeseen pääsee edes toisinaan imuroimaan?

Koska ihminen, nuori tai vanha, on mukavuudenhaluinen, voi helppokäyttöisyyden lisäämisellä olla yllättävän iso vaikutus. Pahimman kaatopaikkameiningin saa lähtemään, kun tuo teinin huoneeseen pystynaulakon puolikäyttöisille vaatteille, asettaa keskelle lattiaa kannettoman pyykkikorin, vadin tiskeille ja hajut sisällään pitävän poljinroskiksen.

Kun teini käyttää osaamattomuuskorttia, voi aikuinen puolestaan turvautua pikkulapsiinkin tepsivään tekniikkaan eli tehtävien pilkkomiseen.

Kun teini käyttää osaamattomuuskorttia, voi aikuinen puolestaan turvautua pikkulapsiinkin tepsivään tekniikkaan eli tehtävien pilkkomiseen. Sen sijaan, että pyytää nuorta siivoamaan huoneensa, kehottaakin häntä keräämään lattialta likaiset vaatteet ja laittamaan ne pyykkiin. Sitten puhtaat vaatteet kaappiin ja sen jälkeen roskat roskiin. Liiankin simppeliä!

Kuulostaa myös siltä, että siivouskeskustelu on käyty teillä jo niin tuhannesti, että toistatte kulunutta raitaa. Nyt sinun pitäisi löytää sellainen tapa puhua ongelmasta, josta on karsittu leimaavat sanat kuten ”kaatopaikka”, ”kaaos” tai nuoren asennetta koskeva ”täyttä myrkkyä”. Kuvaile epäjärjestyksessä olevan huoneen tuomat haitat mahdollisimman neutraalisti: ”Vaatteiden säilyttäminen lattialla lisää pyykkiä tosi paljon ja haluaisin käyttää sen ajan muuhun.”

Pyydä teiniä ideoimaan yhdessä kanssasi ratkaisuja ongelmaan. Kokeilkaa sellaisia ratkaisuja, joihin molemmat voivat sitoutua. Valitse keskustelulle ajankohta, jolloin olette kumpikin hyvällä tuulella. Jos nuori menee heti puolustuskannalle, sano, että et aio nalkuttaa samasta vanhasta vaan haluat kuulla hänen näkökulmaansa. Kuuntele se myös."
 

Ammattijärjestäjä Ilana Aalto vastaa

Ammattijärjestäjä Ilana Aalto vastaa lukijoiden kysymyksiin vauva.fissä. Lähetä kysymyksesi lomakkeella tai meilitse meidanperhe@sanoma.com otsikolla. Laita viestin otsikoksi "Kysy ammattijärjestäjältä".

Äitipuoli

14-vuotiaan tyttäreni huone ei pysy siistinä – mitä teen?

Aika outoa, että ammattijärjestäjä lähtee siitä näkemyksestä, että 14-vuotias ei itse imuroisi tai osallistuisi kodin vaatehuoltoon. Itse lähtisin ennemmin siitä ajatuksesta, että jos vaatteet ovat lattialla, saa nuori itse hoitaa myös niiden pesemisen. Jos astiat eivät löydä koneeseen, jää ruokailutkin välistä. jne. Eli vastuuta omasta käytöksestä.
Lue kommentti
Nti30

14-vuotiaan tyttäreni huone ei pysy siistinä – mitä teen?

Minä ehdin melkein 30-vuotiaaksi, ennen kuin hoksasin siisteyden ylläpidon niksejä arkeeni. Ja vieläkin, jos tavaralla ei ole paikkaa, iskee kaaos, esim uuden asunnon vaatehuone. Omana ehdotuksenani, sotkuisena ihmisenä ( teininä huoneeni oli juurikin kaatopaikka, jossa oli lattiaa näkyvissä vain askeleita varten), on melkein Riisuttu-ohjelman (vai mikä se oli) tyylinen ratkaisu. Huone tyhjäksi. On sänky, on pöytä? Tuoli? Peili? Housut,paita, alusvaate, sukat. Ihan perustavarat. Uusi tavara voi...
Lue kommentti

Kirsi Etulan yläkerrassa ompelukone surisee joskus myöhään yöhön. Lasten mielestä se on turvallisen unettava ääni.

Kirsi Etula ja Sunna Valkeapää-Ikola tutustuivat aikoinaan naperobaletin pukuhuoneessa. Sen jälkeen heiltä on syntynyt kolme kirjaa ja satoja mekkoja.

Olette tehneet yhdessä kolme käsityökirjaa. Miten Mekkotehdas sai alkunsa?

Kirsi: Kuusi vuotta sitten istuimme kerran viikossa naperobaletin pukuhuoneessa odottamassa, kun 4-vuotiaat Mona ja Line olivat tanssitunnilla. Sunnalla oli parivuotias Innu mukanaan puettuna aina nätteihin mekkoihin. Usein hän myös neuloi odottaessaan. Ajattelin, että tuossa on käsityöihminen. Erään kerran rohkaistuin ja avasin keskustelun.

Uudet vaatemallit testataan ensin omalla porukalla. Monalla on Hupi-haalari. Innun mekon printtikangas on löytö Kööpenhaminasta. Kirsillä on yllään Aino-mekko. (Kuva: Piia Arnould)
Uudet vaatemallit testataan ensin omalla porukalla. Monalla on Hupi-haalari. Innun mekon printtikangas on löytö Kööpenhaminasta. Kirsillä on yllään Aino-mekko. (Kuva: Piia Arnould)

Sunna: Minä tein seuraavan siirron ja kutsuin Kirsin lapsineen meille kahville. Heti ensimmäisellä kahvittelulla selvisi, että tämän ihmisen kanssa ei tarvitse kilisytellä pikkulusikkaa vaivautuneena kupissa. Meillä synkkasi heti.

Olemme molemmat intohimoisia käsityöihmisiä ja tykkäämme laittaa kotia kauniiksi. Samoilla kahvikutsuilla kävi myös ilmi, että meillä kummallakin oli haaveena käsityökirjan tekeminen.

Kirsi: Olin pitänyt käsityöblogia jo jonkin aikaa, mutta tutustuttuamme pyysin Sunnaa pitämään blogia kanssani. Yhdessä perustimme Mekkotehdas-blogin. Jo seuraavana keväänä meillä oli kustannussopimus ja kuvasimme ensimmäistä kirjaa.

Ronnin huone on Kirsin ompeluhuoneen vieressä. Pojasta on mukava kuunnella iltaisin, kun äiti ompelee seinän takana. Kettu ja ritarin vermeet ovat Kirsin käsialaa. (Kuva: Piia Arnould)
Ronnin huone on Kirsin ompeluhuoneen vieressä. Pojasta on mukava kuunnella iltaisin, kun äiti ompelee seinän takana. Kettu ja ritarin vermeet ovat Kirsin käsialaa. (Kuva: Piia Arnould)

Miten käsityöhulluus näkyy kodeissanne?

Sunna: Olemme molemmat ammatiltamme opettajia, joten teemme käsitöitä, blogia ja kirjoja kotona iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Käsityöprojektini valtaavat usein oleskeluhuoneen niin, että perheellä ei ole paikkaa, missä katsoa mukavasti televisiota. Lupaan siivota jälkeni, kunhan homma valmistuu. Perhe nyökkäilee ja tietää, että sen jälkeen tulee kohta seuraava kaiken sotkeva projekti.

”Saatamme hurauttaa toistemme luo iltamyöhällä yöpuvun housut jalassa ompelemaan.”

Asumme Kirsin kanssa lähekkäin, ja saatamme hurauttaa toistemme luo iltamyöhällä yöpuvun housut jalassa hakemaan jotain tiettyä nappia tai ompelemaan yhdessä. Harvoin olemme olleet yhdessä yöelämässä, mutta monta yötä olemme istuneet yhdessä ompelemassa ja samalla jutelleet läpi kaikki maailman asiat.

Kirsin keittiössä on pidetty ompeluiltamat jos toisetkin. (Kuva: Piia Arnould)
Kirsin keittiössä on pidetty ompeluiltamat jos toisetkin. (Kuva: Piia Arnould)

Kirsi: Mieheni on rakennusalalla, eli olemme molemmat käsillä tekijöitä. Remontoimme rintamamiestaloa vaihe kerrallaan, yleensä keväällä ja kesällä. Mieheni suostuu remontoimaan kotona vain silloin, kun illallakin on hyvä valo.

Ainoa poikkeus oli se, kun yhtenä talvi-iltana sain idean, että yläkerran isosta lastenhuoneesta voisi lohkaista minulle ompeluhuoneen, jonne kankaat ja keskeneräiset projektit saataisiin kaappeihin. Se oli miehen mielestä niin houkutteleva idea, että hän tarttui toimeen siitä paikasta. Nyt me eristetään sinut ompelutavaroinesi, hän uhosi leikillään. Kaksi viikkoa myöhemmin minulla oli oma huone.

Unelmien täyttymys: oma ompeluhuone rintamamiestalon yläkerrassa. Sunnalla on päällään itse ommeltu Hyppy-toppi. Kirsi on mekkotehtailijoiden lettivastaava. (Kuva: Piia Arnould)
Unelmien täyttymys: oma ompeluhuone rintamamiestalon yläkerrassa. Sunnalla on päällään itse ommeltu Hyppy-toppi. Kirsi on mekkotehtailijoiden lettivastaava. (Kuva: Piia Arnould)

Samassa yhteydessä Monalle sisustettiin alakertaan huone, ja ompeluhuoneen viereinen tila jäi Ronnin huoneeksi. Poika on tyytyväinen, kun istun seinän takana ompelemassa iltaisin. Ompelukoneen surina on hänestä turvallinen, mukava ääni.

Mitä mieltä lapset ovat äitien ompeluvimmasta?

Sunna: Onneksi sekä lapsemme että miehemme tulevat hyvin juttuun keskenään. Monesti meillä on kaikki viisi lasta mukana kun kokoonnumme ompelemaan. Lapset löytävät heti tekemistä keskenään ja äidit saavat hyvällä omallatunnolla keskittyä omiin puuhiinsa.

Tytöt eivät ainakaan vielä tunnu kyllästyneen äitien tekemiin mekkoihin. Viimeksi Line pyysi minua ompelemaan musiikkiluokan kevätesitykseen tietyn mekkomallin tietystä kankaasta. Hänen mielestään matkalle pitää pakata mukaan ainakin kolme mekkoa. Joskus olen joutunut ompeluhommiin mökilläkin, kun mekko on unohtunut pakkauksesta.

Koko homma lähti aikoinaan liikkeelle Linen ja Monan naperobaletista. Linellä on päällään Line-mekko. (Kuva: Piia Arnould)
Koko homma lähti aikoinaan liikkeelle Linen ja Monan naperobaletista. Linellä on päällään Line-mekko. (Kuva: Piia Arnould)

Viime jouluna 10-vuotiaat Line ja Mona saivat kumpikin lahjaksi ompelukoneen. Nyt he saattavat ommella vaikka vaatteita barbeille samalla kun minä ja Kirsi teemme omia juttujamme. Myös 12-vuotias Niila osaa ommella. Jokin aika sitten hän teki itselleen hupparin ja shortsit.

Kirsi: Lapset ovat tottuneet siihen, että käytämme heitä sovitusnukkeina kirjoja tehdessämme. Välillä alakerrasta kuuluu aika kyllästyneellä äänellä, että joko taas, kun huudamme, että vaatteet pois ja sovittamaan.

Viime keväänä Sunna ja minä veimme Monan ja Linen kymppisynttärimatkalle Kööpenhaminaan. Sielläkin kiersimme kangaskauppoja, mutta vastapainoksi tytöt vaativat päästä lelukauppoihin.

Linellä ja Monalla on kummallakin kodeissaan omat ompelukoneet. Monan huoneessa on syntyy tällä kertaa koristetyyny. (Kuva: Piia Arnould)
Linellä ja Monalla on kummallakin kodeissaan omat ompelukoneet. Monan huoneessa on syntyy tällä kertaa koristetyyny. (Kuva: Piia Arnould)

Sunna: Lasten kaveritkin osaavat jo odottaa itsetehtyjä synttärilahjoja. Yhteen aikaan ompelimme paljon kännykkäpusseja lahjoiksi. Joskus siitä tulee paineitakin, kun aika ei riitä kaikkien ompelusten toteutukseen.

Mekkotehdas-blogisti ja -kirjailija Kirsi Etula asuu Helsingissä rintamamiestalossa miehensä Jounin ja lastensa Monan, 10, ja Ronnin, 6, kanssa. Sunna Valkeapää-Ikola käy Kirsin luona usein lastensa Niilan, 12, Linen, 10, ja Innun, 8, kanssa ompelemassa tai muuten vaan oleilemassa.

Meidän Perhe 8/2016

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lataa ja tulosta suloinen kuu-ukko lapsellesi.

Pimeneviin iltoihin tuo iloa hymyilevä kuu ja tuikkivat tähdet! Tulosta hymynaama alla olevasta linkistä ja kiinnitä se vaikka hoitopöydän yläpuolelle vauvasi iloksi.

Kuva on A4-koossa. Jotta kuva tulostuu oikein, lataa ja tallenna pdf-tiedosto ensin koneellesi ja tulosta sitten.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.