Marjut Ollila väsyi kaiken hoitamiseen. Ja kuinkas sitten kävikään?

Olipa kerran Murjat (nimi muutettu). Murjat oli kovan luokan metatyöntekijä. Uuttera kaikenhoitaja. Perheensä tehtävälistan vartija.

Murjat oli esimerkiksi ylivoimainen välikausivaatteiden valitsija. Hänen käsistään yksikään lapsi ei koskaan lähtenyt vesipilariarvoltaan heikoissa haalareissa päivähoitoon.

Murjat tiesi, kuinka homma hoidetaan. Ja kuinka se hoidetaan oikein.

Murjat osasi paljon muutakin. Oli listalla sitten kaverisynttäreiden lahja, vasu-keskustelun varaaminen tai harrastuksen valinta, Murjat tiesi, kuinka homma hoidetaan. Ja kuinka se hoidetaan oikein.

Murjatin tehtäviin kun ei kuulunut vain tehdä asioita muiden puolesta. Hän myös tiesi muiden puolesta, mikä heille on parasta. Ja vieläpä heiltä kysymättä!

Murjatin kaikenhoitohanskat olivat valtavat.

Kunnes eräänä päivänä Murjat sai tarpeekseen. Hän oli jo vuosia mutissut itsekseen: ”Joku muukin voisi edes joskus jotain, eikä aina vain minä.” Nyt hän oli päättänyt ottaa loparit.

Suurieleisesti hän löi hanskansa tiskiin.

Nyt hän oli päättänyt ottaa loparit.

Perhe katsoi Murjatia ymmällään. Eivät he olleet Murjatia palkanneet tekemään kaikkea. Eikä asian niin tarvinnut olla. Hoidetaan hommat jatkossa yhdessä.

Murjat silmäili perhettään epäuskoisena. Ilahtuneenakin, jännittyneenä. Mitähän tästä seuraisi?

Alkoi tapahtua kummia. Eteiseen ilmestyi sopivan kokoisia kurahousuja niiden pyllystä jo kinnaavien tilalle, päivähoidon työntekijöiden joululahjat sujahtivat pusseihinsa, hammaslääkäriajat tulivat varatuiksi.

Ja täysin ilman Murjatia.

Muutoksia alkoi tapahtua Murjatissa itsessäänkin. Hän alkoi huomata, että oli ylihoitanut asioita. Sellaisiakin, jotka eivät hänelle kuuluneet.

Murjat alkoi olettaa vähemmän ja kuunnella tarkemmin. Varsinkin lapsiaan. Hän ei enää kieltänyt asioita tavan takia tai suoranaisesta pelosta, että nämä vallan humaltuisivat kaikenlaisista vapauksista.

Kaksivuotias sai ottaa kauppareissulle mukaan vispilän. Ekaluokkalainen sai jäädä itsekseen kotiin kauppareissun ajaksi, koska oli siihen valmis.

Kaikkien elämä helpottui. Hurjin muutos nähtiin kuitenkin eräänä sunnuntaina, kun Murjat hillitsi itsensä eikä mennyt neuvomaan lapsilleen, kuinka muovailuvahalla leikitään oikein. Lapset tekivät ison ruskean muovailuvahamöhkäleen rauhassa ja leikkivät sillä tunteja.

Kaksivuotias sai ottaa kauppareissulle mukaan vispilän.

Murjatilla on uusi mantra. Aina kun hanskat alkavat painaa, hän hyrisee itsekseen: ”Voisinko antaa jonkun muunkin välillä...”

Marjut Ollila on 3- ja 7-vuotiaiden lasten sekä kuukauden ikäisen vauvan äiti ja suosittu sormiruokabloggaaja, joka nauraa äänekkäimmin omille vitseilleen ja rakastaa rentoutta ja lapsentahtisuutta.

Vierailija

Kolumni: Kun löin kaikenhoitohanskat tiskiin

Miimiimiimiimii kirjoitti: Jc kirjoitti: Hyvä, että joillakin toimii. Vuosi sitten päätin etten tee enää kaikkea. Nyt olen vaan hitaasti katsonut kun kodin kaaos kasvaa ja kotona olo jo ällöttää. Jonkun pitäisi tehdä. Eikä vaihtoehtoja näköjään ole. Luulen, että silloin sitä määrätynlaista kaaosta täytyy opetella sietämään, koska muuta perhettä ei välttämättä häiritse samat asiat, jotka itseä häiritsee. Meillä muun perheen sotkun sietokyky on korkeampia, kun mulla. Herttaista ajatella, että...
Lue kommentti
Vierailija

Kolumni: Kun löin kaikenhoitohanskat tiskiin

Miimiimiimiimii kirjoitti: Jc kirjoitti: Hyvä, että joillakin toimii. Vuosi sitten päätin etten tee enää kaikkea. Nyt olen vaan hitaasti katsonut kun kodin kaaos kasvaa ja kotona olo jo ällöttää. Jonkun pitäisi tehdä. Eikä vaihtoehtoja näköjään ole. Luulen, että silloin sitä määrätynlaista kaaosta täytyy opetella sietämään, koska muuta perhettä ei välttämättä häiritse samat asiat, jotka itseä häiritsee. Meillä muun perheen sotkun sietokyky on korkeampia, kun mulla. Joillakin ihmisillä se...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Helsinkiläisen Arposen perheeseen kuuluu kolme lasta. Kuvassa 7-vuotias Runo. Kuva: Anna Huovinen
Helsinkiläisen Arposen perheeseen kuuluu kolme lasta. Kuvassa 7-vuotias Runo. Kuva: Anna Huovinen

Bloggari Tiina Arponen vinkkaa maistuvat herkut leppoisiin kesäpäiviin. 

Pidät käsitöihin keskittyvää Muita ihania -blogia. Millainen ruuanlaittaja olet?

”Teen melko tavallisia arkiruokia. Suurin toiveeni on, että tekemäni ruoka maistuisi kaikille kolmelle lapselleni. Joskus innostun kokkaamaan pitkän kaavan mukaan. Silloin leivon sämpylöitä ja valmistan pihvit sekä salaatit itse alusta alkaen. Sanoisin, että olen hyvä ruuanlaittaja, mutta en aina erityisen innostunut, joten kalapuikot ovat välillä ihan ok.”

Grillikausi on alkanut. Mitkä ovat teidän perheenne kesäsuosikkeja?

”Makkara ja maissi tietysti ovat lasten lemppareita. Itse tykkään valmistaa siihen seuraksi jotain hyvää lihaa, ananasta, sieniä sekä muhkean salaatin. Kun pöydässä on paljon kaikkea, ollaan täydellisen grilliaterian ytimessä.”

Asutte kerrostalossa, jonka sisäpihalta löytyy asukkaiden yhteinen grillipaikka. Mitä siellä yleensä valmistuu? 

”Kesäisin grillaamme pihallamme harva se ilta. Useimmiten paistamme makkaraa, hodareita ja erilaisia vartaita, mutta viime kesänä innostuimme myös pyöräyttämään pizzoja naapureiden kanssa.”

Grillatut maissit

Kuva: Anna Huovinen
Kuva: Anna Huovinen

Maissi on kesäpöydän klassikko. Kokeile maustaa maissi majoneesilla, ja saat siihen uutta twistiä. Ohjeen löydät täältä.

Tortillaveneet

Kuva: Anna Huovinen
Kuva: Anna Huovinen

Tortillaveneistä saat helposti varioitua kasvis- ja lihaversion. Tästä löydät ohjeen hauskoihin kesäherkkuihin.

Jäätelö ja paahdetut mansikat

Kuva: Anna Huovinen
Kuva: Anna Huovinen

Helppo herkku syntyy ilman jäätelökonetta. Voit tarjoilla jäätelön lisukkeena mansikoita, mutta myös muut marjat käyvät. Kurkkaa resepti täältä!

Juttu on julkaistu kesäkuun Meidän Perheessä.

Mökkiolosuhteet tekevät immuunipuolustusjärjestelmälle hyvää.

Tampereen yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan jo kahden viikon altistus erilaisille maaperästä löytyville mikrobeille voi parantaa ihmisen vastustuskykyä. Kun keho saa torjuttavakseen monipuolisesti luonnon tavallisia ja vaarattomia bakteereja, se pysyy ikään kuin hereillä ja osaa erottaa ihmiselle oikeasti haitalliset bakteerit. 

– Jos elimistö ei saa riittävästi mikrobialtistusta, immuunipuolustusjärjestelmän kyky kontrolloida ylilyöntejä heikkenee, Tampereen yliopiston professori Heikki Hyöty kertoo. 

Esimerkiksi kaupungissa asuva lapsi ei välttämättä altistu arjessa riittävästi luonnon omille bakteereille, jolloin seurauksena voi olla erilaisia allergioita tai  suolistosairauksia.

Tutkimuksessa koehenkilöiden käsiin hierottiin päivittäin metsäisiä maa-aineksia.

Tutkimuksessa oli mukana kaupungissa asuvia koehenkilöitä, joiden käsiin hierottiin päivittäin metsäisiä maa-aineita. Sen jälkeen kädet pestiin vain vedellä. Tutkimuksessa selvisi, että kahden viikon jakson jälkeen koehenkilöiden mikrobisto oli monipuolisempi kuin ennen testiä.

Jo aiemmin on ollut tiedossa, että maaseutumaisessa ympäristössä asuvilla lapsilla on vähemmän atooppista ihottumaa kuin kaupunkilaislapsilla. Hyviä bakteereja ja mikrobeja löytyy erityisesti metsästä.

Joten kesän mökkireissulla voi relata rauhassa: jos lapsi möyrii mullassa eikä pese heti perään käsiään, se on ihan okei. Hän kasvattaa huomaamattaan vastustuskykyään.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.