Tassuttelu-unikoulun ansiosta Matleenan yöheräily loppui muutamassa viikossa. Helille ja Anterolle oli tärkeää, että lapsen pystyi opettamaan nukahtamaan lempeästi.

Tätä aamua Heli ja Antero ovat odottaneet: Matleena-vauva on nukkunut ensimmäisen kokonaisen yönsä yhdeksään kuukauteen.

– Ei olisi uskonut, että tämä päivä vihdoin koittaa. Heräsimme aamulla siihen, että lapsi leikki itsekseen sängyssä, Heli sanoo.

Matleena oli heräillyt öisin tiuhaan syntymästään lähtien. Vielä yhdeksänkuisena hän heräili kahden tunnin välein. Hän nukahti illalla imiessään rintaa eikä osannut yöllä herätessään hakeutua uneen muuten kuin rinta suussa. Tuntikausien itkuja se ei tarkoittanut, mutta katkonaiset unet alkoivat viedä Heliltä voimia.

Neuvolasta vanhemmat kuulivat Helsingin kaupungin järjestämästä uniohjausryhmästä. Heli ja Antero ilmoittautuivat mukaan. Jospa heilläkin vihdoin alettaisiin nukkua paremmin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nukahtamista voi harjoitella

Lastenneurologian erikoislääkäri Outi Saarenpää-Heikkilä on työssään huomannut, että vanhemmat suhtautuvat lapsen unen ohjaamiseen usein turhan varovasti. Nukkuminen on taito siinä missä puhuminen, syöminen ja esimerkiksi potalla käyminen – kaikkia niitä voi harjoitella. On lapsen etu, että hän oppii vauvana nukkumaan.

– Riittävällä unella on hirvittävän suuri merkitys siihen, miten ihminen toimii päivällä ja miten hän esimerkiksi oppii. Uni vaikuttaa niin lapsen psyykkiseen kuin fyysiseenkin kehitykseen.

Saarenpää-Heikkilä hoitaa huonosti nukkuvia vauvoja Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa. Hän kohtaa vanhempia, joiden vauva on nukkunut huonosti jo pitkään, esimerkiksi vuoden, ja unenpuutteesta on ehtinyt tulla iso ongelma koko perheelle. Lääkäri voi auttaa, mutta jo aiemmin olisi ollut mahdollista vaikuttaa vauvan uneen esimerkiksi pyytämällä apua neuvolasta.

Vauvan unipulmien kanssa ei kannata missään tapauksessa jäädä yksin, korostaa lapsiperheiden sosiaaliohjaaja Minna Kallio Helsingin kaupungilta.

– Muutos on mahdollinen, vaikka tilanne tuntuisi mahdottomalta.

Tassuttelu on lempeä menetelmä

Kallio vetää uniohjausryhmiä, joissa vanhempia opetetaan ohjaamaan vauvansa unta. Ryhmissä 6–12-kuisten vauvojen vanhemmat saavat ohjausta ja vertaistukea, ja tarvittaessa ohjaajat tulevat perheen kotiin auttamaan uusien unirutiinien opettelussa.

Heli ja Antero oppivat ensimmäisenä havahduttavan asian: Jos vauva on Matleenan tapaan tottunut nukahtamaan rinnalle, hän kuvittelee, että uni tulee rinnasta. Yöllä herätessään vauva vaatii rintaa, jotta nukahtaisi uudestaan. Tätä uniassosiaatiota on kuitenkin mahdollista muuttaa.

Vauvan unisykli muodostuu 50 minuuttia kestävästä syvästä unesta ja 10 minuutin kevyestä univaiheesta, jolloin lapsi saattaa havahtua hereille. Jos tilanne on havahtumishetkellä samankaltainen kuin vauvan mennessä nukkumaan, hän saattaa saada toisesta unisyklistä kiinni itsekseen. Tämän Heli ja Antero voisivat opettaa Matleenalle menetelmällä, jota kutsutaan tassutteluksi.

Heli ja Antero helpottuivat ajatuksesta, että lasta voisi opettaa nukahtamaan lempeästi. Minna Kallio kertoo, että monilla vanhemmilla on uniohjauksesta ennakkoluulo, että vauva pitää jättää yksin itkemään. Tassuttelunkin aikana vauva saattaa itkeä mutta se johtuu siitä, että vauva vasta totuttelee muutokseen.

– Vauva ei osaa sanoa, että aikaisempi rutiini oli kivempi ja tämä on tyhmä juttu. Vauvalla ei kuitenkaan ole hätää, ja hänellä on aikuinen koko ajan tukenaan. Toistojen kautta vauva saa kokemuksen, että uusi rutiini on ihan hyvä.

Sopiva ajankohta aloittaa vauva unen ohjaaminen on, kun vauva on puolivuotias.

Aina samalla tavalla sänkyyn

Ennen tassuttelun aloittamista Heli ja Antero kävivät uniohjausryhmänsä ohjaajan kanssa läpi perheen rutiinit ja rytmit: milloin Matleena herää ja syö ja mitä iltatoimiin kuuluu. Joskus vauvan unta auttaa jo rutiinien ja rytmin muokkaaminen.

– Iltapala, iltapesu, hampaidenpesu ja yöpuvun vaihtaminen tehdään aina samassa järjestyksessä. Sen jälkeen unilaulu tai satu, pusu ja sänkyyn. Samanlaisina toistuvat illat valmistavat lasta nukkumaan menoon, Kallio kertoo.

Televisiota kannattaa hiljentää ja valoja himmentää. Nämä ovat vauvalle merkkejä päivän vaihtumisesta yöksi. Kallio myös kehottaa syöttämään vauvan eri huoneessa kuin missä tämä nukkuu.

Jos vain mahdollista, jonkun muun kuin äidin kannattaa tehdä uniohjaus. Jos kumppania ei ole, mummin tai kummin apua kannattaa pyytää.

– Lapsi rauhoittuu helpommin, kun äidinmaito ei tuoksu nenässä. Rauhallinen lapsi pystyy nukahtamaan, rauhaton ei, Kallio vertaa.

Suositus on, että kolme ensimmäistä yötä nukutuksen hoitaa sama henkilö. Perhepedissä nukkuvalle vauvalle tämä merkitsee usein omaan sänkyyn siirtymistä.

Matleenan kanssa tassuttelun aloitti Antero, ja Heli siirtyi ensimmäisiksi öiksi nukkumaan rivitalokodin alakertaan.

Vanhemman kosketus rauhoittaa

Ensimmäisenä iltana Heli syötti Matleenan sängyn sijaan sohvalla. Hän ei antanut Matleenan nukahtaa rinnalle, vaan Antero vei vauvan hereillä olevana omaan sänkyyn ja aloitti tassuttelun.

Tassuttelulla rauhoittelu tapahtuu joko sängyssä laittamalla käsi tukevasti lapsen päälle tai poskelle. Jos lapsi itkee eikä meinaa rauhoittua, hänet voi nostaa syliin ja silittää pitkin, vahvoin vedoin niskasta pyllyyn. Vahvoin vedoin siksi, että herkkä hipsutus toimisi päinvastoin ja herättelisi vauvan.

Ensimmäisenä iltana Matleenan rauhoittuminen kesti, ja Heli otti Anterolta kopin, mutta seuraavat yöt olivat jo isän heiniä. Aluksi Matleenan rauhoittaminen kesti 45 minuuttia, sitten 20 minuuttia, ja kun tyttö oli tosi väsynyt, enää kymmenen minuuttia.

– Yllättävän helposti tilanne lähti parempaan suuntaan, Antero sanoo.

Kun Matleena heräsi yöllä eikä enää päässyt nukahtamaan rinnalle, Heli tai Antero tassutteli sitkeästi. Kun Matleena alkoi rauhoittua ja enää vain nyyhkytti, hänet laskettiin sänkyyn ja jompikumpi vanhempi tassutteli häntä, kunnes itku loppui. Itkun loputtua Heli ja Antero tiesivät ottaa käden pois, jotta siitä ei tulisi seuraavaa uniassosiaatiota.

Toisella viikolla Matleenan öihin tuli takapakkia, ja heräily ja itku jatkuivat, vaikka vanhemmat toimivat säännönmukaisesti. Kolmannella viikolla Matleena nukahti välillä jo itsekseen sänkyyn. Ja nukkui sen kuuluisan kokonaisen yön.

Heti ei ole syytä hyssytellä

Joillakin vauvoilla yöllä syöminen ja itkeminen loppuvat lähes yhdeltä istumalta, joillakin se voi viedä viikkoja. Kaikki vauvat eivät myöskään kaipaa vanhemman silittelyä, vaan omaa rauhaa. Lapsen temperamentista riippuu, kuinka hyvin hän sietää muutoksia ja missä ajassa uniassosiaatio muuttuu.

Tassuttelu vaatii lukuisia toistoja. Helin suurin oivallus oli, että hän oli aiemmin reagoinut liian herkästi Matleenan pieneenkin havahtumiseen.

– Olin ajatellut, että toimin vauvan parhaaksi, kun menen heti hyssyttelemään ja paijaamaan. Uniryhmässä ymmärsin, että vauva oppii itsekin pääsemään uneen uudelleen.

Jos vauva kevyen unen vaiheessa äännähtelee tai hyörii sängyssään, hän ei tarvitse vanhempaa luokseen. Vasta itkuun tarvitsee vastata. Silloinkaan apuun ei pidä juosta, vaan sängyn viereen kävellään rauhallisesti. Omalla rauhallisuudellaan aikuinen viestii, että kaikki on hyvin.

Heli myös totesi, että oli puuttunut herkästi tilanteisiin, joita Antero oli ollut hoitamassa.

– Antero pärjäsi hyvin, ja tassuttelu lisäsi hänen itsevarmuuttaan vauvanhoidossa. On hienoa, että on toinenkin turvallinen aikuinen, joka ottaa itkut vastaan.

Anteroa puolestaan on helpottanut tieto, mihin hän voi vaikuttaa ja mihin ei. Esimerkiksi aamuviideltä vauvalla alkaa erittyä kasvuhormonia, minkä vuoksi hän heräilee.

– Sellaista fysiologista faktaa ei pysty muuttamaan. Suuntaan siis energiani asioihin, joihin voin vaikuttaa.

Tassuttelu vaatii lukuisia toistoja. Helin suurin oivallus oli, että hän oli aiemmin reagoinut liian herkästi Matleenan pieneenkin havahtumiseen.

Tarvitseeko yöllä syödä?

Sopiva ajankohta aloittaa vauvan unen ohjaaminen on, kun vauva on puolivuotias. Sitä nuoremman lapsen aivot eivät ole tämänkaltaiseen oppimiseen vielä valmiit.

Yöimetystä ei tarvitsee tassuttelun takia lopettaa, kunhan muistaa havahduttaa vauvan syömisen jälkeen. Paremminkin viesti on muuttaa imetys lapsentahtisesta aikuisentahtiseksi.

– Puolivuotiaalla ei ole ravitsemuksellista tarvetta syödä yöllä, joten yösyöttämisen voi toisaalta myös lopettaakin hyvällä omallatunnolla, toteaa lastenneurologian erikoislääkäri Saarenpää-Heikkilä.

Hän näkee työssään, että äideistä voi tuntua vaikealta vähentää imetystä, jos lapsentahtisuus on itselle tärkeä arvo.

– Moni tietää, että lapsen olisi hyväksi nukkua heräilemättä mutta kokee olevansa puun ja kuoren välissä: valitako uni vai imetys?

Pienen vauvan elämässä uni ja ruokailu vuorottelevat ja varmistavat kehityksen, mutta vauvan kasvaessa Saarenpää-Heikkilä rohkaisee valitsemaan kultaisen keskitien.

– Niin hyvä asia kuin imetys onkin, se on vain yksi asia vauvan elämässä.

Yöimetyksen pois jättäminen saattaa auttaa etenkin niitä vauvoja, jotka eivät säännöllisestä unihoidosta huolimatta totu muutokseen.

Sosiaaliohjaaja Minna Kallio kertoo, että vauvan heräämisten kesto vähenee tassuttelun ansiosta yleensä kolmessa yössä. Jos vauva on herännyt kuusi kertaa kahden tunnin välein, seuraavana yönä hän herää ehkä viisi kertaa. Jos taas hereillä olot ovat kestäneet tunnin, ne lyhenevät 45 minuuttiin.

Edistyminen on harvoin tasaista, ja välillä vauva saattaa palata hetkeksi lähtöviivalle. Esimerkiksi hampaiden tulo, liikkumaan opettelu, kasvukausi, kipeänä oleminen tai vaikkapa lomamatka saattavat sekoittaa vauvan rytmiä.

Ihan ensin unta itselle

Sosiaaliohjaaja Minna Kallio muistuttaa vauvansa unta pohtivia vanhempia siitä, että ennen vauvan unen ohjaamista kannattaa vahvistaa omia voimavaroja.

– Jos omat voimat ovat todella loppu, uniohjausta ei kannata aloittaa, sillä se vie alussa voimia. Aikuisen olisi tärkeää pysyä rauhallisena, ja harva kykenee siihen umpiväsyneenä.

Jos vanhempia on kaksi, voisivatko he nukkua vuorotellen, Kallio ehdottaa. Tai pystyisikö toinen nukkumaan eri huoneessa tai menemään yöksi kaverin luokse? Korvatulpat tai vastamelukuulokkeet voivat auttaa nukkumaan itkun aikana, kun on toisen vanhemman vuoro hoitaa vauvaa.

Lastenneurologian erikoislääkäri Outi Saarenpää-Heikkilä korostaa, että rikkonaisiin öihin kannattaa hakea apua ennen kuin vanhemmat uupuvat unenpuutteesta. Hänen mielestään vanhempien ei kannata mennä aina ”täysin vauva edellä”, ellei vauvalla ole todellinen hätä.

– Valvotut yöt vaikuttavat paitsi omaan jaksamiseen, myös parisuhteeseen. Vanhempien yhdessä olemisen vaalimiselle olisi hyvä jäädä voimia.

Saarenpää-Heikkilä on nähnyt vastaanotollaan huonosti nukuttujen öiden raskaat seuraukset: avioeroja ja vanhempia, jotka ovat menettäneet omat unenlahjansa. Siksi vanhempien ei hänestä aina kannata mennä ”täysin vauva edellä”, ellei vauvalla ole todellinen hätä.

Lisää virtaa päiviin

Helillä ja Anterolla on jäljellä vielä viimeinen uniryhmän kolmesta tapaamisesta. Heli toteaa, että muiden vanhempien vertaistuesta on ollut suuri apu.

– Huomasimme, ettemme ole yksin. Muiden kertomukset toivat uskoa, että tästä selvitään. On ollut kiva huomata, että vaikka kaikki lapset ovat erilaisia, on olemassa tietty logiikka ja perussäännöt, jotka pätevät jokaiseen.

Tämän arvon tietää myös uniryhmiä vetävä Kallio.

– Kun uniohjausryhmässä mies sanoo miehelle, että tiedän, että tämä toimii, se toimii. Edes ohjaaja ei voi sitä samalla painoarvolla sanoa.

Matleena nukkuu nykyään hyvin, ja Heli tuntee palautuneensa ja saaneensa voimiaan takaisin. Yöheräilyjen jääminen pois on tehnyt Matleenallekin hyvää: päivissä on vähemmän kitinää. Myös päiväunet ovat parantuneet, eikä Matleenaa tarvitse enää vähän väliä hyssytellä. Seuraava askel on lyhentää toisia päiväunia.

– Näin unta saadaan riittämään pidemmälle aamuun. Ehkä jossain vaiheessa voimme jättää toiset päiväunet pois, Heli suunnittelee.

Pieni miinuspuoli on, että nukuttuaan kokonaisen yön Matleena herää aamuisin jo puoli viideltä tai puoli kuudelta. Joidenkin lasten rytmiä uniohjaus aikaistaa.

Mutta ei se mitään, ajattelevat Heli ja Antero. Hyvien öiden ansiosta päivät jaksaa uudella tavalla.

Heli ja Antero osallistuivat Helsingin kaupungin lapsiperheiden sosiaaliohjauksen uniohjausryhmään, josta voi kysyä lisätietoja Helsingin kaupungin neuvoloista.

Jos univelkaa kertyy

  • Tee nukkumisesta prioriteetti. Anna kotitöiden olla, päikkärit ovat kaikkien perheenjäsenten mielenterveyden kannalta olennaisemmat.
  • Luo iltarutiinit myös itsellesi. Mikä auttaisi rauhoittumaan, mistä et ainakaan halua luopua, vaikka pitääkin hoitaa vauvaa? Oma juttu voi olla esimerkiksi suihku yksin, kuppi teetä tai jakso omaa lempisarjaa.
  • Kirjaa ylös asiat, joita toivot puolisoltasi: mikä sinua auttaisi? Keskustelkaa siitä, millaista tukea kaipaatte toisiltanne öihin ja mikä tilanteessa mietityttää tai huolestuttaa.
  • Yritä pitää kirjaa yöheräämisistä viikon ajan. Näytä muistiinpanot neuvolassa. Unipäiväkirja voi konkretisoida sitä, mistä valvomisessa on oikeasti kyse.

Asiantuntijana psykologi Leea Mattila.

Lue lisää vauva.fi/vauvakurssi.

Kuvat
Milka Alanen