Varsinkin perheille kaupungissa on paljon jännittävää nähtävää ja koettavaa.

Tallinna on paljon muutakin kuin vanhan kaupungin kävelykatu ja Viru-hotellin vieressä oleva ostoskeskus.

Meidän Perhe halusi kerätä lukijoilleen viisi parasta perhenähtävyyttä, viisi parasta perheen shoppailupaikkaa ja viisi parasta perheravintolaa. Kohteet valitsi Tallinnan läpikotaisin tunteva myyntipäällikkö Peep Siinmaa Eckerö Linesilta. Ota lista talteen ja nauti Tallinnasta entistä monipuolisemmin. Kohteista löytyy enemmän linkkien takaa.

Viisi parasta perhenähtävyyttä: 

1) Museo Miia-Milla-Manda on ihastuttava paikka 3-11-vuotiaille ja kaikille lapsenmielisille. Sieltä löytyy jännittäviä leikkihuoneita, askartelumahdollisuuksia ja satuelämyksiä leikin ohessa.

2) Tallinnan linnamuurin Kiek in de Kök -tornissa on museo, joka esittelee Tallinnaa historiallisesta ajasta tulevaisuuteen jännittävän aikajunan avulla. Pieniä poikia saattavat viehättää myös maanalaiset luolat ja kaupungin vanhat puolustusjärjestelmät. 

3) Lastemuuseum on paikka, jossa on esillä leluja keskiajalta nykypäivään. Hienoja ovat varsinkin vanhat nuket. Moni pikkuäiti voisi olla niistä innoissaan. Esittelyteksteissä on ajateltu eri ikäisiä kävijjöitä. Yksi teksteistä on lapsille, yksi nuorille ja yksi aikuisille.

4) Ahhaa-tiedekeskus on uusi keskus Vapauden aukion alla. Siellä voi tutustua tieteeseen ja teknologiaan leikkimielisesti, itse kokeilemalla ja havaitsemalla.

5) Eesti Ajaloomuuseum – historiallinen museo, jossa on esillä kiinnostavia tarinoita virolaisten historiasta  11 000 vuoden ajalta. Museossa on myös interaktiivinen näyttely, jossa voi vaikkapa kokeilla ajassa matkustamista.

 Viisi parasta perheen ostopaikkaa:

1) Poikien ja Tyttöjen kauppa (Poiste ja tüdrukute kauplus) – vanhassa kaupungissa Müürivahe-kadulla. Sieltä löytyy pääasiassa käsitöitä.

2) Eesti Esindus Tallinnas – Käsityölaispaja, johon eri käsityölaiset tuovat omia tuotteitaan.

3) Laste Maailm – leluja ja vaatteita lapsille.

4) Tallinna Kaubamaja – Tavaratalo, joka löytyy Viru-keskuksesta. Sieltä löytyy runsaasti leluja ja vaatteita lapsille.

5) Rocca al Mare -kauppakeskuksessa on monia kauppoja, joissa myydään lasten ja vauvojen vaatteita, lasten rattaita ja leluja.

Neljä parasta perheen ruokapaikkaa:

1) F-Hoone ravintolassa on edulliset hinnat ja monipuolinen valikoima pikkupurtavasta isompaan salaattiin tai pastaan. Esimerkiksi lasten kanakermapasta maksaa 2.40 euroa.

2) Sfäär ravintolasta löytyy valikoimaa aamiaisesta isoon ateriaan. Esimerkiksi lasten juustokastikepasta maksaa kolme euroa.

3) Mack Barbequessa  herkutellaan amerikkalaiseen malliin, on ribbsejä ja purilaisia. Lasten ateria maksaa 2.90.

4) Stockmannin tavaratalon viidennessä kerroksessa on mukava ravintola ja kahvila, jossa löytyy kaikille jotakin suuhunpantavaa.

 

Juttua muokattu 19.12.2017: kuva vaihdettu ja linkit korjattu.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Perintösohvalla. Sisarukset Oiva, Taito ja Tilda ovat tottuneet viettämään paljon aikaa yhdessä. Tuvan sohvalle kokoonnutaan pelaamaan ja katsomaan telkkaria. Antin äidiltä saadulle sohvalle mahtuvat myös bedlingtoninterrierit Armas ja Hellä. Kuva: Juha Salminen
Perintösohvalla. Sisarukset Oiva, Taito ja Tilda ovat tottuneet viettämään paljon aikaa yhdessä. Tuvan sohvalle kokoonnutaan pelaamaan ja katsomaan telkkaria. Antin äidiltä saadulle sohvalle mahtuvat myös bedlingtoninterrierit Armas ja Hellä. Kuva: Juha Salminen

Johannan ja Antin perhe asuu kaukana katuvaloista pienessä hirsitalossa, jossa eletään tiiviisti lähekkäin. Pihalla on tilaa sekä lapsille että lampaille.

Miten päädyitte asumaan pieneen kylään?

Johanna: Tämä on ensimmäinen omistusasuntomme. Meillä oli molemmilla oma yritys ja etsimme kotia, jonka läheltä löytyisi edullista työtilaa.

Antti: Sukuani on asunut täällä päin, ja isälläni on mökki lähellä. Kun isäni kertoi, että täältä on tulossa talo myyntiin, päätimme lähteä katsomaan sitä. Ostopäätös oli hetken mielijohde. Talo oli ollut kesämökkinä viimeiset parikymmentä vuotta, ja se oli tosi huonossa kunnossa. Piha oli yhtä viidakkoa. Taloa ei edes näkynyt viereiselle tielle.

 

Eläinrakas perhe hankki lampaita ja kanoja kolme vuotta sitten. Lampaat ovat perheen lemmikki- ja terapiaeläimiä. Johannan mielestä yksi parhaista asioista on istua kesällä pihakivellä ja rapsuttaa lampaita. Kuva: Juha Salminen
Eläinrakas perhe hankki lampaita ja kanoja kolme vuotta sitten. Lampaat ovat perheen lemmikki- ja terapiaeläimiä. Johannan mielestä yksi parhaista asioista on istua kesällä pihakivellä ja rapsuttaa lampaita. Kuva: Juha Salminen

 


Jaettu tila. Perheen nuorimmat sisarukset Tilda ja Taito jakavat yhteisen huoneen, joka on ennen toiminut olohuoneena ja vanhempien makuuhuoneena. Kuva: Juha Salminen

 


Tupakeittiön pöydän ääressä syödään, tehdään läksyt, leikitään, katsotaan telkkaria ja kootaan palapelejä. Keittiön katseenvangitsija on Johannan toivoma ruudullinen lattia, jonka 144 ruutua Antti teippasi ja maalasi itse. Kuva: Juha Salminen


Mihin ihastuitte huonokuntoisessa talossa?

Johanna: Minä ihastuin nykyisen lastenhuoneen tapettiin ja muovimaton alta löytyneeseen puulattiaan. Muuta ei tarvittu. Antti on myöhemmin ollut sitä mieltä, että asiaa olisi kannattanut harkita tarkemmin, mutta olimme silloin nuoria ja pöljiä. Hetken ajatus kantoi pitkälle.

”Lähdimme soitellen sotaa, sillä emme olleet koskaan ennen remontoineet vanhaa taloa.”

Antti: Vesi piti kantaa sisään, eikä talossa ollut sisävessaa. Sulake paloi heti, jos lämmityspatterit ja kahvinkeitin olivat samaan aikaan päällä. Keittiön lattia oli romahtanut yhdestä nurkasta. Sain alkaa ensitöikseni tehdä lämmintä kuistia ja sisävessaa. Meitä ulkovessa ei olisi haitannut, mutta se kävi vanhempiemme luonnolle.

Johanna: Lähdimme soitellen sotaan, sillä emme olleet koskaan ennen remontoineet vanhaa taloa. Antti on onneksi puuseppä, ja hänen taitava isänsä on ollut isona apuna. Olemme etsineet tietoa perinnerakentamisesta kirjoista ja kyselleet ihmisten kokemuksia. Asioita olisi voinut tehdä toisinkin, mutta talo on ainakin vielä pystyssä.

Millaista on asua paikassa, joka kuhisee kesällä turisteja ja hiljenee talveksi?

Johanna: Nykyään nautin omasta rauhasta. Lähinaapurina meillä on yksi ympärivuotinen asukas. Muut ovat mökkiläisiä. Keskustaan on matkaa kuusi kilometriä, ja siellä ovat myös lähimmät katuvalot. Kotikylällä pitää liikkua talvisin otsalamput päässä.

Lapsilla ei ole kavereita ihan naapurissa, mutta toistaiseksi heillä on riittävästi seuraa toisistaan. Kun meillä käy ystäviä Helsingistä, heidän pitää saada heti radio ja telkkari päälle, koska meillä on liian hiljaista. Me taas nautimme hiljaisuudesta. Toisaalta taloon mahtuu huutoa ja kiljuntaa, kun ei tarvitse pelätä, että naapurit kuulevat.

Miten talo toimii lapsiperheen kotina?

Johanna: Talo on joustanut yllättävän hyvin perheen kasvaessa. Olemme muuttaneet ja vaihtaneet huoneita tarpeen mukaan. Tildan ja Taiton huone oli aluksi olohuone ja myöhemmin vanhempien makuuhuone. Oivalle rajasimme oman tilan lastenhuoneen viereiseen pieneen läpikulkutilaan. Oivaa ei häiritse, vaikka sisarukset kulkevat hänen huoneensa läpi. Lapset ovat niin tottuneita olemaan tiiviisti yhdessä ja jakamaan huoneen, että heillä on heti ikävä toisiaan, kun joku menee kaverin luokse yökylään.


Astia-aarteita. Kotiin on ostettu käytettyinä vain Oivan sänky ja salongin kirjahylly sekä pari uutta säilytyskalustetta. Muut esineet ovat tulleet jossain vastaan, saatu tai pelastettu roskalavalta. Kuva: Juha Salminen


Minkälaisia sisustajia olette?

Johanna: Emme kovin kummoisia. Meillä ei tarvitse olla samanlaista kuin muilla vaan sellaista, mikä näyttää meidän mielestämme kivalta. Vanhassa talossa hirret ovat vanhoja ja seinät vinoja. Lapsemme tykkäävät askarrella ja piirtää, ja heidän tuotoksiaan on paljon esillä. Pidämme siitä, että koti on käytännöllinen, ja käytämme sitä mitä on saatavilla. On meillä Ikean kuvasto, jota joskus selailen, mutta kun tarvitsemme jotain, käymme ensin etsimässä pihavarastosta. Kylällä on myös loistava kierrätyspiste.

Miten tavarat pysyvät teillä järjestyksessä?

Johanna: Kaikki perustuu siihen, että tavaraa on vain sen verran kuin kaappeihin mahtuu. Lasten syntymän myötä vannotimme sukulaisia, ettei meille hankita mitään turhia muovihärpäkkeitä. Ulkovarastossa säilytämme muun muassa huonekaluja. Käymme hakemassa sieltä pöydän tai tuolin, kun tarvitsemme jotain. Vien sinne aina osan lasten leluistakin, ja tuon mukanani vaihtureita. Silloin ne tuntuvat uusilta. Ei tarvitse olla jatkuvasti ostamassa uutta, kun osa tavaroista on välillä pois silmistä.


Lisää tilaa. Vanhemmat saivat oman makuuhuoneen talon laajennusosasta. Kodin tapetit ovat joko alkuperäisiä tai Johannan poistomyyntilöytöjä. Kuva: Juha Salminen

 


Matoilla on tarina. Tilda tykkää kodista, jossa on paljon itsetehtyjä juttuja. Kodin räsymatot ovat Johannan, hänen äitinsä ja mummunsa kutomia. Oivan huoneen räsymatto on kudottu vaarin vanhoista pussilakanoista. Kuva: Juha Salminen


Miten vietätte mieluiten aikaa kotona?

Johanna: Tykkään siitä, että tilaa on vähän ja olemme lähellä toisiamme. Talon koko ei ole ollut koskaan ongelma. Lisäosaakaan emme olisi välttämättä tarvinneet, mutta tuli ajatus, että jotain pitää rakentaa.

”Tarhapäivän jälkeen lapset kaipaavat läheisyyttä ja kantavat lelunsa tupaan.”

Keittiötupa on paikka, jossa oleskelemme ja puuhastelemme paljon yhdessä: syödään, tehdään läksyt, leikitään, katsotaan telkkaria ja kootaan palapelejä. Lapset kaipaavat tarhapäivän jälkeen läheisyyttä ja kantavat usein lelunsa tupaan.

Viikonloput vietämme kotihiirinä. Pizzaperjantaisin syömme itsetehtyä tai pakastepizzaa, mikä on lasten suosikki. Lauantaisin menemme ulkosaunaan, katsomme luonto-ohjelmia ja syömme jätskiä ja popcorneja.

 

Perhe

Johanna, 36, ja Antti Österman, 38, sekä lapset Oiva, 8, Tilda, 6, ja Taito, 4, asuvat Taivassalossa. Perheeseen kuuluu myös kaksi koiraa, kolme lammasta ja kuusi kanaa.

Johanna pyörittää omaa tekstiilialan

yritystään, Antti työskentelee puuvene-veistäjänä, merimiehenä ja lossinkuljettajana. Perheen koti on 1840-luvulla valmistunut 105-neliöinen hirsitalo, jonka laajennus

valmistui 2017.

– Aina on tilaa vielä yhdelle tai kahdelle, sanoo synttärisankarin äiti Annica.

Mikä ihana idea – noin mekin tehdään jatkossa.

Näin ajatteli porvoolainen Annica Lindén, kun hän luki viime syksynä Kodin Kuvalehden nettijutun jyväskyläläisestä äidistä, joka toivotti poikansa kuusivuotisjuhliin tervetulleeksi ilman synttärikutsuja jääneen lapsen.

Jos muutkin tekisivät noin, yksinäisiä lapsia ei kohta enää olisi, Annica mietti. Hän ehdotti tyttärelleen Fannylle, että toteutetaan sama idea helmikuussa, kun tämä täyttää kahdeksan.

– Arvasin kyllä, mitä Fanny vastaa ehdotukseen: Totta kai! Hän on sosiaalinen lapsi, joka ystävystyy helposti uusien kavereiden kanssa, ja oikeudenmukaisuus on hänelle tärkeää, Annica sanoo.

Niinpä hän kirjoitti tällä viikolla Facebookiin avoimen kutsun:

Annica uskoo, että ennestään tuntematon kaveri solahtaa juhlaporukkaan helposti, sillä luvassa on mukavaa ohjelmaa: pomppulinna ja askartelua ainakin.

– Olen itse tällainen askartelija, ja siksi meidän juhlissa on aina jotain askartelua. Viime vuonna koristelimme kangastusseilla pehmoavaimenperiä, tänä vuonna ehkä tuunaamme kukkia. Askartelupöydän ääressä ollaan kaikki ystäviä, vaikkei tunnettaisi ennestään.

Viime vuonna Fannyn synttäreillä oli merenneitoteema.
Viime vuonna Fannyn synttäreillä oli merenneitoteema.

Annica ajattelee, että ennestään tuntemattoman kaverin kutsuminen synttäreille on helppo tapa levittää hyvää mieltä. Juhlat järjestetään joka tapauksessa, joten yksi tai kaksi lautasta lisää pöytään ei tuo lisää vaivaa. Iloa siitä on toivottavasti vielä juhlapäivän jälkeenkin, jos vaikka juhlissa syttyisi uusi ystävyys.

Jos siis Porvoon seudulla on joku, joka haluaisi kovasti yksisarvisjuhliin, ota yhteyttä Annicaan.

Kutsukortti pienelle juhlijalle tulee postissa tuota pikaa, hän lupaa.