Lue 10 ajatuksia herättävää faktaa.

  1. Älä koskaan osta koiraa hetken mielijohteesta ja ensimmäisen näkemäsi lehti- tai netti-ilmoituksen perusteella. Erityistä varovaisuutta koiran taustojen suhteen on noudatettava, kun koira tulee perheeseen, jossa on pieniä lapsia. Koiran tulee olla ympäristöstä, jossa se on saanut oikeita virikkeitä jo kasvattajan luona ja sitä on sosiaalistettu, joten se omaa paremmat lähtökohdat kehittyä ympäristöön sopeutuvaksi yksilöksi. Varo siis pentutehtailijoita ja ulkomailta pentuja Suomeen tuottavia kaupustelijoita sekä pentujen salakuljettajia, jotka kaupustelevat eläimiä halvalla. Käy aina tutustumassa koiranpennun elinympäristöön, sen pentuesisaruksiin ja emään.
  2. Hanki koira ajankohtana, jolloin perheellä on koiranpennulle aikaa. Pentu tarvitsee ensimmäisen vuoden aikana runsaasti aikaa ja tilaisuuksia tutustuakseen erilaisiin ympäristöihin, ihmisiin ja eläimiin, paljon virikkeitä, tapakoulutusta leikin varjolla ja hoitotoimenpiteisiin totuttamista. Pennusta kasvatetaan tänä aikana sellainen kun sen halutaan aikuisena olevan.
  3. Koirarotujen kirjo on laaja, koirat eroavat paljon luonteidensa ja käyttötarkoituksensa osalta. Jokaisella perheellä on omat harrastukset ja rutiinit, joihin tulee löytää mahdollisimman sopiva rotu. Aktiivisille lenkkeilijöille aktiivisempi koira, rauhalliseen toimintaan ja oleiluun tottuneelle perheelle vähemmän aktiivinen koira. Jos perheen koiran on päätarkoitus olla vain lemmikki, eikä sitä käytetä mihinkään koiralle tarkoitettuun työhön, älä hanki silloin työkoiraa vaan selkeä seurakoira. Lapsiperheeseen sopivan koiran on oltava vahvahermoinen, melko rauhallinen ja ystävällinen. Liiallisesti puolustushalusta voi olla haittaa kohtuuttomasti kuin myös voimakkaasta saalistusvietistä. Koiran kokoa on myös mietittävä tarkkaan, kaikista suurin tai kaikista pienin koko ei ole välttämättä paras ratkaisu. Neuvoja rotuvalinnasta voi kysyä mm. Suomen Kennelliitto ry:stä p. 09 8873 0333. Tietoa eri roduista saa myös rotujärjestöistä tai rotua harrastavista yhdistyksistä, kirjoista ja internetistä.
  4. Älä koskaan hanki koiraa lapselle lahjaksi. Aikuinen on aina vastuussa koiran kasvatuksesta ja koko perheen on sitouduttava samoihin sääntöihin, jotta pennusta kehittyisi tasapainoinen aikuinen koira. Lapsella ei ole vielä sellaisia henkisiä ominaisuuksia, että lapsi voisi yksin vastata koiran hoidosta ja sen kehityksen muokkaamisesta.
  5. Opeta lapselle tärkeät säännöt käyttäytymisessä koiran kanssa: Koiraa ei saa koskaan häiritä kun se nukkuu ja koiran täytyy saada syödä rauhassa. Lapsi voi antaa ruuan aikuisen valvonnassa, pennulta on hyvä vaatia tällöin kontaktin ottamista, istumista, seisomista tai vain odottamista, kuitenkin jokin sille opetettu tehtävä, josta ruoka ansaitaan ja jonka lapsi antaa.
  6. Opeta lapsi leikkimään koiran kanssa oikein. Ei takaa-ajoleikkejä eikä liian stressaavia veto- ja pallon heittoleikkejä. Piilotus- ja piiloleikit ovat erinomaisia yhteisleikkejä koiran ja lapsen kanssa.
  7. Opeta lapsi lähestymään koiraa oikein. Pieni lapsi mielellään taputtaa koiraa pään päälle ja lähestyy kädet heiluen ja saattaa kirkua innostuksesta. Kaikki nämä ovat koiralle uhkaavia eleitä. Opeta lasta lähestymään koiraa rauhallisesti, aina edestäpäin, näyttämään ensin kämmen ja silittämään sen jälkeen leuan alta. Opeta lapselle myös se, ettei vieraita eikä irrallaan olevia koiria saa lähestyä.
  8. Vasta yli kymmenvuotias lapsi on tarpeeksi vanha ulkoiluttamaan koiraa yksin, tällöinkin vain jos koira on tarpeeksi pienikokoinen eikä sen ulkoilukäyttäytymisessä ole ongelmia. Arkaa koiraa ei lapsi saa ulkoiluttaa yksin ja toisiin koiriin vähänkään aggressiivisesti suhtautuvaa koiraa lapsi ei saa koskaan ulkoiluttaa yksin. Teini-ikäiset nuoret ovat usein jo tarpeeksi varttuneita ulkoiluttamaan koiraa ja tällainen tehtävä ja vastuun antaminen on hyväksi teini-ikäisen kehitykselle.
  9. Lapsi ei osaa tulkita koiran ele- ja äänikieltä oikein. Siksi on tärkeää, ettei lapsi ja koira ole koskaan yksin missään tilanteessa vaan aina valvotusti.
  10. Viimeisenä mutta ei vähäpätöisimpänä ohjenuorana: koira opettaa lapselle ja nuorelle vastuuta ja sosiaalisia taitoja enemmän kuin voisi luulla. Lapsen ja nuoren on helppo näyttää tunteitaan ja puhua koiralle. Aikuinen on kuitenkin esimerkki, joka näyttää kuinka koiran kanssa käyttäydytään, kuinka koiraa kohdellaan ja koulutetaan sekä kuinka ympärillä olevat otetaan huomioon koiran kanssa. Kaikki eivät rakasta koiria, se tulee hyväksyä. Ole esimerkillinen esimerkki vanhempana ja koiran omistajana.

Teksti ja kuvat: Nina Janger, perheenäiti, koirankouluttaja, koirankasvattaja ja ulkomuototuomari¨

Kuvissa partacollie ja australianterrieri. Rodut ovat ystävällisiä, aktiivisia ja iloisia, sopivat yleensä erinomaisesti lapsiperheen koiriksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Niki Strbian

Luot tulevaan vauvaasi tunnesuhteen jo raskausaikana vain ajattelemalla häntä. 

Positiivinen raskaustesti sysää liikkeelle käsittämättömän määrän muutoksia: Fyysiset muutokset näkyvät päällepäin, mutta niiden rinnalla myös raskaana olevan mieli alkaa myllertää.

Psyykkisistä muutoksista olennaisimpiin lukeutuu mielikuvaprosessi: raskaana oleva alkaa vähitellen ajatella vauvaa persoonana sekä kuvitella itseään juuri tämän vauvan vanhempana.

Raskauden alussa vauvaa saattaa vielä olla vaikeaa kuvitella, mutta vatsan kasvaessa vanhempien toiveet, odotukset, ristiriidat ja kohtuvauvan havainnointi elävöittävät ajatuksia. Onko vauva liikkuvainen vai rauhallinen? Millaista vauvalla on masussa juuri nyt? Saako hän puolisosi kauniit hiukset tai sinun temperamenttisi? Minkälainen tyyppi hänestä tulee?

Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, tuntuu hän syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Ollessani seitsemännellä raskausviikolla esikoisestani matkustin Yhdysvaltoihin. Palatessani halusin tulevalle vauvalleni konkreettisen muiston ensimmäisestä yhteisestä reissustamme. Koin oloni vähän pöhköksi, mutta samalla riemukkaaksi valitessani hänelle pehmolelua hyvin huolellisesti. Käsimatkatavaroissa käteni kulkeutui tämän tästä koskettamaan sitä. Kuvittelin vauvani nukkumaan se kainalossaan. Se oli ihanaa!

Haaveilu herättää tunteita ja raivaa vauvalle tilaa vanhemman mieleen, tehden vauvan kokemuksellisesti hieman todemmaksi – tunteet vauvaa kohtaan alkavat syttyä. Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, hän tuntuu syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Korostunut menettämisen pelko tai yllätysraskaus saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Yllätysraskaus, kuormittava elämäntilanne tai masennus ovat sellaisia tekijöitä, jolloin vauvan elävöittämiseen mieleen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Korostunut menettämisen pelkokin saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Kun eläydyt vauvan oloon, välität hänelle turvallista kiintymystä. Kohtuvauva saa mielikuvissa olla erillinen yksilö, jolla omia tarpeita, haluja ja toiveita. Tasapainoiset unelmat ja suunnitelmat edistävät tunnesuhdetta ja herättävät vanhemman herkkyyden lasta kohtaan. Siitä seuraa vauvan synnyttyä hyvää vuorovaikutusta.

Oma esikoisvauvani on jo 13-vuotias. Yhdysvalloista tuotu pehmo majailee hänen huoneessaan kuitenkin edelleen. Se lienee äidille tärkeämpi muisto kuin lapsi ymmärtääkään.

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.