Meidän Perheen toimitus ja lukijat vinkkaavat.

Kuvat: iStockphoto

  • A.A. Milne, Nalle Puh kirjat: Niissä on aina joku opetus tai tarinan tarkoitus. Aina kun olemme lukeneet Nalle Puh kirjan, käymme läpi että mikä oli opetus tai tarinan tarkoitus.
  • Aino Havukainen ja Sami Toivonen, Tatun ja Patun Suomi: Ellan (5.5) kirjasuosikki on tällä hetkellä Tatu ja Patu Suomi kirja. Siinä on paljon yksityiskohtia ja etsittäviä hahmoja.
  • Anette Langen, Felix-kirjat: Lastemme suosikkikirjoihin kuuluvat Felix-kirjat. Felix-pupun seikkailut ympäri maailmaa ja avaruudessakin kiinnostavat ja eivät varmasti vähitin kirjoihin kuuluvien oikeiden kirjeiden vuoksi. On aina jännää avata oikea kirjoitettu kirje ja lukea pupun seikkailuista ja pienestä ikävästä takaisin Sannansa luokse. Näitä kirjoja kuuntelevat lapsemme ovat 4- ja 7-vuotta.
  • Astrid Lindgren, Eemelin kootut metkut: Melkein viisivuotiaalle luettiin se tässä kevään ja alkukesän mittaan iltasatuina ja teki ihan hillittömän vaikutuksen! Osa sanoista tosin oli melko hankalia, lapsi kun ei ollut ikinä kuullut esimerkiksi sanaa "palttu".
  • Astrid Lindgren, Melukylän Lapset: Hauskoja seikkailuja maaseudulla. Lapset 6v 4v ja 1v
  • Astrid Lindgren, Peppi Pitkätossu: Itselläni ei ole lapsia, mutta minuun on lapsena suurimman vaikutuksen tehnyt ehdottomasti Peppi Pitkätossu, jolle vain taivas oli rajana (jos sekään).
  • Peppi Pitkätossut olivat tyttären ylivertainen suosikki pienenä. Hän samaistui vahvasti Pepin hahmoon ja varmasti rakensi isolta osin persoonallisuuttaan kirjoista saadulle pohjalle. Eipä siinä mitään, Pepin kaltainen tyttö ei ole huono asia lainkaan; suuri sydän ja paljon sisua antavat hyvät eväät elämään...
  • David McKee, Elmeri-norsu: 3-vuotiaan lapseni mielestä parhaita ovat David McKeen Elmeri-norsusta kertovat kirjat. Eikä ihme, onhan Elmeri suorastaan ihastuttavan värikäs norsu!
  • Debbie Gliori, Kulta pieni: Sitä on luettu etenkin lasten ollessa pienempiä. On vain tärkeää kerrata aina sitä, että lapsi on rakas ja tärkeä vaikka kiukuttelisikin. Suosittelen kaikille isoille ja pienille kiukkuilijoille!
  • Eric Hill, Puppe-kirjat: niitä luetaan päivittäin moneen kertaan..kurkistusluukut ovat hauskoja.
  • Hanhiemon satuaarre: Poika on neljä ja se kirja on luettu n. 10 kertaa läpi.. Siinä on tuttuja satuja mutta aika raakoja versioita. Esim. kolme pientä porsasta on paljon raaempi kuin toinen, jo tutuksi tullut versio. Poika vaan tykkää siitä kirjasta yli kaiken!
  • Hergé, Tintti-sarjakuvakirjat: olivat esikoisen lempilukemista. Niitä piti lukea ääneen vähän joka käänteessä, vauvaa imettäessäni tai ruokapöydässä. Pihalla poika oli Tinttinä seikkailemassa.
    Tintit ovat vielä tänä päivänäkin mielikuvitusta kiehtovia, niissä seikkaillaan ympäri maailmaa eksoottisissa kohtiessa, jopa Kuun pinnalla (paljon ennen kuin kuuhun oikeasti mentiin). Huumoria löytyy myös: kapteeni Haddock, Milou ja hassut poliisi-kaksoset.
  • Gunilla Bergström, Mikko Mallikas -sarja: oli aikoinaan poikani suosikkikirjat alle kouluikäisenä.
  • Jujja Wieslander, Mimmi lehmä ja varis: Ne ovat hauskoja, sopivan mittaisia tarinoita. Varis pessimistisyydellään valloittaa.
  • Laura Latvala, Pikku Marjan Eläinkirja: on toinen , joka on jo minunkin lapsuuden kirja ja siis nyt kolmannessa polvessa menossa ja aina yhtä ihana.
  • Pikku-Marjan eläinkirja jossa ihania perinteisiä jo aika vanhojakin lastenloruja! Lapset jotka n. 3 v. ja 6 v. tahtovat että tuota kirjaa luetaan nyt meillä yhä uudestaan ja uudestaan! Itsekin siinä palaa omaan ihanaan lapsuusaikaansa tuota kirjaa lukiessaan sillä niin paljon kirjassa on vanhoja tuttuja säkeitä ja riimejä! Aivan herttainen kirja ja samallahan lapset tutustuvat siinä kirjaimiin, aakkosiin eli nekin tulevat ko. kirjassa kivasti tutuksi!
  • Maikki Harjanne, Eläköön Minttu: 5-vuotiaalle pikkutytölle "ikätoverin" kasvusta ja kysymyksistä kertova kirja tarjoaa aina vaan houkuttavaa ja koukuttavaa lukemista. Aikuisen näkökulmasta kirjan kieli on hyvää, konstailematonta, lämmintä mutta ei lässytä. Ja huumoria riittää, niin pienelle kuin isollekin.
    Kolmen Minttu-tarinan kirjaa on luettu uudelleen ja uudelleen, ja tullaan lukemaan jatkossakin.
  • Maikki Harjanne, Mintun lääkärikirja: 5-vuotiaan tyttömme suosikkikirja on "Minttu lääkärissä". Sitä on lainattu kirjastosta ja luettu useaan kertaan ja aina uudestaan se tarttuu hänen käteensä hyllystä.
  • Maikki Harjanne, Minttu rakentaa majan: Minttu rakentaa kirjassa majaa toukalle ystävänsä Masan kanssa. Kuinka ollakaan Minttu lyö vasaralla sormeen ja tulee verta vuotava haava...
    tätä meillä luettaan päivästä toiseen aina vain uudestaa ja uudestaan. Parasta taitaa olla se kun minttu juoksee äidin luo ja äiti laittaa laastarin sormeen.. Laastari on hieno.
  • Marcus Pfister, Sateenkaarikala löytää kotiin: Lapsi haluaa kuunnella sadun aina yhä uudelleen. Hänen on aina tärkeä kuulla se, että sateenkaarikala lopussa löytää kotiin ja pääsee turvaan. Lapsi on 6v.
  • Mauri Kunnas ja Reijo Ikävalko, Hullunkurinen lintukirja: Lapsemme sai lyseisen kirja isomummiltansa. Isomummi oli lähettänyt postipaketin jossa oli perheseemme juuri syntyneelle vauvalle muutama vaate ja esikoisellemme (5v) tämä lintukirja. Pojan silmät sädehti jo autossa kun olimme matkalla autossa postista kotiin ku annoimme pojan avata se heti, ja siitä päivästä asti (josta on nyt jo pari kuukautta) olemme jokaikinen ilta lukeneet tätä yhtä ainutta satua pojan toiveesta. Ja jos joskus äidin tai isin silmäluomia painaa niin, että sanat menee sekaisin niin poikamme korjaa väärin sanomiset sillä osaa tekstiä ulkoa todella paljon :D mutta kyllä on kirjan lauseet äidillä ja isilläkin hyvin muistissa, mutta tätä kirjaa on kyllä ilo lukea sillä se on viihdyttävä myös aikuisille!
  • Mauri Kunnas, Hurjan Hauska Autokirja: ja siinä ehdoton Punahilkka satu. Poikani on 5v vanha ja ehdoton autofani kaikin puolin.
  • Mauri Kunnas: Koiramäki: Poikani 4 vuotta nauttii suuresti vanhan ajan tarinoista Koiramäessä. Hän myös eläytyy tarnoihin kovasti ja tykkää tehdä esimerkiksi käpyotuksia (nykyajan versio Koiramäen käpylehmistä). Hän myös näkee usein unia, esimerkiksi viime yönä unessa oli kirjasta tuttu leipähäkki. Koiramäki on kiehtovine kuvineen ja yksinkertaisine tarinoineen 4 vuotiaalle jo jotenkin ymmärrettävissä, mutta kuitenkin niin haastava, että asiat avautuvat pikku hiljaa mielen kehittyessä. Kirjassa riittää luettavaa varmasti vielä monta vuotta.
  • Mauri Kunnas, yökirja: hauska kuvitus. Rene 4vuotta
  • Miina ja Manu: Niissä on tavallisia tarinoita ihan arkipäiväisistä asioista mukavilla kuvituksilla höystettyinä. Luetaan aina uudestaan ja uudestaan.
  • Paul Roine, Suomen Kansan Suuri Satukirja: oli lastemme kestosuosikki. He ovat itse nyt pienten vanhempia, mutta kirjaa emme vielä lue heille. Pidän ikärajana 6-7 vuotta!
  •  Paulette Bourgeois –  Brenda Clark, Franklin: franklinin seikkailut ja tytöt on 3 ja 5 ja 6 ja 7.
  • Pekka Vuori, Romuluksen raketti ja pakettimatkat: Hilpeä kertomus eräästä lomamatkasta.
    Aapo 5 -v
  • Pirkko Koskimies, Pupu Tupuna: Meidän perheen lasten ja nyt jo lastenlasten ehdoton suosikki on ollut Pupu Tupuna kirjat jo vuodesta 1972. Ne on luettu satoja kertoja ja uusia on ostettu kuluneiden tilalle.
  • Richard Scarry, Iloinen autokirja: Poikani ehdoton suosikki on Richard Scarryn-Iloinen autokirja! Sitä on luettu niin monesti, että on jouduttu jo korjailemaan teipillä sivuja kasaan!
  • Meidän esikoinen (nyt 4v) ihastui vajaa 3-vuotiaana Richard Scarryn Iloiseen Autokirjaan ja sitä on luettu ahkeraan jo lähes 1,5v. Siitä löytyy aina uusia hauskoja juttuja.
  • Riikka Juvonen, Niilo, pieni joutsenen poika: Se on niin koskettava tarina ja se saa 4-vuotiaan pikkutytön miettimään aina tarinaa uudelleen siinä pieni joutsenen poika pitkästyy olemaan vanhempien luona ja veri vetää vesille ja tulee myrsky ja poikasen pelastaa isä joutsen sitten. Tarina päättyy onnellisesti kuitenkin.
  • Silja Sillanpää, Katti Matikainen: Meidän poikien 2 ja 4v ehdoton suosikki kirja oli pitkään Silja Sillanpään Katti Matikainen, jossa Matikainen ottaa selvää erilaisista asioista kuten miten lasia puhalleteen, millainen on matkustajalaiva tai mikä on suklaan salaisuus. Kirjan tarkkaa nimeä en taida edes tietää (ja nyt lasten nukkuessa en viitsi mennä lastenhuoneesta tarkistamaan). Kirjan innoittamina vierailimme kesällä kaivoksessa - kuten Katti Matikainen, sekä lasin puhallusta katsomassa. Kirjassa on sopivan pituisia tarinoita iltasaduiksi ja lapset tietävät, että kun lopussa Matikainen kirjoittaa kirjeen Mummulle, niin kohta satu loppuu ja aletaan nukkumaan. 4vuotias osaa jo hauskasti napata saduista myös "vitsejä"arkipäivän tilanteisiin ja meillä kuuluukin usein lausahdus "niin mummu sanoisi". Kannattaa tutustua!!!
  • Sinikka Nopola - Tiina Nopola, Risto Räppääjä: Isommalle(7v.) neidille uppoaa nyt kaikki Risto Räppääjä kirjat ja pienemmän(4v.) neidin suokkari on Tomppa! Molempien lemppareita on Heinähattu ja Vilttitossu- kirjat.
  • Snikka Nopola, Urpo ja Turpo: ovat tehneet vaikutuksen, ihan jokainen kirjasarjasta. Kun tietäisikin mikä niissä kiehtoo. Lapsi on 6-vuotias.
  • Sven Nordqvist, Viiru ja Pesonen: on meillä ehdoton suosikki Teemun 7 v. mielestä tosi jänniä juttuja.
  • Tyttö sai ensimmäisen ko. sarjan kirjan lahjaksi melko pienenä. Kirja ei herättänyt minkäänlaista innostusta lapsessa eikä vanhemmissa. Vaikutti melko sekavalta kirjalta kuvituksen puolesta. Sitten kesällä käytiin kesäteatterissa katsomassa Viirua ja Pesosta ja näytelmä oli aivan loistava. Sen jälkeen löytyi lahjaksi saatu kirja ja kaikki muutkin Viiru ja Pesonen-kirjat on luettu moneen kertaan ja tarinat osataan ulkoa. Myös kaikki teatteri-esitykset ja elokuvat aiheesta on käyty katsomassa. Uudet kirjat, elokuvat ja näytelmät saavat erittäin innostuneen vastaanoton. Viiru ja Pesonen on "kodikas" lämmin, inhimillinen, humoristinen, välillä surullinen, hauska, kanat ovat hauskoja mielipiteineen. Kirjan kuvitus on hauska, hieno, paljon yksityiskohtia sisältävä. Tyttö on nyt 8 v.
  • Timo Parvela, Keinulauta: Omasta mielestäni teksti on kaunista, mutta aivan koko kertomusta en ymmärrä, aina osia siitä kuitenkin. Poikani sai sen muutama vuosi sitten viisi vuotiaana lahjaksi ja siitä lähtien se on ollut yksi mieluisimmista iltasaduista. Nyt tosiaan Antti on jo seitsemän vuotias ekaluokkalainen.
  • Tove Jansson, Muumi-kirjat: ne on vaan niin hyviä
  • Tove Jansson, Suuri Muumikirja: Sekaisin sarjakuvaa ja satuja. Ihanat värikkäät kuvat ja jännittäviäkin muumien seikkailuja samassa paketissa! Lapsi: 6v.
  • Tuula Korolainen, Kissa Killin kiukkupussi: 5-vuotiaan poikani lempikirja on kissakillin kiukkupussi. Se käsittelee kiukustumista ja miten siitä voi päästä eroon ollen samalla varsin vitsikäs kertomus jopa aikuisen mielestä. Ja lopussa pyydetään anteeksi ja kaikki on hyvin; aivan kuten kiukkupäivän jälkeen kotonakin!
  • Walt Disney, Helinän oma seikkailu: Lapseni Nana 5v ja Luka 4v pitävät valtavasti kirjoista ja meillä luetaan paljon. Viimeaikoina ehdoton suosikki on ollut Helinän oma seikkailu. Peter Pan ystävineen lumoaa yhä uudelleen ja on myös tuttu omasta lapsuudesta.
  • Walt Disney, tuhat sanaa: Halvalla alennusmyynnistä ostettu kirja oli heti alusta alkaen niin luettu, että siitä on jouduttu ostamaan jo uusi painos. Nyt kirjan omistaja on 4,5 vuotta ja silti kirja ihan yhtä mielenkiintoinen ja on varmaan vielä silloinkin, kun itse osaa lukea.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni. Kuva: Satu Kemppainen.

Miksi taaperoimetys aiheuttaa hämmennystä ja hävettää?

Olen imettänyt kolmesti. Kaikki kolme lasta ovat saaneet maitoa myös muualta kuin rinnoistani. En suunnitellut imetysteni pituutta tai tapaa. Jokaisen lapsen imetyksestä olen oppinut jotakin.

Ensimmäisen lapsen kanssa, voi taivas, yli kymmenen vuotta sitten, imetys oli kamalaa. Suihkin suihkutisseillä maitoa kahvilassa vieraisiin pöytiin. Lapseni oli tukehtua maitotykkieni laukauksiin. Rinnat paisuivat liiasta pumppauksesta äärirajoille. Kyllä, liivikaupasta loppuivat koot kesken. Myönnän, että sulkeuduin vauva-aikana kotiin, koska en halunnut yleisöä maitosodalleni. Sota kesti lähes vuoden, ja olin onnellinen, kun se loppui.

Lapseni oli tukehtua maitotykkieni laukauksiin. Kyllä, liivikaupasta loppuivat koot kesken.

Toisen lapsen kanssa osasin laittaa tissini kuriin ajoissa. Kun imetys ei ollut jatkuvaa taistelua, se todella oli käsittämättömän vaivatonta. Yhtäkkiä imettäminen puistonpenkillä, appiukon vieressä tai vaikka lätkämatsissa tuntui helpolta. Silti imetin tätä lasta lyhyemmän ajan kuin esikoista, vain kahdeksan kuukautta, koska lapsi itse halusi niin. Ja minäkin halusin.

Kolmas lapseni ryömi heti synnytyksen jälkeen rinnalleni. Hän rakasti olla rinnalla, ja minä rakastin vain katsella häntä. Yhtäkkiä minulla ei ollut kiire minnekään. En huomannut mitään rasittavia tiheän imun kausia, vaan antauduin imetykselle. Olin valmis tasaamaan hengitykseni, rentoutumaan. Kuin huomaamatta lapseni täytti vuoden, ja hups, olinkin taaperoimettäjä.

Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ tässä nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni.

Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ tässä nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni. Olenko se todella minä?

En ollut koskaan ajatellut imetyksen maksimipituutta, mutta en nähnyt itseäni taaperoimettäjänä. Lapsi oli täyttänyt maagisen yhden vuoden, ja yhtäkkiä leppoisa imetyshetki vaihtui salakähmäiseen pälyilyyn. Päässäni takoi: Miten tähän tultiin? Lapsi varmaan roikkuu rinnalla vielä kouluikäisenäkin! Rajoittaako tämä vapauttani? Miksi en osaa lopettaa?

Kun joku kysyi, että imetinkö vielä, vastasin kaarrellen, että juu, mutta lopettelemassa ollaan, on tuo lapsi vain vähän tissin perään. Oikeasti me molemmat olimme tissin perään. Olimme koukussa hetkeen, jossa saatoimme unohtaa päiväkodin, työt ja vanhempien sisarusten käninän, ja vain tuijottaa toisiamme, olla lähellä. Toki poika saattoi olla koukussa itse tuotteeseenkin.

Päässäni takoi: Miten tähän tultiin? Lapsi varmaan roikkuu rinnalla vielä kouluikäisenäkin! Miksi en osaa lopettaa?

Minusta oli tullut kaappi-imettäjä. Niin syvään minussa oli kirjoitettu, että taaperoimetys on jotenkin outoa. Tunnen edelleen sitä kohtaan ristiriitaa. Mikä saa minut ajattelemaan niin? THL:n imetyssuositus on vuosi ja WHO:n kaksi vuotta. Kukaan ei kauhistellut tai pilkannut, vaikka imetin taaperoa.

Jokaisella meillä on omanlaisensa äiti-identiteetti. Lapsen kasvatus ja siihen liittyvät valinnat ovat jatkuvaa identiteetin vahvistamista. Taaperoimetys ei kuulunut minun identiteettihorisonttiini, ja oli siksi kipukohta.

Tiedän, etten ole ainoa kaapissa imettänyt. Tiedän äitejä, jotka kipuilevat pitkäksi venyneen imetyksen kanssa kuukausia, koska omat ja ulkopuolen odotukset ovat ristiriidassa. Ja sitten tiedän äitejä, jotka pystypäin imettävät tai ovat imettämättä juuri niin kauan tai vähän aikaa kuin itseä ja lasta huvittaa. Te olette esikuviani!

Mutta meille epävarmoille äideille sanoisin: Imetystaipaleesi pituus on sinun oma, yksityinen asiasi. Siinä ei ole mitään hävettävää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Malli ja tosi-tv-tähti Kourtney Kardashianin tyttären Penelopen vaatekaapista löytyy niin nahkahousua kuin pikkumustaa. Käytännöllistä tai ei! Kuva: wenn.com

Tyttöjen vanhemmat ottavat aikuisten katumuotia jäljittelevät lastenvaatteet innokkaammin vastaan kuin poikien. 

Pitääkö suomalaisen miehen pukeutua kehdosta hautaan harmaaseen, mustaan ja tummansiniseen?

Tätä ihmettelee 4-kuukautisen poikavauvan äiti Vauva-lehden tuoreessa verkkokyselyssä. Itse hän haluaisi pukea lapsensa sukupuolineutraalisti vauva-aikana.

Vauva kertoi viime viikolla, että unisex- ja retrovaatteet ovat jäämässä vauvamuodissa ”pikkuaikuis-tyylin” jalkoihin. Lastenvaatemallistot jäljittelevät yhä enemmän aikuisten katumuotia, ja värit ja kuosit ovat varsin hillittyjä.

Vauva-lehden viimeviikkoisen verkkokyselyn perusteella pienten lasten vanhemmat ottavat värimaailman muuttumisen avosylin vastaan. 65 prosenttia vastaajista pitää hillityistä väreistä ja murretuista sävyistä ja haluaa niitä lastensa ylle. Vastaajien mielestä poikien vaatteiden värimaailma ei kuitenkaan ole uudistunut yhtä monipuolisesti kuin tyttöjen. 

"Miksi vauvat pitäisi pukea retromöykyiksi tai täysin eri tyylillä kuin itse pukeutuu?"

Jaottelu tyttö- ja poikaväreihin saisi jo loppua

Poikien vanhemmat ovat tyttöjen vanhempia tyytymättömiä lastenvaatetarjontaan.

Poikien vaatteiden väriskaalan suppeus ärsyttää! Pehmeistä väreissä voisi olla keltaista ja punaista, mutta tarjonta on usein sinistä ja ruskeaa.

Ketjuliikkeissä huomaa helposti, että tyttöjen versiossa on käytetty enemmän mielikuvitusta. Poikien vaatteista tulee välillä fiilis, etteikö muuta keksitty kuin se sama auto taas siihen. Tai muu piirroshahmo.

Kuosit on aina jotain karhuja yms., kun taas tytöillä on vastaavasti kukkia.

Vauvan kyselyn perusteella vauva on jopa vaikea pukea korostamatta sukupuolta.

Inhoan sukupuolittuneisuutta ja sitä, että tytöille on pelkkää pinkkiä ja hörhelöitä ja pojille sinistä avaruusolioiden kuvilla.

Eniten ärsyttää ihmiset, jotka puhuvat tyttö-ja poikaväreistä. Yritä siinä sitten opettaa lapselle, että ei ole olemassa tyttöjen ja poikien värejä.

Tyttöjen vaatetarjonta taas saa kiitosta etenkin siitä, että ärhäkkä pinkki on saanut rinnalleen esimerkiksi korallin ja persikan sävyjä.

Pastellisävyt ovat tulleet myös käytännöllisiin vaatteisiin. Kestävien ulkovaatteiden tai collegevaatteiden ei tarvitse enää olla räikeän värisiä, pelkkää pinkkiä tai lapsellisia.

Minne katosivat potkuhousut?

Melkein puolet, 44 prosenttia, Vauva-lehden kyselyyn vastanneista ei pukisi lastaan miniaikuiseksi.

Minikokoomuslaiseksi tai amerikkalaiseksi räppäriksi pukeminen ärsyttää.

"Olen varmaan viimeinen dinosaurus, joka yhä pukee vauvansa käteviin potkuhousuihin."

Haluan nimenomaan, että lapsi saa näyttää lapselta. Se tarkoittaa iloisia värejä ja lapsekkaita kuoseja. Olen varmaan viimeinen dinosaurus, joka yhä pukee vauvansa käteviin potkuhousuihin (niitähän ei enää edes myydä kaupoissa). Potkuhousuissa masua ei purista, nilkkoja ei purista, "sukat" pysyy jalassa ja kaikki on kätevästi samassa paketissa.

Typerän näköistä ja antaa vanhemmasta sellaisen kuvan että lapsi on vain asuste.

Ärsyttää nykymuodissa liian aikuismainen tai raskas tyyli. Epämukavat joustamattomat ja epäkäytännölliset vaatteet, kuten farkut ja takit.

Lapsen kuuluu näyttää lapselta eikä muistuttaa millään tavalla aikuista, aikuinen kerkeää olemaan sitten joskus myöhemminkin.

"En koe pukevani lapsiani miniaikuisiksi."

Vain harva myöntää jäävänsä kaipaamaan varsinaista retroa. Värejä moititaan liian kirkkaiksi, ja ruskeaa on liikaa. Toki retrollakin on yhä kannattajansa.

Retrokuosit tuovat hyvää mieltä ja tietyllä tapaa turvallisuuden tunnetta.

Lapset pitävät kirkkaista väreistä ja kuvioista leluissa, niin mikseivät vaatteissakin. Kuvioistakin saa hauskoja tarinoita vaatteita puettaessa.

Kaikissa vaatteissa ei mennä leikkipuistoon

Kolmannes Vauvan verkkokyselyn vastaajista pukee lapsensa aikuismaisiin vaatteisiin hyvillä mielin. Heistä on vain luonnollista, että lasten muoti seuraa aikaa. Katutyylissä korostuvat kauneus ja käytännöllisyys.

Ainahan lasten vaatetus on ottanut vaikutteita ympäröivästä. Pian 12-vuotiaan esikoiseni ollessa vauva oli ihan samoin aikuisten muotia seuraava lastenvaatetyyli, näkeehän sen jo valokuvista. Farkut olivat leveämmät, nyt ovat kelvanneet vuosia vain kapeat, niin tytölle kuin äidille.

En koe pukevani lapsiani miniaikuisiksi. Tykkään pukea heidät kauniisti mutta en mielestäni tingi myöskään käytännöllisyydestä. Toki lapsilla on ne ”kaupunkivaatteet”, mutta ei ne päällä ole tarkoituskaan mennä leikkipuistoon möyrimään, vaan ne ovat nimensä mukaisesti sitä siistimpää käyttöä varten.

Miksi vauvat pitäisi pukea retromöykyiksi tai täysin eri tyylillä kuin itse pukeutuu?

"Ainahan lasten vaatetus on ottanut vaikutteita ympäröivästä."

Aikuisten muodin jäljittelyä pidetään kivana ideana, kunhan vaatteet eivät leikki-iässäkään ole liian paljastavia tai epämukavia.

Esimerkiksi napapaidat, korkokengät ja epämukavat vaatteet eivät missään nimessä kuulu lasten päälle.

 

Kursivoidut sitaatit ovat otteita Vauvan verkkokyselystä. Kyselyyn vastasi 55 henkilöä.

Lue juttu vauvanvaatemuodin murroksesta lokakuun Vauva-lehdestä!

Vierailija

Vauvamuotikysely: ”Minikokoomuslaiseksi tai amerikkalaiseksi räppäriksi pukeminen ärsyttää”

Minusta on jokaisen oma asia millä tyylillä pukee lapsensa. Aika pian kuitenkin tulee se aika, että lapsi haluaa itsekin vaikuttaa eikä sitten vanhempi voi enää päättää pukeutumisesta yksin. Kuinka monella vanhemmalla edes on aikaa paneutua lapsensa vaatteisiin niin paljon, että ehtisi muodostaa lapselle jonkun harkitun tyylin? Minua ihmetyttää ainoastaan ne vanhemmat, jotka kulkevat itse viimeisen päälle kalliissa vaatteissa, mutta lapsilla on liian pientä, nuhjuista ja jopa rikkinäistä...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.