Syvälukeminen on kansalaistaito, Parvela muistuttaa. Kuva: <span class="photographer">Jonna Öhrnberg</span>
Syvälukeminen on kansalaistaito, Parvela muistuttaa. Kuva: Jonna Öhrnberg

Timo Parvelan mielestä jokaisen tulisi olla huolissaan lasten ja nuorten syvälukemisen taidosta.

”Voisi kuvitella, että Suomen kaltaisessa maassa kaikki osaavat lukea. Näin ei kuitenkaan ole. 

Lukemisesta puhuttaessa sekoitetaan kaksi käsitettä. On alkeellinen lukutaito, jonka 98 prosenttia suomalaisista saavuttaa. Sitten on syvälukemisen taito, jolla tarkoitetaan sitä, että ihminen kykenee keskittymään pitkiin teksteihin sekä ymmärtää lukemansa. 

Pisa-tuloksista selvisi, että nimenomaan syvälukemisen taito jää saavuttamatta 11 prosentilla lapsista per ikäluokka. Tämä tarkoittaa siis, että Suomessa on tällä hetkellä kymmeniä tuhansia lapsia ja nuoria, joiden lukemisen taito ei riitä esimerkiksi jatko-opiskelupaikkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Heikosti lukevat sekä syrjäytyneet pyörivät tilastoissa samoissa prosenttiosuuksissa.”

Sattumaa ei varmaan ole myöskään se, että heikosti lukevat sekä syrjäytyneet pyörivät tilastoissa samoissa prosenttiosuuksissa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ilman syvälukemisen taitoa yksinkertaisetkin asiat kuten stereoiden asennus tai ansioluettelon laatiminen voivat tuntua todella vaikeilta. 

On myös tärkeää tiedostaa, että mitä enemmän yhteiskunnassamme on ihmisiä, jotka eivät hallitse syvälukemisen taitoa, sitä suurempi mahdollisuus erilaisilla ääriliikkeillä ja populistisilla järjestöillä on aiheuttaa tuhoja. Lukeminen kehittää syy- ja seuraussuhteiden hahmottamista sekä kykyä ymmärtää laajoja kokonaisuuksia. 

Erityisen vaarallista on se, jos taidottomuus syvälukemiseen periytyy ihmiselle jo toisessa polvessa. Kuinka ihmiselle, jonka perheessä ei ole koskaan luettu, voi esitellä kirjan kiinnostavana? 

”Vaarallista on se, jos taidottomuus syvälukemiseen periytyy ihmiselle jo toisessa polvessa.”

Lukemisella on iso osa myös sanavaraston kehittymisessä.

Perheissä, joissa ei lueta, lapsi kuulee viiteen ikävuoteen mennessä kaksi miljoonaa sanaa vähemmän, kuin perheissä, joissa lapselle luetaan. Sekin on tiedossa, että lukevien nuorten sanavarasto koostuu noin 70 000 sanasta, kun taas vähemmän lukevien nuorten sanavarasto 15 000 sanasta. 

Lukeminen on usein ajankäyttökysymys. Nykypäivänä meillä on monta muuta vaihtoehtoa kirjan lukemiselle. Toisaalta, jos meneillään on todella mielenkiintoinen kirja, yleensä ei tarvitse miettiä kahta kertaa katsooko televisiota vai lukeeko.

Mielestäni jokaisen pitäisi olla huolissaan lasten ja nuorten lukemisen taidosta. Ihan niistä pienten lasten vanhemmista lähtien.”

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla