iStockphoto
iStockphoto

Näin saat lapsesi syömään riittävästi. Lue asiantuntijan vinkit.

Mitä tehdä, kun napero ei syö ruokaansa vaan pyörittelee kahta hernettä lautasellaan?

Ravitsemusasiantuntija Arja Alanko Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä vastaa kysymyksiin ja antaa vinkkejä huolestuneille vanhemmille.

Mistä tiedän, että lapseni syö riittävästi?

Tärkein mittari on kasvun seuraaminen. Jos lapsi kasvaa normaalisti ja jaksaa leikkiä, hätää ei ole.

Kannattaa muistaa, että lasten ravinnontarve vaihtelee yksilöllisesti ja myös iän mukaan. Kolmevuotias tuntuu syövän joskus kuin aikuinen, mutta nelivuotiaana ruokahalu usein vähenee. Ruokahalun muuttuminen tässä iässä on normaalia, ja lapsi rajoittaa syömisiään luontaisesti.

Aikuinen päättää mitä tarjotaan, lapsi päättää kuinka paljon syö. Luota lapsen omaan kykyyn säännöstellä syömisensä määrää. Terve lapsi ei kuole nälkään, jos ruokaa on tarjolla, tai jos joku ruokailu jää välistä. Kokonaisuus ratkaisee, ei muutama yksittäinen ateria.

Jos jonkun ravintoaineen saanti uhkaa jäädä pitkäksi aikaa vajaaksi, varmista vitamiinit purkista. Saat ainakin paremman mielen etkä stressaa niin paljoa. Hitusen lisää energiaa saat ruokaan, kun lorautat annokseen hieman rypsiöljyä tai lusikallisen kasvimargariinia. 

Tuntuu siltä, että lapsi vain näpeksii. Miten saisin hänet syömään?

Luo positiivinen ruokailutilanne. Kehu siitä mitä lapsi on jo syönyt, älä muistuta jäljelle jäävästä ruoasta.

Asettele ruoka kauniisti esille, tee joskus arjesta juhlaa vaikka sytyttämällä kynttilä. Hyvä keino on houkutella lapsi mukaan ruoanlaittoon ja pöydän kattamiseen. Itse pilkotuista aineksista tehty ruoka innostaa usein myös syömään.

Älä maanittele. Seuraavalla kerralla maistuu ehkä paremmin.

Älä myöskään pakota, ruokailusta sammuu silloin ilo. Ruokailutilanteesta ei saisi tulla vallankäytön väline.

Varmista, että lapsi saa riittävästi unta ja liikuntaa. Ulkoleikkien jälkeen usein iskee terve nälkä. 

lapsi suostuu syömään vain spagettia. Mitä teen?

Epäily uusia ruokia kohtaan on vahvimmillaan 2–3-vuotiailla. Uusien makujen maistelemista voi kuitenkin opetella. Mitä useammin tiettyä ruokaa on tarjolla, sitä useammin lapsi sitä myöhemmin valitsee.

Ole sitkeä ja kärsivällinen. Lapset voivat tarvita 15–20 maistamiskertaa tullakseen tutuksi uuden maun kanssa. Kun tarjoat uutta ruoka-ainetta jonkin tutun ja mieleisen kanssa, lapsi mieltää sen helpommin hyväksi.

Jos ruoka ei maistu, kokeillaan taas seuraavalla kerralla. Kasviksia ja vihanneksia kannattaa olla tarjolla joka aterialla, jotta ne tulevat tutuiksi.

Lapset omaksuvat ruokailutavat kotoaan. Yhdessä syömällä opitaan.

Lapsi leikkii ruoalla. Miten sen saisi loppumaan?

Ruoalla saa leikkiä! Ruokailun maailmasta tulee kiinnostava, kun syötävään tutustutaan aistien välityksellä (Sapere-menetelmä). Rohkaise pikkulasta tutkimaan, kokeilemaan, haistelemaan ja maistelemaan. Salaattiannoksesta voi askarrella vaikka siilin, jos se tuo iloa.

Ja jos ruoka ei mene alas ilman pöydässä olevia leluja, anna joskus periksi. Arjen sujuminen on pääasia, eivät tiukat periaatteet. Maailma ei kaadu, jos lounas syödään joku päivä jännittävästi vaikka pöydän alla.

Pääsääntöisesti ja pitkällä tähtäimellä ateriat kyllä kannattaa syödä pöydässä ja noudattaa säännöllisiä ruoka-aikoja. Muuten lapsesta saattaa kehittyä välipalojen napostelija, ja ylipainon riski kasvaa.

Onko jälkiruoka hyvä palkinto?

Jälkiruoalla ja muilla herkuilla ei kannata lahjoa. Sehän tarkoittaa sitä, että ”pahaa” ruokaa syömällä saa palkinnoksi jotain namia.

Ruoka ei ole myöskään lohtu, lasta lohdutetaan sylissä. Ruoan liittäminen tunteisiin ei ole hyvä ajatus muutenkaan, mahdollisia myöhempiä syömisongelmia ajatellen.

Kysymyksiin vastasi ravitsemusasiantuntija Arja Alanko Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä, Perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen yksiköstä.

Lue lisää

Tietoa kansainvälisestä Sapere-ruokakasvatusmenetelmästä:
http://peda.net/veraja/projekti/saperemenetelma

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä, miettii psykologi Leea Mattila.  Kuva: Niki Strbian.

Lapsettomuudesta kärsivä kaipaa tukea, ei neuvoja.

Lapsitoiveeseen kiteytyy usein oman itsen jatkuvuus ja elämän merkitykselliseksi kokeminen. Kun lasta ei ala kuulua, mieleen puskee nöyryytys, pettymys, häpeä, ahdinko ja syyllisyys. Lapsiperheiden kohtaaminen saattaa herättää kateutta, parisuhde kuormittuu surusta, ja hedelmättömyyshoidosta johtuva taloudellinen paine kuristaa.

Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Sosiaalinen tuki on ratkaisevan tärkeää kriisin keskellä. Lapsettomuutta kommentoivalta kaivataan sensitiivisyyttä. Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Toisinaan hedelmöityshoidoilla raskaaksi tullut synnyttää biologisesti toisen soluista kasvaneen lapsen. Lapsettomuuden voi katkaista myös adoptio- tai sijaislapsi. Vanhemmuus on onneksi ensisijaisesti sosiaalinen ja tunnesuhde. Silti jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä.  

Seuraavat huomautukset kannattaa jättää väliin, kun keskustelet lapsettoman kanssa:

1.”Mun kaverin naapuri on kanssa ollut hoidoissa, ja se on tooosi rankkaa. Tiedän, seurasin sivusta. Että teille on tulossa kyllä rankkaa.” 

Lapsettomuushoitoihin hakeutuva ei todellakaan halua kuulla manailuja siitä, miten rankkaa se tulee olemaan. Hän osaa tiedostaa asian itsekin. Myötätuntoinen katse tai halaus toimii paremmin.

2. “Mun kummin kaima yritti kanssa lasta, mutta sitten ne lakkas stressaamasta ja kävi lomalla, ja nyt niillä on luomulapsi.”

Ihmeitä sattuu ja stressi on varmasti vihollinen, mutta sitä ei kuitenkaan saa kytkettyä pois päältä vipua vääntämällä. Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

3. “Ai haluutte lapsen? Ota meidän lapsi viikonlopuksi, niin katsotaan sitten, haluatko enää lasta.”

Tämä on todellinen oksennus lapsettoman niskaan. Kamalinta ja mitätöivintä, mitä voi sanoa. Sensuroi vitsi omasta valikoimastasi.

4. “Hankkikaa koira!”

Karvaiset lemmikit ovat monelle äärimmäisen rakkaita, mutta lasta toivovalle ne eivät voi korvata ihmisen paikkaa.

5. "Jos sä oot raskaana?" 

Tämä saattaa olla kaikkein ärsyttävin heitto naiselle, kun hänellä on pahoinvointia tai päänsärkyä. Kommentin kuuleminen voi tehdä surulliseksi tai todella vihaiseksi. Oireet ovat suuremmalla todennäköisyydellä kuukautisoireita. Kuukautisten alkaminen muistuttaa lapsetonta hänen hartaiten toivomansa asian epäonnistumisesta – ja sitten joku vielä heittää sen vitsiksi. 

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Vierailija

5 asiaa, joita ei kannata sanoa lapsettomuudesta kärsivälle

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti: Itsellä lähipiirissä useampia 40 kymppisiä pareja jotka pitkään yhdessä olleet ja ikinä ei ole edes tullut mieleen kysyä tai puuttua heidän lapsettomuuteensa. Itse kertovat jos sille tarvetta, sillä miten se meille edes kuuluu kysellä. Olin 27v ensimmäisen lapsen syntyessä ja kyllä monta kertaa pahoitin mieleni lapsi kyselystä ja toisen lapsen tein 10v myöhemmin ja siinäkin välissä niitä ikäviä sai kuulla. Ja nyt lapset aikuisia ja naapurin ihminen vielä...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.