Miten kauan ja kuinka usein vauva voi...

Kysymys:

Miten kauan ja kuinka usein vauva voi olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan kiintymyssuhteen vaarantumatta? Aiheesta saa hyvin ristiriitaista tietoa ja keskustelupalstoilla käydään kiivaita keskusteluja aiheesta. Jos esimerkiksi kolmikuinen vauva on tutun hoitajan hoivissa muutaman tunnin ajan, voinko olla varma, etten vaaranna kiintymyssuhdetta tai aiheuta lapselleni traumoja? Olisiko hoitajan parempi ainakin aluksi tulla lapsen kotiin, että paikka olisi lapselle tuttu?

Entä mitä mieltä olet Hollannin päivähoitomallista, josta oli juttu Meidän Perhe -lehdessä (4/12)? Siellä lapset viedään siis pääsääntöisesti päivähoitoon kolmikuisina, vaikkakin osa-aikaisesti.

 

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:

Ihmisen kiintymyssuhteiden kehitys on loputtoman kiehtova aihe, ja alan tieteellinen tutkimus on vilkasta. Vielä parikymmentä vuotta sitten kyse oli jonkinlaisesta sisäpiirin jutusta; nyt tietoa on saatavissa suomen kielellä sekä yleistajuisessa että teoreettisemmassa muodossa. Keskustelu velloo kiivaana, ja kuten aina, matkan varrella mutkat ovat suoristuneet ja ilmiöiden monisyisyys on unohtunut.

Joillekin ihmisille termi ”kiintymyssuhde” on punainen vaate. He katsovat, että kyseessä on oppi, jolla pönkitetään ydinperhettä ja mieshegemoniaa ja alistetaan naisia sitomalla heidät kotiin ja lapsiin. Toisten mielestä teoria auttaa ymmärtämään niin traumojen ja hoidon vakavien laiminlyöntien seurauksia persoonallisuuden kehitykselle kuin vaikkapa vanhempien eron jälkeisen vuoroasumisen vaikutuksia pikkulapseen.

Brittiläisen psykiatrin, John Bowlbyn, hahmottelemassa kiintymysteoriassa on kyse siitä, miten ihminen alkaa elämänsä ensi päivistä aktiivisesti luoda järjestystä ympäröivään maailmaan. Keskeisenä organisoivana tekijänä on vaara ja vaaroilta suojautuminen. Vauvalle on hengenvaarallista jäädä pitkäksi aikaa yksin, eli hänelle avainkysymys on, miten saada hoivaaja luokseen. Avuton ihmislapsi voi nojautua aluksi vain aikuisen läsnäoloon ja saatavuuteen. Vuorovaikutuskokemuksista rakentuu hänen mieleensä vähitellen eräänlaisia sisäistettyjä työmalleja, psyykkisiä rakenteita, jotka vähitellen alkavat ohjata hänen toimintaansa ja reaktioitaan.

Lapsi oppii suunnilleen ensimmäisen ikävuotensa loppuun mennessä suosimaan käytöstä, joka tuo hoivaajan hänen luokseen ja estämään käytöstä, joka vie aikuisen pois hänen luotaan. Jotkut lapset ovat esimerkiksi havainneet, että äiti – tai kuka sitten onkin vauvan lähin aikuinen – kestää huononlaisesti kiukuttelua ja jättää vauvan ”rauhoittumaan” omiin oloihinsa. Sillä linjalla ei siis ole syytä jatkaa, ja lapsi oppii estämään kielteisten ja vihamielisten tunteidensa ilmaisemista. Toinen taas havaitsee, että äiti katoaa häneltä tuon tuostakin omiin maailmoihinsa, ja hänet saa sieltä ulos vain pakottamalla eli nostamalla hirmuisen metakan.

Alussa yksi kiintymyssuhde on ylitse muiden, ja sen toinen osapuoli on tavallisesti äiti. Se voi olla myös isä, isoäiti tai adoptioäiti – aikuisen status sinänsä on vauvalle yhdentekevä. Rinnalle nousee myöhemmin muita tärkeitä ihmisiä, mutta aivan pienen lapsen maailmaan ei mahdu kovinkaan monta kiintymyskohdetta. Tästä todisteena on niin kutsuttu reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö, jota tavataan joillakin varhaisvaiheensa suurissa laitoksissa viettäneillä lapsilla. Heillä ei ole spesifiä kiintymystä kehenkään, vaan he suhtautuvat kaikkiin valikoimattoman sosiaalisesti ja estottomasti.

Kiintymyssuhdeteoria selittää paljon, mutta se on kuitenkin vain yksi monista ikkunoista ihmismielen kehitykseen. Vauvat ovat kovin erilaisia; yksi tuntuu sietävän epämukavuutta hyvin, toinen kärsii pienistä muutoksista aivan kohtuuttomasti. Kyse on temperamenttieroista ja geneettisesti määräytyneistä rakenteellisista eroista.

Siksi on mahdotonta antaa yleispätevää ohjetta siitä, kuinka pitkiä eroja kolmen kuukauden tai puolen vuoden ikäinen vauva kestää. Kolmikuinen vauva ei ole vielä ehtinyt muodostaa kovin jäsentyneitä kiintymysmalleja hoivaajansa kanssa ja suhtautuu yleensä varsin suopeasti lempeästi käyttäytyvään vieraaseen.
Koska lapset ovat erilaisia, täytyy tuntea omansa riittävän hyvin, jotta tietää, mitä juuri hän kestää. Hän osaa kyllä antaa palautetta saamastaan kohtelusta, jos siitä ollaan kiinnostuneita. Vauvat eivät ole kristallia eivätkä säry ihan vähästä. Kolmen kuukauden ikäinen vauva tuskin saa trauman ollessaan tutun aikuisen hoivissa muutaman tunnin ajan, mutta englantilaisia lähteitä siteeratakseni ”the proof of the pudding is in the eating”, eli vanukkaan maun saa selville vain maistamalla.

Vauvan reaktioita seuraamalla ja omaa sydäntä kuuntelemalla päästään jo pitkälle. Se tiedetään varmuudella, että pitkäkestoinen stressi on vahingollista vauvan nopeasti kehittyvälle keskushermostolle. Jos vauva on
hädissään, eikä kukaan tule häntä lohduttamaan, itku muuttuu vähitellen kimeäksi kirkunaksi ja pikkuisessa kehossa riehuu kemiallinen myrsky. Hoivaajan tärkeä tehtävä onkin stressihuippujen tasoittaminen ja lohdun ja läheisyyden tarjoaminen pelästyneelle vauvalle.

Hollannissa lapset viedään tosiaan jopa kolmen kuukauden ikäisinä päivähoitoon. Se merkitsee todennäköisesti sitä, että vauva muodostaa tärkeän kiintymyssuhteen häntä päivisin hoitaviin aikuisiin. Minusta on hämmentävää, että vanhemmat haluavat saada lapsia, mutta pyrkivät heistä sitten Hollannin kaltaisessa
hyvinvointivaltiossa eroon mahdollisimman pian. Luulisi, että meistä jokainen haluaisi olla mahdollisimman pitkään niiden luona, joita rakastaa.

Meidän Perhe 6/2012

Vierailija

Vauvan kiintymyssuhde vaarassa?

Minusta teksti oli täyttä asiaa. Me ihmiset nyt olemme vain miljoonien vuosien evoluution aikana kehittyneet tällaiseksi, vauva tarvitsee hoitajaa ja on siitä riippuvainen eikä sitä asiaa 2010-luvun elämäntapa muuta. Valitettavasti tilanne on hankala meille tässä ajassa eläville äideille. Edellinen vierailija kirjoitti "Suomessa vallalla olevien oppien mukaan näiden lasten pitäisi siis olla aivan pilalla. Kuitenkin lapseni koulukaverit (3-vuotiaasta alkaen) ovat aivan tavallisia lapsia, tosin...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.