Kuva: stocksnap.io
Kuva: stocksnap.io

Kivoja hetkiä ja onnistumisen elämyksiä, niistä syntyy hyvä itsetunto. Mennään vaikka yhdessä ulos!

1. Pohja hyvälle itsetunnolle luodaan jo ensimmäisen elinvuoden aikana. Silloin lasta ei voi helliä liikaa. Kun lasta hoidetaan ja hänen tarpeisiinsa vastataan, tunne omasta arvosta ja tärkeydestä alkaa muodostua.
 
Lapsen signaaleja pitäisi kuunnella ja hoitaa lasta silloin, kun hän ilmaisee olevansa jotakin vailla. Se saa lapsen tuntemaan, että hän voi vaikuttaa itseään koskeviin asioihin eikä ole tahdoton, ulkomaailman armoilla olevan sätkynukke.
 
2. Lapsen itsetuntoa tukee se, että vanhemmat ovat aidosti kiinnostuneita kaikesta, mitä lapsi tekee ja osoittavat sen hänelle. Aikuinen voi tehdä kotona omia töitään, kunhan on lapsen lähellä ja käytettävissä. Se ei tarkoita jatkuvaa leikkimistä tai virikkeiden tyrkytystä. Lapsen pitää olla varma siitä, että aikuinen voi laittaa työnsä syrjään hänen asiansa takia.
 
3. Vaikka koulu ja päiväkoti asettavat lapselle tavoitteita, vanhempien odotukset vaikuttavat eniten siihen, miten lapsi itseään arvioi. Siksi tavoitteiden pitäisi vastata lapsen kykyjä ja olla selkeästi määriteltyjä.
 
4. Kehu hyviä yrityksiä ja pidä huoli siitä, että lapsi saa riittävästi onnistumisia. Jokaisen onnistumisen jälkeen lapsen itseluottamus kasvaa ja hän uskaltaa nostaa omia tavoitteitaan. Epäonnistumisen jälkeen rohkaise lasta uuteen yritykseen, jotta hän saa pian tuntea osaavansa jotakin. Osoita lapselle, että luotat hänen kykyihinsä.
 
5. Etsi harrastuksia ja elämänalueita, joissa lapsi voi päteä ja joilla on hänelle itselleen merkitystä. Länsimaisessa kulttuurissa lapsi oppii liian usein, että kiitos ja hyväksyntä edellyttävät suorituksia. Positiivista palautetta pitäisi kuitenkin saada myös olemassaolostaan. Vanhempien pitäisi välillä muistaa kertoa, miten tärkeä hän on perheenjäsenenä ja miten hauskaa hänen kanssaan on olla. 
 
7. Lapsen itsetuntoa tukee sekin, ettei kaikkia negatiivisia asioita sanota ääneen eikä epäonnistumisista tehdä numeroa. Jos lapsi on arka, ei asiaa olla huomaavinaankaan. Sen sijaan pienetkin rohkeudenosoitukset huomataan ja palkitaan kiitoksella. Lapselle tulee tunne siitä, että hän on vanhemmilleen sellaisenaan tärkeä.
 
8. Opeta lasta käsittelemään pettymyksiä niin, etteivät ne muserra hänen itsetuntoaan. Pettymykset ovat ikävä, mutta luonnollinen asia. Osoita lapselle, että epäonnistumisestaan huolimatta lapsi on sinulle yhtä arvokas kuin ennenkin. Hänen ei tarvitse muuttaa käsitystä itsestään yhden epäonnistumisen takia. Lasta voi myös opettaa suojaamaan itsetuntoaan. Hänelle voi esimerkiksi sanoa: Kyseessä oli yksi ainoa suoritus eikä se vielä merkitse mitään. Mieti kaikkia niitä asioita, joissa olet onnistunut. Seuraavalla kerralla teet vähän toisin ja yrität vähän enemmän.?
 
9. Älä vähättele lapsen pettymystä mutta pehmitä pahaa oloa aikuisen elämänkokemuksella. Lapselle voi kertoa, että "Samanlaisia ja vielä kamalampia asioita sattui minullekin kouluaikoina. Ei se mitään, jos patalappu ei ala valmistua. Se vasta hikistä hommaa olikin, kun äiti kutoi ensimmäisiä lapasiaan. Valmiiksi nekin tumput lopulta tulivat, vaikka olivatkin ihan eri paria."
 
Loputtomiin aikuinen ei voi kuitenkaan lapsen pettymyksiä pehmentää, vaan lapsen on kuitenkin itse opittava elämään niiden kanssa. Tunteet ovat hänen omiaan, vaikka hän jakaisikin ne jonkun kanssa. Pettymyksen kestäminen lisää tunnetta, että lapsi hallitsee elämäänsä ja selviää eteen tulevista asioista.

Aritkkelissa on käytetty apuna Liisa Keltikangas-Järvisen teosta Hyvä itsetunto.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla