Aikuista ärsyttävä kitinä on merkki siitä, että lapsi on joutunut jollain tavalla epämukavuusalueelleen. Hän vain yrittää ratkaista tilannetta omalla tavallaan.

Pitäisi jo lähteä, mutta viisivuotiaan pukeutumisesta ei tahdo tulla mitään.

– En tykkää pinkistä, lapsi ilmoittaa valittavalla äänensävyllä, vaikka on itse valinnut paidan kaupasta vain pari viikkoa aikaisemmin.

Aikuisenkin hermo alkaa kiristyä.

Kuulostaako tutulta? Lapsi heittäytyy vastahankaan, kun pitäisi päästä lähtemään, tai marina liittyy syömiseen tai nukkumaan menoon – tai jopa johonkin tosi mukavaan, kuten syntymäpäiviin tai retkeen Linnanmäelle.

Aikuisesta tuntuu kuin lapsi tekisi ongelmia tyhjästä. Lapsen näkökulmasta tilanne on kuitenkin toinen.

– Marina on merkki siitä, että lapsi on joutunut jollain tavalla epämukavuusalueelleen. Mariseva lapsi yrittää vain ratkaista tilannetta omalla tavallaan, sanoo neuropsykologian erikoispsykologi Heli Isomäki.

Tunteiden vallassa

Jokainen lapsi marisee joskus, mutta joillain pikkulapsilla valitus on jatkuvaa ja äänekästä. Selitys löytyy aivojen kehityksestä.

Ihmisen aivot kehittyvät kolmessa vaiheessa. Vastasyntynyt elää paljolti niin sanottujen liskoaivojen varassa. Niiden tehtävä on huolehtia, että ihminen pysyy hengissä: sydän sykkii, hengitys kulkee ja ruokahuolto toimii.

Seuraavaksi kehittyvät tunneaivot.

Taapero opettelee vähitellen lukemaan muiden tunteita. Hän ei enää itke nälkää kuten vauva, vaan osaa jo kertoa siitä sanoin – tai käyttäytymisellä, kuten marinalla.

Marina on lapsen hälytyssignaali, jota me aikuiset emme vain aina osaa tulkita oikein.

Marina onkin tyypillisintä 2–4 vuoden iässä, jolloin tunneaivot johtavat aivojen kehitystä. Vasta noin kolmen vuoden iässä järkiaivot alkavat ottaa enemmän osaa päätöksentekoon. Järkiaivot mahdollistavat vertailun ja päättelyn. Niiden kehitys jatkuu aina parikymppiseksi asti.

Marina on siis kuin lapsen hälytyssignaali, jota me aikuiset emme vain aina osaa tulkita oikein. Aikuisen näkökulmasta pikkuasioista valittaminen vaikuttaa turhalta, koska näemme, ettei se hyödytä mitään.

Järkeen vetoaminen ei kuitenkaan auta lasta, koska hänen aivonsa eivät toimi vielä samalla logiikalla kuin aikuisen aivot, joissa tunne ja järki käyvät jatkuvaa vuoropuhelua. Aikuinen voi valita, ottaako välipalaksi omenan vai suklaapatukan. Nelivuotias ei voi samalla tavalla valita, koska hän tekee päätöksensä perustuen lähes pelkästään tunneaivojen ohjaukseen. Lapsi valitsee sen, mikä tuntuu hyvältä.

Miten sen saa loppumaan?

Jatkuva kitinä on raskasta kuunneltavaa. Joskus vanhemmasta voi tuntua parhaalta ratkaisulta ohittaa mariseva lapsi kokonaan.

– Tunneaivojen varassa lapsi ei ymmärrä tällaista aikuisen käytöstä. Saattaa jopa olla, että lapsi reagoi marisemalla vielä enemmän, Isomäki sanoo.

Onko hankalan olon syynä väsymys, nälkä tai puristava kenkä?

Ohittamisen sijaan kannattaa pohtia, mikä vie lapsen epämukavuusalueelle. Onko hankalan olon syynä väsymys, nälkä tai puristava kenkä? Tai voisiko aiheuttaja olla pelko tai harmitus? Jos päiväkotiin on lähdetty monena aamuna itkun kanssa, marina voi olla merkki siitä, että lapsi pelkää saman toistuvan. Tai lasta saattaa harmittaa, kun pikkusisarus saa vanhemmilta enemmän huomiota.

Lapset ovat taitavia aistimaan piilotettujakin tunteita. Jos marina-aamuja on jatkunut pitkään, saattaa vanhemman asenne olla jo valmiiksi se, että sama kaava tulee toistumaan. Lapsi aistii vanhemman ahdistuneisuuden ja marisee hädissään entistä enemmän.

Yksi ratkaisu on yrittää tuoda tilanteisiin lisää iloa ja yllätyksellisyyttä. Vanhempi voi heittäytyä hetkeksi robotiksi, joka puhuu robottikieltä, mutta ei ymmärrä yhtään marinakieltä. Tai vanhempi voi leperrellä lapselle korostetusti kuin vauvalle ja pukea hänet kuin vauvan. Parhaimmillaan leikillisyys ohjaa lapsen huomion pois ikävistä tunteista.

– Aikuisen on vain oltava tuntosarvet ojossa, ettei lapsi koe leikillisyyttä halventavana, Isomäki sanoo.

Lapsen tunnemaailmaan kannattaa heittäytyä, mutta ei pidä ryhtyä sirkuspelleksi.

On lapsen etu kasvaa tavalliseen arkeen, johon kuuluvat myös pettymykset.

– Aikamme yksi ongelma ovat lapset, joiden elämää on tasoitettu alusta asti varjelemalla lapsia kaikilta ikäviltä kokemuksilta ja pettymyksiltä, Isomäki sanoo.

Tällaisesta niin sanotusta ylityynnytyksestä voi seurata, että aivojen dopamiinitaso on jatkuvasti tavallista korkeammalla. Sama ilmiö on havaittu lapsilla, jotka pelaavat paljon tietokoneella. Tästä seuraa usein ongelmia koulussa ja sosiaalisissa suhteissa, koska aivojen kuormituskestävyys vähenee.

– On lapsen etu kasvaa tavalliseen arkeen, johon kuuluvat myös pettymykset.

Vanhemmalta tarvitaan herkkyyttä tunnistaa, kuinka paljon pettymyksiä ja vaatimuksia lapsi kussakin ikävaiheessa pystyy kohtaamaan.

Jaksaa, jaksaa!

Marina voi olla opittu malli, joka on lapsen aivoissa ehdollistunut tiettyihin tilanteisiin. Jos päiväkotiin on lähdetty vuoden ajan kitinän kera, lapselle on ehtinyt kehittyä jo vahva toimintamalli. Tästä pois oppiminen voi viedä aikaa.

Se vaatii vanhemmalta kärsivällisyyttä ja paljon myönteisiä hetkiä lapsen kanssa.

Usein lapsi ymmärtää enemmän kuin aikuinen osaa kuvitellakaan. Lapsen kanssa kannattaa puhua hankalista tilanteista rauhallisena hetkenä ilman syyllistämistä.

– Ihmetelkää turvallisesti yhdessä, miten tilanteista tulisi mukavampia, Isomäki kannustaa.

Jos vanhempi ei onnistu vaihtamaan lapsen tunnetilaa, se vaihtuu yleensä viimeistään päiväkodissa, kun vanhempi on kadonnut töihin. Kavereiden keskellä harmitus unohtuu.

Sitkeyttä ja iloa!

1. Älä suutu

Jos sisälläsi kihisee, lapsi aistii sen ja saattaa reagoida marinalla. Päätä suhtautua tilanteeseen rakentavasti. Yli-ihminen ei kuitenkaan tarvitse olla. On normaalia, että vanhemmillakin palaa joskus pinna. Rauhallisena hetkenä voitte miettiä yhdessä, mikä olisi parempi tapa toimia.

2. Huumori auttaa

Tuo marinatilanteeseen vastakkaisia tunteita. Kitinä ei lopu järkipuheella vaan huumorilla tai vaikka pikkupulmien ratkomisella. Otetaanko tänä aamuna aikaa, kuinka kauan meillä kestää päästä autoon? Äiti tai isi on kauhakuormaaja, joka kaappaa sinut kauhaan ja vie eteiseen pukeutumaan.

3. Ole sitkeä

Kun jaksat sinnikkäästi tarjota lapselle myönteisiä ratkaisuja, autat häntä oppimaan mukavia tapoja selvitä marinatilanteista. Viisikymmentä huonoa kokemusta kumoutuu viidelläkymmenellä mukavalla kokemuksella. Muista kehua lasta aina kun siihen on aihetta.

Vierailija

Usko tai älä, lapsen turhalta tuntuvalla marinalla on tarkoitus

En usko että juttu kehoittaa kaikki mulle ja heti keinoon, mutta se todella on rasittavaa kuukaudesta toiseen samat asiat jos tekee tuon marinan niin omanki mielenterveyden vuoks kokeilla oikeesti jotain muuta keinoa kun se millä on aiemmin menty. On se kaikille mukavampaa jos hoitoon lähtö aamuisin ei oo ulkovaatteita laittaessa aina yhtä marinaa ja taistelua, vaan omaa käyttäytmistä muuttamalla siitä voi saada kaikille hauskemman ja mukavamman hetken ilman hampaiden kiristelyä
Lue kommentti
Vierailija

Usko tai älä, lapsen turhalta tuntuvalla marinalla on tarkoitus

Vierailija kirjoitti: Ja tällä tavoin ne lapset oppivat, ettei hetkeksikään epämukavuudalueelle, kaikki mulle ja heti! Lapsen elämä on jatkuvaa epämukavuusalueella olemista. Kaikkialla on jotain uuttaa ja joku toinen päättää aivan kaiken omassa elämässä. Näin velana artikkelin sisältö on looginen, mutta ymmärtäähän sen että jos on kyseisessä tilanteessa niin ei ehkä osaa yhtä järjen mukaisesti asiaa tarkastella - varsinkin stressaantuneena.
Lue kommentti
Suositusta Ryhmä Hau -rooliasusta sekä sen pakkauksesta löytyi vakavia turvallisuuspuutteita. Kuva: Tukes
Suositusta Ryhmä Hau -rooliasusta sekä sen pakkauksesta löytyi vakavia turvallisuuspuutteita. Kuva: Tukes

Jos olet ostanut nämä lelut, voit palauttaa ne myyntipaikkaan.

Viidestä joulun suosikkilelusta on Tukesin mukaan löytynyt vakavia turvallisuuspuutteita.

Kolme puista lelua altistavat varsinkin alle 3-vuotiaat lapset tukehtumisvaaralle, ja yhdessä roolivaatteessa huomattiin vakava paloturvallisuusriski. Saman rooliasun pakkauspussi aiheutti myös tukehtumisvaaran. Lisäksi havaittiin, että yhdessä tuotteessa ei ollut vaadittavia käyttöohjeita eikä kemikaaliluetteloa suomeksi tai ruotsiksi.

Lelut oli valittu testiin sillä perusteella, että niissä arveltiin lähtökohtaisesti olevan muita leluja suurempi todennäköisyys turvallisuuspuutteille. 

– Silti liian monen lelun turvallisuudessa oli ongelmia. Tältä osin kaupan sisäänostajilla on tsempattavaa, Tukesin ylitarkastaja Anja Merenkivi sanoo.

– Positiivista on, ettei yhdestäkään testatusta lelusta löytynyt kiellettyjä, muovin pehmentämiseen käytettäviä ftalaatteja. Euroopassa ftalaattien takia on tänä vuonna kielletty useita leluja.

Näissä leluissa havaittiin vakavia turvallisuuspuutteita, ja ne tulee palauttaa myyntipaikkaan välittömästi:

Pintoy-vieterivetoisesta ralliautosta irtoaa alle 3-vuotiaille vaarallisen pieniä osia. Lelussa vakava tukehtumisvaara. Kuva: Tukes
Pintoy-vieterivetoisesta ralliautosta irtoaa alle 3-vuotiaille vaarallisen pieniä osia. Lelussa vakava tukehtumisvaara. Kuva: Tukes

Rubie's Ryhmä Hau Sampan -rooliasussa havaittiin vakava palovammavaara ja tukehtumisvaara. Erityisesti puvun päähine syttyy liian helposti, ja sen pakkausmateriaalina käytetty muovipussi on liian ohutta muovia, joka aiheuttaa tukehtumisvaaran. Kuva: Tukes
Rubie's Ryhmä Hau Sampan -rooliasussa havaittiin vakava palovammavaara ja tukehtumisvaara. Erityisesti puvun päähine syttyy liian helposti, ja sen pakkausmateriaalina käytetty muovipussi on liian ohutta muovia, joka aiheuttaa tukehtumisvaaran. Kuva: Tukes

Hapen ABC-nuppipalapeli aiheuttaa vakavan tukehtumisvaaran, sillä lelusta irtoaa alle 3-vuotiaille vaarallisen pieniä osia. Vaikka lelua suositellaan pakkauksen mukaan yli 3-vuotiaille, se houkuttaa myös pienempiä leikkimään. Tukesin mukaan tämän tyyppisen lelun on siis oltava turvallinen myös nuoremmille lapsille. Kuva: Tukes
Hapen ABC-nuppipalapeli aiheuttaa vakavan tukehtumisvaaran, sillä lelusta irtoaa alle 3-vuotiaille vaarallisen pieniä osia. Vaikka lelua suositellaan pakkauksen mukaan yli 3-vuotiaille, se houkuttaa myös pienempiä leikkimään. Tukesin mukaan tämän tyyppisen lelun on siis oltava turvallinen myös nuoremmille lapsille. Kuva: Tukes

New Classic Toysin City Tour Bus -lelussa havaittiin vakava tukehtumisvaara. Lelu on erityisen vaarallinen alle 3-vuotialle lapsille. Kuva: Tukes
New Classic Toysin City Tour Bus -lelussa havaittiin vakava tukehtumisvaara. Lelu on erityisen vaarallinen alle 3-vuotialle lapsille. Kuva: Tukes

Crystal -kiteidenkasvatussarjassa ei ole tarvittavia käyttöohjeita. Lisäksi lelussa ei ole kemikaaliluetteloa suomeksi eikä ruotsiksi. Kuva: Tukes
Crystal -kiteidenkasvatussarjassa ei ole tarvittavia käyttöohjeita. Lisäksi lelussa ei ole kemikaaliluetteloa suomeksi eikä ruotsiksi. Kuva: Tukes

Tukes kehottaa vaarallisia leluja ostaneita palauttamaan ne myyntipaikkaan. Tukes on toimittanut päätökset lelujen turvallisuudesta myyjille, ja ne vedettäneen pois markkinoilta vuoden loppuun mennessä.

Vakavien turvallisuuspuutteiden lisäksi Tukes havaitsi viidessä muussa lelussa lieviä merkintäpuutteita. Nämä eivät aiheuta käytön kannalta kuitenkaan vakavaa vaaraa. Kaiken kaikkiaan 20 testatusta lelusta 10 sai testistä puhtaat paperit. 

Lelujen turvallisuus on valmistajan, myyjän ja maahantuojan vastuulla, eikä niitä testata viranomaisten toimesta etukäteen. Leluja myyvien yritysten on siis oltava tarkkana siinä, että lelut täyttävät leluille laissa asetetut vaatimukset. 

Tukes testasi vuonna 2017 monenlaisia leluja: hittituotteita, tunnettuja lisenssimerkkejä sekä perinteisiä leluja. Tänä vuonna mukaan testattavien lelujen valintaan oli otettu bloggaajia. Myös kuluttajat saivat ehdottaa leluja testiin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Läksyt tekemättä, koska peli vei mennessään. Keksitkin on syöty salaa kaapista. Milloin lapsi oppii itsekuria?

”Häviö lautapelissä tai futiksessa laukaisee kahdeksanvuotiaassa kiukunpuuskan, jonka ympärillä muut jähmettyvät.”

”Kun kolmevuotiaani vaikka satuttaa varpaansa johonkin, hän menee lyömään lähintä ihmistä.”

”Yksin ollessaan tokaluokkalainen saattaa syödä koko paketillisen keksejä.”

Tuttuja tarinoita vanhempien suusta. Itsehillintä on tärkeä taito koulussa ja myöhemmin elämässä menestymisen kannalta. Milloin lapsi oikein oppii sitä?

Psykologian professori Kaisa Aunola Jyväskylän yliopistosta vastaa.

1. Odota kielen kehitystä

Itsehillinnässä ja itsekurissa on kyse itsesäätelystä, joka käsittää sekä tunteet että toiminnan.

Alle kolmevuotiailta itsehillintää ei kannata vielä odottaa. Itsesäätelyyn tarvittavat aivojen osat kehittyvät melko nopeasti 3–7 vuoden iässä, rinta rinnan kielen ja muistin kanssa. Ilman kieltä ei voi olla sisäistä puhetta.

Lapsi ottaa tässäkin mallia vanhemmistaan.

Lapsi oppii sanojen ja sisäisen puheensa avulla säätelemään toimintaansa ja ilmaisemaan paremmin tunteitaan. Hän saattaa puhua ja antaa itselleen ohjeita vaikkapa rauhoittumiseen.

Lapsi ottaa tässäkin mallia vanhemmistaan. Hän omaksuu usein samat keinot, joita muut perheessä käyttävät kiukustuessaan – esimerkiksi menemällä yksin toiseen huoneeseen vetämään henkeä.

2. Sanoita ja ota syliin

Kun rauhoittuminen tai sääntöjen mukaan toimiminen on lapselle vaikeaa, ota hänet syliin ja juttele tilanteesta rauhallisesti. Kova toruminen ei tutkitusti auta, se vain ahdistaa. Lapsi tarvitsee aikuisen apua, koska hänellä itsellään ei ole vielä keinoja kaikkiin tilanteisiin.

Lapsi kokeilee rajojaan, ja kun ne tulevat vastaan, hän luonnollisesti pettyy – ja silloin itsehillintä on koetuksella. Vanhempien ei pidä säikähtää ja yrittää poistaa pettymyksen tunnetta. Lapsen tunne pitää ottaa vastaan ja auttaa hänet yli siitä tarjoamalla syliä ja lohtua. Rajat on hyvä asettaa lempeästi, ei hyökkäämällä lapsen avuttomuutta vastaan.

Ilman riittävää unta, stressaantuneena ja nälkäisenä on aikuisenkin joskus vaikea hallita tunteitaan.

3. Onko väsy tai nälkä?

Ennen kuin lapselta voi odottaa hillittyä käytöstä, täytyy huolehtia hänen perustarpeistaan. Ilman riittävää unta, stressaantuneena ja nälkäisenä on aikuisenkin joskus vaikea hallita tunteitaan ja käytöstään.

Jos väsyneen ja nälkäisen lapsen vie päiväkodista suoraan kauppareissulle, seurauksena voi olla lattialle heittäytyvä, huutava lapsi.

4. Hae apua ajoissa

Yleensä 4–5-vuotiaana lapsi käsittää, että hänen tunteensa ovat erillisiä toisista ja että muilla ihmisillä on omat tunteet ja ajatukset. Näin lapsi voi ennakoida ja ymmärtää toisten toimintaa.

Samalla hän alkaa käsittää, millainen toiminta on viisasta ja miksi itsehillintää kannattaa harjoitella.

Itsesäätelytaidot varhaislapsuudessa ennustavat myöhempää hyvinvointia, pärjäämistä koulussa ja menestymistä elämässä. Tämä on todettu laajoissa tutkimuksissa, joissa lapsia on seurattu vauvasta pitkälle aikuisikään.

Jos lapsi vielä koulun alkaessa on kovin impulsiivinen, ei osaa rauhoittua tai käy kavereihinsa käsiksi hävittyään pelin, asiaan kannattaa puuttua ja hakea ammattiapua. Yksi merkki ongelmista kehityksessä on myös se, jos lapsi ei tuossa iässä pysty solmimaan ja pitämään kaverisuhteita.

Lapselta ei kuitenkaan pidä odottaa ihmeitä. Jos vatsa kurnii ja edessä on syntymäpäiväjuhlia varten säästetty keksipaketti, lapsen itsehillintä saattaa pettää. Joskus niin käy aikuisellekin.

Jos pelaaminen tai some vie liikaa aikaa läksyjen teolta, vanhemmat asettavat rajat ja ottavat tarvittaessa vaikka puhelimen pois.

5. Älä kontrolloi liikaa

Ennen lapset kasvoivat vanhempien mukana maatöiden sivussa. Silloin ei kysytty, miten lapsi säätelee tunteitaan. Nykyään tutkittua tietoa lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta on niin paljon saatavilla, että se saattaa jo aiheuttaa vanhemmille stressiä. Itsesäätelytaitojen tukemisessakin kannattaa täydellisyyden tavoittelun sijaan tähdätä riittävän hyvään vanhemmuuteen.

Pahimmillaan lapsi voi alkaa ylisäädellä itseään, koska luulee, että kelpaa vain toimiessaan kiltisti.

Liiallinen puuttuminen asioihin voi itse asiassa viedä kehitystä haitalliseen suuntaan. Pahimmillaan lapsi voi alkaa ylisäädellä itseään, koska luulee, että kelpaa vain toimiessaan kiltisti ja ulkoisten vaatimusten mukaan. Tämä voi näkyä ahdistuksena ja masennuksena sekä huonona minäkuvana.

Myös koulunkäynnissä vanhempien pyrkimykset kontrolloida liikaa asioita ovat haitaksi oppimiselle. Kaikilla ihmisillä on psykologinen perustarve omaehtoiseen toimintaan ja itsenäisyyteen, myös lapsilla. Sitä pitää kunnioittaa.

Ei siis pidä säikähtää, jos Wilmaan joskus tulee joku merkintä unohduksesta, laiminlyönnistä tai huonosta käytöksestä. Siitä lapsi oppii, mitä jatkossa pitää tehdä ja millaisia seurauksia toiminnasta on.

Meidän Perhe 12/2017

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.