Aikuista ärsyttävä kitinä on merkki siitä, että lapsi on joutunut jollain tavalla epämukavuusalueelleen. Hän vain yrittää ratkaista tilannetta omalla tavallaan.

Pitäisi jo lähteä, mutta viisivuotiaan pukeutumisesta ei tahdo tulla mitään.

– En tykkää pinkistä, lapsi ilmoittaa valittavalla äänensävyllä, vaikka on itse valinnut paidan kaupasta vain pari viikkoa aikaisemmin.

Aikuisenkin hermo alkaa kiristyä.

Kuulostaako tutulta? Lapsi heittäytyy vastahankaan, kun pitäisi päästä lähtemään, tai marina liittyy syömiseen tai nukkumaan menoon – tai jopa johonkin tosi mukavaan, kuten syntymäpäiviin tai retkeen Linnanmäelle.

Aikuisesta tuntuu kuin lapsi tekisi ongelmia tyhjästä. Lapsen näkökulmasta tilanne on kuitenkin toinen.

– Marina on merkki siitä, että lapsi on joutunut jollain tavalla epämukavuusalueelleen. Mariseva lapsi yrittää vain ratkaista tilannetta omalla tavallaan, sanoo neuropsykologian erikoispsykologi Heli Isomäki.

Tunteiden vallassa

Jokainen lapsi marisee joskus, mutta joillain pikkulapsilla valitus on jatkuvaa ja äänekästä. Selitys löytyy aivojen kehityksestä.

Ihmisen aivot kehittyvät kolmessa vaiheessa. Vastasyntynyt elää paljolti niin sanottujen liskoaivojen varassa. Niiden tehtävä on huolehtia, että ihminen pysyy hengissä: sydän sykkii, hengitys kulkee ja ruokahuolto toimii.

Seuraavaksi kehittyvät tunneaivot.

Taapero opettelee vähitellen lukemaan muiden tunteita. Hän ei enää itke nälkää kuten vauva, vaan osaa jo kertoa siitä sanoin – tai käyttäytymisellä, kuten marinalla.

Marina on lapsen hälytyssignaali, jota me aikuiset emme vain aina osaa tulkita oikein.

Marina onkin tyypillisintä 2–4 vuoden iässä, jolloin tunneaivot johtavat aivojen kehitystä. Vasta noin kolmen vuoden iässä järkiaivot alkavat ottaa enemmän osaa päätöksentekoon. Järkiaivot mahdollistavat vertailun ja päättelyn. Niiden kehitys jatkuu aina parikymppiseksi asti.

Marina on siis kuin lapsen hälytyssignaali, jota me aikuiset emme vain aina osaa tulkita oikein. Aikuisen näkökulmasta pikkuasioista valittaminen vaikuttaa turhalta, koska näemme, ettei se hyödytä mitään.

Järkeen vetoaminen ei kuitenkaan auta lasta, koska hänen aivonsa eivät toimi vielä samalla logiikalla kuin aikuisen aivot, joissa tunne ja järki käyvät jatkuvaa vuoropuhelua. Aikuinen voi valita, ottaako välipalaksi omenan vai suklaapatukan. Nelivuotias ei voi samalla tavalla valita, koska hän tekee päätöksensä perustuen lähes pelkästään tunneaivojen ohjaukseen. Lapsi valitsee sen, mikä tuntuu hyvältä.

Miten sen saa loppumaan?

Jatkuva kitinä on raskasta kuunneltavaa. Joskus vanhemmasta voi tuntua parhaalta ratkaisulta ohittaa mariseva lapsi kokonaan.

– Tunneaivojen varassa lapsi ei ymmärrä tällaista aikuisen käytöstä. Saattaa jopa olla, että lapsi reagoi marisemalla vielä enemmän, Isomäki sanoo.

Onko hankalan olon syynä väsymys, nälkä tai puristava kenkä?

Ohittamisen sijaan kannattaa pohtia, mikä vie lapsen epämukavuusalueelle. Onko hankalan olon syynä väsymys, nälkä tai puristava kenkä? Tai voisiko aiheuttaja olla pelko tai harmitus? Jos päiväkotiin on lähdetty monena aamuna itkun kanssa, marina voi olla merkki siitä, että lapsi pelkää saman toistuvan. Tai lasta saattaa harmittaa, kun pikkusisarus saa vanhemmilta enemmän huomiota.

Lapset ovat taitavia aistimaan piilotettujakin tunteita. Jos marina-aamuja on jatkunut pitkään, saattaa vanhemman asenne olla jo valmiiksi se, että sama kaava tulee toistumaan. Lapsi aistii vanhemman ahdistuneisuuden ja marisee hädissään entistä enemmän.

Yksi ratkaisu on yrittää tuoda tilanteisiin lisää iloa ja yllätyksellisyyttä. Vanhempi voi heittäytyä hetkeksi robotiksi, joka puhuu robottikieltä, mutta ei ymmärrä yhtään marinakieltä. Tai vanhempi voi leperrellä lapselle korostetusti kuin vauvalle ja pukea hänet kuin vauvan. Parhaimmillaan leikillisyys ohjaa lapsen huomion pois ikävistä tunteista.

– Aikuisen on vain oltava tuntosarvet ojossa, ettei lapsi koe leikillisyyttä halventavana, Isomäki sanoo.

Lapsen tunnemaailmaan kannattaa heittäytyä, mutta ei pidä ryhtyä sirkuspelleksi.

On lapsen etu kasvaa tavalliseen arkeen, johon kuuluvat myös pettymykset.

– Aikamme yksi ongelma ovat lapset, joiden elämää on tasoitettu alusta asti varjelemalla lapsia kaikilta ikäviltä kokemuksilta ja pettymyksiltä, Isomäki sanoo.

Tällaisesta niin sanotusta ylityynnytyksestä voi seurata, että aivojen dopamiinitaso on jatkuvasti tavallista korkeammalla. Sama ilmiö on havaittu lapsilla, jotka pelaavat paljon tietokoneella. Tästä seuraa usein ongelmia koulussa ja sosiaalisissa suhteissa, koska aivojen kuormituskestävyys vähenee.

– On lapsen etu kasvaa tavalliseen arkeen, johon kuuluvat myös pettymykset.

Vanhemmalta tarvitaan herkkyyttä tunnistaa, kuinka paljon pettymyksiä ja vaatimuksia lapsi kussakin ikävaiheessa pystyy kohtaamaan.

Jaksaa, jaksaa!

Marina voi olla opittu malli, joka on lapsen aivoissa ehdollistunut tiettyihin tilanteisiin. Jos päiväkotiin on lähdetty vuoden ajan kitinän kera, lapselle on ehtinyt kehittyä jo vahva toimintamalli. Tästä pois oppiminen voi viedä aikaa.

Se vaatii vanhemmalta kärsivällisyyttä ja paljon myönteisiä hetkiä lapsen kanssa.

Usein lapsi ymmärtää enemmän kuin aikuinen osaa kuvitellakaan. Lapsen kanssa kannattaa puhua hankalista tilanteista rauhallisena hetkenä ilman syyllistämistä.

– Ihmetelkää turvallisesti yhdessä, miten tilanteista tulisi mukavampia, Isomäki kannustaa.

Jos vanhempi ei onnistu vaihtamaan lapsen tunnetilaa, se vaihtuu yleensä viimeistään päiväkodissa, kun vanhempi on kadonnut töihin. Kavereiden keskellä harmitus unohtuu.

Sitkeyttä ja iloa!

1. Älä suutu

Jos sisälläsi kihisee, lapsi aistii sen ja saattaa reagoida marinalla. Päätä suhtautua tilanteeseen rakentavasti. Yli-ihminen ei kuitenkaan tarvitse olla. On normaalia, että vanhemmillakin palaa joskus pinna. Rauhallisena hetkenä voitte miettiä yhdessä, mikä olisi parempi tapa toimia.

2. Huumori auttaa

Tuo marinatilanteeseen vastakkaisia tunteita. Kitinä ei lopu järkipuheella vaan huumorilla tai vaikka pikkupulmien ratkomisella. Otetaanko tänä aamuna aikaa, kuinka kauan meillä kestää päästä autoon? Äiti tai isi on kauhakuormaaja, joka kaappaa sinut kauhaan ja vie eteiseen pukeutumaan.

3. Ole sitkeä

Kun jaksat sinnikkäästi tarjota lapselle myönteisiä ratkaisuja, autat häntä oppimaan mukavia tapoja selvitä marinatilanteista. Viisikymmentä huonoa kokemusta kumoutuu viidelläkymmenellä mukavalla kokemuksella. Muista kehua lasta aina kun siihen on aihetta.

Vierailija

Usko tai älä, lapsen turhalta tuntuvalla marinalla on tarkoitus

En usko että juttu kehoittaa kaikki mulle ja heti keinoon, mutta se todella on rasittavaa kuukaudesta toiseen samat asiat jos tekee tuon marinan niin omanki mielenterveyden vuoks kokeilla oikeesti jotain muuta keinoa kun se millä on aiemmin menty. On se kaikille mukavampaa jos hoitoon lähtö aamuisin ei oo ulkovaatteita laittaessa aina yhtä marinaa ja taistelua, vaan omaa käyttäytmistä muuttamalla siitä voi saada kaikille hauskemman ja mukavamman hetken ilman hampaiden kiristelyä
Lue kommentti
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä, miettii psykologi Leea Mattila.  Kuva: Niki Strbian.

Lapsettomuudesta kärsivä kaipaa tukea, ei neuvoja.

Lapsitoiveeseen kiteytyy usein oman itsen jatkuvuus ja elämän merkitykselliseksi kokeminen. Kun lasta ei ala kuulua, mieleen puskee nöyryytys, pettymys, häpeä, ahdinko ja syyllisyys. Lapsiperheiden kohtaaminen saattaa herättää kateutta, parisuhde kuormittuu surusta, ja hedelmättömyyshoidosta johtuva taloudellinen paine kuristaa.

Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Sosiaalinen tuki on ratkaisevan tärkeää kriisin keskellä. Lapsettomuutta kommentoivalta kaivataan sensitiivisyyttä. Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Toisinaan hedelmöityshoidoilla raskaaksi tullut synnyttää biologisesti toisen soluista kasvaneen lapsen. Lapsettomuuden voi katkaista myös adoptio- tai sijaislapsi. Vanhemmuus on onneksi ensisijaisesti sosiaalinen ja tunnesuhde. Silti jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä.  

Seuraavat huomautukset kannattaa jättää väliin, kun keskustelet lapsettoman kanssa:

1.”Mun kaverin naapuri on kanssa ollut hoidoissa, ja se on tooosi rankkaa. Tiedän, seurasin sivusta. Että teille on tulossa kyllä rankkaa.” 

Lapsettomuushoitoihin hakeutuva ei todellakaan halua kuulla manailuja siitä, miten rankkaa se tulee olemaan. Hän osaa tiedostaa asian itsekin. Myötätuntoinen katse tai halaus toimii paremmin.

2. “Mun kummin kaima yritti kanssa lasta, mutta sitten ne lakkas stressaamasta ja kävi lomalla, ja nyt niillä on luomulapsi.”

Ihmeitä sattuu ja stressi on varmasti vihollinen, mutta sitä ei kuitenkaan saa kytkettyä pois päältä vipua vääntämällä. Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

3. “Ai haluutte lapsen? Ota meidän lapsi viikonlopuksi, niin katsotaan sitten, haluatko enää lasta.”

Tämä on todellinen oksennus lapsettoman niskaan. Kamalinta ja mitätöivintä, mitä voi sanoa. Sensuroi vitsi omasta valikoimastasi.

4. “Hankkikaa koira!”

Karvaiset lemmikit ovat monelle äärimmäisen rakkaita, mutta lasta toivovalle ne eivät voi korvata ihmisen paikkaa.

5. "Jos sä oot raskaana?" 

Tämä saattaa olla kaikkein ärsyttävin heitto naiselle, kun hänellä on pahoinvointia tai päänsärkyä. Kommentin kuuleminen voi tehdä surulliseksi tai todella vihaiseksi. Oireet ovat suuremmalla todennäköisyydellä kuukautisoireita. Kuukautisten alkaminen muistuttaa lapsetonta hänen hartaiten toivomansa asian epäonnistumisesta – ja sitten joku vielä heittää sen vitsiksi. 

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Vierailija

5 asiaa, joita ei kannata sanoa lapsettomuudesta kärsivälle

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti: Itsellä lähipiirissä useampia 40 kymppisiä pareja jotka pitkään yhdessä olleet ja ikinä ei ole edes tullut mieleen kysyä tai puuttua heidän lapsettomuuteensa. Itse kertovat jos sille tarvetta, sillä miten se meille edes kuuluu kysellä. Olin 27v ensimmäisen lapsen syntyessä ja kyllä monta kertaa pahoitin mieleni lapsi kyselystä ja toisen lapsen tein 10v myöhemmin ja siinäkin välissä niitä ikäviä sai kuulla. Ja nyt lapset aikuisia ja naapurin ihminen vielä...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.