Lapsi ei välttämättä kykene tunnistamaan seksuaaliväkivaltaa, ellei hänellä ole tietoa aiheesta. Kuva on Kehoni on minun -sarjasta, joka on nähtävissä Ylen nettisivuilla 2.9. alkaen.
Lapsi ei välttämättä kykene tunnistamaan seksuaaliväkivaltaa, ellei hänellä ole tietoa aiheesta. Kuva on Kehoni on minun -sarjasta, joka on nähtävissä Ylen nettisivuilla 2.9. alkaen.

Uusi Kehoni on minun -animaatiosarja opettaa lapsille tärkeitä kehon turvataitoja. Asiantuntijat kertovat, miten aikuinen suojelee lasta parhaiten seksuaaliväkivallalta.

Lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta ei näy tilastoissa, koska lapset eivät kerro siitä. Näin sanoo Pelastakaa Lapset -järjestön erityisasiantuntija Nina Vaaranen-Valkonen.

Pelastakaa Lapset ry:n Nettivihje-palvelu vastaanotti vuonna 2018 yli 3000 yksittäistä vihjettä, jotka koskivat lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa verkossa. Kaikkiaan seksuaalirikoksista suurin osa kohdistuu 3–13-vuotiaisiin lapsiin, joista valtaosa on tyttöjä.  

Uusi Kehoni on minun -animaatiosarja auttaa lapsia suojautumaan seksuaaliväkivallalta. Alun perin norjalainen sarja on sovitettu suomeksi ja ruotsiksi, ja se on nähtävissä Ylen nettisivuilla 2. syyskuuta alkaen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Norjassa sarjan materiaali on osa kansallista opetusta päiväkodeissa ja alakoulussa. Pelastakaa Lapset on julkaissut sarjan tueksi samannimisen oppaan, joka auttaa vanhempia ja ammattikasvattajia käsittelemään aihetta lasten kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nina Vaaranen-Valkonen sekä keskusrikospoliisin rikosylikonstaapeli Maria Rossi kertovat, miten aikuinen suojelee lasta seksuaaliväkivallalta parhaiten. 

1. Muista, että tieto auttaa lasta 

Lapsella on oikeus suojeluun, ja tieto on keino suojella lasta. Lapsen tulee tietää seksuaaliväkivallasta ihan samalla tavalla kuin hänelle kerrotaan, mitä tehdä, jos vanhempi saa sairauskohtauksen kotona tai siellä syttyy tulipalo.  

2. Puhu kehon osista niiden oikeilla nimillä 

Kiertotermit suojelevat usein enemmän aikuisia kuin lapsia. Lapsille pippeli ja pimppi ovat samanlaisia sanoja kuin silmät ja suu. Turvallisen aikuisen täytyy siis päästä yli omasta häpeästään ja pystyä keskustelemaan asioista niiden oikeilla nimillä. Näin hän ei estä todellista keskustelua lapsen kanssa.

Vanha uimapukusääntö – siis ohje siitä, että kukaan ei saa koskettaa sinua alueelle, joka jää uimapuvun alle – on siinä mielessä vanhanaikainen, että se luo kehon ympärille häpeäntunnetta. Se ei ole lapsen edun mukaista.

Seksuaalisen hyväksikäytön sijaan tulisi puhua seksuaaliväkivallasta. Seksuaaliväkivaltaa kokeneet lapset ovat kertoneet oikeudenkäynneissä, miksi sanotaan, että heille on tehty hyvää, kun heille on oikeasti tehty pahaa.   

3. Mitä nuorempi lapsi, sitä todennäköisemmin tekijä on läheinen

Tutkimuksissa on todettu, että mitä pienempi seksuaalista väkivaltaa kokenut lapsi on, sitä todennäköisemmin tekijä on lähipiiristä. Silloin tekijä ei ole voittanut pelkästään lapsen luottamusta vaan koko hänen perheensä. Siksi vanhemman on vaikea kuvitellakaan, että mitään tapahtuisi esimerkiksi harrastuksessa tai päiväkodissa.

Tähän auttaa tieto: kun lapsi tunnista seksuaaliväkivallan, hän pystyy puhumaan siitä.

4. Seksuaaliväkivalta tapahtuu usein leikin varjolla

On hyvä tietää, että seksuaaliväkivalta tapahtuu usein leikin varjolla. Kehoni on minun -animaatiossa puhutaan esimerkiksi pippelikarvojen kampaamisesta tai sukuelinten kutittelusta. Seksuaaliväkivalta ei siis välttämättä satu, mutta henkisesti se vaurioittaa vakavasti. 

Moni aikuinen on ymmärtänyt vasta vuosikymmenten jälkeen, että hän on joutunut tekemään lapsena seksuaalisia tekoja. Siihen voi saada apua vielä aikuisenakin. 

Vierailija

Tuo uimapukusääntö on siitäkin vähän erikoinen, että tarkoittaa ilmeisesti tytöillä ja pojilla eri asiaa? Ei kai pikkutytön ylävartalo kuitenkaan eroa mitenkään pikkupojan ylävartalosta vaikka uima-asu usein on peittävämpi?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla