Mira Juntunen kirjoitti oppaan ruuhkavuosiaan elävälle äidille.

Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua? Tämä työpaikkahaastattelusta tuttu kysymys kannattaisi esittää itselleen yleisestikin. Kun arki vie voimat, vastaus kysymykseen tsemppaa jaksamaan. Se ohjaa valintoihin, jotka tukevat jaksamista. Tai sitten vastaus tiristää perheen äidistä loputkin mehut.

Monen avioeron takaa löytyy uhrautuva, perhe-elämää suorittava nainen. Kun elämästä tulee pelkkää selviämistä päivästä toiseen, hän voi tehdä radikaalin ratkaisun: päättää, että lapset ovat vanhemmillaan vuoroviikoin.

Pikkulapsivaiheessa nainen elää usein pelkkää äitiyttä ja unohtaa muut roolinsa. Hän hylkää ystävänsä ja jättää harrastukset, sillä niihin käytetty elämä on lapsilta pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapset oppivat mallista. Uhrautuvan oravanpyörässä juoksijan kannattaa miettiä, millaisen mallin aikuisuudesta, työnteosta ja itsensä kohtelusta antaa lapsilleen. Haluaako hän,että hänen omia lapsiaan kiukuttaa joka maanantaiaamu? Tai että he kuluttavat itsensä puhki tekemällä työtä, joka ei kiinnosta eikä tue heidän hyvinvointiaan ja arvojaan?

Äidit hukkaavat itsensä perhe-elämään.

Jos omaksuu pelkän äidin roolin, se jää herkästi päälle. Tällöin nainen on hukassa, kun lapset kasvavat ja äidin vastuut vähenevät. Hän ei enää tiedä, kuka hän on. Hän voi olla hyvin yksinäinen ihminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun arki uuvuttaa, kannattaa miettiä, kenen elämää elää. Jatkuva kiire ja väsymys ovat osittain itse aiheutettuja. Kuvittelemme, että tarvitsemme samoja asioita kuin joku toinen – teemme toisen ihmisen tarpeista omiamme.

Jäljittelemme blogien ja lehtien kiiltokuva-arkea. Haalimme tarpeisiimme nähden liikaa tavaraa ja tilaa. Teemme turhaan samoja asioita kuin oma äitimme vuosikymmeniä sitten: Pesemme puhtaita lattioita, vaikka meillä on tehokkaat imurit. Jonotamme väsyneinä kaupassa, vaikka ostokset voi tilata kotiovelle.

Jokaisen on hyvä pysähtyä pohtimaan omia tekemisiään ja valintojaan. Miksi-kysymys tuo esiin merkityksellisimmät vastaukset. Miksi leivon vaikeita leivonnaisia koulun myyjäisiin, jonne tarvittiin perusmokkapaloja? Mitä todistelen ja kenelle? Miksi käytän kaiken vapaa-aikani kuskaamalla lapsia harrastuksiin?

Elämä on mallillaan, jos kysymyksiin löytyy järkeviä vastauksia. Ihminen ei vedä itseään piippuun, jos tekemiset tuntuvat merkityksellisiltä ja tärkeiltä. Mutta jos kysymykset havahduttavat, omalle elämälle pitää tehdä jotain.

Äidin pitää oppia luottamaan, että isäkin pärjää lasten kanssa.

Omat tarpeensa pitää pukea sanoiksi. On hyvä pitää yllä muitakin kuin äidin rooleja. Äiti ei rakasta lapsiaan yhtään vähempää, vaikka hän haluaisi saunoa yksin tai viettäisi joskus yön ystävien kanssa pois kotoa.

Äidin kannattaa opetella jakamaan vastuuta ja luottaa siihen, että isä osaa ja pärjää. Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi paremmin.

Mira Juntunen on kehoterapeutti, valmentaja ja kirjailija, jolta on ilmestynyt Marika Sarhan kanssa Merkityksellinen minä – nainen ruuhkavuosissa -kirja (Readme).

Vierailija

Taas uusi näkökulma äitien syyllistämiseen. Ei saa olla enää edes rauhassa väsynyt äiti, vaan pitäisi jaksaa myös suorittaa muita elämän osa-alueita. Ne pienet lapset kun on ihan oikeasti syy jättää muita asioita tekemättä, ei tekosyy. Meidän joka yö 3-10 kertaa heräävä taapero ja työelämä vie kyllä voimat sekä isältä että äidiltä, ei auta vastuun jakaminen.

Vierailija

En koskaan hylännyt haaveitani, niille ei vain koskaan ollut aikaa eikä voimia, kun lapset olivat pieniä. En ole nipottava siivoushullu äiti, jonka kodin ja lasten pitää olla kuin jostan blogista. Ei haittaa murut pöydällä ja kasat lattialla, kunhan on kuitenkin ruokaa jääkaapissa ja puhtaita vaatteita kaapissa, jotta arki sujuu.

Mies ei ottanut roolia vahvana vanhempana, vaikka kovasti olisin sitä häneltä toivonut. Kyllä minulle olisi kelvannut miehen tapa tehdä ruokaa, siivota, hoitaa lapsia. Mutta miehen tapa oli usein vain lapsenvahdin rooli, jolloin minä sain hoitaa kaikki rästiin jääneet työt, kun tulin kotiin ja laittaa iltavillit lapset nukkumaan.

Miksi AINA kaikki on äitien syytä? Jos toinen vanhempi uupuu ja toinen porskuttaa, niin eikö se kerro siitä, että vanhemmuusen vastuu ei jakaudu tasaisesti. Haluaisin enemmän keskustelua ja kirjoituksia siitä, miten isien vanhemmuus voisi tulla vahvemmaksi.

Isien pitää tulla yhtä vahvaksi vanhemmaksi kuin äidit. Muuten äidit väsyvät. Eikä se ole äitien syy!!!!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla