Kiukkupodcast, osa 4: Uhkailu, kiristys ja lahjonta – paremmat toimintatavat, joilla autat kiukkuavaa lasta

Miksi vanhempi sortuu niin herkästi kiristämään lasta kiukkutilanteessa? Kiukkupodcastin asiantuntijat kertovat.

Kuuntele podcast alta tai Suplasta:

 
 

Nyt jos et, niin!

Tuttuja sanoja monessa perheessä. Kinkkisessä tilanteessa vanhempi sortuu herkästi uhkailemaan, kiristämään tai lahjomaan. Ne toimintatavat ovat tuttuja omasta lapsuudesta, tunnetaito-ohjaaja Heli Mäkelä sanoo Vauvan ja Meidän Perheen Kiukkupodcastin neljännessä jaksossa.

Käytännössä vanhempi huomaa, miten rangaistuksilla uhkailu vain lisää lapsen vastustusta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Uhkailu on lapselle signaali vaarasta, Heli Mäkelä sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Jäähyllä uhkailu, reipastumaan kehottaminen ja lapselle huutaminen vahvistavat kaikki lapsen ei-toivottavaa käytöstä eivätkä tue lapsen rauhoittumista. 

Anna lapsen säilyttää omanarvontuntonsa

Aina uhkailu ei ole huono asia.

Kiukkupodcastin toinen asiantuntija, psykologi Julia Pöyhönen erottaa toisistaan huonon uhkailun sekä sen, miten lapsi oppii syy-seuraussuhteita. Silloin se tarkoittaa johdonmukaista vanhemmuutta.

– Huonoa uhkailua aikuinenkaan ei tahdo viedä loppuun asti: esimerkiksi jos et siivoa, niin ei mennäkään tänään kaverin synttäreille, Pöyhönen kertoo.

– Jos–niin-uhkaukset opettavat lapselle syy-seuraussuhteita ja sitä, että yhteisiä sääntöjä tulee noudattaa. Esimerkiksi: jos et tule siivoamaan, niin emme ehdi lukea iltasatua tai että jos vielä heität ruokaa lattialle, niin otan lautasen pois. Lapsi saa valita, totteleeko hän vai valitseeko hän seuraamuksen. Se on reilua ja johdonmukaista toimintaa vanhemmalta, ja lapsi saa mahdollisuuden muuttaa omaa toimintaansa ja säilyttää omanarvontuntonsa.  

Auktoriteetti säilyy, kun vanhempi osaa peruuttaa

Jos aikuisen uhkailu menee överiksi, sitä ei tarvitse viedä loppuun asti. Julia Pöyhönen vakuuttaa, ettei sanojaan katuva aikuinen suinkaan menetä auktoriteettiaan lapsen silmissä. Käy päinvastoin:

– On aina tärkeämpää pitää yllä kunnioittavaa vuorovaikutusta lapsen kanssa kuin pitää kiinni omasta auktoriteetistaan, Pöyhönen sanoo.

– Auktoriteetti vahvistuu lapsen silmissä, kun hän näkee, että vanhempi pystyy myöntämään virheensä ja pääsemään siitä eteenpäin. Kiukkuisena on vaikeaa ajatella järkevästi, joten on normaalia, että vanhemmallekin tulee ylilyöntejä.

Pöyhönen neuvoo malttiin myös pitkällä tähtäimellä: kun kodin säännöt sovitaan yhdessä, seuraukset eivät tule lapselle yllätyksenä. Silloin sääntöjen noudattaminen on lapselle helpompaa.

– Mitä nopeammin vanhempi yrittää keksiä seuraamuksia, sitä helpommin ne yleensä menevät kaikkien kannalta pieleen. 

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla