Kuvat
Shutterstock
Kuukautiset, joiden pitäisi olla maailman luonnollisin asia, voivat aiheuttaa lapselle arjessa noloja tilanteita, jos niihin ei ole varautunut.
Kuukautiset, joiden pitäisi olla maailman luonnollisin asia, voivat aiheuttaa lapselle arjessa noloja tilanteita, jos niihin ei ole varautunut.

Vaikka lasta valmistaisi kuukautisten alkamiseen, hän kokee sen silti omalla tavallaan.

Tyttö kävelee luokan etuosaan. Muut lapset näkevät sen heti: ruskeanpunainen kuukautisveri on värjännyt takapuoleen läiskän. Ensin on hiljaista, kaikki tuijottavat tiivisti. Sitten luokan hölösuu huutaa: ”Onks lirahtanut housuun?” Toiset lapset hörähtävät. Tyttö ei ymmärrä vielä, mitä on tapahtunut, mutta vessaan juostuaan hänellekin valkenee. Mitä nyt voi tehdä? Hänellä ei ole vaihtohousuja. Kuinka luokkaan voi enää ikinä palata?

Olen aina puhunut kahdelle tyttärelleni kaikista seksuaalikasvatukseen liittyvistä asioista avoimesti. Vanhemman tyttäreni kuukautiset alkoivat verrattain myöhään, joten ehdimme yhdessä pohtia moneen otteeseen, mitä kaikkea niiden alkamiseen liittyy.

Silti kuukautiset tulivat hänelle järkytyksenä. Hän itki olevansa yököttävä. Hän koki, että on ainoa, jolla on ohivuotojen kanssa ongelmia. Hän ei uskaltanut laittaa käytettyjä siteitä roskiin vieraissa paikoissa, ettei ”paljastuisi”. Hän pelkäsi kuukautisista aiheutuvia mahdollisia noloja tilanteita niin paljon, että olisi mielellään jättänyt kokonaan menemättä kouluun. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tyttäreni itki olevansa yököttävä, eikä uskaltanut laittaa käytettyjä siteitä roskiin.

Minulle taas tuli yllätyksenä, että kaikki se avoin puhe ja oma mutkaton suhtautumiseni asiaan ei auttanutkaan häntä. Olin jopa luullut valmistaneeni lastani tavanomaista paremmin tähän kaikille tytöille tapahtuvaan väistämättömään ja tavallaan melko hienoonkin asiaan. Ehkä olinkin, mutta se ei auttanut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt ymmärrän, että lapseni silloinen yksinäisyys oli yksi iso syy hänen kuukautispelkoonsa. Jos ei ole luotettavaa ystävää, joka kertoo, että ohivuodot ja nolot tilanteet ovat normaaleja, niin kokee olevansa yksin. Ei riitä, että äiti sanoo, että sellaista tapahtuu kaikille. Ei riitä, että terkkari sanoo niin, tai että siitä lukee lehdestä.

Toinen syy oli varmasti hänen luonteensa. Hän haluaa suunnitella ja varmistaa kaiken etukäteen. Punaisena juokseva veri on arvaamaton. Epäsäännöllinen vuoto on ennakoimaton. 

Kolmas syy on minussa: kuukautiset ovat minulle läpihuutojuttu, ja oletin, että niin on myös tyttärelleni. Totta kai on ärsyttävää vuotaa mukikaupalla kerran kuussa, mutta hajut ja eritteet ovat asioita, jotka eivät pelota tai jännitä minua. Ehkä siksi korostin tyttärelleni liikaa sitä, että piece of cake, helppo homma!

Lapseni yksinäisyys oli yksi iso syy hänen kuukautispelkoonsa.

Sain tarvitsemani opetuksen: En (edelleenkään) voi vanhempana varautua kaikkeen. Voin yrittää tukea ja valmistaa lastani elämään, mutta eniten vaikutusta on kuitenkin lapseni persoonalla ja hänen tavallaan kohdata tilanteet. Ne määrittävät hänen elämäänsä enemmän kuin minun jatkuva varmisteluni. Voin vain olla tukena hänen matkallaan.

Haluan jakaa tämän yksinkertaisen vinkin, koska kertoessani tästä muille vanhemmille, se tulee liian monelle uutena:

Kuukautiset, joiden pitäisi olla maailman luonnollisin asia, voivat aiheuttaa lapselle arjessa noloja tilanteita, jos niihin ei ole valmistunut. Ei riitä, että tietää, mistä kuukautisissa on kyse. Pitää tietää, mitä tehdä, kun ne alkavat. 

Pakkasin lapselleni koulureppuun kuukautissiteen ja varapikkarit.

Kun lapseni täytti kymmenen, pakkasin hänelle koulureppuun pieneen sievään pussukkaan kuukautissiteen ja varapikkarit. Sitten kävimme seuraavan keskustelun.

– Tiedätkö, mitä tehdä, jos huomaat kuukautisten alkaneen kesken koulupäivän?
– Menen vessaan?
– Joo. Jos sidettä ei ole mukana, laita pikkareihin vaikka paperia ensi hätään, ja mene sitten uudestaan vessaan tämän pussukan kanssa.
– Entä jos veri on tullut housuista läpi?
– Lähdet kotiin vaihtamaan housut. Voit sanoa opelle, että kuukautiset alkoivat.
– En kehtaa.
– Ei kuukautiset ole kehtaamisasia. Mutta voit sanoa vaikka, että oksensit. Mä selvitän asian sitten Wilmassa open kanssa. Se kyllä ymmärtää.

Opetin lapseni valehtelemaan ja samalla tulin varmaan opettaneeksi, että veri farkkujen takapuolessa on vähän nolo asia, vaikka niinhän ei ole. Se voi käydä meistä jokaiselle – minullekin kävi kerran lähijunassa. Tämän olisin voinut sanoa lapselle myös ääneen. 

Lapseni kuukautiset eivät tämän keskustelun jälkeen alkaneet vielä moneen vuoteen. Mutta kun ne alkoivat kaverilla, hän oli luokallaan ainoa, jolla oli lainata side. Hän oli siitä hyvin ylpeä.

Ps. Onneksi meitä varautujia on näköjään muitakin. Tästä amerikkalaisen äidin somessa jakamasta kuvasta on tykätty jo 50 000 kertaa ja sitä on jaettu 90 000 kertaa. Ehkä tämä vinkki on jollekulle tarpeen?

Jutussa ei ole kirjoittajan nimeä lapsen yksityisyyden suojaamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla