Kuva: Minna Lehtinen
Kuva: Minna Lehtinen

Paras suoja häirintää vastaan on hyvä itsetunto. Sen rakentamiselle ei ole alaikärajaa, Tanja Auvinen sanoo.

"Tyttäreni, 16, istui hiljattain ratikassa. Hänen vieressään siistinnäköinen nelikymppinen mies alkoi jutella ja ehdotti seksiä. Tyttäreni suuttui ja komensi miehen lopettamaan.

Vaikka ärsyynnyin kuullessani tästä, olin onnellinen, että tyttäreni kertoi asiasta. Moni nuori ei puhu kokemastaan, koska ahdistelusta voi tulla syyllinen olo, vaikka syy ei tietenkään ole nuoren. Aloin heti miettiä, mahtoivatko ratikan muut matkustajat tehdä mitään. Meillä kaikilla on velvollisuus puuttua, jos näemme, että jotakuta ahdistellaan.

Jos lapsi tai nuori ei saa hyväksyntää lähipiiriltään, hän etsii sitä muualta.

Eniten minua huolestuttavat ne nuoret, joilla ei ole luottamuksellista suhdetta yhteenkään aikuiseen. Jokainen kaipaa hyväksyntää. Jos lapsi tai nuori ei saa sitä lähipiiriltään, hän etsii sitä muualta.

Hyväksikäyttäviä aikuisia on kaikkialla missä nuoriakin: peliyhteisöissä, snapchatissa, periscopessa. Jotkut 14–15-vuotiaat tytöt saavat puhelimeensa lähes päivittäin peniksen kuvia. En silti kan­nata ajatusta, että vanhemmat kieltäisivät lapsiaan menemästä verkkoon tai kaupungille.

Paras suoja häirintää vastaan on hyvä itsetunto. Sen rakentamiselle ei ole alaikärajaa. Kannatan myös avointa puhetta seksuaalisuudesta. Jos lapselle on puhuttu “etupepusta” eikä seksistä lainkaan, ensimmäisen älypuhelimen saadessaan hän saattaa olla pornosivuilla aika hämillään.

Seksuaalinen ahdistelu aiheuttaa kohteelleen usein häpeää. Vanhempien tulisi korostaa, että kaikesta voi tulla puhumaan. Nuorta ei pidä rangaista asian kertomisesta vaan kiittää luottamuksesta ja alkaa hoitaa asiaa. Oma pää tulee pitää kylmänä. Tarvittaessa voi hakea apua poliisilta ja kunnan lastensuojeluviranomaisilta, meiltä Nuorten Exitistä tai Väestöliitosta.

Jokainen nainen tietää, että seksuaalista häirintää on tässä maassa ollut aina.

Suomeen saapuneet turvapaikanhakijat ovat saaneet eräät suomalaiset lietsomaan pelkoja ulkomaalaisia kohtaan. Kun poliisikin alkuvuodesta väitti, että häirintä on uusi, muka turvapaikanhakijoiden mukana meille saapunut ilmiö, suutuin todella.

Jokainen nainen tietää, että seksuaalista häirintää on tässä maassa ollut aina. Nuoret ovat sille erityisen alttiita. Kouluterveyskyselyjen mukaan tytöistä 60 prosenttia on kokenut häirintää, pojista 33–46 prosenttia.

Turvapaikanhakijoilla pelottelijat eivät oikeasti ole huolissaan tyttöjemme turvallisuudesta. He käyttävät aihetta keppihevosena oman asiansa edistämiseen, joka tähtää rajojen sulkemiseen. Yleistyneestä rasismista saavat osansa nyt myös suomalaiset maahanmuuttajataustaiset nuoret.

Nuorempi tyttäreni oli kavereidensa kanssa ruokakaupassa, kun vanhempi nainen tuli solvaamaan hänen tummaihoisia ystäviään. Kun nuoret puolustautuivat, nainen huusi ettei ihme, että teitä raiskataan. Kaupan henkilökunta puuttui asiaan – poistamalla nuoret kaupasta. Kirjoitin tapauksesta kauppaketjun johtajalle. Jokaiseen ahdistelutapaukseen on puututtava."

Tanja Auvinen työskentelee toiminnanjohtajana Nuorten Exitissä, joka ehkäisee nuorten seksuaalista kaltoinkohtelua.

Meidän Perhe 3/2016

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Heli Blåfield
Kuva: Heli Blåfield

Äitiä huolestuttaa, koska teinitytär on välillä hyvin uhmakas, empatiakyvytön ja itsekeskeinen. Onko lapsi voinut periä narsistisen käytöshäiriön isältään?

”Olemme uusperhe, johon kuuluu 13-vuotias tyttäreni ja mieheni, jolla ei ole omia lapsia. Tytön isä ei ole arjessamme mukana. Erosimme exän rikollisen elämäntavan takia, kun tytär oli kuusivuotias. Tytär pitää nykyisestä miehestäni, ja pitkään perhedynamiikka toimikin hyvin.

Nyt, tytön lähestyessä murrosikää, hänen käytöksensä on alkanut huolestuttaa minua. Tytär on välillä hyvin uhmakas, empatiakyvytön ja itsekeskeinen. Hän on jäänyt muutaman kerran kiinni valehtelusta, mitä etenkään mieheni ei siedä lainkaan. Tyttö sai uuden puhelimen sillä ehdolla, että hoitaa kotityöt pyytämättä, mutta silti ne unohtuvat jatkuvasti. Joka asiasta on sanottava jatkuvasti, ja kaikenlaiset rangaistukset ovat tehottomia.

Hän ei halua, että häntä määräillään, mutta rajattomuus tuntuu hänestä välinpitämättömyydeltä. Jos emme vaadi mitään, mitään ei tapahdu. Jos vaadimme, hän paiskoo ovia ja kiukkuaa. Näytämme hänelle kiintymyksemme, mutta häneltä ei tule juurikaan positiivista palautetta. Hän ei kysele kuulumisia muilta. Ollessani kipeä häntä kiinnostaa vointini sijaan se, heitänkö hänet treeneihin.

Tuollainen kylmäkiskoisuus, valehtelu ja sopimuksien rikkominen tuo mieleen hänen isänsä, jolla diagnosoitiin psykopaattinen ja narsistinen käytöshäiriö. Onko isän rikollinen mieli voinut periytyä? Onko tämä mielestäsi normaalia murkkuikäisen käytöstä?”

Huolestunut äiti

Janna vastaa:

”Kiitos koskettavasta kirjeestä! Hätä rakkaasta lapsesta, teini-iän kuohut, isän diagnoosien varjo – melkoinen paketti mietittäväksi koko perheelle.

Oman navan tuijotus on aivan iänmukaista käytöstä, samoin mielipiteen vaihtelu ja epävarmuus rajojen tarpeesta.

Ensinnäkin: Tyttäresi käytös ei kuulosta psykopaattiselta tai tunnekylmältä. Hän osoittaa mieltään ja näyttää selvästi, kun ei pidä asioista. Julmuutta vaikkapa eläimiä tai ikätovereita kohtaan ei esiinny. Oman navan tuijotus on aivan iänmukaista käytöstä, samoin mielipiteen vaihtelu ja epävarmuus rajojen tarpeesta. Harva teini tekee kotitöitä pelkällä kehotuksella. Valehtelu oman nahan pelastamiseksi on sekin normaalia.

Ymmärrän silti huoltasi. Persoonallisuushäiriöiden syntyä ei tunneta tarkkaan. Periytyvyyttä on todennäköisesti jonkin verran, mutta myös kasvuympäristö vaikuttaa paljon. Nuorelle ei tehdä persoonallisuushäiriödiagnoosia, koska kasvu on vielä kesken. Sen sijaan tutkitaan, miten nuoren mieli on rakentunut ja miten läheiset ihmissuhteet voivat olla avuksi hyvän kasvun polulla.

Aikuisen rakkaus hankalaankin nuoreen ja kyky pohtia omaa osuuttaan tämän elämässä ovat suuri voimavara, joka kannattaa ottaa käyttöön. Voisittekin pohtia, mitä hyvää oikeastaan haluatte tyttärelle antaa tiukkuudella ja rangaistuksilla? Miltä toivotte niiden suojaavan lasta? Tajuaako tytär hyvät tarkoituksenne?

Jäin myös miettimään, millaisena tytär muistaa isänsä. Olisiko isässä kaikesta huolimatta jotakin mukavaa, jota tytär saattaisi kaipauksella muistella?

Suosittelen, että hakeudutte perheneuvolaan, nuorisoasemalle tai muuhun nuorten mielenterveyspalveluun. Jos lapsella epäillään psyykkisen kehityksen häiriötä, voidaan asiaa tutkia. Jos kasvatustavan muutos auttaisi, saatte siihen apua. Perheen on tärkeä saada vastauksia näin suuriin kysymyksiin.”

Meidän Perhe 12/2017

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.