Aikuiset hermoilevat nuorten sosiaalisen median käytöstä välillä turhaan, Peppi-Lotta sanoo.

Olen käyttänyt erilaisia somepalveluita pari vuotta, enkä ole törmännyt mihinkään arveluttavaan. Sometus on osa sosiaalista elämää.

On hyvä, jos vanhemmat aluksi seurailevat lastaan somessa ja selittävät, mitä on järkevää tehdä ja mitä ei. Jos vaikka postaa Instagramiin kuvan kaveristaan rannalla bikineissä, kuva saattaa levitä netissä. Mutta jos lasta pelotellaan ja varoitellaan liikaa, hän ei ehkä kehtaa tunnustaa vanhemmilleen, jos sitten tapahtuukin jotain kurjaa.

Lapsi on mielestäni tarpeeksi vanha someen 13–15-vuotiaana. Silloin hän osaa ottaa vastuuta. Minä menin kutosluokalla ensiksi Instagramiin. Aluksi hashtagien käyttö ja lyhenteet olivat vieraita, mutta opin seuraamalla muita.

Nykyään käytän somea noin kolme tuntia päivässä, koska sen avulla pysyy niin hyvin kärryillä siitä, mitä ympärillä tapahtuu.

Sometan välitunneilla, ajoneuvoissa, kotona oleskellessani ja joskus läksyjen lomassa, vaikka se ei olekaan hyvä asia, kun ajatukset rupeavat karkailemaan. Kolme tuntia on kieltämättä paljon, ja yritän vähentää ja olla enemmän läsnä kavereideni kanssa myös somen ulkopuolella.

Myös 13-vuotias pikkusiskoni on monissa somepalveluissa, mutta mielestäni hänen ei vielä kannata liittyä ask.fm:ään. Siellä voi kysyä kysymyksiä toisilta nimellä tai ilman.

Joskus Askissa kysymykset ovat painostavia, ja vastaajat voivat haukkua ja sättiä muita. Tai siellä voidaan kysyä jotain henkilökohtaista, kuten olenko polttanut tupakkaa.

”Jos vastailee mitä sattuu, voi tulla juorumyrsky.”

Ei näihin tarvitse vastata, mutta jos vastaan, vastaukseni löytyy palvelusta pitkään. Jos vastailee mitä sattuu, vastaukset saattavat levitä netissä ja niistä voi tulla niin sanottu juorumyrsky.

Pari vuotta sitten halusin Movie Star Planet -pelisivulle ja äiti sanoi, että katsotaan muutaman vuoden kuluttua. Se oli ärsyttävää ja odottelu tuntui tyhmältä silloin. Nyt ymmärrän, miksi hän käski odottaa. Siellä voi olla kolmekymppisiä miehiä, jotka väittävät olevansa nuorempia ja haluavat vain nuorten tyttöjen seuraa.

Facebookissa minua on pari kertaa pyytänyt kaveriksi ihminen, jota en tunne. Silloin kysyn, tuntevatko vanhempani hänet. Jos eivät, annan olla. Ei minun tarvitse huolia kavereikseni keitä tahansa.

Minusta on hyvä, että vanhempani seuraavat minua somepalveluissa, kunhan eivät kauheasti sekaannu. Olisi ärsyttävää, jos he kyselisivät postailuistani joka päivä. Vanhemmat eivät minusta käyttäydy somessa nolosti, eivät omani eivätkä kavereidenkaan. Joskus, kun vaihdan Facebookissa profiilikuvani, kaverit kommentoivat kuvaa. Jos äitini tulee mukaan kommentoimaan, se on minusta yllättävää, muttei noloa sekään.

Peppi-Lotta Viidalla, 14, on tili Facebookissa, Ask.fm:ssä, We heart it'ssä, Instagramissa, Snapchatissa ja Kikissä.

Meidän Perhe 7/16