Kuva: Heli Blåfield
Kuva: Heli Blåfield

Äitiä huolestuttaa, koska teinitytär on välillä hyvin uhmakas, empatiakyvytön ja itsekeskeinen. Onko lapsi voinut periä narsistisen käytöshäiriön isältään?

”Olemme uusperhe, johon kuuluu 13-vuotias tyttäreni ja mieheni, jolla ei ole omia lapsia. Tytön isä ei ole arjessamme mukana. Erosimme exän rikollisen elämäntavan takia, kun tytär oli kuusivuotias. Tytär pitää nykyisestä miehestäni, ja pitkään perhedynamiikka toimikin hyvin.

Nyt, tytön lähestyessä murrosikää, hänen käytöksensä on alkanut huolestuttaa minua. Tytär on välillä hyvin uhmakas, empatiakyvytön ja itsekeskeinen. Hän on jäänyt muutaman kerran kiinni valehtelusta, mitä etenkään mieheni ei siedä lainkaan. Tyttö sai uuden puhelimen sillä ehdolla, että hoitaa kotityöt pyytämättä, mutta silti ne unohtuvat jatkuvasti. Joka asiasta on sanottava jatkuvasti, ja kaikenlaiset rangaistukset ovat tehottomia.

Hän ei halua, että häntä määräillään, mutta rajattomuus tuntuu hänestä välinpitämättömyydeltä. Jos emme vaadi mitään, mitään ei tapahdu. Jos vaadimme, hän paiskoo ovia ja kiukkuaa. Näytämme hänelle kiintymyksemme, mutta häneltä ei tule juurikaan positiivista palautetta. Hän ei kysele kuulumisia muilta. Ollessani kipeä häntä kiinnostaa vointini sijaan se, heitänkö hänet treeneihin.

Tuollainen kylmäkiskoisuus, valehtelu ja sopimuksien rikkominen tuo mieleen hänen isänsä, jolla diagnosoitiin psykopaattinen ja narsistinen käytöshäiriö. Onko isän rikollinen mieli voinut periytyä? Onko tämä mielestäsi normaalia murkkuikäisen käytöstä?”

Huolestunut äiti

Janna vastaa:

”Kiitos koskettavasta kirjeestä! Hätä rakkaasta lapsesta, teini-iän kuohut, isän diagnoosien varjo – melkoinen paketti mietittäväksi koko perheelle.

Oman navan tuijotus on aivan iänmukaista käytöstä, samoin mielipiteen vaihtelu ja epävarmuus rajojen tarpeesta.

Ensinnäkin: Tyttäresi käytös ei kuulosta psykopaattiselta tai tunnekylmältä. Hän osoittaa mieltään ja näyttää selvästi, kun ei pidä asioista. Julmuutta vaikkapa eläimiä tai ikätovereita kohtaan ei esiinny. Oman navan tuijotus on aivan iänmukaista käytöstä, samoin mielipiteen vaihtelu ja epävarmuus rajojen tarpeesta. Harva teini tekee kotitöitä pelkällä kehotuksella. Valehtelu oman nahan pelastamiseksi on sekin normaalia.

Ymmärrän silti huoltasi. Persoonallisuushäiriöiden syntyä ei tunneta tarkkaan. Periytyvyyttä on todennäköisesti jonkin verran, mutta myös kasvuympäristö vaikuttaa paljon. Nuorelle ei tehdä persoonallisuushäiriödiagnoosia, koska kasvu on vielä kesken. Sen sijaan tutkitaan, miten nuoren mieli on rakentunut ja miten läheiset ihmissuhteet voivat olla avuksi hyvän kasvun polulla.

Aikuisen rakkaus hankalaankin nuoreen ja kyky pohtia omaa osuuttaan tämän elämässä ovat suuri voimavara, joka kannattaa ottaa käyttöön. Voisittekin pohtia, mitä hyvää oikeastaan haluatte tyttärelle antaa tiukkuudella ja rangaistuksilla? Miltä toivotte niiden suojaavan lasta? Tajuaako tytär hyvät tarkoituksenne?

Jäin myös miettimään, millaisena tytär muistaa isänsä. Olisiko isässä kaikesta huolimatta jotakin mukavaa, jota tytär saattaisi kaipauksella muistella?

Suosittelen, että hakeudutte perheneuvolaan, nuorisoasemalle tai muuhun nuorten mielenterveyspalveluun. Jos lapsella epäillään psyykkisen kehityksen häiriötä, voidaan asiaa tutkia. Jos kasvatustavan muutos auttaisi, saatte siihen apua. Perheen on tärkeä saada vastauksia näin suuriin kysymyksiin.”

Meidän Perhe 12/2017

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tässä mahtava joululahjavinkki teinille: kirjasarjan kaksi ensimmäistä osaa ilmestyvät nimittäin joulukuun alussa.

Huippusuosittu norjalainen draamasarja Skam on nyt koottu kirjoiksi. Kirjat antavat syvemmän ulottuvuuden Skam-fanitukseen, sillä niissä julkaistaan sarjan alkuperäinen käsikirjoitus koko pituudessaan. Luvassa on siis paljon ennennäkemätöntä materiaalia.

Kirjoihin on myös lisätty vuoropuhelua näyttelijöiden ja käsikirjoittajan välillä. Tekijät lupaavat, että tämä antaa lukijalle aivan uudenlaisen ulottuvuuden sarjassa nähtyjen roolihahmojen syntyyn. 

Skamin on luonut ja käsikirjoittanut norjalainen Julie Andem. Andem on myös kirjoittanut jokaiseen kirjaan uuden johdannon ja lopetuksen.

Skam kertoo oslolaisista nuorista. Sarjasta on esitetty neljä kautta, joissa jokaisessa tutustutaan yhden nuoren elämään. 

Skam on yksi viime vuosien suosituimmista sarjoista, ja pelkästään Suomessa sen jaksoja on katsottu yli 12 miljoonaa kertaa. Vaikka sarja onkin luokiteltu 14–18-vuotiaiden nuorten sarjaksi, sen aiheet koskettavat kaiken ikäisiä katselijoita. 

Sarjassa käsitellään avoimesti esimerkiksi homoseksuaalisuutta, uskontoa sekä päihteiden käyttöä. 

Kirjasarjan kaksi ensimmäistä osaa ilmestyvät 5. joulukuuta, ja seuraavat kaksi helmikuussa 2019.

Kirjat on suomentanut Kati Valli.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Taas uusi vaihe: vanhemman tehtävä on kasvaa uuteen rooliin murrosikäisen vanhempana. Mutta miten?

Yläkoulun aloitus osuu lapsen elämässä kehitysvaiheeseen, jossa moni asia on muutoksessa: opettajat, ehkä kaveritkin, oppiaineet ja usein koulukin vaihtuu samaan aikaan, kun teinin henkisessä ja fyysisessä kasvussa tapahtuu merkittäviä muutoksia.

Lapsi saattaa ottaa rajunkin irtioton vanhemmistaan ja esimerkiksi kieltää vanhempaa vierailemasta koululla. Ehkä koulun henkilökuntakin kannustaa vanhempia siirtymään taka-alalle, antaa lapsen itsenäistyä. Irtiotto ja itsenäistyminen toki kuuluvat lapsen kasvuun, mutta eivät tarkoita, etteikö lapsi edelleen tarvitsisi vahvasti kodin tukea, päinvastoin. On valtavan tärkeää, että vanhempi on läsnä, kannustaa ja on kiinnostunut siitä mitä lapselle kuuluu, kotona ja koulussa.

Irtiotto ja itsenäistyminen toki kuuluvat lapsen kasvuun, mutta eivät tarkoita, etteikö lapsi edelleen tarvitsisi vahvasti kodin tukea, päinvastoin.

Kysele lapsen koulupäivän kuulumisia päivittäin. Viesti lapselle, että olet hänen käytettävissään ja tukena. Jokainen vanhempi pystyy tukemaan lapsen koulunkäyntiä – ja vanhemman on hyvä muistaa, että vaikka teini sanoisi mitä, hän kaipaa vanhemmiltaan ennen kaikkea kannustusta ja rohkaisua. Vanhemman tehtävä on vielä isommankin lapsen kanssa huolehtia riittävästä unesta, ravinnosta ja esimerkiksi keskustella pelaamisesta tai puhelinsäännöistä.

Miten niitä kuulumisia ja fiiliksiä saa nyhdettyä teiniltä, joka vastaa kaikkeen "iha ookoo". Miten ihmeessä osaa vanhempana lähestyä omaa teini-ikäistä niin, että ei naaiheuta hänessä pelkkää ärtymystä ja vastarintaa? Kokeile vaikka näitä:

1. Muistele omaa murrosikääsi ja hanki tietoa nuoruuden kehitysvaiheesta

Miten itse koit muutokset? Saitko ilmaista tunteitasi? Mikä ärsytti? Mikä loukkasi? Mikä ilahdutti? Mitä olisit kaivannut? Ehkä omista kokemuksistasi löytää avain oman murrosikäisenkin ajatuksiin. Lue myös kaikki mahdollinen tieto murrosikäisen tunne-elämän kehityksestä ja itsenäistymisen tarpeesta, sillä muuten murrosikäisen käyttäytyminen saattaa ajoittain tuntua vanhemmasta henkilökohtaiselta epäonnistumisilta.

Yläkouluikäisen vanhempi ei välttämättä tapaa samanikäisten lasten vanhempia yhtä luontevasti kuin ennen.

2. Varmista omat verkostosi

Yläkouluikäisen vanhempi ei välttämättä tapaa samanikäisten lasten vanhempia yhtä luontevasti kuin ennen. Siksi samassa elämäntilanteessa olevien vanhempien yhteydenpitoon kannattaa tietoisesti panostaa. Jos ei ole vertailupintaa, tavallisista asioista voi kasvaa omassa mielessä isompia huolia. On tärkeää saada kuulla muilta, että emme ole ainoa perhe, jossa ei aina noudateta ruutuaikoja, syödä yhdessä tai nukuta tarpeeksi.

3. Hanki tai ylläpidä omia kiinnostuksen kohteita

Viimeistään nyt on tärkeää, että lapsi ei ole vanhempansa ainoa kiinnostuksen kohde. Vanhemman elämässä on hyvä olla asioita, jotka eivät liity lapseen mitenkään. Omia ystäviä ja harrastuksia. Se antaa lapselle tilaa kasvaa ja tasapainottaa vanhempaa.

Murrosikäisen vanhemmuus on erilaista kuin pienemmän lapsen vanhempana oleminen.

4. Päivitä yhteiset kiinnostuksen aiheet lapsen kanssa

Lapsen kiinnostuksen kohteet saattavat muuttua. Älä loukkaannu, jos aiemmin yhteinen, tärkeä tekeminen ei enää kiinnosta lasta. Uusi yhteinen saattaa olla jotakin, mikä ei heti puhuttele itseä, mutta tarjoaa hyvän mahdollisuuden kuulla lapsen ajatuksia ja käydä monenlaisia keskusteluja.

5. Huomaa hyvä lapsessa ja usko itseesi

Erimielisyyksiltä ei voi välttyä. Arjessa on tärkeä muistaa huomata ja kertoa ääneen ne asiat lapsessa, joissa hän on vahvimmillaan. Tarkastele asioita monelta kantilta. Vievätkö kaverit karhunosan yläkoululaisen ajasta? Kehu lasta siitä, miten hyvin hän pitää kaverisuhteista huolta. Ystävien merkitys vahvistuu murrosiässä ja ihmissuhteissa toimiminen ja niistä huolehtimisen kuuluukin olla murrosikäiselle tärkeä asia, jota hän opettelee.

Murrosikäisen vanhemmuus on erilaista kuin pienemmän lapsen vanhempana oleminen. Kielteisiltä tunteilta ei voi välttyä. Satunnaiset mokat ja ylilyönnit eivät tuhoa nuorta, kunhan perusvire kotona on turvallinen ja lämmin ja myös vanhempi osaa anteeksipyytämisen taidon. Epätäydellinen/sopivasti rosoinen vanhempi ei juurruta nuoreen vääristynyttä käsitystä täydellisestä aikuisuudesta ja on siten myös lohdullinen ja realistinen tulevaisuuden malli.

Vinkit antoi MLL:n Auttavien puhelinten päällikkö, sosiaalipsykologi Tatjana Pajamäki.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.