Nykyvanhemmat pelkäävät konfliktien aiheuttamista ja alkavat liian helposti nuoren kaveriksi, jolloin vanhemmuus unohtuu. Kuva: iStockphoto.
Nykyvanhemmat pelkäävät konfliktien aiheuttamista ja alkavat liian helposti nuoren kaveriksi, jolloin vanhemmuus unohtuu. Kuva: iStockphoto.

Lastensuojelussa työskentelevä Jani Mattila kehottaa vanhempia olemaan enemmän läsnä nuorille.

Jani Mattila näkee työssään päivittäin sen, että nuorten ongelmia, päihderiippuvuutta ja käytöshäiriöitä esiintyy myös ihan tavallisissa perheissä.

Jos kaikilla on koko ajan kiire, yhteinen aika on ruutujen värittämää tai ostettua hauskaa, eikä todellista aitoa keskusteluyhteyttä nuoren ja vanhemman välille synny, voi nuoren päihdeongelma tai käyttäytymisen haasteet kodin ulkopuolella tulla vanhemmille yllätyksenä. Mattilan mielestä nykyvanhemmat pelkäävät konfliktien aiheuttamista ja alkavat liian helposti nuoren kaveriksi, jolloin vanhemmuus unohtuu.

– Monet lastensuojeluun asti ulottuvat ongelmat olisi ehkä ehkäistävissä, jos vanhemmat olisivat enemmän lastensa kanssa.

Monet lastensuojeluun asti ulottuvat ongelmat olisi ehkä ehkäistävissä, jos vanhemmat olisivat enemmän lastensa kanssa.

Janin seitsemän neuvoa nuorten vanhemmille:

  1. Olkaa lastenne kanssa. Kiinnostukaa nuortenne elämästä ja tylsistykää heidän kanssaan.
  2. Selvittäkää, mitä nuoret tekevät ja missä menevät. Jos lapsi menee yökylään, tehkää tsekkaussoitto vanhemmille ja sopikaa yhteisistä pelisäännöistä.
  3. Lapsia saa kyseenalaistaa. Se on rakkautta ja rajojen asettamista. Kestäkää konflikteja ja sitä, että aiheutatte teinillenne pahaa mieltä asettamalla rajat. Se ei ole epäonnistumista vaan vanhemmuutta.
  4. Pyrkikää kaikin tavoin luomaan suhde, jossa ei olisi asiaa, josta nuori ei voisi kanssanne jutella.
  5. Perehtykää lastenne some-elämään. Valtaosalla vanhemmista ei ole hajuakaan, mitä siellä villissä lännessä tapahtuu.
  6. Syökää yhdessä. Se ei tarkoita, että ollaan samassa pöydässä, mutta tuijotetaan kukin omaa ruutua.
  7. Puuttukaa lapsen luokkakaverinkin tekemisiin ja toilailuihin. Useimmat vanhemmat ovat autuaan tietämättömiä, mitä oma nuori puuhaa tuolla, koska kotona voidaan käyttyä ihan erilailla kuin kavereiden seurassa. Jos vanhemmat uskaltaisivat jakaa tietoa ja kertoa naapurinkin lapsen töppäilystä hänen vanhemmilleen, usein ei tarvitsisi tulla lastensuojeluun asti.

 

Vierailija

Lastensuojelun työntekijän 7 neuvoa teinin vanhemmalle

Vierailija kirjoitti: "Olkaa lastenne kanssa. " Joo, mut jos lapset ei halua olla kuin kavereidensa kanssa? Päätät että nyt pidetään äiti-tyttö/äiti-poika-päivä ja menette vaikka kaupungille tai teette jotain muuta mukavaa yhdessä. Äitini kanssa meillä oli äitityttöpäivä joka viikon torstai ja se lähensi kovasti. Leivottiin, mentiin elokuviin, mentiin piknikille puistoon, syötiin aamupala kaupungilla ja tehtiin kivoja kävelyreissuja. Ei se vaadi mitään liian erikoista. Muistan että yksi...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kotona teini saa näyttää kaikki tunteensa, lääkäri ja kolmen lapsen äiti Pippa Laukka sanoo.

Huomaisin, jos joku tyttäristäni alkaisi puhua itsestään rumasti tai muuttuisi yhtäkkiä äärimmäisen kriittiseksi. Se kertoisi, että jotakin on tapahtunut lapsen itsetunnolle.

Hyvä itsetunto on yhteydessä siihen, miten selviämme maailmassa. Murrosikä alkaa fyysisesti yhä aiemmin, vaikka mieli on kuin lapsella, uravalinnat täytyy tehdä yhä nuorempina ja visuaaliset ärsykkeet tavoitellusta ulkomuodosta ovat tyrkyllä somessa 24/7.

Kun kirjoitin tyttäreni Iinan kanssa nuorille naisille suunnatun kirjan, kysyin, mistä he haluavat lukea. Suosituimpia aiheita oli lihasten erottuminen, vaikka vastaajat eivät olleet fitness-maailmasta.

Minulla oli nuorena huono itsetunto, vaikka 80-luvulla ärsykkeet loppuivat, kun menin kotiin ja suljin ulko-oven. Verhosin epävarmuuteni suorittamiseen. Hain täydellisiä suorituksia koulussa, kilpauinnissa ja lopulta kehollani, sillä kuvittelin, että kun onnistun, saan kiitosta ja hyväksyntää.

Syömishäiriöni laukesi, kun olin vaihto-oppilaana Amerikassa. Syömisen hallitseminen antoi valtaa ja vahvuutta hallita ahdistustani. Sain myös kehuja: kun tein mallintöitä ja laihduin, minulle kerrottiin, miten upealta näytän. Se oli bensaa liekkeihin. Jatkoin, vaikka olin omasta mielestäni yhä ruma kuin peikko, koska minulla on paksu tukka.

Tyttäreni ovat nyt teini-iän eri vaiheissa, ja huomaan, että heillä kaikilla on itsetunto, jota minulla ei heidän iässään ollut. Se ei rakennu teini-iässä vaan jo lapsuudessa. En voi kehua, että sen takana olisin minä, vaan kaikki perheemme ihmissuhteet, hoitajat, lasten kaverit ja arjen pysyvyys.

Olen läsnä ja välitän, vaikka tyttäreni kulkevat nilkat paljaina.

Minulle tärkeintä on ollut kasvatuksessa se, etten kasvata vallalla. En ole lasteni kaveri vaan äiti, mutta kunnioitan heitä tasavertaisina ihmisinä. Hyväksyn sen, että he tekevät asioita, joita minä en tekisi, mutta tuen heitä, jos he tekevät. Olen läsnä ja välitän, vaikka he kulkevatkin nilkat paljaina.

Olen myös antanut tyttöjen lopettaa jalkapallon, vaikka se harmitti. Kyse ei kuitenkaan ole minusta vaan lapsista. Jos harrastusta pakottaisi jatkamaan, pahimmillaan lapsi suorittaisi vanhemman haavetta ja hukkaisi oman intohimonsa.

Olen halunnut suojella tyttöjä myös turhilta todellisuuden iskuilta. En kerro heille, millainen maailma on minusta tai oikeasti, vaan odotan, että he löytävät sen itse. He saavat elää sellaisessa illuusiossa, jota he ikäänsä nähden tarvitsevat.

Kerroin lapsille syömishäiriöstäni vasta kaksi vuotta sitten.

Kerroin lapsille syömishäiriöstäni vasta kaksi vuotta sitten. Se ei muuttanut arjessamme mitään, sillä en ole peilannut elämäämme koskaan sitä kautta. Meillä ruuasta ei tehdä mitään numeroa. Vaikka minun piti syödä lautanen tyhjäksi lapsuudessani, en hermostu, vaikka lapseni eivät söisi.

Toivon kuitenkin, että kun he näkevät esimerkkini, he ymmärtävät, ettei heidän kannata tehdä samoja virheitä. Näin onneksi näyttää olevan: kun Iina lähti vaihto-oppilaaksi, hän osasi nauttia kokemuksista, uusista ystävistä ja ruuasta. Kun seurasin, miten hienosti hän pärjäsi, se vahvisti minuakin.

Kun pinnani on pettämässä, lohduttaudun sillä, että tuolla lapsella on vielä vaikeampaa kuin minulla.

Lapsuuteni ajankuvaan kuului, että piti käyttäytyä hillitysti ja olla naama peruslukemilla. En usko tunteiden pidättelyyn. Koti on sitä varten, että siellä saa päästellä. Keskimmäinen tyttäremme Tuuli on nyt murrosiän myrskyn silmässä. Hän on nupit kaakossa aika usein, vaikka koulusta tulee viestiä, miten hienosti hän käyttäytyy.

Olen ylpeä, että hän uskaltaa näyttää tunteensa kotona. Se kertoo, että olemme niin luotettavia tyyppejä, että meidän nähden niin voi tehdä. Tykkään kapinasta, sitä lasten täytyykin tehdä kasvaakseen. En silti väitä, että raivarit ovat mukavia. Kun pinnani on pettämässä, lohduttaudun Jari Sinkkosen ajatuksella: tuolla lapsella on vielä vaikeampaa kuin minulla.

Usein ajatellaan, että murrosiän raivareita kestää, kun vanhempi saa siitä ”palkinnon”: lapsi vaikkapa käpertyy kainaloon tai pyytää anteeksi. Ei se niin mene. Raivarit vain laantuvat ilman hienoa loppukohtausta. Lapsen tehtävä ei ole antaa vanhemmilleen palkintoja. Hänen tehtävänsä on kasvaa, ja murrosiässä se tarkoittaa tunne- ja äänirekisterin opettelua.

Vanhemmalle murrosiän seuraaminen tarkoittaa onnenhippusia siellä täällä. 

Kolmannen tyttäremme Aavan murrosikä siintää myös horisontissa. Hänestä näkee, että hän on kuopus. Me vanhemmat olemme jo luottaneet itseemme, ja latu on tasoitettu.

Vanhemmalle murrosiän seuraaminen tarkoittaakin onnenhippusia siellä täällä. Ne ovat pieniä, mutta ne voi nähdä. Kiitos tulee paljon myöhemmin. Iina sanoi kerran, että ei ole asiaa, jota hän ei voisi meille kertoa. Tiesin, että olen onnistunut.

Pippa Laukka

  • Urheilulääkäri Pippa Laukka, 47, asuu Helsingissä.
  • Perheeseen kuuluvat aviomies Markku Laukka sekä Aava, 10, Tuuli, 13, ja Iina, 19.
  • Pipalta ja Iinalta ilmestyi tänä keväänä kirja Luonnollisesti paras.
Rakkaus on suurin voimavara

Kolmen tytön äiti Pippa Laukka: ”Lapsen tehtävä ei ole palkita vanhempiaan”

kotona täytyy kunnioittaa nuorten identiteettiä ja rakastaa nuoria ilman ehtoja ja estoitta. Nuoren täytyy saada kasvaa rakkauden täyteisessä ilmapiirissä ja rakkauden täytyy näkyä ja olla motiivina kaikessa tekemisessä suhteessa vanhempina lapsiin. Näin kasvattamalla lapsesta kehittyy tasapainoinen aikuinen ja hän oppii arvostamaan terveellä tavalla itseään ja kanssa matkaajiaan,elikkä lähimmäisiään. Nimimerkillä. Kolme itsetunnoltaan terveen pojan näillä "eväillä"kasvattanut perheen isä ja...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Yksi syö vain puolikkaan omenan, toinen liikkuu vimmatusti, kolmas ahmii salaa. Onko lapsella syömishäiriö? Mistä sen tunnistaa ja mitä vanhempi voi tehdä?

”Oli sää mikä tahansa, tytär lähti lenkille – myös väsyneenä ja iltamyöhään.”

”Hän alkoi pukeutua väljiin vaatteisiin ja pitää useita kerroksia päällekkäin.”

”Nuoren oma roskis oli yhtäkkiä täynnä suklaapapereita.”

Näin vanhemmat kuvaavat syömishäiriöön sairastuneiden lastensa muuttunutta käytöstä.

Mitä tehdä, jos epäilee lapsensa suhteen syömiseen menneen jotenkin solmuun? Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja Pia Charpentier neuvoo puuttumaan asiaan mahdollisimman varhain.

Vanhemman kannattaa kuunnella vaistoaan, jos huomaa nuoren käytöksen muuttuneen.

1. Ota oireet vakavasti

Syömishäiriöt ovat vakavia sairauksia, jotka jatkuessaan vaurioittavat kehoa. Anoreksiaan sairastunut karsii syömisiään laihtuakseen ja voi pahimmillaan vaarantaa henkensä. Ahmintahäiriössä ja bulimiassa sairastunut syö ylettömästi, ja bulimiassa taudinkuvaan kuuluu lisäksi oksentaminen. Oksennuksen mukana elimistöstä poistuu elintärkeitä suoloja, joiden epätasapaino voi aiheuttaa rytmihäiriöitä. Sairaus aiheuttaa myös sitkeitä vatsavaivoja ja hammasvaurioita.

Ortoreksiaa eli terveellisen syömisen pakkomiellettä ei luokitella sairaudeksi, mutta se haittaa hyvinvointia kapeuttamalla nuoren elämää. Hän voi vältellä epäterveellisinä pitämiensä ruokien lisäksi yhteisiä ruoka-aikoja, kyläilyjä tai ulkona syömistä. Urheilijan anoreksiasta taas puhutaan, kun nuori säätelee syömistään ollakseen mahdollisimman hyvä urheilija.

2. Huomaa muutos

Mitä pidempään syömishäiriö jatkuu, sitä vaikeampi siitä on parantua. Vanhemman kannattaa kuunnella vaistoaan, jos huomaa nuoren käytöksen muuttuneen. Varhaisessa vaiheessa häiriö ei välttämättä muuta nuoren ulkonäköä tai haittaa koulua ja harrastuksia.

Bulimiaan sairastunut saattaa viihtyä entistä pidempään suihkussa, joka peittää oksentamisen äänet.

Syömishäiriöön kuuluu oireiden salaaminen. Anoreksiaan sairastunut voi syödä illalla perheen kanssa, mutta paastota muun ajan ja liikkua vimmatusti. Ahmintahäiriössä kaapit tyhjenevät salaperäisesti, sillä ahmintakohtaus iskee tyypillisesti yksin ollessa. Bulimiaan sairastunut siirtyy usein ruokapöydästä suoraan vessaan tai ulos. Hän saattaa viihtyä entistä pidempään suihkussa, joka peittää oksentamisen äänet.

Syömishäiriöt ovat tytöillä tavallisempia kuin pojilla. Tilanne, joka voi laukaista tytöllä syömishäiriön, saattaa tehdä pojasta pakonomaisen punttisalilla kävijän ja proteiinin tankkaajan.

Olennaista on seurata, liittyykö nuoren muuttuneeseen käytökseen ahdistuneisuutta, kiukkuisuutta tai jäykkiä sääntöjä. Jos ruokaan liittyvät tilanteet ja keskustelut muuttuvat riitaisiksi, tilanteeseen kannattaa puuttua nopeasti.

3. Puhu kunnioittavasti

Nuoren on vaikea puhua syömishäiriöstään. Kun keskustelun tunnelma on lempeä ja arvostava, puhuminen helpottuu. Älä anna oman hätäännyksesi purkautua syyttelyksi. Kerro sen sijaan rauhallisesti huolesi: Olen huomannut, että vietät nykyään ruoan jälkeen pitkiä aikoja vessassa. Tämä on hieman huolestuttanut minua ja halusin kysyä, onko kaikki hyvin. Voisinko jotenkin auttaa?

Jos nuori torjuu huolesi, ota aikalisä ja palaa asiaan viikon päästä.

Vanhempien on syytä järjestää menonsa niin, että ainakin toinen syö yhdessä nuoren kanssa.

4. Auta lasta syömään

Syöminen on nyt tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä, ja nuori tarvitsee siihen vanhempiensa tukea. Huijaaminen kuuluu tähän sairauteen, ja siksi nuoren lupauksiin huolehtia syömisistään itse ei kannata luottaa. Vanhempien on syytä järjestää menonsa niin, että ainakin toinen syö yhdessä nuoren kanssa.

Tee nuorelle selväksi, että selviätte tästä yhdessä. Voitte miettiä yhdessä ratkaisuja, jotka voisivat helpottaa nuoren syömistä. Annostellaanko ateriat nuorelle? Osallistuuko hän ruoanlaittoon?

Jos liikuntaharrastus estää tasapainoon pääsyn, se laitetaan tauolle. Tauko jatkuu, kunnes nuori pystyy syömään niin, että energiaa riittää liikkumiseen.

5. Älä pelkää nuoren vihaa

Maailmaan mahtuu ääntä ja kiukkua, joita turvallinen vanhempi ei pelkää. Jos lautanen lentää seinään, kata tilalle toinen. Kerro nuorelle, ettet rajoita tai aseta sääntöjä ilkeyttäsi. Haluat suojella häntä – tarvittaessa ammattilaisten kanssa.

Jos syömisistä tulee ylivoimainen ja tulokseton tappelu, nuori on todennäköisesti niin sairas, ettei pelkkä vanhempien tuki riitä. Apua kannattaa hakea kouluterveydenhuollosta, josta voidaan tarvittaessa ohjata nuori erikoissairaanhoitoon. Kerro syömishäiriöstä lähipiirin aikuisille: opettajille ja valmentajille. Koulut tukevat yleensä hyvin syömishäiriöön sairastunutta.

Syömishäiriö on mielen keino säädellä ahdistusta.

6. Syyllisyys on turhaa

Miksi lapseni sairastui? Mitä tein väärin? Kun lapsi oireilee syömisellään, vanhempi saattaa syyttää asiasta itseään. Syyllisten etsimisen sijaan kannattaa kuitenkin keskittyä etsimään ratkaisuja.

Syömishäiriö on mielen keino säädellä ahdistusta. Taustalta löytyy usein itsetunto-ongelmia ja kelpaamattomuuden tunteita. Elämä voi tuntua nuoresta liian haastavalta, ja syömisen kontrollointi saattaa olla keino, jolla hän koettaa selvitä tilanteesta.

Yleensä yhtä laukaisevaa tekijää ei kuitenkaan ole. Perimä voi altistaa syömishäiriöille, mutta geeneilleen ei kukaan voi mitään.

Asiantuntijana psykologi, Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja Pia Charpentier.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.