Yhteiskunnassa on edelleen vanhakantaista ajattelua, että ongelmanuoret ovat lähtöisin syrjäytyneistä, köyhistä tai sosiaalisesti alemmista yhteiskuntaryhmistä. Kuva: iStockphoto.
Yhteiskunnassa on edelleen vanhakantaista ajattelua, että ongelmanuoret ovat lähtöisin syrjäytyneistä, köyhistä tai sosiaalisesti alemmista yhteiskuntaryhmistä. Kuva: iStockphoto.

Lastensuojelussa työskentelevä ohjaaja Jani Mattila haluaa herätellä vanhempia: usein vanhemmilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä nuoret puuhaavat.

”Tehtäväni lastensuojelussa on arvioida nuorten sijoituksen tarve. Vaihtoehtoina on nuoren palauttaminen kotiin, nuoren palauttaminen kotiin avohuollollisen työn tukemana tai nuoren jatkosijoitus pitkäaikaiseen sijoitushuoltopaikkaan.

Nämä päätökset ovat sekä nuoren elämän että perheen hyvinvoinnin kannalta isoja ja merkittäviä. Päätöksiä ei voi tehdä hetkessä, eikä oikea ratkaisu aina selviä edes kuukaudessa. Nuoret, jotka ovat päihdekoukussa, väkivaltaisia tai muuten haastavia, ovat sisukkaita pysymään esimerkiksi päihteettömänä arviointijakson ajan, mutta kotiin päästessä kierre alkaa heti uudestaan.

Yhteiskunnassa on edelleen vanhakantaista ajattelua, että ongelmanuoret ovat lähtöisin syrjäytyneistä, köyhistä tai sosiaalisesti alemmista yhteiskuntaryhmistä. Näin ei enää ole, ja tähän jokaisen päättäjän ja vanhemman – aikuisten ylipäätään – olisi hyvä herätä.

Vanhanaikainen ”tarkkikselta koulukotiin” -tyyppinen ajattelu leimaa myös vanhemmat, ja saa heidät häpeämään avunhakemista pahoinvoivalle nuorelle.

Olen kohdannut asiakkaita jokaisesta sosiaalisesta ryhmästä, kantakaupungista ja lähiöistä. Kohtaan työssäni päivittäin nuoria, jotka ovat vakavaraisista perheistä, joissa vanhemmilla on käytössä kaikki saatavilla olevat kasvatuksen työkalut. Kulissit ovat kunnossa, ja usein kyseessä eivät edes ole kulissit – vanhemmat todella luulevat, että nuorella on kaikki hyvin, kunnes paha päihdekoukku tai käytösongelmat kodin ulkopuolella paljastuvat.

Vanhemmilla ei usein ole nuoren päihdekoukusta aavistustakaan, ennen kuin on liian myöhäistä.

Aikuisilla ei ole käsitystä siitä, kuinka yleistä esimerkiksi kannabiksen käyttö nuorten keskuudessa on. Pilveä polttavat jo 12-vuotiaat ja sen saaminen on alkoholia helpompaa. Internetin vertaisverkosta pystyy ostamaan koviksi luokiteltuja huumeita jälleenmyyntiin tai omaan käyttöön. Vanhemmilla ei usein ole nuoren päihdekoukusta aavistustakaan, ennen kuin on liian myöhäistä.

Vanhempien olisi rohkeammin puututtava lapsen kavereiden tekemisiin ja uskallettava kertoa naapurin teinin tempauksista myös hänen vanhemmilleen. Mutta nykyään vallitsee selän kääntämisen kulttuuri: Ei uskalleta sörkkiä toisten asioita, vaan pidetään mölyt mahassa. Toisaalta vanhemmat loukkaantuvat nykyään helpommin, jos joku puuttuu heidän kasvatustyöhönsä. Ehkä sekin koetaan epäonnistumisena, vaikka ei kukaan aikuinen voi olla yksin perillä kaikesta.

Ennen lastensuojelu oli sitä, että kiltit lapset otettiin huostaan alkoholisoituneilta vanhemmilta, nykyään päihdeongelmainen nuori otetaan huostaan kilteiltä vanhemmilta.

Kärjistettynä sanoisin, että ennen lastensuojelu oli sitä, että kiltit lapset otettiin huostaan alkoholisoituneilta vanhemmilta, nykyään päihdeongelmainen nuori otetaan huostaan kilteiltä vanhemmilta.

Nykyään nuoret voivat myös psyykkisesti erittäin huonosti. Tuntuu, että iso osa nuorista on aivan liian huonokuntoisia avohoidon palveluihin, eikä lastensuojelu näin ollen ole se paikka, josta apua enää voidaan antaa. Ammattitaitoni ei riitä syvien mielenterveysongelmien kanssa painivien lasten auttamiseen. Apua pitäisi löytyä ja olla mahdollista hakea muualta.

Kaikille on selvää, että resurssit ovat riittämättömät, mutta usein näiden asioiden kanssa työskentelevät on hiljennetty. Sama tilanne on muillakin aloilla, kuten kouluissa, sosiaalityössä, terveydenhoidossa ja varhaiskasvatuksessa, joissa on ongelmia julkisen palvelun resurssien kanssa. Kohtaan työssäni jatkuvasti liian suurten asiakasmäärien tuomia ongelmia – kaikille tarvitsijoille ei riitä paikkaa ja aikaa, ja nyt puhutaan vasta nuorten avuntarpeen arvioinnista, ei itse sijoituksesta.

Resurssien ja asiakasmäärän on kohdattava, jotta lapsen etu varmistuu. Tätä työtä tehdään lapsen, ei kenenkään muun etu edellä.”

 

Vierailija

Lastensuojelun työntekijä: ”Tavallisten perheiden lapsia huostaanotetaan koko ajan enemmän”

Vierailija kirjoitti: Eihän ne mitään tavallisia perheitä ole, jos lapset otetaan huostaan. Kyseessä on todella huonosti pärjääviä ihmisiä ilman keinoja elää normaalia elämää. "Ennen lastensuojelu oli sitä, että kiltit lapset otettiin huostaan alkoholisoituneilta vanhemmilta, nykyään päihdeongelmainen nuori otetaan huostaan kilteiltä vanhemmilta." Eli jutussa tarkoitetaan sitä että hyvästä kotitaustasta huolimatta nuoresta voi tulla ongelmanuori. Syynä voi yksinkertaisesti olla esim. huonoon...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Oma riittämättömyys mietityttää nuoria, sillä sosiaalinen media luo paljon paineita.

Tärkeä viikko monen perheen elämässä: nuori lähtee intoa täynnä rippi- tai Prometheus-leirille ja vanhempia herkistää. Joko se on noin iso, nytkö se lapsuus virallisesti loppui?

Mitä näillä leireillä oikeasti tapahtuu ja mikä nuoria mietityttää kesällä 2018? Nuorisotyönohjaaja Mono Kuoppala ja Prometheus-leirin tuki ry:n puheenjohtaja Ansku Ahvenainen kertovat.

Kuka minä olen?

Oma identiteetti mietityttää nuoria erityisen paljon. 

– Nuoret pohtivat paljon omaa paikkaansa elämässä ja yhteiskunnassa, kertoo protuleirejä vetänyt Ahvenainen. 

Päätökset esimerkiksi opiskelujen suhteen pitää tehdä jo varhaisessa vaiheessa nuoruutta, ja monelle tämä tuo paljon paineita.

Rippileireillä yli 30 vuotta ohjaajana työskennellyt Kuoppala kertoo, että nuoret ovat todella vaativia itselleen, ja monilla nuorista riittämättömyyden tunne on läsnä päivittäin.

Nämä tunteet kumpuavat muun muassa sosiaalisesta mediasta, jossa nuoren on entistä helpompi verrata itseään muihin.

”Nykynuorilla on paljon paremmat valmiudet keskusteluun.”

– Nuoret kokevat nykyään paljon enemmän paineita ulkopuolelta kuin vaikka 20 vuotta sitten. Toisaalta nuorilla on nykyään paljon paremmat valmiudet keskusteluun, ja he uskaltavat rohkeammin sanoa oman mielipiteensä.

Ahvenainen kertoo, että joskus protuleirille tulevalla nuorella on sydämellään jokin iso identiteettiin liittyvä asia, jonka kertoo ensimmäistä kertaa muille vasta leirillä.

– Nuoret pelkäävät vanhempiensa reaktiota, jos kyse on jostain häneen itseensä liittyvästä asiasta. Nuori pelkää, että vanhemmat eivät ehkä hyväksy häntä sellaisena kuin hän on.

Ahvenainen on huomannut, että kun nuori kokee että häntä kuunnellaan, nuoren on silloin myös helpompi puhua. Protuleiri painottuukin vahvasti keskustelemiseen ja ajatuksena on, että ehkä nuoren olisi helpompi leirin jälkeen keskustella hänelle tärkeistä asioista myös kotona.

– Toisaalta on myös niitä nuoria, jotka eivät ole koskaan keskustelleet vakavasti edes kavereidensa kanssa, vaan tekevät sen leirillä ensimmäistä kertaa. 

Mistä arvoni tulevat?

Kuoppala kertoo, että rippileirillä pohditaan yhdessä nuorten kanssa paljon sitä, mitä mieltä nuori on itse jostain asiasta, ja kannustetaan erottamaan oma mielipide valmiista. Nykymaailmassa nuoren voi olla vaikea hahmottaa, mikä ajatus kumpuaa sosiaalisesta mediasta tai kavereilta.

Rippileirillä käytävissä keskusteluissa mietitään paljon sitä, mihin nuoren omat arvot perustuvat ja mihin he toivoisivat arvojensa perustuvan. Yhdessä pohditaan myös sitä, ketä nuori kuuntelee oman elämän tärkeissä päätöksissä kuten opiskelupaikan valinnassa.

Nykynuoren voi olla vaikea hahmottaa, mikä mielipide on hänen omansa.

– Nuoria herätellään näkemään, miksi he toimivat niin kuin he toimivat. 

Protuleiri-ohjaaja Ahvenaisen mukaan yksi protuleirin kymmenestä teemasta on ympäristö. Tähän liittyy muun muassa pohdinta siitä, miten omat teot vaikuttavat luontoon.

– Nuoret ovat todella kiinnostuneita vaikuttamaan asioihin, niin ympäristöön liittyviin kuin muihinkin, Ahvenainen kertoo.

”Opin, että pitää rakastaa ja olla rehellisesti”

Rippikouluun sisältyy 80 oppituntia. Suurin osa tunneista pidetään viikon mittaisella leirillä, mutta joitakin tunteja käydään jo ennakkoon. Rippileirillä käytetään opetussuunnitelmaa, jonka pohjalta opitaan muun muassa Raamatusta. Lisäksi käydään läpi teemoja esimerkiksi ihmissuhteista ja tulevaisuudesta. 

Rippikoulussa huomioidaan myös nuorten kiinnostus. Joistakin aiheista voidaan keskustella enemmänkin. 

Kuoppalan mukaan leirille tulevat nuoret ovat tiedonjanoisia. Joillekin on annettu jo kotona kristillistä kasvatusta, mutta suurimmalle osalle leireilijöistä ei.

– Nuorten yleistieto Raamatun ja kristinuskon osalta on 30 vuoden aikana ohentunut. Uskonnolliset kysymykset kuitenkin kiinnostavat nuoria todella paljon.

”Kun nuori kokee, että hänet hyväksytään leirillä täysin omana itsenään, se kantaa hedelmää myös kotiin.”

Ahvenaisen kokemuksen mukaan nuoret osallistuvat innokkaasti erilaisiin leirien aktiviteetteihin. Protuleirillä on tapana herätellä nuoret päivän teemaan esimerkiksi aiheeseen liittyvällä leikillä tai väittelyllä, jonka jälkeen teemasta jatketaan keskustellen.

– Kerran eräät vanhemmat kysyivät minulta leirin jälkeen, mitä olen tehnyt heidän teinilleen, sillä nuori oli alkanut leirin jälkeen puhua kotona paljon enemmän vanhempiensa kanssa. Kun nuori kokee, että hänet hyväksytään leirillä täysin omana itsenään, se kantaa hedelmää myös kotiin, Ahvenainen miettii.

Kuoppalan mukaan joskus käy niin, että rippileirille tullut nuori haluaa keskeyttää leirin, tai ei halua osallistua konfirmaatioon. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista. Kuoppalan kokemuksen mukaan sellainen nuori, joka ei alussa ole vaikuttanut kovinkaan innostuneelta rippileirille osallistumisesta, on yleensä se, joka innostuu eniten ja haluaa pysyä seurakunnan toiminnassa jatkossakin. 

– Eräs rippileirilläni ollut poika kirjoitti oppimispäiväkirjaan oppineensa, että elämässä pitää rakastaa, antaa armoa ja elää rehellisesti. Se kosketti.

Kaksi erilaista leiriä

Rippi- ja Prometeus-leirejä voi pitää eräänlaisina aikuistumisleireinä. Leiri käydään yleensä 8. luokan päätyttyä eli 15-vuotiaana. Leireille on mahdollista osallistua myös myöhemmin: sekä rippi- että protuleirejä järjestetään myös aikuisille. 

Rippileiri on Suomessa edelleen suosituin aikuistumisleiri. Vuonna 2017 rippileirin kävi 48 734 henkilöä.

Prometheus- eli protuleirin suosio on kasvanut. Leireille ilmoittautuneita oli tänä vuonna toukokuuhun mennessä koko Suomessa 1 022. Protuleiri on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton ja kaikille avoin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuvitus: Satu Kettunen
Kuvitus: Satu Kettunen

Anni Leino ei osannut odottaa, miten varhain tyttären murrosikä voisi alkaa. Selvisi, että se on aivan tavallista.

Kylläpä hiuksesi ovat likaiset!

9-vuotias tyttäreni ei näytä ilahtuvan uutisesta. Taas pitäisi mennä hiustenpesulle, vaikka edellisestä kerrasta on vain kaksi päivää. Saamme sovittua, että tukka pestään vastedes useammin, mutta asia jää...